Pitkästä pitkästä aikaa “virallinen” päivän asu -postaus!

Tänään illalla on Camillan synttäribileet. Juhlan kunniaksi ajattelin vähän kimaltaa… 🙂 Tarkoitus olisi kuitenkin päätyä iltasella tsekkailemaan Hornstull-ulkoilmafestivaalia, joten mitään yltiökevyttä ei tietty flunssatoipilas kai muutenkaan suunnittelisi päällensä. Päätin siis vihkiä käyttöön Cheap Mondayn glitteriraidalliset SS 2011 -malliston farkut, jotka sain lahjaksi Tukholman muotiviikoilta.

Kyseessä on siis nämä farkut:

Mallin kilometrisäärillä farkut näyttävät tietty hiukan eriltä kuin Mintulla… haha! Erityisesti ihmettelen, miksi puntit on mulla lahkeensuusta ihan rutussa. Oh well. Tällaisessa asussa olen eniveis juurikin hilpaisemassa ensin Reimersholmeniin Camillan luokse ja sitten Hornstulliin.

• paita, MTWTFSS
• farkut, Cheap Monday
• sandaalit, Zara
• vyö, Vivienne Westwood

Päivän soundtrack viime perjantain mielettömän upean U2-konsertin yhä pyöriessä mielessä. Upea konsertti, mahtava show, täydellistä seuraa… maaginen ilta!

Cheap Mondayn SS 2011 -mallisto on ensimmäinen, jonka taiteellisesta johtamisesta on alusta loppuun asti vastannut Ann-Sofie Back. Ja sen kyllä huomaa. Ensimmäistä kertaa näytöstä katsellessa ei tullut sellainen olo, että ihan-kiva-mutta-mitä-farkut-tekevät-catwalkilla…

Toki farkut ovat edelleen Cheap Mondayn selkäranka ja tukijalka. Lisäksi tulossa on unelmanohuita läpinäkyviä materiaaleja, valuvanrentoja neuleita, yllättävänkin aikuisen oloisia drapeerauksia, navan paljastavia paitoja ja täytyy yhtyä siihen kuoroon, joka kuolaa malliston upeita läpinäkyviä kenkiä. Toivotaan, toivotaan, että ne päätyvät valmistukseen asti!

Kaikki kuvat: “property of Berns Salonger and copyright Kristian Löveborg”

Tsekkaa koko näytös täältä: Cheap Monday spring/summer 2011

Koko viime viikon soundtrack olisi “jobb around the clock”, jos joku olisi sellaisen tehnyt. Onneksi ei… No, mukavat duunihommat ei oikeastaan stressaa – paitsi mitä nyt vuorokauden tunnit eivät vaan mitenkään tunnu riittävän.

Huomenna pääsen kuitenkin pikkuiselle minilomalle ja rentoutumaan. Hyvä kaverini menee naimisiin ja häät pidetään Gränsö Slott -nimisessä – aika huikean mukavan näköisessä paikassa. Kylpylää, merenrantaa, hyvää ruokaa… mmm… Sitä ajatellessa melkein unohtaa pakkauspaniikin (miksi, voi miksi en hankkinut mitään uutta kivaa häihin!?) ja että tässä illan tuntien aikana kämppä pitäisi saattaa sellaiseen kuntoon, että kisuvahdin kehtaa päästää sisälle.

Niistä duunihommista sen verran uutta, että Helle on kehitellyt ihan mahtavan laukun, joka on pakko esitellä täälläkin:

Loistoratkaisu, kun kaipaa kangaskassin rentoutta, mutta “kunnon laukun” turvallisuutta. Soon in the webshop near you!! Lue lisää Hellen juttuja uutukaisesta täältä: Bag-in-Bag ja A very happy designer & a new colourful Bag-in-Bag.

Hyppäsin innostuksesta ilmaan aivan kirjaimellisesti, kun kuulin Indiedaysin yhteistyökampiksesta Marimekon kanssa! Harva – jos mikään – yritys tai brändi on ollut niin lähellä sydäntäni niin pitkän aikaa!

Meillä ei ollut kotona Unikko-verhoja, raitapyyhkeitä tai muutakaan rekvisiittaa – enkä myöskään omistanut juurikaan “oikeita” Marimekon vaatteita pienenä paria Tasaraita-paitaa lukuunottamatta. Sen sijaan siitä lähtien, kun sain vähänkään sanavaltaa pukeutumiseeni, äiti ompeli suuren osan vaatteistani juuri Marimekon kankaista. Etsimättä tulee mieleen tummanvioletit raitahousut, joiden sivussa oli samantyyliset metallinapit kuin Jokapoika-paidassa, mutta vaan vähän isommat. Ja sitten ihana tiilenpunainen, flanellivuorinen maihari, jonka käytin aivan puhki…

Yksi rakkaimmista asuista (ja valitettavasti yksi harvoista, joka enää on säästössä…) oli äidin ompelema ylioppilaspukuni.

Parantumattomana tyylivastarannankiiskenä halusin päälleni jotain “erilaista”. En ole varma, mikä tuo musta, hopeapainettu kangas on nimeltään, mutta lähestulkoon voisin vannoa, että kuosi on Fujiwo Ishimoton suunnittelema. Hän oli ehdoton suosikkini ja esimerkiksi haalean vaalean liilasta korsi (muistaakseni, mutta mun kankaani oli kyllä paljon vaaleampi ja violetimpi kuin tuo linkin kangas…) -kankaasta tehty hamonen pysyi lempparivaatelistalla yli vuosikymmenen.

Minttu on siis kuvassa oikealla Marimekko-kankaasta ommeltu jakkupuku yllään. Vieressä ylioppilaan voitonriemuista hymyä virnuaa Tinni, bestikseni jo lapsuusvuosilta. Tinnillä oli muuten lakkiaisten ilta-asuna aivan käsittämättömän hieno, kelta-vihreä, hiukan flamenco-henkinen Marimekko-asu, mutta.. Tinni hei, en pysty julkaisemaan pdf-kuvia täällä blogissa!!

Marimekko-kampanjan kunniaksi saimme valita itsellemme pari suosikkia syksyn mallistosta. Voi hillitön, mikä valinnan vaikeus! Ensimmäisellä silmäyksellä olisin voinut valita lähestulkoon ihan kaiken! Lopulta päädyin aika varmoihin vaihtoehtoihin, mustaan ja valkoiseen…

Jostain intuitiivisesta syystä mustavalkoinen Alina päätyi ihan ensimmäisenä ykkössuosikikseni. Vaikka se onkin oikeastaan minimittaan mielistyneelle vähän liian pitkä ja asiallisuutta kammoksuvalle ihan liian kunnollinen kauluksineen ja nappilistoineen. Vajaamittaiset hihat, liukuvärjäys, kevyesti satiininhohtoinen pinta ja pikkuisen “virkapukumainen” leikkaus sattuivat kuitenkin täyttämään kaikki täydelliseltä vaatteelta toivomani ominaisuudet: klassinen, naisellinen, mutta ehdottomasti with a twist! Kuvauksissa mukana ollut kaverini sanoi, että etenkin huippukorkeitten maryjane-avokkaiden kanssa efekti on aika lähelle kinky secretary… :DD En nyt kyllä tiedä mitä tohon sanoisin!

Toinen uutukaiseni on nimeltään Riimu. Mallikappalevaatteissa ei valitettavasti ole materiaalimerkintöjä, mutta sen voin kertoa, että Riimun-neule on jotain ihan mielettömän ihanan tuntuista iholla! Malli ja kuosi ovat vähintään yhtä täydelliset, joten en voi muuta kuin rakastaa sitä! Ja vaatekaapin oveen täytyy ilmeisesti laittaa varauslista sitä varten – sen verran innolla sekä Karkki että Peetu ilmoittivat haluavansa lainata kyseistä mekkoa… 😀

Kai muuten olet huomannut, että Marimekon kampanjasivuilla on menossa kilpailu?? Voittaja saa peräti 1000 € lahjakortin! Kannattaa osallistua siis.

Melko huomattavaan blogihiljaisuuteen täällä on ollut montakin syytä. Yleisen hässäkän ja käsittämättömä upeiden kesäkelien (jotka ei todellakaan houkuttele roikkumaan tietokoneella..) lisäksi olen onnellisena sotkeutunut ihan mahtavaan projektiin, joka sisältää mm:

Ja tekstinpätkiä kuten:

“A dramatic and sculptural top with a belt that can be tied in back or in front, to create different silhouettes.”

“Two small, elegant buttons on collar.”

“The dress has a seam in center back for a flattering silhouette…”

“A spectacular and experimental top wich can be worn back to front and tied either in front or in back.”

“Edges trimmed with satin.”

“Swedish jersey made from evironmentally friendly hemp (95%) and elastane (5%).”

Kaikki kuvat & tekstit: Robert&Blad

Ja voin luvata, että jatkoa seuraa ihan pian!! 🙂

Sain kunnian kertoa omista unelmakengistäni Tupla Mini -kampiksessa. Voi mitä suorituspaineita!! Miten sitä ikinä voisi valita vain muutamia, elikkä noin yhteen postaukseen sopivan määrän, unelmakenkiä… Aikani asiaa pähkäiltyäni päädyin kohtuulliseen sekamelskaan ajankohtaisia, todennäköisesti ikuisesti haaveeksi jääviä just nyt -juttuja ja oikeasti saavutettavissa – ja käytettävissä – olevia klassikoita.

Repetto on ranskalainen, alunperin vain oikeasti tanssimiseen tarkoitettujen ballerinojen valmistaja. Muistan ikuisesti ensimmäisen käyntini Pariisin Repetton putiikissa. Olisin ihan väkisin halunnut kaikki kengät itselleni (tsekkaa linkin eka sivu – you know what I mean...)! No toisaalta, mitä muuta voi odottaa tyypiltä, joka jo 17-vuotiaana, tuoreena kevari-kortin haltijana tuumasi, että jazz-tossut on just hyvät moottoripyöräilykengät. 😀

Nuo kuvan mustat, Brigitte Bardotin suosikit (sittemmin Repetto BB nimeltään) ovat ikuisesti “hankintalistallani”. Samoin kuin ne tiikerikarvaiset, jotka toinen tyyli-ikoni, Kate Moss, teki kuuluisaksi joskus 2000-luvun puolivälissä.

Uskon ehdottomasti siihen, että joka garderobissa pitää olla veretseisauttavan upeat korot! Ei mitään väliä, mitä muuten satut iskemään päällesi, koska kengät vievät – ja saavat – kaiken huomion. Erinomainen ratkaisu aina ehdottoman epäsopivina hetkinä iskevien bad hair -day tilanteiden varalle? Pääskysillä on kaiken lisäksi ihan erityinen merkitys itselleni… Siispä Miu Miun herkulliset sandaalit, joille mitkään adjektiivit eivät tee tarpeeksi oikeutta, ovat ehdottomasti unelmakenkälistani TOP vitosessa.

Sen verran olen kyllä nössö oikeasti, että tiukan paikan tullen – eli jos oikeasti pääsisin valitsemaan – garderobiini päätyisivät Pradan huikeat (mutta Miu Miun pääskyskenkiä hillitymmin koristellut) platformit toimittamaan katseidenkeräilijän virkaa. Ja tuossa samaisessa teoreettisessa tilanteessa kykenisin tietenkin kävelemään ziljoonan sentin koroilla sulavan luontevasti…

Tuntuu ehkä hiukan hullulta laittaa supertavalliset Conversen All Starit unelmakenkälistalle. Mutta oikeasti oikeasti haaveilen, että löytäisin äidin vintille pakkaamat hyväkuntoiset mustat, valkoiset ja punaiset All Starit vuodelta… jaa-a… olisko toi nyt sitten 70-luvun loppua vai 80-luvun alkua. Ja Peetukin haaveilee.  Vintage on kuulemma cool. Ha ha!

Tiedän, että viimeinen rakas All Star kolmikkoni (tossuja piti aina olla vähintään kolme paria ja niitä käytettiin ristiin niin, että jaloissa oli eri väriset kengät. :DD And I blame music for my fashion disasters – as always – this time it was SKA) on melko hyväkuntoinen – paitsi ehkä mustat, jotka saattoivat päätyä loppuunkäytettyinä ihan muualle kuin vinttiin. Jos kyseisiä “vintage”-tossuja ei löydy, voipi olla, että tunnen olevani pakotettu hankkimaan ihan uudet. Kyllä sitä ihmisellä (ja tämä koskee poikkeuksellisesti myös miehiä) pitää yhdet kunnon tossut olla!

En nyt tiedä, miten paljon tätä kisaa on mainostettu, mutta siis ihan oikeesti, Tupla Mini kilpailussa voi voittaa ihka oikeat Manolo Blahnikit itsellensä! Itse valitsisin erittäin suurella todennäköisyydellä Manolon Cutout Lace-Up Bootiet. Yleensä en tykkää (käytössä) yli 10 cm koroista ilman päkiöille armollista platformia. Herra Blahnik on kuitenkin sen verran nero, että useimmat (kaikki?) nahkapohjaisen oloisetkin ihanuudet on varustettu bilekestävyyttä lisäävällä, erittäin ergonomisella pehmustuksella. Enkä valita pientä hiukkasmurustakaan, mikäli pääsen testailemaan ihan käytännössä pitääkö tuo paikkansa vai ei. Lupaan!

Kesäkenkähankintalistallani on edelleen ruskeat luonnonnahkaiset sandaalit/puukengät. Maaliskuussa (jo!!) juoksulenkillä hankittu selkävaiva on valitettavasti sekä estänyt juoksemisen että korkojen käytön. Tilanne ei ole myöskään ollut omiaan inspiroimaan kivoihin kenkäostoihin. Alle 10 cm korkoja kun tulee ostettua vain viimeisen pakon edessä, jos tosiaan kysymyksessä ei ole juoksutossut. Saman tien sitä voi siis odottaa, että kesäalet alkavat. Ehkä pitäisi käydä vähän ennakkoon tsekkailemassa Nathalie Schutermanin ja Mrs H:n tarjontaa…