En ole tilannut koskaan mitään Asokselta ja vain kerran olen tehnyt tilauksen Nelly.comiin. Nellyltä tulee kyllä säännöllisesti uutiskirje, varmaankin juuri tuon tilauksen takia, mutta en yleensä edes avaa sitä. En suhtaudu nettishoppailuun kielteisesti – päinvastoin – joten jokin muu syy tähän vastahakoisuuteen luulisi olevan. Ehkä osasyy on molempien nettikauppojen suosimat pornahtavasti keikistelevät mallitytöt, jotka saavat ihan kivatkin vaatteet kirkumaan white trash…

Tänään kuitenkin avasin poikkeuksellisesti Nellyn uutiskirjeen. (Syy siihen on yksinkertaisesti se, että vietän tänään vielä vapaapäivää ja keittössä odottaa mahoton tiskivuori, joka pitäisi loihtia puhtaiksi astioiksi asap, että Peetu mahtuu laittamaan ruokaa…). Tiesin kyllä, että fantastisen Elin Klingin ja lahjakkaan Nhu Duongin yhteistyönä luomaa linjakasta Nowhere-vaatemallistoa myydään Nellyssä, mutta vasta uutiskirje sai minut klikkaamaan itseni sivuille.

Sen verran olen seuraillut varsin tuoreen Nowheren vaiheita, että osasin odottaa vaatteita, joista tykkään. Pidän myös merkin perusfilosofiasta, jonka mukaan garderobia “rakennetaan” itselle sopivaksi ajan kuluessa ja vaatteiden tulee kestää elämää useiden sesonkien ajan. Vaikka ihan kokonaan sesonkimallistoajattelusta ei ollakaan luovuttu, Nowheren tavoite on, että eri sesonkien vaatteet toimisivat keskenään.

Nämä herkulliset metallikärkiset maryjanet ovat jopa tarjouksessa. Voipi olla, että Minttu on nyt lähempänä Nelly-tilausta kuin tyyliin koskaan. En nyt niin tiedä tuosta laventelin värisestä neulehuitulasta, mutta kapeiden mustien housujen ja farkkujen kanssa nuo toimisivat aivan varmasti.

Tämä epäsymmetrisellä keepillä pimpattu hihaton kauluspaita olisi ihan täydellinen toimistovaate. Konservatiivinen ja siisti peruspaita muuttuu heti paljon kiinnostavammaksi, kun siihen lisää vähän twistiä. Vaikka ei mulla niitä ihan tavallisiakaan kauluspaitoja mitään vastaan ole – tämä vaan olisi todella herkullinen lisä työvaatepuvustoon.

Aika työvaatevoittoiseksi näköjään menee tämä Nowhere-selailu. Tuokin jakkumainen neuletakki olisi todella mainio toimistolla. Olen tainnut aikaisemminkin jo kertoa, että työpaikallani (tai ainakaan meidän kerroksessa) ei ac:tä säästellä. Tästä syystä siellä on kesät-talvet sen verran vilpoisaa, että neuletakit ovat kovassa tehokäytössä ympäri vuoden.

Kuvasta ei oikein selviä, mutta tuossa hameessa on hauska verkkopaitamainen verkko alushameen päällä. T-paidasta tulee välittömästi jotenkin vaatteemman oloinen pääntien muotolaskosten ansiosta. Voisin ihan mainiosti kuvitella pukeutuvani juuri tuollaiseen outfittiin töihin mennessäni. Paitsi, että päälle olisi ihan pakko laittaa vielä yksi lämmittävä kerros.

Oikein kivoja ja käyttökelpoisia vaatteita on tuossa Nowheren ss12 -mallistossa muitakin. Ja miten vapauttavaa, että tuo vaatteita esittelevä malli ihan neutraalisti on vain.

Viikon fashion-puheenaihe, ainakin täällä meilläpäin, on ollut sitkeät huhut, että H&M olisi perustamassa uuden luksusbrandin. Varsinainen uutinen tämä ei vielä ole, sillä H&M ei ole vahvistanut asiaa. Kuitenkin Henkkamaukan talliin on palkattu designeriksi Whyredin naistenmallistosta aikaisemmin vastannut Behnaz Aram. Lisäksi H&M:n tiedottaja Camilla Emilsson vahvistaa, että suunnitteilla on uusi putiikkiketju, jonka valikoima tulee olemaan laadukasta ja asettumaan korkeampaan hintasegmenttiin. Konserni on myöskin jo viime vuonna rekisteröinyt ympäri maailmaa nimen “& other stories”, mikä kertoo siitä, että uuden konseptin valmistelut ovat jo aika pitkällä.

Jotenkin tuntuu yllättävältä, että H&M satsaa luksukseen. Tosin voin kuvitella, että uutta brandia rakennettaessa ei todellakaan liputeta sen kuulumista Henkkamaukka-klaaniin. Aika monet ehtivät aikoinaan epäillä COS-putiikkienkin toimivuutta – mutta ihan hyvinhän tuo on paikkansa ottanut linjakkaana ja johdonmukaisena keskihintasegmentin brandina. Uuden tulokkaan olisi tarkoitus olla siis selkeästi vielä COSiakin hintavampi.

Mielenkiintoista on sekin, että halpismuotispesialisti haluaa hyökätä luksusmarkkinoille samaan aikaan, kun perinteiset designer-vetoiset muotitalot lanseeraavat edullisempia alamallistoja. Toisaalta H&M:llä on jo nyt aika paljon kokemusta designer-muodista kaikkien hyvin myyneiden yhteistyömallistojen ansiosta. Epäilyttää kuitenkin, että miksi joku, jolla on varaa ostaa oikea design vaate, päätyisi tekemään ostoksensa H&M:n putiikissa. Vaikka sen nimi olisikin jotain muuta, esimerkiksi nyt vaikka & other stories…

Ihan mahtavaa, että junassa on nykyään netti! Naputtelen tätä matkalla Helsingistä Tampereelle – tosi efektiivistä, eikö!? Ainoa vain, että näiden muutaman kuvan lataamiseen meni matka Tikkurilasta Toijalaan… Haha! Hiljaa hyvää tulee, tai jotain. 🙂

Indiedaysin eilisten synttärijuhlien kohokohta oli – jos Mintulta kysytään – ehdottomasti IvanaHelsingin ensi syys- talvikauden malliston näytös. Malliston nimi on hauskasti Kauniainen-Tapiola. Valitettavasti näin kehäkolmosen ulkopuolella ikäni asuneena, en osaa arvioida kuvaako nimi mallistoa vai onko sen tarkoitus olla ironinen. Eikä sillä nyt oikeastaan ole niin väliäkään, vaatteethan tässä ovat se pääasia.

Kauniainen-Tapiola -mallisto on mielestäni hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu siltä, että jos muutama sesonki sitten (muistatte ne camping-printit ja sitäkin ennen?) tyypillinen IvanaHelsinki-asiakas oli taideopiskelijatyttö, niin nyt vaatteet sopii paremmin kulttuurin ammattilaiselle, aikuistuneelle vahvalle monitoiminaiselle.

Vaikka itse vierastankin kaikkein voimakkaimpia printtikuoseja, olen kuitenkin iloinen, että Paola Suhonen uskaltaa ja tavallaan vie suomalaisen muodin perinteen uudelle vuosituhannelle. Omat lempparini löytyvät kauniista neuleista ja kannattaa tsekata kamelinruskea viitta/takki. Se on upea!

Kuvista kiitos Vesalle! <3

Joskus elämässä on sellaisia hetkiä, että sitä tietää samantien, että sen hetken jälkeen kaikki muuttuu. Aina siihen ei tarvita mitään mullistavaa tapahtumaa, vaan voi riittää, että jokin elämys on tarpeeksi voimakas. Itselleni näin on käynyt muutaman kerran – ja tapaukset on jääneet ikuisesti mieleen.

Yksi näistä hetkistä oli, kun joskus alakouluikäisenä näin elokuvissa Greasen. Ja voin kertoa, että en ollut yksin… Kaveripiirini alkoi yhtäkkiä pukeutua fiftarityylisiin kellohameisiin, satiinitakkeihin ja hiukset keikkuivat korkealla ponnarilla. Voi sitä iloa ja onnea, kun Tampereelle tuli ensimmäinen aito amerikkalaistyylinen hampurilaisbaari, josta sai oikeaoppisia milk shakeja!!

Ei siis ole mikään ihme, että Pradan SS 2012 -mallisto kolisee kuin metrinen chevyn etupelti. Koko siluetti liekkikuvioisine heiluhelmoineen ja piikkokorkoineen, jäätelövärit, kissa-aurikolasit, autolaukut ja pin up -leikatut uikkarit onnistuvat yhdistämään nostalgian ja ajankohtaisuuden sellaisella taidokkuudella, että tekijä ei voi olla kukaan muu kuin Miuccia Prada.

Nyt ei auta muu kuin toivoa, että normaalisti hyvin nopsaliikkeiset ketjuputiikit saisivat aikaiseksi kivoja tulkintoja modernista fiftarityylistä. Normibudjetilla kun ei paljoa Pradan putiikissa juhlita. 🙂

Vielä pieni nostalgiapläjäys:

Garderobini sisältö on pääväritykseltään hyvin musta, valkoinen ja harmaa. Minimalistista ja tyylikästä voisi kenties sanoa. Turvallisuushakuista ja tylsää – siltä tuntuu ainakin nyt tänään. Jotenkin sitä vain aina päätyy hankkimaan helppoja epävärejä. Kevätauringon paistaessa (juu – täällä ei ole enää käytännössä ollenkaan lunta, aurinko paistaa ja lämpöäkin on about 10 astetta!) herää kaipuu väreihin.

Juuri nyt hypetetyt kevätpastellit eivät oikein jaksa innostaa. Enkä kovin helposti näe itseäni verhoutumassa neon-väreihin – vaikka kuinka olisivat kuumintahottia.

Aloin metsästää inspiraatiota sporttihenkisistä kevätmallistoista ja päädyin Isabel Marantin sivuille. Ihastuin välittömästi sport-chic -henkisiin kokonaisuuksiin.

 Yllättäen huomaan innostuvani kuviollisista farkuista. Yhdistelmä sporttisen takin kanssa tuntuu todella raikkaalta. Tuo vaan voi olla todella vaikea toteuttaa käytännössä ilman, että tulee tuulitakki-viboja… Simppelit kevyet sandaalit aiheuttavat myös vakavaa himotusta. Niin kiva nähdä vaihteeksi jotain muuta kuin paksuja klopo-sandaaleita.

Solmubatiikkivärjätyt vetimet ovat olleet pitkään niin jääkylmiä trendibarometrilla mitattuna, että paluun ennustaminen on tuntunut lähinnä tarkoitushakuiselta erikoisuudentavoittelulta. Punaisia tie-dye farkkuja en varmaan vieläkään kiskoisi jalkaani, mutta itse kuosi alkaa taas maistua. Puhumattakaan iloisen punaisesta, valkoisella raikastetusta kokonaisuudesta. Klassiset sporttivärit uudenlaisessa paketissa.

Värejä kaipailin, mutta kuitenkin tämä sävymaailmaltaan maanläheisempi kokonaisuus taitaa olla inspiraatiomielessä houkuttelevin. Ehkä jättisuuri beigen sävyissä solmubatiikkivärjätty biker-rotsi on vähän too much, mutta muuten säilön kyllä tämän outfitin inspiraatiokansiooni “toteutettavat”-otsikon alle. Takin tilalle voisi pukea reilun hiekan värisen neuleen tai rennon bf-bleiserin, tie-dye t-paidan voisi toteuttaa itsekin ja kuviolliset farkut sekä kepeät kultasandaalit lisätä ostoslistalle…

Kyllähän se kevätfiilis siitä pikkuhiljaa näyttää syntyvän!

Tässä tulee nyt mahtava kuvapläjäys uusista mokkabootseistani! Shopbop suorastaan ylitti itsensä, sillä viime perjantai-iltana tilaamani Diane von Furstenbergin saappaat kiikutettiin ovelleni jo maanantaina päivällä.

Jättikokoisesta kuljetuslaatikosta paljastui kutkuttavan hieno kenkälaatikko. Silkkipapereitten seasta ongin esiin unelmieni bootsit ja lisäksi vielä hienon luumunpunaisen dust bagin.

Rouheat vetoketjut ovat varren ulkopuolella. Kätevää ja hyvännäköistä! Näin vetoketjut eivät hinkkaannu toisiaan vasten kävellessä – ja mene rikki, kuten kävi vanhojen bootsieni kanssa. Sen lisäksi tykkään kovasti siitä, miten vetoketjut antavat vähän särmää muuten aika naisellisille saappaille.

Varsin särmikkäät ovat myös saappaiden kumiset, kunnon liukuesteharkotuksella kuvioidut kiilapohjat. Ja niinkuin ystäväni Tinni sanoi, kuminen pohja on hyvä kävellä ja eristää loistavasti niin maasta hohkaavalta kylmyydeltä kuin kadun pinnan loskaltakin.

Ekstra plussat tulee vielä kevyestä karvavuoresta. Sen ansiosta ihanuusbootsit ovat juuri sopivan lämpimät lopputalven leudoille säätiloille, olematta liian kuumat kuitenkaan.

Kyllä näillä nyt pärjäilee siihen asti, kun on aika kaivaa talvisäilöstä Converset esiin!