Cheap Mondayn ensi kevään muotinäytös vahvisti taas uskoa siihen, että aika paljon brändin kapinallishipistä perusfilosofiasta on jäljellä edelleenkin, vaikka fäshion-ajassa mitattuna brändi onkin ollut henkkamaukan omaisuutta jo pienen ikuisuuden. Enkä nyt siis missään tapauksessa sano, että minulla olisi mitään H&M:ää vastaan – päinvastoin – hinkusin sinne jopa vuosikausia töihin (eivät huolineet…). Mutta kun Cheap Mondayn stoori farkkualalla kaverustuneista ammattilaisista, jotka päättivät tehdä kaiken vähän paremmin, on vaan niin aseistariisuva. Miten alkuun toimintaa pyöritettiin varsinaisen päätyön ohella viikonloppuisin (ekan putiikin nimi oli Weekend) ja valikoimissa oli omien tuotoksien lisäksi vintagea ja muuta sälää.

Varsinaisesti koko juttu lähti vauhtiin, kun ensimmäiset Cheap Monday -farkut tulivat myyntiin. Sana mielettömän hyvin – eli just oikealla tavalla – istuvista, päällä mukavista sikahalvoista pillifarkuista, joilla oli cool logo ja hauska nimi, levisi suusta suuhun. Farkut myytiin loppuun sitä mukaa, kun ehtivät valmistua ilman ensimmäistäkään mainosta tai ilmoitusta. Putiikkikin oli muuttanut Essingestä keskustaan, pienelle sivukadulle, ja oli uudistuneen nimensä (Weekday) mukaisesti auki joka päivä.

Cheap Mondayn filosofia tuntui olevan hippisolidaarinen heti alusta lähtien – hinnoittelua myöten – så klart. Kaikenmoisiin kissanristiäisiin, dj-iltoihin, putiikkien avajaisiin etsetera oli kutsuttu yleensä suunnilleen kaikki ja isommissakin häppeningeissä oli hilpeä tee-se-itse kotibilemeininki. Enkä voi olla leikkimättä ajatuksella, että samalla haluttiin näyttää pikkuisen keskaria viileänkolealle ja samoihin aikoihin erittäin hypetetylle Acnelle, joka brassaili hyperkapeilla ja ruotsalaisessa skaalassa silloin ennennäkemattömän korkealle hinnoitelluilla pillifarkuillaan.

No, ihan niin ei asiat ole enää tänä päivänä. Eikä tietenkään pidäkään. Mutta kuten sanottu, onneksi kuitenkin vielä hiukan samaa huoletonta meininkiä ja trendijuttujen luovaa tulkkausta pienelle budjetille jäljellä. Aina ei tarvitse mennä sieltä, missä aita on matalin.

Ainiin, munhan piti näyttää niitä muotiviikolla otettuja kuvia ens kevään vetimistä, eikä jäädä jaarittelemaan menneistä. Tykkäsin reikä- ja pallokuoseista, värillisistä kengänpohjista, polven alle ylettyvistä kellohameista ja mattapinkeistä huulipunista.

Kuvasin vielä loppukiitoskierroksella pätkän videoo. Satuttiin istumaan tismalleen juuri bassarin kohdalla ja sen vuoksi ääni on nauhalla niin järkyttävä, ettei tosikaan! Itse filmi on kuitenkin mielestäni tosi kiva ja siinä näkyy myös vähän miesten vaatteita… Kannattaa kuitenkin painaa äänet pois, ettei mene kaffet väärään kurkkuun. Biisi on Withney Houstonin I wanna dance with somebody, jos joku haluaa hyräillä itsekseen samalla, kun katselee…

The Local Firm esitteli eilen johdonmukaisesti brändin linjaa jatkavan malliston ensi kevääksi. Funktionaaliset leikkaukset ja laadukkaat materiaalit ovat pääosassa. Uutta – ja aika yllättävää – on perinteisen syysvärin, ruosteenpunaisen, runsas käyttö. Kerrospukeutumisen raskautta keventää läpikuultavat materiaalit.

 Kuvista kiitos Mercedes Benz Stockholm Fashion Week!

Tunnelmia itse näytöksestä:

Tukholman muotiviikko alkaa ensi viikon tiistaina. Ohjelmassa on jälleen kaikkia vanhoja suosikkeja Filippa K:sta Carin Westeriin ja Minimarketiin.  Täytyy kuitenkin tunnustaa, että ehdottomasti eniten odotan suhteellisen tuoreen Altewai.Saomen näytöstä.

Suunnittelijakaksikko Natalia Altewain ja Randa Saomen suunnittelema AW11 -mallisto teki todella suuren vaikutuksen viime tammikuussa Tukholman muotiviikolla. Asut ovat tavallaan hillityn viileitä, linjakkaita ja funkyjä ihan kunnon periruotsalaiseen fäshion-tyyliin. Toisaalta kuitenkin jännät leikkaukset, vastustamattomat väriyhdistelmät ja aivan uskomaton itsevarmuus nostavat kokonaisuuden kauaksi keskiverron yläpuolelle.

Makupaloja tämän syksyn mallistosta:

Tulevan kevään mallistoa luonnehditaan näin:

”The spring/summer 2012 collection is inspired by the strong and modern woman who balances her busy career with an active life outside of work. Her strong character is shown in the clothes, which allow her to be sporty, yet she always remains chic and sophisticated, despite her hectic lifestyle. The collection mixes heavy embroidery with sporty cuts that makes the clothes useful for work as well as late nights out. The juggling act between sporty and chic is reflected in materials, silhouette and colour palette. Silk and crepe are combined with neoprene and sport influenced perforated textiles. The silhouette consists of straight lines and an emphasized waist with a voluminous upper body. Red, white, black and yellow are matched with softer brown and pink shades.”

Oi! Tuskin maltan odottaa!!! 🙂

J.Lindeberg esitteli viime keskiviikkona tulevan kevät-kesäsesonkinsa miesten ja naisten päämallistot. Näytös pidettiin Slussenin satama-alueella vanhassa makasiinissa, samassa historiallisesti arvokkaassa rakennuksessa, missä sijaitsee myös reilu vuosi sitten avattu valokuvamuseo Fotografiska.

Tilaisuus oli sikäli poikkeuksellinen, että J.Lindebergin edellisestä catwalk-näytöksestä on ehtinyt kulua jo neljä vuotta. Ensi keväänä on myös naisten vaatteet mukana päämallistossa pitkästä aikaa. Viime sesonkeina J.Lindeberg on tehnyt naisille vain pääosin urheilukäyttöön tarkoitettua golf-linjaa.

J.Lindebergin pääsuunnittelija Jessy Heuvelink kertoi, että sekä miesten että naisten malliston pääinspiraation lähteenä on ollut Gotlanti. Tällä on haluttu nostaa esiin merkin ruotsalaisia juuria, mutta samalla ammentaa alueen korkealaatuista käsityötä arvostavasta kulttuuriperinnöstä. J.Lindebergin oma tarina on ollut aika poukkoileva, mutta laadukkaat materiaalit ja tasokkaasti räätälöidyt puvut ovat olleet aina keskeinen osa menestystä.

Ensi keväänä J.Lindeberg haluaa yhdistää kaksi vahvuusaluettaan: hyvin istuvat puvut ja smartin sporttipukeutumisen. Vähän vaihtelevalla menestyksellä mielestäni…

Väkeä oli saapunut paikalle erittäin kiitettävästi, vaikka näytöksen ajankohta juuri tässä kesälomakauden kynnyksellä olikin aikas epäortodoksinen.

J.Lindebergin naistemallisto tuntui varsin ajatellulta, yhtenäiseltä ja onnistuneelta läpikotaisin. Tykkään oikein kovasti valuvien materiaalien ja kuivapintaisten neuleiden yhdistelmästä. Preppy minussa nauttii valkoisista kauluksista ja naisellisesti leikatuista jakiusta.

Miesten malliston puolella pikkutakit ja koservatiivisempaa linjaa edustavat puvut ovat ehdottomasti parasta antia. Ymmärrän, että risojen farkkujen ja cargo-shortsien yhdistäminen puvun takkiin on tarkoitus näyttää sekä rennolta että ironiselta. Minusta stailaus on vain kummallinen… Enkä ole ollenkaan varma, että olen vielä henkisesti valmis kaksirivinapituksen paluuseen.

Venepääntie saa sen sijaan minun puolestani tehdä paluun ihan milloin vain! Eikä rentojen kaupunkishortsien tarvitsisi hävitä trendikartalta ikuna.

Jatkan niuhottamista miesten mallistosta. Kapoiset vajaamittaiset housut voi olla ihan ältsi södet, kun ne on puettu päälle siihen tyyliin kuin degeneroitunut kantaja olisi juuri karannut jostakin törkeän kalliista brittiläisestä yksityiskoulusta. Eli ei näin. Molemmat takit ovat mielestäni erittäin okei, mutta muuten tämä ei kyllä putoa Mintulle.

Kun ottaa huomioon, että J.Lindeberg ei tosiaankaan ole vähään aikaan tehnyt varsinaista naistenmallistoa, tuntuu suorastaan hämmästyttävältä, että bongaan näytöksestä niin monta läpeensä kivaa asua. Ei mitään suuria wow-elämyksiä – mutta pingottamattomalla tavalla eleganttia käyttömuotia. Vaatteita, joita haluaisi oikeasti löytävänsä vaatekaapista aamulla, kun taas kerran on ihan järjetön kiire töihin ja pukeutumisinspiraatio nollissa.

Ettei nyt menisi ihan mollaamiseksi niin pitää ilman muuta lisätä, että miesten mallistossa oli mukavia, hyvin raikkaita raitaneuleita. Ja tosiaan – puvut + pikkutakit saavat ihan kiitettävän arvosanan.

Juhlavampaa osastoa naisten mallistossa edustavat mm. suloinen – suorastaan tyttömäinen – silkkinen shortsiasu ja pintaa nuoleva valuvastilaskeutuva viskoosijerseymekko.

Näytös sai raikuvat aplodit. Ehkä olen yksinäni miesten mallistoa koskevine kriittisine mielipiteineni….

Vierailin näytöksessä Diana Orvingin haalean kanervanpunaisessa luomuksessa. Olalla Lontoon reissulta hankittu ihana uusio-vintage-laukku, jonka tarkempi esittely on ihan täysin unohtunut…

• mekko, Diana Orving
• sandaalit, Moheda
• laukku, “vintage” Lontoosta

… tai ehkä oikeastaan olisi pitänyt laittaa otsikoksi Karl Lagerfeld <3 Diet Coke. Legendaarinen Karl Lagerfeld on suunnitellut kolme erilaista limited  edition kuosia Cokis-pulloille. Design pullot eivät ole myynnissä ollenkaan. Toisaalta ihan hyvä, säästyypähän pohtimasta sitä ankaraa ongelmaa, että voiko pulloja tyhjentää kitusiinsa vai ei. Keisarilla itsellään ei taida olla moisia ongelmia, koska omien sanojensa mukaan: everybody knows, I drink Diet Coke day and night.

Yhteistyöllä on oma sivusto, joka löytyy täältä: Karl Lagerfeld for Coca Cola Light.  Suosittelen ainakin kaikkia Karl Lagerfeld -faneja tsekkaamaan “kulissien takana” -videon – ihan mieletöntä, miten mr Lagerfeld voi olla niin tajuttoman coool.. 🙂

Samalla sivustolla on käynnissä kisa, jossa on mahdollisuus voittaa Karl Lagerfeldin laitti kokikselle suunnittelemia asusteita. Olen pelannut ihan simona periaatteessa aika simppelin oloista palapelipeliä. Haluaisin niin hillittömästi saada edes jonkun asusteista itselleni (no, okei, mieluiten ehkä tuon paidan kuitenkin…)! Olen onnistunut parantamaan aikaani vähän alle kahdesta minuutista 52 sekuntiin erittäin ankaralla harjoittelulla. Valjastin palkintojahtiin myös suhteellisen myötämielisen bf:n. Sinnikkään nakuttamisen jälkeen paras tulos hänellä on huikeat 34 sekuntia. Valitettavasti kummallakaan tuloksella ei ole vielä mitään asiaa voittolistoille… Jos joku keksii, miten näihin alle 20 sekunnin tuloksiin oikein pääsee, saa kyllä pistää vinkkiä tännekin päin! :))

Ensi viikolla Tukholman kulmilla liikkuville tiedoksi: DAGMAR myy kevät/kesä 2011 mallistonsa mallikappaleet pois pilkkahintaan kolme päivää kestävän ystiksen aikana.

Aukioloajat på finska: ke 15.6. & to 16.6. klo 8.00 – 19.00 ja pe 17.6. klo 8.00 – 15.00.

Venue löytyy täältä: Galleri Kleeberg, kellarikerros.

Poikkeuksellisesti maksuvälineeksi käy käteisen lisäksi myös kortti.

Siihen asti voikin fiilistellä vaikka tämän kanssa: