Tutustuin muotiviikolla norjalaisen Björgin (joo tiedän, että siinä pitäisi olla se norjalainen ööö, mutta nyt ei kykene askartelemaan – sorry!) suunnittelemaan taiteilijan omaa nimeä kantavaan korumallistoon. Björg-korut ovat kerrassaan huikeita! Lähes työstämättömiä puolijalokivenjärkäleitä yhdistettynä karkeasti taottuun metalliin, jokseenkin primitiivisen oloisia luonnonaiheita toteutettuna kullasta ja hopeasta, megalomaanisia cocktail-sormuksia, joista söpöys on valovuosien päässä.

Itse en ehkä kuorruttaisi käsiäni Björgin PR-henkilön tapaan, mutta ronskien korujen ystävänä täytyy sanoa, että useammankin näistä voisin kyllä mielelläni lahjoittaa itselleni. Korujen hinnat ovat kuulemma noin 200 eurosta ylöspäin. Kuvan sormuksista halvin maksaa noin 600 euroa ja siitä ylöspäin. Mustakivisen sormuksen pikkukivet ovat aitoja timantteja ja hinta sen mukainen…

Joskus skidinä hurahdin faaraoiden ajan Egyptiin. En enää muista oliko syynä klassisesti Sinuhe egyptiläinen vai ihan vaan joku ziljoonasta Tintti-albumista, joita siihen aikaan ahmin. Koppakuoriaiset olivat kissojen ohella pyhiä olentoja sen ajan uskomuksen mukaan. Jotain maagista olen aistivinani Björgin koppisriipuksessakin.

Karunkaunis ruusukvartsisormus kävisi vaikka nyrkkiraudasta. Sopiva fiksun tytön itsepuolustusväline? Itse lämpenin kivenjärkäleelle enemmän kuin duunatummille cocktail-sormuksille. Toisaalta tuollaista möhkälettä olisi ihan mahdoton tunkea mihinkään hanskoihin. Vaikka eihän sitä aina tarvitse olla niin järkevä…

Kultainen hampaan muotoinen kalvosinnappi ei ehkä istahda ihan joka jätkän juhlapaitaan. Hammaslääkärille kenties?

Eikös tässä olisi ideaa nyt, kun tuo juhlista jaloin – Valentinen päivä – on tulossa? Annapa rakkaallesi käsin piirretyn sydämin koristellun ystävänpäivätoivotuksen sijaan ihan kunnon sydän!

Old school -meininki taitaa olla trendikästä ainakin mitä muotinäytöksiin tulee. Sellainen olo ainakin tuli, kun peräti kaksi ruotsalaismuodin tukipilaria, Acne ja Hope, valitsivat tavallisen catwalk-näytöksen sijaan tunnelmaltaan intiimin, suunnittelijavetoisen esittelytavan. Etenkin Dramatenissa järjestetty Hopen tilaisuus teekupposineen vei väistämättä ajatukset aikaan, jolloin catwalk tarkoitti jotain ihan muuta kuin koroketta, jolla mallit koikkelehtivat lehdistön ja ostajien arvioivien silmien alla.

Katsojan kannalta tällainen esittelytapa on ihanteellinen. Näytöksissä jaettavat lappuset, joista käy ilmi suunittelijoiden inspiraation lähteet ja tavoitteet malliston suhteen, tulee yleensä silmäiltyä puolihuolimattomasti (jos sitäkään). Kun sen sijaan Ann Ringstrand ja Stefan Söderberg (HOPE) tai Jonny Johansson (Acne) selostivat leppoisasti ajatuksiaan eri asukokonaisuuksista mallien vaeltaessa rauhallisesti ympäriinsä, jää paikallaolijoille huomattavasti selkeämpi käsitys siitä, mistä tässä nyt oikein oli kysymys.

Kuvaamisen kannalta perinteinen catwalk-näytös on kuitenkin huomattavasti helpompi. Tunnelma kummassakin näytöksessä oli ihastuttava, mutta bloggarikuvaajan kannalta olosuhteet eivät todellakaan olleet suotuisat.(vasemmalla HOPE, oikealla Acne)

Aika yllättävää muuten, että sekä Hopen että Acnen suunnittelijat selostivat vuolaasti ruotsalaisten juuriensa merkitystä ja ansioita malliston inspiraation lähteenä. Aikaisemmin varsinkin nämä pikkuisen suuremmat brändit ovat olleet tarkkoja siitä, että heidät koetaan ensisijaisest kansainvälisinä. Ruotsalaisuus on ollut toissijaista.

Yhtäläisyydet Acnen ja Hopen välillä eivät jääneet siihen. Molemmilla oli mallistossaan muhkea lampaankarvakauluksellinen takki. Voisin kyllä ottaa vaikka molemmat… 😀 (kuvat: Kristian Löveborg/Berns Salonger, vasemmalla HOPE, oikealla Acne)

Stockholm Street Stylestä piti vielä käydä nappaamassa lemppari-outfitini Acnelta. Keveän kukkaisen sifongin ja maskuliinisen jämäkän rotsin liitto hipoo täydellisyyttä! Eikä nuo violetit killeriplatformitkaan ihan huonot ole…

Tukholman muotiviikosta jäi yleisfiilikseksi, että übercool rock trash -trendi on säätymässä naisellisemmaksi ja klassisemmaksi silhuetiksi. Vaikka Whyred ei olekaan varsinaisesti kunnostautunut urbaanien soturinaisten päävaatehtimona, on trendipyörän pyörähdys nähtävissä selvästi heidänkin ensi syksyn ja talven mallistostaan. Feminiinistä yleisilmettä terävöitetään toki edelleen reteillä bootseilla ja maskuliinisilla päällystakeilla.

Aika fiksua valita ensimmäiseksi kuvaksi musta tunika, jonka olkapäitä koristaa rock trash -lookin perustunnus – pyramidiniitit – juuri, kun olen ehtinyt julistaa kyseisen trendin hiipumista. No, harvoinhan nämä jutut ovat niin kovin mustavalkoisia… Tunikaa enemmän diggailen asun raidallisesti läpinäkyviä legginsejä.

Kunnollinen jämäkkä villakangastakki on ensi syksynä(kin?) ihan must! Maskuliinisesta väljyydestä lisäplussaa.

Whyredilta on syksyksi tulossa monta laukkua, jotka kelpuuttaisin käyttööni välittömästi. Erityisesti kuvan keskisuuri veska näyttää juuri siltä, että siihen mahtuisi sopivasti kaikki tarpeellinen ja tilaa jäisi silti esmes potentiaalisille shoppailuille. Inhoan nimittäin kulkea ympäriinsä kauppojen kassit käsissä ja siksi yritän aina tunkea kaikki mahdolliset ostokset käsilaukkuparkaani…

Taisin jo mainitakin, että tykkään kovasti drapeerauksista? Niin pienellä peruspikkumusta saa ihan uutta twistiä. Tsekkaa myös bootsit! Nam!!

En ole ihan vakuuttunut herkullisen lohenpunaisen mekon olkalinjan istuvuudesta. Joko malli on livahtanut catwalkille pukijan silmien ohitse tai sitten siinä mättää oikeasti jokin. Jokatapauksessa tässä on jälleen yksi esimerkki drapeeratun linjan kauneudesta.

Sametti on mainio syysmateriaali, joka tuo sävykkyyttä tummiinkin väreihin. Oikeastaan otin tämän kuvan mukaan siksi, että saman tyylisiä, melkein tyttömäisiä mekkosia näkyi muissakin näytöksissä. Asu kuuluu sarjaan “inspiroiva, mutta en ehkä sittenkään voisi kuvitella itselleni”.

Videonpätkässä näkyy hienosti Whyredin huikea peilimäinen catwalk. Sen ansiosta mallien sääriin heijastui makeaa loimutusta, joka saa sukkikset/legginssit näyttämään tie-dye -värjätyiltä.

Niin muotinäytöksiä kuin näytöskuviakin tulee usein katseltua muutamalta eri kantilta. Ensinnäkin “voisinko kuvitella pukeutuvani näkemääni asuun?”  Toisekseen monesti tulee bongailtua kivoja ideoita, vaikka varsinaisesti asu tai mallisto ei kokonaisuudessaan oikein iskisikään. Vanhojen tuttujen brändien kohdalla huomaan myös miettiväni eri sesonkien välistä kehityskaarta ja kunkin sesongin fiilistä. Joskus näytös (tai näytöskuvat!) voi olla nautinnollinen eheytensä, linjakkuutensa, siitä välittyvän tunnelman tai jopa sanoman ansiosta. Oma lukunsa ovat tietysti vielä näytökset, joissa kaupallisuuden vuoksi ei ole tarvinnut tehdä suuria kompromisseja. Silloin näytöksen näkeminen lähentelee parhaimmillaan taide- tai performanssi-elämystä.

Filippa K kuluu selkeästi ensimmäiseen kategoriaan. Brändin tyyliin ei kuulu irroitella inspiroivilla hullutuksilla vaan tarjota käyttökelpoisia, moderniin elämään sopivia asuja. Vaikka näytöksen jälkeiset kommentit surisivat yleisössä vähän siihen tyyliin, että se nyt oli sitä Filippa K:ta, olin itse kovin tyytyväinen suurimpaan osaan ensi syksyn mallistosta. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että mitä haluaisin omasta garderobistani löytyvän!

Naisellisesti räätälöity klassinen pippuritweed-bleiseri ja liukuvärjätty maltillisesti paljeteilla kuorrutettu tunika saa seurakseen mattamustat leggarit ja tummanpunaiset nilkkurit. Mikä teho punaisilla kengillä! Suurimmalle osalle se ei varmastikaan tule uutisena, ehkä Mintunkin pitäisi jo pikkuhiljaa herätä… 🙂

Raitapaita on virallinen jokavuotinen kevättrendi. Yllättävää ja raikasta nähdä raitoja myös syysmalliston mausteena! Periaatteessa tykkään myös hameesta, mutta jokin siinä mättää… Syvänpunaisen, kuivapintaista villakangasta olevan takin ottaisin kyllä mielelläni aivan välittömästi!

Punaisessa mekossa “luurankopoimutus” toimii jotenkin paremmin kuin edellisen kuvan hameessa. Elegantti shaalikauluksellinen nahkajakku todistaa, että mustaan nappanahkaan pukeutuminen ei ole varattu vain niille, jotka haluavat näyttää kaupunkisotaan lähteviltä jengitytöiltä.

Rrrrakastan drapeerauksia! Eläväpintainen harmaa hame vie ajatukset jonnekin Keski-Eurooppaan tai ehkä vanhojen leffojen Lontooseen. Mokkakahvin väriset kalanruotosukkikset ja greiget mokkaremmikengät täydentävät kokonaisuuden.

Valkoinen paita, musta hame + jakku -kombo on ikuisesti varioitavissa eikä koskaan väärä. Niin ja ne punaiset nilkkurit.

Pitkälinjaisia, puoleen reiteen ylettyviä neuletakkeja ja -mekkoja, jotka vyötetään kapoisella nahkavyöllä näkyi yllättävänkin monessa näytöksessä. Filippa K:n tulkinta aiheesta on yksi käyttökelpoisimmista!

Suoralinjainen tyylikäs takki. Investointi vuosikausiksi eteenpäin. Voisiko joku vinkata Mintun sijoitusneuvojalle, että seuraava kohde voisi mainiosti olla vaikka ajaton, elegantti takki?

Kaikki, jotka odottivat, että tuoreen taiteellisen johtajan, Ann-Sofie Backin, kädenjälki Cheap Mondayn ensi syksyn mallistossa näkyisi jotenkin erityisen selvästi, joutuvat pettymään. Tulossa on taattua Cheap Monday -tyyliä, mikä sinänsä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Monisatapäiselle yleisölle esitellyn syysmalliston helmi on mielestäni hiukan Rodarte-henkinen neulemekko.

Paljon muutakin käyttökelpoista kivaa näkyi olevan tulossa. Bf-jakut ovat jo lähes takkimekkomaisen väljiä ja kiiltävät nudeharmaat (greiget?) legginssit+polvisukat tuntuvat yllättävänkin raikkailta.

Loppukiitosmarssissa näkyy ainakin jakkuja ja miesten nörttihenkisesti stailattuja superpillejä. Tsekkaa myös naisten vajaamittaiset laskoshousut, niitä on vilissyt vähän jokatoisessa näytöksessä!

Ensimmäinen muotiviikkopäivä on takana. Ette usko, miten ihanalta tuntuu päästä pitkästä aikaa omaan punkkaan nukkumaan! Ei siinä mitään – on reissussakin mukavaa, mutta kyllä oma on aina oma…

Kuvia kertyi päivän aikana kameraan noin ziljoona. Vähintään. Päivän ehdoton huippukohta mielestäni oli kuitenkin Dagmarin mahtava näytös heti alkajaisiksi. Upeat silkkisamettiset drapeeraukset, kutsuvanmuhkeat neuleet ja naisellisen ajattomat linjat. Me likes!

Kuvasin loppukiitoksista lyhyen videon, missä melkein koko mallisto näkyy…

Aivan mieletöntä muuten tuo jo lähes Dagmarin signatureksi muodostunut silkkisametti. Jopa rakeisella youtube-pätkällä näkyy selvästi, miten se elää ja läikehtii liikkeen mukana!

Päivän asukuvauksen kanssa on ollut vähän niin ja näin. Yritin näpsäistä illallisravintolan vessan peilin kautta muka järkevän näköisen otoksen, mutta eihän siitä taas mitään oikein ollut tullakseen. Huomenna ohjelma alkaa jo ysiltä aamulla (HOPEn näytös – jeee!!), mutta sen jälkeen on pieni paussi. On siis jonkinmoiset mahkut, että ehtisin leikkiä pitkästä aikaa itselaukaisijan kanssa himmeän peilikuvauksen sijaan. Eniveis, ekan muotiviikkopäivän asu oli enempi mukava kuin hillittömän fäshiön, mutta joskus pitää antaa viihtyvyydellekin periksi! 😀

• neuletakki, Sonia Rykiel
• farkut, Cheap Monday
• bootsit, Vagabond
• laukku, Botkier