Kerroinkin tuossa jo muutama päivä sitten, että kävin pikkuisen irrottelemassa Dagmarin Sample Salessa. Hinnat olivat skaalalla ihan-inhimilliset-muttei-sikahalvat, joten ihan jokaista himotuksen kohdetta en kyennyt tuomaan kassan kautta kotio. Pari iki-ihanaa neulepaitaa ja yksi huippu mekko täydentävät kuitenkin kivasti nykyistä garderobia.

Graafinen neulemekko vaikutti hämärissä Sample Sale -tiloissa musta-valkoiselta. Kotona tajusin, että värisävyt ovat betoninvalkoinen ja yönsininen. Huomattavasti parempi – ja mielenkiintoisempi – sävy-yhdistelmä mielestäni, vaikka olisin tuosta kyllä musta-valkoisenakin tykännyt.

Ihana, rento neulepaita Dagmarin signature-raidoituksella. Olen haaveillut jo tositosi pitkään, että saisin joko neuletakin tai -paidan juuri tuolla raidalla. Ajatuksissa oli joku vihreän ja mustan sävyissä kulkeva kombo, mutta kun näin tämän neon-oransilla kirkastetun sinisen unelman, olin aivan myyty! Tykkään myös kovasti paidan takaa vähän pidemmästä mallista.

 
Kas, joku reipas olisi kyllä voinut silittää tämän kaunokaisen ennen kuvausta… 100 % merinovillaa oleva ohut neulepaita kustansi vain 10 euroa, koska Peetu huomautti hihasta löytyneestä pienestä langankiristyksestä. Tiesin, että osaisin korjata virheen ihan näkymättömäksi, koska siihen ei ollut vielä ehtynyt tulla varsinaista reikää. Sovittiin Peetun kanssa, että tämä on meidän yhteinen hankinta. Sinänsä varsin merkityksetön päätös, koska lainailemme aika vapaamielisesti toistemme vaatteita muutenkin.
Talvialesta on tullut siis hankittua kengät ja nämä uudet Dagmarit. Juuri nyt tuntuu siltä, että se saa riittää, syksylläkin tein aika paljon garderobintäydennystä. Mahdollisesti poikkean vielä COSin alessa. Jostain syystä heidän housumallinsa tuntuu istuvan hyvin kurveilleni ja yhdet hyvät housut voisi kyllä tehdä terää pukeutumispalapelille. Muuten odottelen seuraavaksi kunnon kevätsesongin alkua kaikessa rauhassa.

Sain joululahjaksi pari lahjakorttia ja päätin käyttää ne molemmat johonkin, mitä olen jo pitkään himoinnut, vaikka se ei olisikaan kaikkein maailman järkevin investointi. Toinen lahjakorteista oli Åhlénsin tavarataloon ja toinen täkäläiseen Akateemiseen kirjakauppaan.
Akademibokhandelista ajattelin ostaa (vihdoinkin) jonkun aloittelijan käteen sopivan akvarellisetin, vaikka lahjan antaja taisi ajatella, että täydentäisin kirjastoani. Vuosikausia jatkunut kiihkeä työmatkalukeminen on nyt kuitenkin ollut käytännöllisesti katsoen paussilla. Aamuiset menomatkat kun tulee seurusteltua Peetun kanssa ja kotimatkalla a) luen päivän Metron b) tsekkaan Twitteriä c) katson Netflixistä jotain laadukasta ja kehittävää viihdettä.

Ei ollut vähimmässäkään määrin sattumaa, että bongasin Åhlénsin alesta kivalla – 40 % alennuksella Acnen poninkarvaiset Pistol-nilkkurit. Ensimmäisen kerran sovittelin nitä jo joskus loppukesästä, mutta omalle kukkarolleni varsin hurja hintalappu pani stopin haaveilulle.
Lyhytvartiset Pistolit on ollut pakko-saada -listallani jo vaikka miten pitkään. Se ei ole kuitenkaan ollenkaan sama asia kuin pakko-saada-nyt-heti -lista, joten olen hyvin voinut odotella sopivaa ostohetkeä. Klassikkojen kanssa on se hyvä puoli, että odottelu yleensä palkitaan. Pistoleita näkee aika harvoin alessa, mutta laskin, että upeat poninkarvaiset olisivat sen verran erikoiset, että varsin mainstreamin tavaratalon, Åhlénsin, kenkäosastolta ne ei välttämättä katoaisi ennen alennusmyyntien alkua.

Kävin viimeisen kerran sovittamassa nilkkureita joulun aatonaattona, 23.12., kun olin muutenkin kaupungilla. En pitänyt varsinaisesti mitään kiirettä rynnätä kenkäostoksille, mutta kun maanantaina ennen uutta vuotta oltiin Tampereen tyttöjen kanssa muutenkin shoppailemassa, päätin tarkistaa kenkäaletilanteen.
Silloin tapahtui jotain hassua. Painelin suoraan sen hyllyn luokse, missä poninilkkurit viimeksi majailivat. Olin vasta toteamassa, että niitä ei näytä olevan, kun Tinni laittaa viestiä Åhlénsin toisesta kerroksesta, Acnen shop-in-shopista, että sieltä niitä löytyy 38 -koossa, jos kenkäosastolta ei.
Menin samoin tein Acnen omalle osastolle vain todetakseni, että sieltä löytyi karvaversioita vain malleista Star ja Clover. Pistoleitten kanssa idea oli juuri se, että ne on Pistolit. Täydellinen matala korko olematta liian korkea tai täysin lättänä – ja muutenkin – ei ole mikään sattuma, että Pistol sekä alkuperäisenä bootsina että nilkkurina on ollut mukana jo ikuisuuden.
Yritin testata poni-Stareja, mutta en ollut fiiliksillä käyttää lähes 300 euroa kenkiin, jotka ovat vain melkein kuin ne, jotka oikeasti halusin. Tivasin shop-in-shopin ystävällisiltä, mutta jäätäväncooleilta myyjättäriltä (kyllä, heitä oli siinä vaiheessa jopa kaksi ongelmaani ratkomassa), että mahtaisko jostain muualta saada poninkarvaisia Pistoleita. Siihen neidot jämptinä molemmat, että Pistoleita ei ole ikinäkoskaan valmistettukaan karvaisina. Jo mainittujen Starin ja Cloverin lisäksi vain kuulemma Alma-nimistä mallia on valmistettu poninkarvasta. Molemmat muistivat jopa, että Alman karva oli harmaa.

Palvelukokemuksen jälkeen pingoin takaisin alakertaan kenkäosastolle. Takaraivossa oli muistikuva siitä, että Åhlénsin kenkäale on muokattu ennenvanhaiseen malliin – eli joka koolla on oma alepöytä – kun muuten osasto on jaettu brandeittäin ja siksi en löytänyt nilkkureita ensimmäisellä yrittämällä. 38 -pöydältä löysinkin sitten ne mustat poninkarvaiset Pistol-nilkkurini, joita olin käynyt sovittelemassa pitkin syksyä.
Ja onneksi löysin. Ensinnäkin on tietty aivan mahtavaa, että vihdoinkin sain nuo hienot ja hyvät (nahkavuori!) kengät itselleni. Toisekseen aivan erityisen mahtavaa, että saatoin havaita, että sen paremmin päässäni kuin muistissanikaan ei ole vikaa. On nimittäin aika vaikea vakuuttaa edes itselleen olevansa oikeassa, kun kaksi tyylikästä, hillittyä ja erittäin ammattitaitoisen oloista Acne-myyjää väittää, että Pistoleita ei ole koskaan valmistettu poninkarvaisina.

Tuntuu varsin mainiolta, että nuo löytyvät myös Acnen kotisivuilta. Vähentää huomattavasti sitä pelkoa, että tuli ostettua kopiot kovaan hintaan.

 
Nyt voin kai melkein sanoa, että olen saanut ponin joululahjaksi? Eikö?
Ainakin olen yhtä onnellinen kuin ponia toivonut pikkutyttö!

Vuoden vaihtumiseen ja siihen liittyviin juhlallisuuksiin on vielä muutama päivä. Fiksu kuitenkin testaa asunsa etukäteen – etenkin, jos sattuu emännöimään keskimääräistä suurempia kutsuja. Todella helposti käy nimittäin niin, että valmistelut venähtävät ja juhlien järjestäjälle jää nanominimaalisesti aikaa hypätä pois siivooja/kokki/festfixare -lookista glamouria tihkuvaan ilta-asuun.

On siis hyvä, jos asu on mietitty ja testattu etukäteen, kampaus kokeiltu, testimeikki tehty – ja kaikki hyväksi havaittu. Silloin voi rentoutua rauhassa juhlavalmistelujen kanssa eikä omaan kaunistautumiseen tarvitse varata turhaa nääs-nääs -marginaalia.

Peetu on järkkäämässä yhdessä kaverinsa Dunin kanssa isoja Uuden vuoden -bileitä. Mekko on ollut hakusessa jo siitä lähtien, kun juhlasuunnitelmat varmistuivat. Monta ihanaa (ja monta tosi-tosi kallista) mekkoa on ollut kiikarissa, mutta sitten lopulta Nelly.comista löytyi aivan täydellinen kukallinen juhlamekko todella edullisesti.

Peetu halusi löytää nimenomaan kukallisen mekon, jonka kanssa voisi käyttää ihania Rizzon kiiltonahkaisia pinkkejä avokkaita. Mekon mallilla ei niin ollut väliä, mutta omasta mielestäni tällainen hiukan 50-lukuinen “prom dress” -tyyli sopii neidolle aivan täydellisesti!

Meikin jujuna on hiukeat mustalla ja hopeaglitterillä rajausvärillä toteutetut kissarajaukset. Komeuden kruunaa elegantit irtoripset. Uutena vuotena, jos koska on irtoripset aivan paikallaan. Muuten meikki on luonnollinen ja neutraali.

Uuden vuoden look on nyt siis testattu ja hyväksi havaittu. Nyt Peetu voi keskittyä virittelemään cocktail-palleroisia lähes ensimmäisten vieraitten tuloon asti.

Minttu on sen sijaan menossa “valmiiseen pöytään” – eli valmistautumiseen voi käyttää vaikka koko aattopäivän… Tosin ensin pitäisi keksiä, että mitähän ihmettä sitä laittaisi päällensä!

• mekko, Club L
• kengät, Rizzo
• kaulakoru, Glitter (saatu blogin kautta)
• korvikset, Cecilie Melli (saatu blogin kautta)

Dear Santa,

Olen ollut tosi tosi tooooosi kiltti koko vuoden ja siksi joululahjatoivelistaltani löytyy…

Ei vais tähän väliin haluaisin siteerata (vapaasti) hyvän ystäväni kymmenvuotiasta poikaa, jonka joulutoiveena on löhöillä, viettää aikaa perheen kanssa ja syödä hyvin. Mitään muuta tältä joululta en odota niin paljoa, kuin laiskoja, pyjamassa ja villasukissa vietettyjä vapaita päiviä, yhdessäoloa Karkin ja Peetun kanssa, jouluherkkuja (osin klassisia kuten rosolli tai perunalaatikko, osin ihan uusia suosikkeja kuten esmes fried rice).

Sen verran ajateltiin “ryhdistäytyä”, että tapanina vaihdetaan OnePiecet farkkuihin ja käydään katsomassa lähileffateatterissa Catching Fire sekä sen jälkeen syömässä lemppariravintolassani Urban Delissä – tai heidän uudessa filiaalissa tuossa ihan meidän lähellä.

Haaveiden joululahjatoivelistalla on toteutuvan suunnitelman linjassa olevia toiveita. Matka Lontooseen, shop-till-you-drop -päivä, ihana hemmotteluviikonloppu hoitoineen jossakin ylellisessä SPA:ssa – kaikki tämä yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Yhdessäolo on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Ihan oikeasti ja konkreettisesti toivomuslistaltani löytyy tasan neljä asiaa:

1. Iso, kaunis juomalasi. Unohdan aina juoda vettä töissä, mikä toimiston kuivan ilman kanssa yhdistettynä ei ole mitenkään hyväksi mielialalle, kropalle tai iholle. Lasin tilavuus saisi olla vähintään puoli litraa. Ilokseni huomasin, että tuota Iittalan uutta viinilasisarjaa löytyy todella isolla kuupalla.
2. Ripsien kiharrin. (en edes tiedä, miksi tuota vekotinta kutsutaan..) Naisellisten kykyjen arsenaalistani puuttuu täysin ripsien taivuttamisen jalo taito. Ainoa uuden vuoden lupaus about ikinä, jonka olen oikeasti pitänyt, on noin 8 vuotta sitten tehty päätös opetella kävelemään tosi korkeilla koroilla. Tänä vuonna aion luvata opetella ripsienkiharrussaksien käytön.
3. Iso, kaunis kahvikuppi. Olen parantumaton esteetikko ja siksi yksi niistä harvoista asioista, jotka työpaikalla ihan oikeasti rasittaa, on se, että tarjolla oleva kahvikuppivalikoima on joko Ikean kulahtaneita halpiksia tai firman vähintään yhtä kulahtaneita mainoskuppeja. Eikä ne edes ole tarpeeksi suuria. Pah. Kahvia kun pitää aina saada kerralla vähintään se puoli litraa…
4. Meikkipeili. Nykyinen meikkipeilini on peräisin omilta lukioajoiltani. Vuosikausien hiuslakat sun muut ajan tuomat korroosiot ovat samentaneet rakkaan peilini käytännössä käyttökelvottomaksi. Uusi peili olisi siis todella tarpeen. Enkä panisi pahakseni, vaikka siinä olisi toinen puoli suurentava. (mitään jalkaa en kyllä tarvitse – ei sille paikkaa kuitenkaan löytyisi).

Perinteisiä dekkaripokkareita on aina kiva saada, mutta muutaman vuoden kestänyt ahmimisikä taitaa olla tältä erää ohitse ja  juuri nyt lukemattomien pino alkaa jälleen hipoa taivaita. Eli joulunpyhiksi riittää kyllä luettavaa, vaikkei pukinkontista uutta kirjaa löytyisikään. Suklaavarastoista aion pitää henkilkohtaisesti huolen, mutta en toki pane pahakseni, vaikka paketista kuoriutuisi vielä toinen mokoma lisää.

Mutta paketteja tai ei – ihanaa, että tulee vapaat ja leppoisat pyhät. Uuden vuoden suunnitelmatkin selkiytyivät juuri eilen, joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paineita. (Uusi vuosi ei ole mikään leikin asia täällä Svennelässä… ;D)

Kuvat: Visit London, NK, Style.com, Yasuragi, Iittala, Sephora, Indiska

Kuvittelin tehneeni jokaikinen vuosi, sitten blogin alkuaikojen, postauksen ruotsalaisten vuoden joululahjasta – eli “årets julklapp”. Koska blogijuttujeni kategorisointijärjestelmä (tai “järjestelmä”) on sen verran sumeaa logiikkaa, etten itsekään löydä juurikaan paria viikkoa aikaisemmin tehtyjä postauksia, käytän yleensä ihan googlea vanhoja juttujani etsiessäni. “Årets julklapp Go 4 it vol. 2” -hakusanalla löytyi vain kaksi vanhempaa “Årets julklapp” -postausta: yksi vuodelta 2008 (elämys) ja toinen vuodelta 2009 (kuulokkeet. Mutta että Urban Ears oli jo tuolloin…).

Nykyisin “virallisen” valinnan tekee kaupan alan järjestö (don’t ask who…) ja elektroniikka-alan järjestö Elektronikbranchen. Tässä tämän vuoden voittajat vinkkinä niille, jotka eivät keksi serkulle, veljelle, anopille, kusiinille tai mutsin uudelle boyfriendille (and that will NOT be me…) kivaa, trendikästä joululahjaa.

Aina ajan hermolla elävien ruotsalaisten mielestä, vuoden 2013 toppen joululahjat ovat:

KEVYTUNTSIKKA

Toivottavasti tämä on toimiva joululahjavinkki siellä Suomessa – täällä meillä tuntuu nimittäin siltä, että aivan jokaikisellä on jo käytännöllinen, hyvä, lämmin ja ennenkaikkea supertrendikäs kevytuntuvatakki. Tosin itseltäni moista ei löydy, vaikka voisin kyllä helposti kuvitella itseni käyttämään jotain Monclerin vähän vähemmän superkiiltävästä materiaalista valmistettua versiota (mustana).

Edullisempia – ja ulkonäöltään hyvinkin paljon esikuvansa kanssa saman oloisia – kevytuntuvatakkeja löytyy melkein kaikkien sport- tai sport/fashion -merkkien valikoimista.

Toinen – ja selkeästi paljon laajemman suosion saavuttanut “vuoden joululahja” on:

MEHULINKO

Jos kevytuntuvatakki tuntuu aika yllättävältä “vuoden joululahjalta”, on sen sijaan Elektronikbranchen -järjestön valinta, mehulinko, varsin looginen. Onhan tuolle kyseenalaista kunniaa saavuttaneelle listalle päätynyt noin ziljoona sittemmin kirpputoriklassikoksi muuttunutta vehjettä: leipäkone, pop corn -kone ja jalkakylpylaite nyt ainakin.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että mehulinko ei ehkä ole ihan yhtä älytön juttu. Leivät saa tehtyä mainiosti uunissakin, mutta tuorepuristettua (ja ah niin ihanaa!!) mehua on todella vaikea tehdä ilman hyvää linkoa.

Joskus edellisessä elämässä talouteemme kuului mehulinko, jolla tehtiin ehkä maailman parasta omenamehua. Laite oli kuitenkin kooltaan verrattavissa pieneen panimoon, joten nykyisessä kerrostalon keittiössä en kyllä sen kanssa jaksaisi alkaa askarrella (ja se taisi kyllä hävitä parempaan kotiin “suuren kirpputoritalven” aikana). Sen sijaan tuo Boschin suhteellisen virtaviivainen mehulinko voisi olla tismalleen se, jonka haluaisin kaverikseni niitä nyt vasta muodostumassa olevia uuden vuoden lupauksia toteuttamaan…

Kuvista kiitos: Bosch & Moncler

Voipi olla, että nyt kävi niin, että meidän perheen jouluviettobudjetti taitaa ohentua aikas olennaisesti… Moneltakohan tuonne pitäisi mennä jonoon? Viimeksi oltiin yli tuntia ennen ovien aukaisemista ja silti jäätiin ratkaisevien parin-kolmenkymmenen hengen päähään kärjestä.

Tällä kertaa en aio päästää näpeistäni hopeisia, juuri sopivan kokoisia Pistoleita, jos sellaiset satun onnistuun nappaamaan!!