Kävin Tukholman muotiviikon aikaan tutustumassa ihan uuteen, Non Sense -nimiseen merkkiin. Tiesin odottaa vähän Odd Molly -henkistä tyyliä, sillä brandin perustajaporukka suunnittelijoita myöten on sama kuin Odd Mollylla.
Non Sense on reteempi, rokkaavampi ja boheemimpi kuin konservatiivinen isosiskonsa. Vaatii selkeästi enemmän pokkaa pukeutua niitein somistettuihin paisley-paitoihin ja liskonilkkureihin kuin Odd Mollyn sievän romanttisiin asuihin. Molempien merkkien perustaja Per Holknekt sanoo saaneensa inspiration Non Sense -tyyliin luettuaan “Fifty Shades of Grey” -kirjan.

Itse en ole kulttiasemaan noussutta kirjaa lukenut – enkä käynyt katsomassa elokuvaakaan, joten olen ehkä hiukan väärä ihminen kommentoimaan vaikutteita. Jotenkin on kuitenkin sellainen fiilis, ettei Non Sense nyt ihan niin hurjan tummasävyinen ja eroottinen ole tyyliltään. Itselleni tulee ennemminkin mieleen 70-lukuhenkinen cool hippinainen Kaliforniasta, joka hengailee Rollig Stones ja Jimi Hendrix -tyyppien kanssa.

Mielenkiintoista nähdä tuleeko Non Sensestä samanlainen menestystarina kuin Odd Mollysta. Jotenkin vaikea kuvitella, että siitä tulisi ainakaan samanlainen virkanaisten vaatettaja. Itse en myöskään näe itseäni pukeutumassa kokonaiseen Non Sense -asuun, sen verran nuo tuntuvat vievän tilaa ja vaativan huomiota. Sen sijaan jonkin yksittäisen niitein koristellun paisley-paidan tai herkulliset bootsit saattaisin kyllä haluta garderobiani täydentämään.

Oletteko jo bonganneet H&M:n tuoreimman mallistolinjan, H&M Studion? Tänään valikoituihin putiikkeihin ja nettiin tullut mallisto on vielä astetta trendikkäämpi kuin H&M Trend -linja, joka tähän asti on vastannut Henkan terävimmästä designista. Studio AW 2015 -mallisto esiteltiin ihan suuren maailman tyyliin viime marraskuussa Pariisissa. Näytöstä tähditti Kendall Jennerin kaltaiset starat ja eturivillä istui kansainvälisiä celebrityjä. Ihan kuin kenen tahansa muotitalon näytöksessä toisin sanoen.
Tsekkasin juuri H&M:n nettikauppaa ja huomasin, että jotkut malliston vaatteet on jo myyty loppuun. Ihan yhteistyömallistojen kaltaista hurmiota näiden kanssa ei vaikuta olevan, mutta kohtuullisen kiitettävää kiinnostusta kuitenkin, vaikka osa vetimistä on varsin haasteellisia tyyliltään.

H&M Studio AW 2015 -mallisto on tosiaan tullut tänään torstaina myyntiin. Itse pääsin tutustumaan siihen (ja ennakkoshoppailemaan!) jo aikaisemmin. Sen verran tsemppailen viidentoista muotiostoksen haasteeni kanssa, että päätin jo etukäteen, että mitään en osta (enkä ostanut!), mutta muutamaa asiaa teki kyllä kovasti mieleni.
Etukäteen olin ajatellut, että jos löydän hyvän puolilämpimän sesongin väleihin sopivan takin, ostan sen. Ensimmäisessä kuvassa keskellä on kiva bomber-mallinen villkangastakki, joka olisi voinut olla se oikea. Valitettavasti takin mittasuhteet olivat niin älyttömät, että meistä ei tullut kavereita. Tykkään kyllä pitkistä hihoista, mutta että suht tönkössä villakankaisessa versiossa on parimetrisille käsille tarkoitetut röörit – sitä en oikein ymmärrä.
Tykkäsin myös kovasti ekassa kuvassa näkyvistä superpehmeistä ja hyvin istuvista nahkahanskoista ja reilun kokoisesta army-vihreästä laukusta. Nahkahansikkaita en kyllä yleensä raatsi hankkia, sillä hukkaan joka talvi niin monet käsineet, että parempi vain pysytellä niissä superhalvoissa versioissa, joita myydään kassojen lähellä kahden paketeissa. Laukkuun olisin saattanut sortuakin, weekend bag on oikeastaan ihan hankintalistallanikin, mutta 249,- euron hinta tikkikankaisesta kassista (toki tukevin nahkaisin yksityiskohdin) tuntui vähän turhan suolaiselta.
Tässä ykkössuosikkini mallistosta:

Kultalurex-neuletakki vetoketjukiinnityksellä ja irroitettavilla hihoilla. Mietin tooodella pitkään, että hankinko vai en. Olin jo menossa kassalle, kun muutin mieleni. Syynä oli se, että en voi mitenkään perustella itselleni minkään “menovaatteen” hankkimista. Nykyisillekin ulkoiluun sopiville vetimille tulee ihan liian vähän käyttöä. Kysymys oli siis siitä, tuntisinko oloni kotoisaksi toimistolla kultalurexiin kietoutuneena. Voisin kuvitella, että meidän, melko konservatiivinen työpaikkapukeutumiskoodisto, olisi tuon hyvinkin päälläni sulattanut. Etenkin, jos stailaus olisi klassinen ja hillitty. Aloin kuitenkin pelätä, että niin harakka kuin olenkin, koen olevani vähän liian kimaltava toimistolle tuon kanssa. Edelleenkään en ole varma, teinkö oikean päätöksen. Voi olla, että yritän sen vielä jostain itselleni kalastaa…
Aivan superlemppari on myös ihana, isoin muovihelmin koristeltu, paksu pooloneule.

En ole ikinä ajatellut, että ruskean, tiilen ja terrakotan sävyt sopisivat omiin väreihini, mutta jotenkin tämä neule tuntui vaistomaisesti heti juuri oikealta!

Aivan älyttömän pitkät hihat tässäkin! Ehkä se onkin trendikästä, mutta minä en vain ole tajunnut sitä? Neuleen koko on M, joten hihojen pituus ei selity edes isolla koolla… 😀

Tosi kaunis neule! Helmet tekevät siitä mukavalla tavalla raskaan ja ihanan tuntuisen päällä. Jaquard-neulottu kuvio ja villasekoitemateriaali tekee paidasta myös hurjan lämpimän tuntuisen. Sikäli tuo olisi ollut kyllä kaltaiselleni vilukissalle aivan mainio hankinta.
Nämä ja kaikki muutkin H&M Studio AW 2015 -malliston vetimet löytyvät esimerkiksi täältä.

Koko Tukholman muotiviikon puhutuin näytös ei ollut näytös ollenkaan. Enkä ollut edes paikalla.
Ann-Sofie Back on ehkä suurin mahdollinen stara ruotsalaisella muotitaivaalla. Muotiviikon toisen päivän aamuna SS16 malliston esittelyyn oli kutsuttu todella rajoitettu määrä huipputoimittajia. Olin toki oven takana kärkkymässä, josko joku kutsuvieraista olisi jättänyt tulematta, mutta tällä kertaa ei onnistanut. En tosin ollut ainoa – meitä oli ihan merkittävä joukko, jotka sitten päädyimme pressihuoneeseen odottelemaan seuraavan näytöksen alkua.
BACK on the Beach:

Taustalla kuulimme, miten Ann-Sofie Back kännykkävideon välityksellä kylmästi dissaa koko  Tukholmaan vaivautuneen fashion-skenen ja esittää toivomuksen, että porukat tulisivat Lontoseen.






Aamiainen oli kuulemma herkullinen, goodie-bag avokätinen ja jokaiselle käsin kirjoitetut tervehdykset hellyyttävä ele. Täytyy sanoa, että vaikka olinkin läsnä vain melkein (videon ääni kuului kyllä pressihuoneeseen… :D), tämän täytyy olla yksi Tukholman muotiviikon hauskimmista ja mieleenpainuvimmista “näytöksistä”!
Kuvat: Elle.se

Lämpimät fashion-terkut Tukholman muotiviikoilta!
Jotenkin taas kerran kuvittelin, että ehdin postailemaan näytösten väleissä – kun nyt kerran omistan oikein hienon iPadinkin ja kaikkee. Mutta ei, kyllä se vaan niin on, että jos yrittää vähänkään nähdä about kaikki näytökset, niin eihän siihen väliin juuri mitään bloggausaikaa jää.
Toisaalta on kyllä ihan hauskaakin, että nämä muotiviikkopäivät on niin intensiivisiä. Tuntuu ihan kuin olisi lomalla “fashion maailmassa” ja eläisi siinä ihanassa kuplassa nämä muutamat päivät. Vaikka kyllähän sitä tietää, että se tavallinen arki siellä taas odottaa, mutta nämä muutamat päivät inspiraatiota, luovuutta, ja muotia isolla F:llä on kyllä aina tervetullut breikki suolakaivoshommiin.
Mutta nyt pieni katsaus eilisen maanantain huippuhetkiin.

Ida Sjöstedtin näytös avasi muotiviikon. Ei oikeastaan mikään ihme, kun kuluneen vuoden aikana hän on pukenut nykyään prinsessaksi tituleerattavan prinssinpuoliskon Sofian sekä Nobel-illallisille että – mikä tärkeintä – toteuttanut hänen hääpukunsa. Kyllähän siinä on jo aika runsaasti meriittiä avajaisnäytöstä varten.
Olen ollut tinkimätön Ida Sjöstedt -fani siitä lähtien, kun näin suunnittelijan ensimmäisen kitch-glamour meets rock’n’roll -näytöksen Tukholman muotiviikolla vajaat kymmenen vuotta sitten. (Valitettavasti henkilökohtainen tägäys-systeemini ei ole ollut ihan vedenpitävä, mutta vanhimmat jutut löytynevät tägin SFW -alta).

Nyt ensimmäistä kertaa en oikein tiedä, mitä sanoisin. Näytös, kevään 2016 mallisto, näytti catwalkilla superkauniilta – suorastaan älyttömän ihanalta, hyvin ja laadukkaasti toteutetulta ja kaikin puolin suloiselta. Mutta samalla jotenkin niin hurjan konservatiiviselta. Vaikka tykkäsinkin oikeastaan ihan jokaikisestä Ida Sjöstedtin SS16 -malliston vaatteesta, jäin kyllä hiukan kaipaamaan sitä über-feminististä asennetta, jossa suloisuus ja feminiinisyys on anarkiaa ja oman tilan ottamista – eikä vain, no, sievää..

Tämän sesongin Tukholman muotiviikko on siitä poikkeuksellinen, että välillä ehtii jopa käydä haukkaamassa jotain lounaan tapaista ilman, että tarvitsee missata yhtään näytöstä. Muuten kyllä tuntuu vähän siltä, että muotiväki elää näytösviikkojen ajan vain samppanjalla ja proteiinipatukoilla..
Minimarket teki näyttävän paluun Tukholman muotiviikon catwalkille monen sesongin jälkeen.

Minimarket on aina ollut suosikkini – ja siksikin odotin tätä muotiviikkopaluuta tosi paljon.
Ehkä vähän liiankin paljon, sillä en voi kieltää, ettenkö olisi ollut hiukan pettynyt heidän SS16 mallistoonsa.. Leikkaukset on kyllä ihan mahtavia ja tykkään tosi paljon siitä, miten he käyttävät ohutta neopreeniä normikäyttöön tarkoitetuissa asuissa (vaikka se onkin hiukan 2010…) ja printitkin on jees.

Minimarketin parasta onkin varmasti hyvät printit yhdistettynä simppeliin, mutta oivaltavaan leikkaukseen. Tai no, parasta antia ihan oikeasti on heidän asusteet – erityisesti kengät – mutta niitä kävin katsomassa vasta tänään, joten niistä on tulossa tarkemmin juttua myöhemmin, kunhan ehdin taas kuvien editoimishommiin.

Virallinen muotinäytöksenkatsomisilme. 🙂

Maanantain positiivinen yllätys oli todella johdonmukaisen ja kauniin malliston esitellyt Stylein. Tässä heidän tulkintansa olkapäät paljastavasta singoalla-paidasta, jota ilman tuskin ensi kevät-/kesäsesongista voi selvitä – sen verran suosittu tuo malli on ollut eri suunnittelijoiden näytöksissä!

Ryhmä muotinäytösmalleja oli paussilla ulkona. Street-style -kuvaajat menivät siitä sitten ihan pähkinöiksi!
Eilen kruunattiin myös vuoden Swedish Fashion Talent of the Year.


Voiton vei SIMON EKRELIUS (hänen tuotantoa nuo asut tuon kukkapuskakuvan yllä). Monet muutkin olisi kyllä ansainnut voiton, mutta niinhän se on, että vain yhden voi valita kerrallaan.

Muotiviikon fiilikseen kuuluu hiukan se, että astutaan pois omalta mukavuusalueelta. En todellakaan, siis t o d e l l a k a a n, ole mikään hattu-ihminen. En edes pipa-ihminen. Vaikka molemmat niistä on kai tavalla tai toisella niin trendikkäitä juuri nyt. Ei, minä vaan en kestä mitään koristetyyppiseksi päähineeksi tarkoitettua asustetta.

Melkein olin kyllä muuttamassa mieleni eilen, kun kävin catwalk-näytösten välissä tsekkaamassa Horisaki-nimisten käsin luonnonmukaisin menetelmin valmistettujen hattujen esittelyn. Sisäinen materiaalinörttini hyrisi ihanan työstetyn huovan ja patinoidun nahan äärellä ja esteetikko minussa yritti tolkuttaa, miten kaunis asia hattu voi olla.
Testasin sitten yhtä, joka tuntui kuiskuttelevan nimeäni.

Ihan heti en luvannut ruveta kreisiksi hattutädiksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä… Ei tuo nyt niin pahalta näytä!
Kuvailin eilen useammankin videon, mutta ainoa säällinen tallentui Whyredin loppukiitoksista. Aika merkillisen aikuismaisella linjalla ollaan täälläkin – eikö vaan?

Käytiin eilen Peetun kanssa tutustumassa Thomas Sabon ensi syksyn koruihin. Olen himoinnut niin kauan kuin muistan TS:n hopeista ketjurannekorua, johon voisi sitten pikkuhiljaa keräillä riipuksia muistoksi erilaisista elämän pienistä ja suurista häppeningeistä. Alitajuisesti olen kai ajatellut, että tuon tyylinen koru pitäisi saada lahjaksi, enkä sen vuoksi ole koskaan tullut hankkineeksi sitä. Tosin silloin, kun löysin suloisen pienen, oikeasti avattavan, Thomas Sabo -läppärin, oli kyllä lähellä.
Muuten jotkut TS:n korut ovat olleet makuuni vähän turhan koristeellisia – vaikka en mikään ykkösminimalisti olekaan. Jossain vaiheessa myös tuntui, että koko Thomas Sabo -tyyli muuttui yhä vain näyttävämmäksi ja bling-blingimmäksi. Nyt näkemämme uusi mallisto oli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Muutosta tyylikkäämpään on tapahtunut reippaasti ja koristeellisesta TS-hengestä on säilytetty juuri sopiva määrä kimalletta, mystiikkaa, hippihenkeä ja muita perinteisiä elementtejä.

Toki mukana on edelleenkin myös näyttäviä koruja. Varsinkin sormukset ovat helposti usean nivelen yli yltäviä – mutta siitä huolimatta yleisilmeessä on aina jotain keventävää. Tosi uudelta ja raikkaalta tuntuu toisaalta ihanan hentoiset ketjut, joissa pienet symbolit antavat ilmettä ja merkitystä korulle. Ketjuja löytyy sekä kaulaan että ranteeseen ja kokonaisuuteen löytyy vielä suloisia pieniä hopeasormuksia.
Aivan uutta on Thomas Sabon Love Bridge -rannekorukonsepti.

Idea on se, että korussa on hopealaatta, johon saa kaverrutettua haluamansa tekstin. Itse rannekoruja on monenlaisia; ketjuja ja erivärisiä helmiä pääasiassa. Tekstiksi voi valita joko jonkun valmiista “I love you” -tyyppisistä vaihtoehdoista tai tosiaan keksiä ihan oman viestin. Tekstin pituus on maksimissaan 13 merkkiä – eli mitään kovin laveita syvällisiä viisauksia laattaan ei saa kaiverrettua.

 
Laatta kaiverretaan saman tien – koko toimitus kestää vain muutaman sekunnin – ja valmiin korun saa mukaansa samantien.
Me saimme testata, miten homma toimii.

Valmiin korun saa söpöön Love Bridge -rasiaan, jossa se on mukava antaa vaikka lahjaksi.
Meidän rannekorujen viestit ei ehkä olleet ihan rakkausteeman mukaiset…

Peetu: umeåstockholm

Minttu: Never Explain

Ensin ajattelin, että en kommentoi ollenkaan lauantaina täällä meillä vietettyjä kuninkaallisia häitä. Olen kyllä parantumaton romantikko, mutta jotenkin kuvittelin, että varsin värittömänä pitämäni Carl Philipin ja ex-tosi-tv-staran Sofian vihkiseremonia ei vain kiinnostaisi. Sofian puvun suunnittelijasta olin toki lyönyt veikkaa (tiesin, että se on Ida Sjöstedt – kuka muukaan!!), mutta muuten en ollut etukäteen erityisen innoissani.
Mutta kyllähän tällaiset tapahtumat aina tempaavat mukaansa – kaunista, romanttista ja ihanaa. Prinssi Carl Philipin ja Sofian yhteiskuvista välittyy niin aito onnellisuus, että sitä ei paatuneinkaan anti-rojalisti voi olla näkemättä. Ehkä ihan hyvä, että en katsonut suoraa lähetystä tv:stä – sen verran vaikea oli pitää silmäkulmat kuivina seuraavana aamuna, kun luin lehdestä uutisointia aiheesta.
Ja sitten tänään onnelliset uutiset Madeleinen synnytyksestä. Pieni prinssivauva odotteli hienosti äiskän veljen häiden yli ja päätti tulla maailmaan tänään. Sen kunniaksi pieni – ja äärimmäisen positiivishenkinen recappi lauantain hääpukeutumiseen.

Olen haravoinut netin tosi perusteellisesti siisteille vakosamettiraidoille, mutta en ole löytänyt tietoa Madeleinen puvun suunnnittelijasta. Väri on aavistuksen pliisu mielestäni ja normaalisti vihaan tuollaisia kellotettuja hihoja, mutta Madeleine näyttää (pitkästä aikaa) tosi hehkuvalta – ja itseasiassa koko heidän perheensä onnelliselta – joten en ala kritisoimaan mitään. Sitäpaitsi Madeleinen kampaus on ihanan kevyt ja freesi!

Perjantai-iltana oli hääparin “yksityinen” illallinen. Sofia oli valinnut mielettömän upean, lemmikinsinisen luomuksen á la couture-designer Zuhar Muraid. Varmaan tosi hauskaa olla kuninkaallinen ja selata catwalk-kuvia sillä mielellä, että mitähän sitä laittaisi perjantain illalliselle päälleen… Vaikka kai sitä voi tulla suoristuspaineita siitäkin. Varsinkin, kun tietää, että pohjoisen pallonpuoliskon mediat tapittaa silmä kovana jokaikistä valintaa.

Koko vihkiseremonia tuntui tosi henkilökohtaiselta, vaikka olenkin aika pitkälle samaa mieltä yhden kollegani kanssa, jonka mielestä häiden toteutus on myös Ruotsi-nimisen tavaramerkin PR-tapahtuma ja jossain määrin myös show kansalle, joka verovaroilla koko lystin kustantavat. Enkä halua missään tapauksessa kuullostaa kyyniseltä – tunteet voivat olla aitoja, vaikka olosuhteet olisivat, mitä ne on. Ja tässä tapauksessa kaikki kyllä tuntui hirmu aidolta. Ehkä sitä jossain vaiheessa käy niin, että kun kamerat ja tv-toimittajat seuraavat jokaikistä askelta (ja sen tietää etukäteen), vähitellen se unohtuu ja oikeat tunteet näkyvät silmistä, katseista, hymyistä, kosketuksista.
Jos nyt vielä palataan maallisiin pukeutumisasioihin niin mielestäni oli tosi siistiä, että kruunuprinsessa Victoria oli pukeutunut H&M:n Conscious Collectionin pukuun. Yläosaa (sikäli, kun tuo on edelleen kaksiosainen eikä mekoksi ommeltu versio) ei kylläkään ollut koskaan myynnissä, mutta hameosa löytynee joiltakuilta onnekkailta.

 
Ja suurin niistä on rakkaus! <3
Kaikki kuvat (kiitos ja anteeks): Elle.se