Ihanaa huomista äitienpäivää kaikille suomalaisille äideille! Kaikkien näiden Tukholmassa vietettyjen vuosien jälkeen meille on vakiintunut tavaksi juhlia vasta ruotsalaisena äitienpäivänä – eli parin viikon päästä.

Yhden tai kaksi kertaa olen valvonut koko yön seuratakseni aamuyöllä pohjoismaista aikaa alkavan Oscars gaalan monituntista suoraa lähetystä. Aika monena vuonna olen suunnitellut tekeväni saman – tai vähintäänkin herääväni pikkutunneilla muutaman tunnin unien jälkeen. Sunnuntain ja maanantain väliin osuva gaala ei ole kuitenkaan ihan helpoiten yhdistettävissä normaaliin toimistosuolakaivostyöhön, joten Oscarseista on tullut nautittua lähinnä jälkikäteen.
Pari päivää sitten jaettiin tuoreimmat kultapystit. Nyt tuntuu siltä, että tämänvuotiset juhlat olisivat olleet ehdottomasti valvomisen ja väsymyskooman arvoinen elämys. Puheet, puvut, juonto – eikä vähiten U2:n häkellyttävä live-esiintyminen Nelson Mandelan kunniaksi tekivät häppeningistä onnistuneimman aikoihin. Onneksi interwebs tulvii aiheeseen liittyviä kuvia, juttuja, filmejä etcetera, joten fiiliksiin pääsee mainiosti näin jälkikäteenkin.
Tuttuun tapaan jätän pystien jakamiseen liittyvät detaljit muiden kommentoitavaksi (vaikka en kyllä voi olla mainitsematta yhtä. Leonardo di Caprio. I say no more.) ja keskityn lähinnä mekko-osastoon. Parhaat asut mielestäni – ja tällä kertaa ei missään erityisessä paremmuusjärjestyksessä:

Samppanjan, vaalean beigen ja haalean nuden sävyt oli todella suosittu värivalinta. Muutama muukin saman väriskaalan puku oli mielestäni tosi kaunis, mutta upein kokonaisuus oli kuitenkin aina yhtä tyylikkään Cate Blanchettin yllä. Armani Privé -malliston luomus henkii oscarsmaista glamouria ja sopii Blanchettin luontaiseen eleganssiin aivan täydellisesti. Koko kokonaisuus on aivan häikäisevä, mutta ihan erityisesti ihastuin tuohon, miten puku ikäänkuin sulautuu ihoon dekolteella ja olkapäillä.

Periaatteessa en ole mikään valkoisten smokkitakkien ystävä. Siis miesten yllä – naisille ne kyllä sopii (se siitä tasa-arvosta… ;P). Jotenkin valkoinen smokkitakki-mustat housut -yhdistelmästä tulee välittömästi ei-niin-elegantit ruotsinlaivabändivibat. Jared Leton pitkä fleda voisi kyllä sopia samaisen bändin basistille, mutta jotenkin vain tämä kokonaisuus toimii. Ja tiedättekö mitä – olen aivan varma, että salaisuus löytyy leikkauksesta ja mittasuhteista. Hedi Slimane hallitsee nämä jutut ja siksi Jared Leto on kertakaikkiaan makea Saint Laurentin puvussaan, vaikka periaatteessa kaikki oddsit olikin sitä vastaan.

Olen niin rakastunut Jennifer Lawrenceen, että hän voisi varmasti laittaa päällensä ihan mitä tahansa – ja siitä huolimatta päätyisi Mintun Top 5 -pukeutujat listalle. No, oranssinpunainen superlinjakas pienillä peplum-kurveilla pimpattu Dior oli fantastinen mahtavan näyttelijän päällä – eli epävirallisen listaykkösen paikka tuli ihan ilman muita ihastuspisteitä.
Jennifer Lawrencen asua täydentää loistavasti lyhyt, hiukan maskuliinisesti taakse vedetty kampaus ja selkäpuolella roikkuvat timangit.

Eikä sille kyllä voi mitään, mutta valovoimaisimpien tähtien paras asuste ja upean kokonaisuuden salaisuus on usein myös sädehtivässä persoonallisuudessa.

Dimangit lähikuvassa.
Oscars on juhla, jonka yhteydessä arvostan perinteistä glamouria. Periaatteessa ihastun siis yleensä innovatiivisesta ja modernista pukeutumisesta, mutta Oscarseissa on ihana nähdä tuulahdus aitoa Hollywood-glamouria.

 
Ja sitä tarjoili viileän tyylikkäässä paketissa Kate Hudson. Atelier Versacen toteuttama gaala-mekko todistaa, että napaan asti ulottuva pääntie ei välttämättä ole yhtä kuin tyrkky. Ja toisaalta osoittaa päivänselvästi kaikille wanna-be-tähtösille, että pelkkä paljas pinta ei riitä tuomaan oikeaa fiilistä; tarvitaan myös tyyliä ja karismaa. Sekä mahdollisesti 40-lukuisilla olkatoppauksilla varustettu viitantapainen.
Illan epäviralliseksi kuningattareksi on kruunattu Oscars-voittaja Lupita Nyong’o.

 
Ja mikä ettei. Intensiivisen baby-vaaleansininen Prada-mekko on upea ja sopii Nyong’on ihonväriin aivan täydellisesti. Panta, korut ja puvun keveä olemus toimii saumatta yhdessä – eikä lihaksikkaitten käsivarsien ja selän luoma kontrasti ole ollenkaan hassumpi. Jotenkin vain olen tainnut lukea tästä mekosta – ja kokonaisuudesta – jo niin monta ylistyslaulua, että alkaa jo vähän itseänikin kyllästyttää…
Vaikka onhan tuo mekko aivan järkyttävän ihana! Katsokaa nyt, mikä helma!!

Ja sitten se maailmanhistorian – tai no, ainakin twitter-historian – kuuluisin selfie:

Ei, kyllä olen aivan varma, että tämä tulee jäämään vähintäänkin populäärikulttuurin historiaan yhtenä merkkihetkenä. Onhan tuo nyt aikas huikea kuva!

 
THE Selfie ja kuinka se tehtiin. 😀
Kaikki kuvat: Popsugar
 

Tässä synttäripäivän, hiihtolomapakkailujen ja kaikenlaisen hässäkän (miten voi olla aina…) keskellä pikaiset synttärilahjaesittelyt.
Päätin sitten lopulta olla ihan possu ja hankkia huikeasti himoitsemani kultaisen iPhone 5s:n, vaikka edellinen nelonen yhä suht moitteetta toimiikin. Perustelin asian itselleni paremman kameran avulla, mutta kaunis ulkonäkö painoi vaa’assa vähintään yhtä paljon.
Puhelimen vaihto sujui vähintäänkin kivuttomasti. Kaikki taustakuvasta vanhoihin tekstareihin siirtyi puhelimesta toiseen nopeasti ja kitkatta iCloudin avulla. Tismalleen tällaisesta tekniikasta tykkään. Juuri näin vaivattomasti pitäisi aivan kaiken toimia.

Hankin myös uudet tyylikkäät kuulokkeet. Urbanearsin valikoima ziljoonine herkullisine värivaihtoehtoineen on varsinainen karkkihylly. Päädyin kuitenkin herkkupinkin sijaan urbaaniin teräksenharmaaseen. Mallin valinta olikin huomattavasti helpompaa. Halusin ehdottomasti uutuuskuullokkeet nimeltä Humlan. Aion nimittäin käyttää noita myös treenatessa ja Humlanin korvapehmusteet ja panta on irrotettavissa ja ne voi pestä pesukoneessa.
Lisäksi ratkaisin myös musiikinkuuntelukysymyksen ja hankin Spotify premiumin.

 
Kyllä nyt kelpaa kuunnella musaa uudesta puhelimesta uusilla kuullokkeilla!
Ja ettei asia jäisi puolitiehen, tilasin myös ne pakkomielteeksi muodostuneet Kenzon tummansiniset tiikerikuoret puhelinkaunokaista suojaamaan. Kuoret eivät ehtineet saapua tätä varsinaista juhlapäivää koristamaan, mutta tulossa ovat!
Happy birthday to me!! 😀

Talven awards season on taas täällä – mahtavaa! Kai tämä on niitä aikuisen paperinukkeleikkejä, siihen verrattavissa ainakin; vietän kieltämättä mieluusti hetken jos toisenkin gaala-asujen kuvia selaten. Täytyy tunnustaa, että esmes tänään taisi upota koko lounastunti Golden Globe -mekkoja ihmetellessä. No, olen sitten taas huomenna reipas ja sosiaalinen.
Eilen (viime yönä) jaetut kultaiset maapallot menivät kaiketi oikeisiin osoitteisiin, ansioituneille näyttelijöille. Itse olen palkintojenjaosta vain pinnallisesti kiinnostunut (oikei – on ihanaa, että huippumahtavalta tyypiltä vaikuttava Jennifer Lawrence sai pystin ja kiva, että Leonardo DiCaprio palkittiin edes maapallolla, jos vaikka jää taas ne Oscarit saamatta). Tärkeintä on kuitenkin se, mitä celebrityt ovat päättäneet pukea päälleen punaiselle matolle.
Tällä kertaa tuntui, että tosi moni oli löytänyt itselleen sopivan, persoonallisen ja kauniin juhlamekon. Kammotushörsöjä ja kummallisuuksia ei ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tässä muutama ykkössuosikkini.

Cate Blanchett tyylillensä uskollisesti erinomaisen eleganttina eksklusiivisessa Armani Privé pitsimekossa.

Ahhahhahahhaaaa!!

Emma Watsonin selästä avoin kirkkaanpunainen mekko + mustat housut -yhdistelmä jakaa aivan varmasti mielipiteitä. Idea on oikeastaan aika karsea, mutta jotenkin Emma Watsonin ikä ja tyyli muutenkin rimmaa asun kanssa tosi hyvin.

Jennifer Lawrence on vaan niin kertakaikkiaan valloittava! Diorin Haute Couture -mekko sopii tyylitään täydellisesti yhteen kantajansa persoonan kanssa. Herkkä mutta raju, persoonallinen mutta klassinen, moderni mutta perinteikäs – ihan just niinkuin pitääkin!

Naomi Wattsin Tom Ford -mekko on melkein liiankin amerikkalaisen yliseksy. Koska muu asustus, meikki ja hiukset ovat kuitenkin hillityt, on kullanhohtoinen kokonaisuus glamourin juhlaa. Näistä kuvista ei oikein hyvin näy, mutta mekko on takaa avoin vyötärölle saakka.

Hollywoodissa näyttä olenvan menossa varsinainen baby boom. Punaisella matolla vaikutti olevan ennätysmäärä pyöreitä masuja. Olivia Wilden Gucci -luomus korostaa kauniisti vatsaa ja oli mielestäni yksi onnistuneimpia odotusajan juhla-asuvalintoja.

Taylor Swift ja Carolina Herreran klassisen Hollywood-henkinen juhlamekko. Myös kampauksessa ja meikissä on jotain hurmaavaa 50-lukufiilistä. Ihanaa!
Tässä kun näitä Golden Globes kuvia selaillessani samalla luin juttuja itse juhlasta ja ohjelmasta, tuli ihan sellainen olo, että olisi hauska katsoa, vaikka jokin kooste tuolta. Juontajapari vaikuttaa todella mainiolta ja kyllähän sitä palkintoja jakavat näyttelijätkin varmasti panevat parastaan, kun tietää, että pahimmat kilpailijat ja parhaimmat kollegat istuvat yleisössä.
Kuvat: Popsugar

Urbaaniin menoon tottunut nuori lääkäri New Yorkista päätyy sattuman saattelemana persoonalliseen ja charmikkaaseen pikkukaupunkiin. Sopeutumisvaihe ottaa lujille, kun oikeanlaista kofeiinitonta skinny-lattea ei löydykään joka kulmalta. Eikä kyläläisten ennakkoluulot suurkaupunkilaisia kohtaan juurikaan helpota asioiden sujumista. Kuullostaako tutulta?
Ainakin siinä tapauksessa, jos on ollut televisionkatsomisiässä ysikytluvun alkupuoliskolla ja sattunut seuraamaan Villi Pohjola -nimistä (kerrassaan mainiota btw) sarjaa on Hart of Dixien perusasetelma varsin tuttu. Mutta se ei ole se syy, miksi päätin oikein tehdä blogipostauksen jälkimmäisestä – vaan se, että ahmittuani kaikki tähän mennessä tehdyt kaksi ja puoli sesonkia ja sen jälkeen vietettyäni tuntikausia katsellen lempparikohtauksiani uudelleen ja uudelleen, voin kertoa rrrrakastavani sitä tulisesti.

Rachel Bilson esittää Hart of Dixiessä Zoe Hart -nimistä lääkäriä, joka päätyy parin mutkan kautta (mm. uraputki sydänkirgian parissa New Yorkissa joutui katkolle) Bluebell -nimiseen herttaiseen pikkukaupunkiin Meksikonlahden rannalle. Tämän tyyppisissä tv-sarjoissa varsinainen juoni ei ole mitenkään keskeisessä asemassa, koko herkullisuus syntyy ihmissuhteista, konflikteista ja pienistä tapahtumista.
Hart of Dixie on nokkela, hauska ja riittävän fiksu. Tunnelmallinen miljöö saa haikailemaan lomamatkaa Alabamaan. Ja hei – voisin katsoa sarjan uudelleen ja uudelleen pelkästään, ainoastaan ja vain, puvustuksen vuoksi. Niin täydellisen inspiroivia asuja ei olla nähty sitten Gossip Girlin kulta-aikojen. Kyllä, ajattelin tehdä erillisen asuinspiraatiopostauksen Hart of Dixien asuista.

Aitoon CW-tyyliin tämänkin sarjan miespuoliset näyttelijät esiintyvät kiitettävän usein ilman paitaa. Ja täytyy tunnustaa, että Hart of Dixien pahapoika-baarimikko Wade Kinsella (Wilson Bethel), joka lisäksi soittaa kitaraa ja tekee remonttihommia on aiheuttanut sellaisen pakkomielteen, että vastaavaa ei olla koettu sitten True Blood/Alexander Skarsgård/Eric Northman -aikojen. (Tähän on pakko laittaa pieni trivia-pläjäys: Hart of Dixien yksi keskeisimmistä paikoista on Rammer Jammer -niminen baari. Kyseinen baari on tismalleen sama kuin True Bloodin vähintään yhtä keskeinen Merlotte’s)
Hart of Dixien ensimmäinen sesonki (2011) ei ollut ilmeisesti mikään suuri kriitikkomenestys. Etenkin ikuisesti teinitytöltä vaikuttava Rachel Bilson ei kuulemma ole uskottava lääkärinä. Kritiikki taisi inspiroida toteuttamaan videon, joka on ehkä hauskinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt:

 

Yksi aika usein toistuva vertaus on, että Hart of Dixie muistuttaa tyyliltään paljon Gillmore Girlsiä. En halua kertoa enempää sarjasta, koska yksi suuri osa nautintoa on se, että koskaan ei voi olla ihan varma, miten päin asiat kääntyy. Pelkään spoilaavani ja puhuvani ohi suuni. Mutta jos nautit kepeästä huumorista ja nokkelasta tapahtumien kulusta, herkullisista hahmoista ja hyvää mieltä tuottavasta meiningistä – suosittelen lämpimästi!
Ei ole kuin pari jaksoa, joiden loppumisen jälkeen en olisi ollut hymy huulillani. Ja nekin pari jaksoa olivat omalla, sydäntä raastavalla tavalla, aivan loistavia.

Sarjassa on melko runsaasti keskeisiä hahmoja. Yksi suosikeistani on aito southern belle manipuloiva, juonitteleva, hauska Lemon Breeland (Jaime King).
Kolmas sesonki palaa joulutauolta 13.1. Miten ikinä jaksan odottaa sinne asti pimahtamatta täysin!?
Kuvat: CW, iMDb