Käsittämättömän hieno ilma tänään! Heti aamusta oli tosi lämmintä ja kun yhdentoista aikaan läksin Body Balanceen oli sellainen kuuman kostea fiilis – ihan kuin tropiikissa! Mieletöntä!

Päivä on mennyt luonnollisesti aika tarkkaan ulkona hengaillessa. Nyt illan tullen piti tosin kerätä tyynyt ja viltit pois parvekkeelta – trooppinen tyyli jatkuu nimittäin siihen malliin, että kohta varmaan ukkostaa ja kunnolla. Ei kyllä yhtään haittaa, vaikka vähän sataisi. Ainakin meidän perheen siitepölyallergikko kiittäisi, jos sisäänhengitettävä happi olisi pikkuisen vähemmän pölyistä.

Tällainen kutkuttavan makea päivä sai taas muistamaan, miksi aurinkolasit on keksitty. Ei tulisi partsilla hengailusta ja akkain lehtien pläräämisestä yhtikäs mitään ilman paistetta himmentäviä pleksejä. Olen ihan tyytyväinen uusiin Tiikereihini, mutta vaihtelun vuoksi jotkut toisetkin olisi melkein pakko olla…

Olen himoinnut jo niin pitkään pilotteja ja peililaseja, että alan itsekin kyllästyä koko ideaan. Nyt tekisi mieleni jotain vähän erikoisempaa, viileämpää ja persoonallisempaa. Yksinkertaisesti siis aurinkolaseja, joita ei ole ihan kaikilla muilla.

Satuin törmäämään ruotsalaiseen Hyde’s Spectacles -aurinkolasimerkkiin.

Ei ehkä kovin yllättävää, että kreisi cat woman oli myyty heti mainoskuvat nähtyään. Coolit kollit hienot aurinkolasit päässä – I buy!!

No, tykkään myös siitä, että lasit ovat laadukasta käsityötä ja ilman näkyviä logoja tai muita ylimääräisiä härpäkkeitä. Mallit on nimetty minimalisesti vain järjestysnumerolla, mutta jokaisen pokan takana on silti tarina. Esimerkiksi tuo lumileopardin päässä komeileva malli on nro. 20 ja tarinan voi lukea täältä.

Pokat nro 18 viehättää erittäin paljon maskuliinisilla linjoilaan. Jostain syystä tunnen erityistä vetoa varsin äijämäisiin laseihin. Yhdet kaikkien aikojen lemppariarskoistani on Karl Lagerfeldin miesten mallistosta. (Missähän ne muuten on nykyään…)

Tukholmassa Hyde’s Spectacles laseja myydään ainakin Aplacessa ja Nitty Grittyssä. Kummallakin on nettikauppa, joten sieltä kannattaa kurkistella, jos siltä tuntuu.

Toisaalta voipi olla, että päädyn malliin nro 18. Erityisesti tuo koivun tuohta muistuttava pokakuviointi on tosi makea – ja pyöreät lasit olisivat kyllä aikas ihanat kaikessa hassuudessaan. Kaikki loput mallit ykkösestä kahteenkymppiin löytyvät täältä. Miten, jos vaikka valkkaisi pokat omalla onnennumerollaan?

Yritän ehtiä nyt viikonlopun aikana vähän kauppoihinkin hengailemaan. Saatte sitten nähdä kuvia ainakin sovitusvaiheesta – ja toivottavasti myös onnistuneesta hankinnasta!

Kuvista kiitos: Hyde’s Spectacles

Pidättyväinen ja nirso shoppailija tässä päivää!

Menin omassa mittakaavassani aikas kreisiin ostosmoodiin Filippa K:n varastotyhjennysmyynnissä, mutta ei voinut mitään – niin hyviä diilejä oli tyrkyllä. Esimerkiksi kaikki housut mallista, materiaalista ja tyylistä riippumatta maksoivat vaivaiset 100 kruunua, eli noin 10 – 11 euroa! Muutenkaan eivät hinnat juuri päätä huimanneet, vaikkeivat nyt ihan kirppishinnoissa olleetkaan.

Ensimmäinen “new in” -juttu ei tosin ole Filippa K:lta vaan Forever21:lta.

Karkki tilasi kivan mustavalkoisen viskoosimekon Forever21:lta noin viikko sitten. Samassa paketissa tuli paljon muutakin (nelisen toppia, yksi toinen mekko ja leikkipuku… muistaakseni. Ainakin.) ja pääosin kaikki oli neidon mielestä tosi jees hankintoja. Mutta mekko vaan oli auttamattoman iso. Hetken sitä tsuumailtuamme totesimme, että ei siitä oikein pienentämällä tule kalua, sivutaskut ja vyötärönauhakuja olisivat tehneet muuten simppelin mekon pienentämisestä kohtuuttoman ison urakan. Koska muuta palautettavaa paketissa ei ollut, sai tämäkin armon – ja Minttu itselleen uuden mekon. Jee!

Ja sitten niihin Filippa K -hankintoihin!

Veriappelsiininoranssi pellava/puuvillaneule (60/40) on kivan lyhyt ja vähän laatikkomainen muodoltaan. Materiaali on aivan ihanan tuntuista ja 3/4-pituiset hihat just tähän aikaan vuodesta erittäin passelit. Vähän vaikuttaa siltä, että neuleen pintaan tulee aika helposti jälkiä, karkaavia kuituja, venyneitä lenksuja ja sen sellaista. Varmaan tuo on juuri siksi päätynyt poistomyyntiin. No, eiköhän se aikansa palvele siistinä toimistoneuleena ja sitten sen voi siirtää kivaksi kotipaidaksi.

Hihaton silkkiviskoosipaita (54/46) on ihan täydellinen jakkujen ja neuleiden alle puettava toimistovaate. Materiaali on aika läpinäkyvää – ja aloin miettiä, että sopivasti asustettuja se sopisi varmasti vähän epävirallisempaan edustuskäyttöönkin… Tykkään kovasti mallia pienempi olevista kauluksista.

Farkkushortsit. Hienot. Perus.

Filippa K -filosofiaa: brändiä ei tarvitse julistaa – vähemmälläkin selviää, mistä on kyse. Bonuksena ihana istuvuus (vähän ovat kyllä isot, mutta eihän se farkkushortseissa haittaa?), täydellinen sinisen sävy ja pesu, sekä reipas pläjäys juostavan mukavuuden takaavaa elastaania.

Mustat paperbag-shortsit. Malli on sen verran huoliteltu, että ajattelin noiden sopivan office-asuksi. Pituus on myös sitä luokkaa, että edellisen trendiaallon aikana olisin varmaan mennyt töihin saman pituisessa hameessa. Materiaali asetaatti/modaali -sekoitusta (viskoosin kaltaisia kuituja molemmat) – eli lievästä rypistymishalukkuudesta huolimatta ihan ookoo.

Lohenpunaiset viskoosilökärit. Väriä oli ihan tajuttoman vaikea saada onnistumaan kunnolla kuvissa. Oikea sävy on ehkä parhaimmillaan jossain tuossa polven kohdalla. Lahkeensuun halkiot, sivutaskut, huolitellut laskokset ja pukuhousujen malliset takataskut lieventävät pyjamavaikutteita. Mutta taidan kyllä tarvita pellavanvaalean bf-bleiserin lökäpöksyjen kaveriksi.

Oranssinpunaiset farkut. Aika kreisi väri – enkä ole ollenkaan varma, onko se yhtään tyyliseni… Älyttömän mukavat nuo ovat kuitenkin päällä, ja jotenkin kummasti ilostuttaa ja piristää tuollainen huikea, häpeilemättömän räiskyvä oranssi!

Sitten – sokerina pohjalla… KARVAISET NILKKURIT!!!

Eikö olekin i-ha-nat!? I’m so in lööööv!!

Ja on kyllä ihan pakko vielä kertoa, että kenkälaatikon hintalapussa noiden hinta oli 2700,- kruunua. Arvatkaa, mitä minä maksoin!? No, 300,- kruunua!! Kolmesataa kruunua!! Ihan uskomaton löytö – eikö!

No niin – siinä ne nyt olivat. Taidan mennä tästä silittelemään ja rapsuttelemaan uusia kenkiäni…

Äääääk! Siis arvatkaa, mitä ihan mielettömän ihanaa sain postissa pari päivää sitten!?

Aivan uskomattoman hienot kisu- ja kultakalakorvikset!! Kaunokaiset kuuluvat suomalaisen titiMadamin mallistoon ja ne on valmistettu kevyestä pleksimuovista.

Ihanat titiMadamin tyypit ottivat yhteyttä jokin aika sitten ja sanoivat, että saan valita itselleni jotkut korut halutessani itselleni. Valinta ei ollut mitenkään helppo, sillä valloittaviin ja värikkäisiin koruihin on helppo rakastua. Lopulta ajattelin, että kalat sopisivat itselleni, koska olen horoskooppimerkiltäni kalat ja kissat… No, kissat olivat oikeastaan aika itsestään selvä valinta.

Mustat kisukorvikset ovat olemustaan myöten ihan kuin meidän Sunshine olisi ollut mallina. Myös koiraihmisille löytyy valikoimaa vaikka kuinka paljon ja halutessaan voi myös teettää oman kuvion. Aika ihana vaikkapa lahjaideaksi!

Blogiassistentti jälleen tilanteen tasalla.

Mielessä on jo monta asua, joihin iloista asennetta säteilevät korut voin yhdistää. Ainakin se mustavalkoinen mekko toimii varmasti täydellisesti yhteen ihan kumpien tahansa kanssa… Ja voin vain kuvitella, miten hienosti aurinko (jos nyt sellaista joskus oikeasti saadaan nähdä…) säihkyy hopeisista peilikultakaloista! I’m in luuuv!!

Olen tässä nyt jo varmaan muutaman viikon miettynyt yhtä Todella Tärkeää Asiaa. Nimittäin pitäisikö hankkia Dr. Martensin maihinnousukengät?

Olen ollut periaatteessa vailla siistejä, mutta mielellään vähän rokuja kävelykenkiä – ja tuossa vaiheessa Dr. Martensit ovat olleet yksi harkintalistalla olevista vaihtoehdoista. Nyt kuitenkin on käynyt niin kuin niin monta kertaa aikaisemminkin: olen suunnitellut nauhakenkien hankintaa sen verran pitkään, että olen itseasiassa aivan kyllästynyt koko ideaan.

Sitten tajusin, että olen käyttänyt tänä talvena ehdottomasti eniten Peetun Vagabondin maihareita (sori muruuuu!!) ja jopa hiukan haikeana mietin, että ne pitää a) luovuttaa takaisin oikealle omistajalleen ja b) laittaa talviteloille. Pienen miettimisen jälkeen tuumasin, että perus-mustat kasireikäiset Dr. Martensit voisivat olla täydellinen vaihtoehto. Tai sitten ei.

Siis, jos kyseessä olisi ainoastaan kenkä, tässä ei olisi mitään vaikeaa. Hyvä, silmää miellyttävä, laadukkaaksi ja pitkäikäiseksi tunnettu klassikkotuote sopii Mintun garderobiin kuin mansikankivi hampaankoloon. (ehe ehe)

Mutta sitten on se toinen puoli… En mitenkään haluaisi viestiä pukeutumisellani olevani mummo, joka joko yrittää epätoivoisesti pukeutua nuorekkaan rohkeasti tai joka on niin pihalla, että hankkii tukevat hyvät kengät tajuamatta lainkaan niiden lähettämiä viestejä.

Tiedän, että monet inhoavat ajatusta, mutta tällaisissa tapauksissa trendien levinneisyys on kaltaiselleni kuluttajalle helpotus. Viestit laimenevat ja alakulttuuriassosiaatiot hälvenevät, kun jokin juttu leviää niin, että “se on jo kaikilla”.

Nyt pitäisi vaan päättää, että onko Dr. Martensien hankkiminen ookoo vai ei? Mistä ihmeestä senkin nyt sitten tietäisi??

(Tietääkö joku muuten, mitä tarkoittaa Brandoksella mustien maihareitten perässä oleva Z? Muissa saman mallisissa tsetaa ei ole…)

Kuva: Brandos (ja ei, Mintun blogissa ei ole edelleenkään klikkituottoa antavia mainos- tai yhteistyölinkkejä…)

Kävin tutustumassa Marimekon ensi syksyn sisustusmallistoon jo yli pari viikkoa sitten. Lupasin kuitenkin pantata kuviani hetken, sillä suomalainen lehdistö ja bloggarit pääsevät ihastelemaan uutuuksia vasta torstaina 4. huhtikuuta. Nyt en voi kuitenkaan enää pidätellä itseäni. Tässä siis raikkaan, vaihtelevan, luonnonläheisen ja seesteisen sisustusmalliston esittely.

Olin vähällä kirjoittaa, että “suosikkieni esittely”, mutta sitten tajusin, että taisin ihastua palavasti ihan koko mallistoon, astioista, kuoseista, printeistä materiaaleihin ja muotoihin. Toisaalta – mikä ihme tuo nyt on? Jos kyseessä on niinkin sääriippuvainen tapaus kuin allekirjoittanut, joka tuskin pystyy kirjoittamaan ainuttakaan blogipostausta ilman kommenttia päivän säätilasta, putoaa “Sääpäiväkirja” -niminen mallisto todella otolliseen maaperään.

Oiva-astiaston uudet, kuulaan kirpeät kuviot ovat Aino-Maija Metsolan käsialaa. Ehkä johtuu siitä, että vietin puolet lapsuudestani vesivärien kanssa sutien, sillä Sääpäiväkirja-astiat tuntuvat välittömästi ja spontaanisti hyvältä tavalla, jota on vaikea kuvailla.

Kuuskajaskari, Jussarö – mummulan putkiradiosta kuultujen merisäätiedotusten tutuksi tekemät paikannimet saavat uuden kodin Anna-Maija Metsolan suunnittelemissa kankaissa. Edellisen kuvan sinisävyinen Jussarö on Marimekon napakkaa puuvillakangasta ja ukkostaivas/syysniitty -sävyinen Kuuskajaskari aivan mielettömän ihanaa pellavaa.

Juu, kyllä. Haluan ne kaikki. Ja nuo lasit kanssa. No ainakin kannun. Ja tarjoiluvadit…

Uusi aluevaltaus Marimekolta on ruokailuvälineet! Haukasti omina “persooninaan” esiintyvät aseet sopivat hyvin luonnikkaasti käteen. Konkkaronkka taisi olla noiden nimi. Tai sitten se oli niin, että salaatinottimet olivat Konkkaronkka ja ruokailuvälineet Sortin sakki… tai jotain sinne päin. Kivan ja iloisen oloinen setti jokatapauksessa!

Marimekolla on taidettu hoksata, että monet ostavat palan kangasta ja tekevät siitä sisustustaulun. Nyt Anna-Maija Metsolan kuvia saa ihan jo valmiiksi tauluksi ajateltuna.

Tässä Konkkaronkka-salaatinottimet ja alla ruokailuvälineiden säilytykseen tarkoitettu käärittävä taskullinen liina. Ihastuttava lahjaidea! Paljon hauskempi ainakin kuin pömpöösit jalopuurasiat, joille ei kuitenkaan ole mitään käyttöä sen jälkeen, kun lahjapöytä on purettu.

Täydellisistä lahjaideoista puheenollen…

Sääpäiväkirja-mallistoon kuuluu myös ihan oikea sääpäiväkirja!

Tiedän olevani parantumaton muistikirjanörtti ja herkeämätön säätilantarkkailija, mutta onhan pellavakangaspäällysteinen, kauniisti sidottu sääpäiväkirja kerrassaan valloittava!

Loistavan lahjaidean kirjasta tekee myös päiväkirjasivujen lomasta löytyvät suomalaisten ruokien ohjeet. Ohjeet ovat sekä suomeksi että englanniksi, joten kirja sopii tuliaisiksi pidemmällekin suuntautuvalle mökkiretkelle.

Sääpäiväkirjan päivämerkinnät ovat vuosiluvuttomia. Itse ajattelin heti, että tuohon mahtuisi helposti viidenkin vuoden merkinnät kauniilla pienellä käsialalla kirjoitettuna. Anna-Maija Metsolan kuvat ilahduttavat myös päiväkirjan sivuilla.

Se hyvä puoli tässä ulkomailla asumisesta on, että aina Suomesta kotiin tulessa voi ostaa tuliaisia myös itselleen. Seuraavilta reissuilta tuskin pääsen paluumatkalle koukkaamatta Marimekon kautta.

Graafinen mustavalkoinen kevätmuoti, erilaisten kukkakuosien yhdistely, sähäkät neon-jutskat – kevätmuoti tarjoaa paljon kaikkea tosi nastaa uutta ja ihanaa piristystä pukeutumiseen. Päädyin kuitenkin Style.comiin selailemaan ensi syys-talvisesongin näytöskuvia. Värimaailma on odotetusti tummempi ja rauhallisempi kuin nyt valoa kohti mentäessä, mutta varsinkin yllättävänkin iisiksi osoittautunut Isabel Marantin AW 13/14 -mallisto ihastuttaa jo nyt.

Syysmuodin bongailussa on sekin hyvä puoli, että voi olla aika vakuuttunut mahdollisien hankintojensa trendikestävyydestä. Mintun inspiraatiolistalle päätyi yllättävän monta juttua…

Nahkavahvistetut farkut – tai ehkä ne ovat jopa farkkuleggarit – ovat juuri sellaiset, että ensin ei ole ihan varma tykkääkö moisista, vai onko ne ihan kauheat. Oma mieleni muuttui tosi nopeasti ja nyt tuntuu, että olisi ihan pakko saada joko tosi joustavat supertiukat pillifarkut tai sitten mahdollisesti jopa ne farkkulegginssit, joita olen tähän asti onnistunut välttelemään. Housujen sisuspuoli saisi olla pehmoista mustaa lammasnappaa.

Melkein tuntuu, että parhaimmat nahkavahvistetut farkut saa tuunaamalla itse jotkut farkut/leggarit. Käypään hintaan tuskin löytyy muuta kuin tekonahkaversioita sitten myöhemminkään.

Statement-kaulakoru on ollut varsinainen fashionista-must jo yllättävänkin monta sesonkia. Ensi syksynä se saa vakuuttavan haastajan statement-huivista. Kapea, melkein solmiomainen huivi on päällystetty kokonaan niiteillä ja kietaistu nonchalantisti kaulaan.  Me likes! Eikä tuokaan mikään mahdoton DIY-juttu olisi… Etenkin, jos fuskaa sen verran, että käyttää niitä kiinni silitettäviä niittejä, normaalien piikkiniittien sijaan.

Syksyn suurin kenkähimotuspalkinto voidaankin jakaa vaikka heti tänään. Isabel Marantin poninkarvaiset nilkkurit sporttisilla nahkaisilla tarranauhoilla on aivan tajuttoman hienot! Tahtoo!! 

Niitä odotellessa aloin miettiä, että pitäisikö sitä sitten kuitenkin hankkia korkolenkkarit, vaikka oikeastaan jo tuumin, että tämän villityksen päästän menemään trendihaavini silmukoista läpi… & Other Stories -nettikaupassa pyöriessäni iskin silmäni näihin Niken Dunk Sky High -versioihin. Nauhat jos vielä vaihtaisi mustiksi, olisi yleisilme kyllä hyvinkin itselleni mieluisan meluton, mutta sporttinen.

Vaalea, luonnonvalkoinen, kerma, valkosuklaamousse – mieluiten kaikki yhdessä ja kerroksittain. Muutama niittinen rajaa hyvin ja poistaa tarpeetonta makeutta. Toimii!

Raikas silhuetti.

En aio luopua ajatuksestani, että totuttelen hiukan pidempiin helmoihin. Polvimittaiset kynähameet ovat edelleenkin tervetulleita garderobiini – samoin jopa polven alle ylettyvät liehuhelmat. Jotenkin kuitenkin tällainen lyhyt, rento ja jopa (kyllä, tiedän toistavani itseäni) sporttinen silhuetti tuntuu hyvin tuoreelta ja iloiselta. Valkoista väriä myöten outfit on kuin tehty otettavaksi käyttöön jo nyt tällä sesongilla!

Kuvat: Style.com