Niin muotinäytöksiä kuin näytöskuviakin tulee usein katseltua muutamalta eri kantilta. Ensinnäkin “voisinko kuvitella pukeutuvani näkemääni asuun?” Toisekseen monesti tulee bongailtua kivoja ideoita, vaikka varsinaisesti asu tai mallisto ei kokonaisuudessaan oikein iskisikään. Vanhojen tuttujen brändien kohdalla huomaan myös miettiväni eri sesonkien välistä kehityskaarta ja kunkin sesongin fiilistä. Joskus näytös (tai näytöskuvat!) voi olla nautinnollinen eheytensä, linjakkuutensa, siitä välittyvän tunnelman tai jopa sanoman ansiosta. Oma lukunsa ovat tietysti vielä näytökset, joissa kaupallisuuden vuoksi ei ole tarvinnut tehdä suuria kompromisseja. Silloin näytöksen näkeminen lähentelee parhaimmillaan taide- tai performanssi-elämystä.
Filippa K kuluu selkeästi ensimmäiseen kategoriaan. Brändin tyyliin ei kuulu irroitella inspiroivilla hullutuksilla vaan tarjota käyttökelpoisia, moderniin elämään sopivia asuja. Vaikka näytöksen jälkeiset kommentit surisivat yleisössä vähän siihen tyyliin, että se nyt oli sitä Filippa K:ta, olin itse kovin tyytyväinen suurimpaan osaan ensi syksyn mallistosta. Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että mitä haluaisin omasta garderobistani löytyvän!
Naisellisesti räätälöity klassinen pippuritweed-bleiseri ja liukuvärjätty maltillisesti paljeteilla kuorrutettu tunika saa seurakseen mattamustat leggarit ja tummanpunaiset nilkkurit. Mikä teho punaisilla kengillä! Suurimmalle osalle se ei varmastikaan tule uutisena, ehkä Mintunkin pitäisi jo pikkuhiljaa herätä… 🙂
Raitapaita on virallinen jokavuotinen kevättrendi. Yllättävää ja raikasta nähdä raitoja myös syysmalliston mausteena! Periaatteessa tykkään myös hameesta, mutta jokin siinä mättää… Syvänpunaisen, kuivapintaista villakangasta olevan takin ottaisin kyllä mielelläni aivan välittömästi!
Punaisessa mekossa “luurankopoimutus” toimii jotenkin paremmin kuin edellisen kuvan hameessa. Elegantti shaalikauluksellinen nahkajakku todistaa, että mustaan nappanahkaan pukeutuminen ei ole varattu vain niille, jotka haluavat näyttää kaupunkisotaan lähteviltä jengitytöiltä.
Rrrrakastan drapeerauksia! Eläväpintainen harmaa hame vie ajatukset jonnekin Keski-Eurooppaan tai ehkä vanhojen leffojen Lontooseen. Mokkakahvin väriset kalanruotosukkikset ja greiget mokkaremmikengät täydentävät kokonaisuuden.
Valkoinen paita, musta hame + jakku -kombo on ikuisesti varioitavissa eikä koskaan väärä. Niin ja ne punaiset nilkkurit.
Pitkälinjaisia, puoleen reiteen ylettyviä neuletakkeja ja -mekkoja, jotka vyötetään kapoisella nahkavyöllä näkyi yllättävänkin monessa näytöksessä. Filippa K:n tulkinta aiheesta on yksi käyttökelpoisimmista!
Suoralinjainen tyylikäs takki. Investointi vuosikausiksi eteenpäin. Voisiko joku vinkata Mintun sijoitusneuvojalle, että seuraava kohde voisi mainiosti olla vaikka ajaton, elegantti takki?
11 Comments
Nomnom, itselleni kolahti eniten 1. , 3. ja 5. kuvan kokonaisuudet, ehdottomasti!
Pakko muuten sanoa, että kakkoskuvan “luurankopoimutettu” hame herätti minussakin ristiriitaisia viboja. Se toi jotenkin, usko tai älä, mielleyhtymiä Fiorellan liukaspintaisiin hameisiin, jotka olivat ainakin kova hitti omina ala-aste/ylä-aste aikoina, kun Fiorella kaupunkiin saapui. Anteeksi nyt vaan, mutta ajatuksin puistattaa! 😀
Anna, jotain ala-asteviboja mullekin varmaan tuli tuosta luurankopoimutetusta hameesta. Periaatteessa se on ihan kaunis ja korostaa kivasti naisellisia muotoja, mutta jokin siinä mättää! 🙂
Mä luulen, että sen “luurankopoimutetun” (loistotermi!) hameen ongelma on tiukkuus ja vaon nouseminen liian korkealle, ikään kuin nuoleksi jalkojen väliin. Tulee mielikuva vaivautuneesta lähiöpunkkarista circa 1986. Dagmarin mallistossa tais olla samaa vikaa…
Sugar Kane, totta! Minkä tahansa vaatteen antamaan ilmeeseen vaikuttaa ihan hillittömästi, jos se ei ole oikean kokoinen…
Kuvien nro 4-7 kokonaisuudet ovat ihania ja mulla tulee mieleen vanhat leffat ja nuo punaiset nilkkurit <3 Noista voisin kaikki pukea päälleni, sen verran silmää hiveleviä olivat!
Slimmi, ah joo – punaiset nilkkurit pitää kyllä ehdottomasti saada!
Luurankopoimutettu mekko on makeus! Sellaista ei varmaan olisi hirveän vaikea itsekään tehdä, jos vain olisi aikaa..:D
Salka, sopivan laskeutuvasta materiaalista luurankopoimutus olisi varmaan suhteellisen helppo toteuttaa itsekin. Pitäisi varmaan lisätä (loppumattoman pitkään) ompelusuunnitelmien listaan! 😀
Ajattelin juuri ihan samaa, itse ommellen onneen. Olen huomannut, että hieman liian pyöreitä muotojani imartelevat poimutetut muodot paremmin kuin suorat. Toisin sanoen ei paljasteta liikaa, eikä kuitenkaan peitetäkään.
Kyllä siihen Filippaan voi aina luottaa – noista lähtisi ehdottomasti omaan vaatekaappiin tuo pehmoisen näköinen nahkajakku luurankomekon päältä!
Kamicha, materiaalit on yksi Filippa K:n vahvimpia puolia. Halvasta nahkasta valmistettuna saman mallinen jakku ei olisi todellakaan yhtä kaunis!