Meillä ei ole juurikaan harrastettu nettishoppailua, jos ei nyt lasketa satunnaisia henkkamaukka-tilauksia tai (toistaiseksi) ainokaiseksi jäänyttä tilausta Net-a-porterista joskus vuonna nolla. Peetu on maannut koko tämän viikon enemmän tai vähemmän järkyn kuumeen kourissa ja noin ziljoonan Gossip Girl -jakson lisäksi ainoa, mitä flunssahoureinen neito on jaksanut tehdä on nettiputiikkisurffailu.

Ensimmäisenä himotuslistalle löytyi jenkkiläisen ModCloth -putiikista vaikka mitä ihanuuksia. Röyhelörinnuksinen mekko – samoin kuin kiva ruutuhelmamekko päätyivät ensimmäisenä ostoskoriin. Lopuksi vielä pudottavan suloinen kamerasormus oli klikattava mukaan.

Kaikki kaatui kuitenkin monimutkaisen oloisiin tulli- ja arvonlisäverokoukeroihin, eikä ostoskorin sisältö ikinä päätynyt kassalle asti. Jotenkin sitä nettishoppailunoviisina alkoi jenkeistä tilaaminen ja mahdollisten palautusten järjestyminen arveluttamaan.

Mummulta saadut joululahjarahat kuitenkin polttelivat toipilaan tilillä ja tänään Peetu teki tilauksen Forever21:lle. Pikaista kotiintuloa odotellaan parille mekolle, parille kaulakorulle ja yhdelle sormukselle.

Vähän kyllä jännittää paketin saapuminen. Forever21 -kamppeista kun on tullut kuultua sekä ylistäviä että vähemmän mairittelevia arvioita…

Robert&Blad -nettiputiikissa on alkanut ale! Normaalimalliston tyylikkäiden ja ajattomien vetimien lisäksi alekategoriassa on tarjolla kaikenlaista kivaa. Varsinkin kapoisat naiselliset kynähameet kutkuttavat… Suosikkini on ehdottomasti liituraidallinen Sailor.

Jos hartiaosastoni olisi mallia kapoinen ja siro, lankeaisin välittömästi herkulliseen 50-luvun pin up -tyyliseen Zelda-pikkupaitaan… Positiivi-negatiivi -pallollinen Joyride-laukku sen sijaan toimii hartioiden leveydestä riippumatta.

Näin alennusmyyntien “loppurysäysten” aikaan alkaa vihdoin tuntua siltä, että on mahdollista tehdä ihan oikeita löytöjä. Jouluinen Costa Rican reissu herätti sisimässäni piileksivän sateenkaarivärejä estoitta rakastavan ikuisen kaksitoistavuotiaan. Paluu omille leveysasteille palautti myös shoppailurutiinit raiteilleen. Väriskaala ainakin on riehakkaan musta… 😀

Aleshoppailusaaliini yhteishinta oli tasan 499,- kruunua. Ovh. hintaan sama kasa olisi maksanut piirun yli 2100,- kruunua. Näppäränä tyttönä räknään tuosta vain, että aleprosentti oli noinabout 77%. That’s what I call SALE! 🙂

Zarasta löytynyt musta neulemekko on ainoa, jonka kohdalla vähän emmin. Oikeastaan päätin jo, että vien sen takaisin. Kaapistani löytyy jo melkein samanlainen – ehkä vähän kivempikin – Stockalta hankittu musta neulemekko. No, öppet köp -aika ehti mennä umpeen, kun vietin tämän viikon petin pohjilla pahalaatuista plunssaa potien. Niinpä päätin asennoitua uudelleen ja tuumata, että hyviä, naisellisia, mustia neulemekkoja voi olla kaapissa useampikin. Stockan mekolle on ollut niin paljon käyttöä, että kyllä tämäkin tulee varmasti olemaan hintansa väärti.

MTWTFSS:n ihana sifonkipaita lumosi kaksijakoisuudellaan. Toinen puoli on mitoitukseltaan kunnollinen ja rehti kauluspaita – toinen hulvaton lepakkoliuhu. Tunnen syvää sukulaissieluisuutta löytöäni kohtaan! Meille tulee vielä niin kivaa yhdessä…

MTWTFSS:n neuletakissa on vähän samaa kunnollisen ja kapinallisen synteesiä kuin sifonkipaidassakin. Porvarillinen twinset-tyylinen neule on pimpattu ylisuurilla kristalleilla ja epäsymmetrisillä etuliuhukkeilla. Plussaa myös materiaalista – villa, angora ja viskoosi voittavat polyamidin.

Alelöytöjeni väri-iloittelusta vastaa MTWTFSS:n tummansininen mikrokuituinen haalari. Haalari ehti jo edustaa kunnialla erinomaisen pitkäksi venähtäneen päivän blogireissun aikana. Rennonlinjakkaan mallin lisäksi tykkään tosi paljon hiotun mikrokuidun urheiluvaatteita muistuttavasta tunnusta.

Ensiviikon muotiviikkorähinöissä varmaan ainakin osa uutukaisista pääsee tositoimiin. Olen myös Pyhästi Päättänyt laittaa joka päivä herätyskellon soimaan puoli tuntia aikaisemmin, että saisin vähän rotia täysin retuperällä olevaan päivänasu-raportointiin… Saas nähdä miten Mintun käy! ;D

Taisin vähän pimahtaa New Yorkin lentokentän Body Shopin alennusmyynnissä… Paluumatkalla Costa Ricasta välilasku NY:ssä kesti useamman tunnin. Yleensä en juuri jaksa tonkia lentokenttäputiikkien tarjontaa, mutta johonkinhan kaikki joutoaika piti saada kulutettua.

Body Shopissa oli ihan kaikki tuotteet -50% alessa. Paitsi viimejoulun spesiaalijutut, jotka olivat alennettu sitäkin enemmän.

Kovasti yritin räknäillä, että hämääkö tässä nyt vaan outo valuutta ja näyttävät alekyltit, vai onko hinnat oikeasti tosi edullisia. En nyt enää muista tarkkaan yksittäisten tuotteiden hintoja, mutta esim. sivellinsetti, johon kuuluu iso ja pehmeä poskipunasivellin, pari pienempää sivellintä, iso vaahtokumitöpötin, ripsikampa/kulmakarvaharja ja glitterinen kynsiviila (!) pakattuna mustaan sivellinpenaaliin maksoi alessa 15 dollaria. Eikös silloin ole aika halpaa?

Ostoskoriin kolahti sivellinsetin lisäksi: piparmintun tuoksuista ihanasti viilentävää jalkavoidetta, legendaarista talvi-ihon pelastajaa Body Butteria parikin eri versiota, erikoisesta hajustaan huolimatta täysin voittamattoman hyvää hamppukäsivoidetta, porkkanavoide on klassikko – eikä syyttä, pinkki greippisuihkusaippua herättää mehukkaalla tuoksullaan aamusuihkussa… “Jolly Orange” on uusi tuttavuus, mutta toimii sitrusdiggarille. Kaikki tämä plus muutama huulirasvapurnukka tuliasiksi ja kuivaharjausharja, joka ei näyttänyt kivalta kuvassa maksoivat yhteensä noin 45 euroa ja kaupanpäälle tuli vielä kiva treenikassikokoinen laukku!

Olen mielestäni tehnyt hyvät kaupat, joten älkää plz tulko kertomaan, että samalla rahalla olisi selvinnyt täällä ilman raahaamisen vaivaa!!

Tämänpäiväistä fäshion-raportointia on tällä puolen lahtea dominoinut uutinen, että H&M:n premiummerkki COS rantautuu vihdosta viimen myös tänne henkkamaukan kotoseuduille.

Virallisten tietojen mukaan COS (Collection of Style) -putiikki avataan ihan keskustaan Biblioteksgatanille. Mitään tarkkaa avajaispäivää ei ole ilmoitettu, mutta tuskin H&M:n strategioihin kuuluu louisvuittonmainen liiketilojen panttaaminen kuukausikaupalla remontin takia.

Tukholman COS-putiikkiin tulee naisten, miesten ja lasten mallistot. Luvassa on selkeästi H&M:n hintoja tyyriimpiä tuotteita, mutta samalla kuitenkin selkeää designia, laadukkaita materiaaleja ja siten huomattavasti paremmin trendihampaan kulutusta kestäviä vetimiä.

Ainakin täkäläisissä medioissa on aika usein sanottu, että COS on henkkamaukan vastine Filippa K:lle. Itse en ole käynyt koskaan yhdessäkään COS-myymälässä, mutta kuvien perusteella vertaus ei ole kovin kaukaa haettu. Eikä siinä mitään. Maailmassa – tai maailmassa elävän naisen garderobissa – ei ole koskaan liiaksi kauniita, hyvinleikattuja, laadukkaista materiaaleista valmistettuja perusvaatteita.

Ihanihan ensimmäisenä haluan ilmoittaa, että spämmikammotuksen pitäisi olla nyt aisoissa, mikä on hienoa. Samalla katosi muutamia ihan oikeita ja ihaniakin kommentteja. I’m so very sorry – elikkä ottaa kyllä muakin päähän, mutta kai se nyt sitten parempi on kummiskin olla ilman spämmiä…

Sitten päivän aiheeseen.

Kuvasin eilisen sunnuntain päivänvalossa kaikki Costa Rican reissun ostokset ja hämmästyin itsekin. Olen yleensä äärimmäisen pidättyväinen lomareissushoppailija kahdestakin eri syystä: a) tiedostan, että lomalla sitä elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kuvittelee kaikenmaailman rantsuhuituloitten ja buddha-paitojen olevan osa relevanttia pukeutumista vielä kotonakin, vaikka niin ei todellakaan ole, b) olen äärimmäisen huono heräteostojen tekijä ja lomareissulla sitä harvemmin tulee palattua samoille apajille niiden kuuluisien yksien yöunien jälkeen. Siihen nähden Costa Ricasta tarttui mukaan hämmästyttävä määrä kampetta.

Rantahuitulaosastoa tuli tietty kartutettua – etenkin, kun muutamaa tuntia ennen koneen lähtöä ajoitettu pakkauksen aloitus ei houkuttanut kaivelemaan edellisten reissujen saronkeja mistään kellarin syövereistä. Ja ei kovinkaan yllättäen perillä tuli kiskottua matkapakkauksiin päätyneet farkut jalkaan tasan nolla kertaa…

Kivan hippirenttumainen rantakassi oli oikeastaan tämän ostoksen “hankinta”. Vasta hotellilla huomasin, että kassin sisällä oli samankuosinen, mutta ohuemmasta kankaasta valmistettu saronki. Toivottavasti tuo kuului hintaan… ja jos ei, laskun voi lähettää Mintulle. Tykästyin kovasti sekä laukun pussukkamaiseen malliin että sarongin 100 % puuvillaa (harvinaista!) olevaan materiaaliin. (Lisäksi kuvassa Karkilta konfiskeerattu Forever21-toppi).

Toinen huitula on 100 % modaalia, epäsymetrinen olkapäät paljastava leikkaus. Santa Teresassa tosi hot. Saapa sitten nähdä onko Tukholman kesäyöt ikinämilloinkaan yhtä rantahippirelax… Kotiseutuplussaa kuitenkin harmaasta väristä??

Virallinen kiertuepaita tuli hankittua aivan hillittömän ihastuttavasta, taide-ateljee-/kahvila-/putiikki-/etc -kombinaatiosta. Kolme toinen toistaan ihastuttavampaa nuorta neitoa teki herkullisen ihanansekavia taidehässäköitä, paistoi suussasulavia fajitaksia ja painoi persoonallisia surffiteeppareita pienessä tönössä savisen Santa Teresa -boulevardin varrella. Samasta puljusta on peräisin Karkin ja Peetun tuliaisteepparit, jotka mahdollisesti päätyvät esittelyyn vielä jonain päivänä.

Pikkumustahuitula, jota ihan oikeasti ja vakavasti ajattelin voivani käyttää myös Tukholmassa…  Tykkään kovasti mekon halterneck/painijanselkä -leikkauksesta ja musta on nyt kuitenkin aina musta!

Pari paria hillittömän kokoisia uistimia (joo, korviksia) tarttui mukaan yhdestä lukuisista turisti-ish-putiikeista. Oikeastaan tämä poikkesi valtavirrasta siinä, että suuri osa kamppeista oli paikallisten tai ainakin costaricalaisten käsityöläisen/yrittäjien omia tuotoksia. Kuten esmes nuo ylemmät, tummanruskeasta langasta virkatut ja simpukankuoren kappalein koristellut korvikset.

Jos lomapaikkamme Santa Teresa olikin enemmän hippi, tosi paljon rantsu ja lähes pelkästään surf, löytyi Costa Rican pääkaupungista San Josésta ihan toisen tyylistä shoppailua.

Ihana graafisennaisellinen mustavalkoinen mekko löytyi paluumatkalla, kun pysähdyttiin yhdeksi yöksi San Joséen. Mekko on ehkä täydellisin ja eniten “Mintun tyylinen” Chanel-rip off sitten 90-luvun alun. Tuskin maltan odottaa tarpeeksi lämpimiä kelejä, että voin esittää viileää uudessa mekossani! Ainoa miinuspuoli on se, että mielikuvituksessani asusteena olalla roikkuu aito musta (joskus myös beige) Chanel 2.55… Ha ha!

San José oli tosiaan muutenkin shoppailupaikkana ihan toista maata kuin ihana hippi-backpacker-surfparatiisi Santa Teresa. Silti suorastaan hämmennyin itsekin, kun hyvän ystäväni karonkkaa varten etsimäni iltapuku ihan oikeasti tuli vastaan Costa Ricassa…

Tässä pikkuriikkinen kurkistus ihanuuteen:

Se on siis kirkkaan (lime)vihreä, kiiltävää satiniimaista materiaalia, täyspitkä ja tosi avonainen…

Ja tosiaan aikaisemmin oli puhetta karonkan etikettisäännöistä. Käsittääkseni voimassa on vähän samankaltaiset värikoodit kuin häissäkin, mutta vain päinvastoin. Eli väittelijä pukeutuu mustaan ja vieraat yrittävät sitä vältellä… Sikäli ehkä tuo shokkivihreä on ihan bueno valinta? Vaikka nyt kyllä kävi niin että mekko valitsi Mintun – eikä toisinpäin! 🙂