Onko teilläkin ollut aivan täydellisen ihana talvilauantai tänään? Tukholmassa on paistanut aurinko ja lämpöasteita on ollut niin paljon, että koko päivä on ollut ihan pakko viettää ulkosalla. Se tunne, kun ilmassa tuoksuu kevät, sitä on vaikea voittaa yhtään millään.
Raikkaassa kevätilmassa ulkoilun sivuvaikutuksina on punaisten poskien, virkistyneen mielen ja lihasten raukean olon lisäksi, yleensä aivan järkky nälkä. Silloin juuri mikään ei maistu paremmalta kuin itse tehty herkullinen pizza.

Koko tammikuisen vegaanihaasteen ajan mietin, että kaikkien vaikeinta itselleni olisi juustosta ja muista maitotuotteista luopuminen. Kaikenlaisia juustomaisia korvikkeita on toki tarjolla, mutta ensimmäiset kokemukset eivät todellakaan vakuuttaneet. Mielummin olen ilman juustoa kuin laitan leivän päälle jotain epämääräisesti soijalta ja lisäaineilta maistuvaa, juustolta näyttävää vegaanivaihtoehtoa.
Hiukan jäi kuitenkin vaivaamaan, että mitenkähän nuo korvikkeet maistuisivat lämpimässä ruuassa – ja niinpä päätin tehdä lauantaipizzat Jeezlyn vegaaniin “perfekt pizza” -juustoon.

Pizzapohjaksi tein puolikkaan annoksen Peetun likilegendaarista “Maailman paras pizzapohja” -taikinaa jo eilen illalla. Kyseisen pizzapohjan etu on se, että se odottaa kiltisti jääkaapissa helposti vuorokaudenkin. Eli kun sitten tulee supernälkäisenä ulkoilupäivän jälkeen kotiin, ei tarvitse muuta kuin kaulita taikina, heittää täytteet päälle ja kymmenessä minuutissa herkkuruoka on pöydässä!
Kasvispizzassa erityisesti kannattaa satsata maukkaan mehevään tomaattikastikkeeseen. Täytteitä ei tarvitse olla montaa erilaista, omat suosikit toimivat yleensä parhaiten.
Mintun lauantaipizzan täytteenä on uunissa paahdettua munakoisoa, kivettömiä Kalamata-oliiveja ja päällä rucolaa sekä tuoretta basilikaa.

MEHEVÄ MUNAKOISOPIZZA
(2 pellillistä)
Valmistus:

• 1/2 annos Maailman Parasta Pizzapohja

Tomaattikastike:

• 1 purkki kirsikkatomaattisäilykettä
• 1,5 rkl tomaattipyreetä
• 1 iso sipuli
• 2 – 3 valkosipulinkynttä
• 2 tl chilihiutaleita
• öljyä paistamiseen
• suolaa
• pippuria myllystä

Täyte:

• 200 g vegaania tai tavallista juustoraastetta
• 1 keskikokoinen munakoiso
• suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl valkoviinietikkaa
• 1/2 purkkia kivettömiä Kalamata-oliiveja
• tuoretta rucolaa vajaa puoli pussia
• tuoretta basilikaa puoli ruukkua

Valmistus:

• Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi ja kuullota öljytilkassa kattilassa. Lisää tomaattipyree ja chilihiutaleet ja paistele hetkonen miedolla lämmöllä. Lisää kirsikkatomaattisäilyke, mausta suolalla & pippurilla maun mukaan ja anna puhista miedolla lämmöllä sen aikaa, kunnes kaikki muu on valmista.
• Kastikkeen voi hyvin tehdä edellisenä päivänä valmiiksi, jos on odotettavissa nälkäisiä syöjiä, jotka eivät jaksa odottaa!
• Leikkaa munakoiso noin 1 cm paksuiksi siivuiksi ja sen jälkeen neljään osaan. Levittele palaset uunipellille ja ripottele päälle suolaa. Kuivaa munakoisot talouspaperilla noin 10 minuutin päästä. Roiski päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin vartin verran.
• Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
• Kauli taikinasta kaksi sievää selkeäreunaista, ohutpohjaista levyä. Taikka sitten kaksi tuollaista epämääräistä ameebaa, jotka itse sain aikaiseksi. Molemmat maistuvat erinomaisilta!
• Levitä pizzapohjille ensin tomaattikastike, sitten juusto ja lopuksi munakoisot ja oliivit.
• Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
• Lisää rucolat ja basilikat & nauti!

 
 

Pizza ei ole mikään maailman paras lounaslaatikkoruoka, mutta sopivan rasian kanssa se toimii myös!
No mutta mites se vege-juusto? Tuomioni on, että se on ihan okei. Periaatteessa haluan tehdä vegaaneja valintoja aina, kun se on mahdollista, mutta oikeastaan mielummin vähennän juuston syöntiä kuin alan aktiivisesti käyttämään korvikkeita.
Pizzassa käyttämäni “Astrid och Aporna” -juusto on kyllä ihan okei hyvää. Se ei juurikaan muistuta juustoa sinänsä. Lähin assosisaatio on itseasiassa lasagnen valkokastikkeeseen. Periaatteessa siis oikeastaan oikein hyvää, mutta ehkä sitten kuitenkin haluan välillä  – ja etenkin pizzaan – sitä ihan oikeaa juuston makua.

Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi tehdä yhtä sun toista, mutta sitten sitä vaan prokrastinointipäissään jämähtää tekemään kaikkia älyvapaita testejä facebookissa? No, tänään illalla on selvinnyt mm. että olen karkkimakuni mukaan teini-ikäinen (vaikka valkkasin kaikki fazerin siniset sun muut!) ja statuspäivitysten sanavalintojen perusteella 3 – 5 -vuotias (pakko johtua “ihana” -sanan yliviljelystä…).  Korkea aika alkaa haalia jostain vähän aikuispisteitä! Haha!
Mutta nyt päivän asiaan – eli viikon arkiruoka-/lounaslaatikkovinkkiin.
Marokkolainen kikhernekeitto sopii aivan täydellisesti tähän kivasti pakkasenpuremaan vuodenaikaan. Lempeä mausteisuus lämmittää niin masua kuin mieltäkin – ja kikherneet on sen verran tukevaa purtavaa, että nälkä lähtee rankemmankin ulkoilupäivän jälkeen. Toisaalta, koska keitto on täysin kasvista, siitä ei tule mitään hillitöntä ruokakoomaa – ja siksi se sopii mainiosti myös lounasevääksi.

MAROKKOLAINEN KIKHERNEKEITTO
(2 annosta ja 3 – 4 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 2 sipulia
• 4 – 5 valkosipulinkynttä
• 1 tl kanelia
• 1 tl juustokuminaa
• 1 / 2 tl cayennenpippuria
• 1 prk tomaattimurskaa
• 2 pakettia eli n. 800 g kikherneitä
• Öljyä paistamiseen
• 1 kasvisliemikuutio
• 1/2 tl sokeria
• Suolaa
• Mustapippuria myllystä
• 5 dl vettä
• 150 g babypinaattia (1 rasia)

Valmistus:
Pilko sipulit ja valkosipulit pieneksi. Kuullota kattilassa pienessä öljytilkassa. Lisää mausteet ja paistele vielä hetki miedolla lämmöllä. Valuta ja huuhtele kikherneet, lisää kattilaan yhdessä tomaattimurskan, kasvisliemikuution, sokerin ja veden kanssa. Anna muhia miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
Muusaa huolimattomasti keittoa sauvasekoittimella niin, että osa kikherneistä jää kokonaiseksi, mutta keiton koostumus saostuu. Lisää huuhdellut babypitnaatit ja anna kiehua vielä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Vettä voi hyvin laittaa enemmän, jos keiton koostumus tuntuu liian muhennosmaiselta.

Taidan melkein joka kerta, kun kirjoittelen tänne reseptejäni, sanoa, että tämä on lempparini – mutta tämä todella on lempparini! Aika usein tulee tehtyä joko jotain aasialaisvaikutteista tai sitten perinteistä italian style cooking, mutta nyt uskaltauduin ensimmäisen kerran varovaisesti afrikkalaiseen makumaailmaan ja ihastuin kovasti.
Kikherneet ja babypinaatti ovat muutenkin arkiruokavalioni peruspilareita, joten sikäli harppaus ei ollut mikään valtava. Välillä sitä kuitenkin saa pienillä muutoksilla ihan uudenlaisen makuelämyksen.
Lounaslaatikkoon, tai -purkkiin paremminkin, Marokkolainen kikhernekeitto sopii erinomaisesti. Niinkuin monesti muutenkin, mausteisten ruokien maut vain syvenevät ja paranevat seuraavaan päivään mennessä. Lisäksi papu- ja hernepohjaiset keitot & padat eivät ole moksiskaan pienestä säilytyksestä.

Havaitsin jääkaapin vihanneslokerossa valtavan määrän nahistumisuhan alla olevia porkkanoita sekä pari ikääntynyttä verigreippiä hedelmäkulhossa. Inhoan heittää ruokaa roskiin, joten päätin keksiä jotain lounaslaatikkoonkin sopivaa kokattavaa niistä.
Aurinkoinen porkkana-inkivääri-sitruskeitto pitäisi määrätä pakolliseksi terveyskuuriksi kaikille talviharmaudesta ja krooniselta tuntuvasta väsymyksestä kärsiville. C- ja A-vitamiineja, samoin kuin karoteenia ja antioksidantteja pursuileva keitto lämmittää ja täyttää mukavasti.
Vegaanihaasteen viimeisen päivän kunniaksi valmistin keiton kaurakermaan, mutta jos ei halua karttaa maitotuotteita, tavallinen ruokakerma sopii makua pehmentämään ihan yhtä hyvin.

PORKKANA-INKIVÄÄRI-SITRUSKEITTO
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg porkkanoita
• 2 sipulia
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2 – 3 cm pala tuoretta inkivääriä
• 2  verigreippiä
• noin 6 dl vettä
• 2 rkl kasvisfondia
• 2 tl chilihiutaleita
• 2,5 dl kaurakermaa
• öljyä paistamiseen
• mustapippuria
• suolaa

Valmistus:

• Kuori ja pilko porkkanat, sipuli, inkivääri ja valkosipuli. Kuullota chilihiutaleita, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kattilassa öljytilkassa muutama minuutti. Lisää sen jälkeen porkkanat ja kuullota vielä hetki. Lisää vettä sen verran, että porkkanat peittyy sekä verigreipeistä puristettu mehu ja kasvisfondi.
• Anna kiehuskella keskilämmöllä kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta sauvasekoittimella.
• Kuumenna keitto uudestaan ja sekoita joukkoon kaurakerma. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kasvissosekeitto – etenkin sellainen, missä pääraaka-aine on porkkana – maistuu helposti vauvanruualle. Itse tykkään annostella chilihiutaleita aika runsaasti välttääkseni mielleyhtymän syntymistä ja tietty myös siksi, että tykkään makean porkkanan ja tulisen chilin liitosta kovasti. Pieni miellyttävä kipakkuus lämmittää ihan sisuskaluja myöten!
Porkkana-inkivääri-sitruskeitto on halpa, kevyt ja herkullinen arkiruoka. Lounaalle suosittelen ottamaan keiton kaveriksi mukaan sämpylän tai reilun viipaleen hyvää hiivaleipää. Sen verran niukasti tuossa on energiaa, että muuten voi iskeä kiukkunälkä kesken iltapäivän.
Laitoin pari annosta porkkana-inkivääri-sitruskeittoa pakkaseen odottamaan tulevia lounashetkiä. Vielä en ole ottanut yhtään annosta ulos, joten en osaa sanoa, miten tuo sen kestää. Yleensä porkkanapohjaiset sosekeitot on kuitenkin kiitollisempia pakastettavia kuin esmes perunapohjaiset.

Meillä syödään yleensä kaikkea muuta kuin varsinaista suomalaista perinteistä kotiruokaa. Aasialaiset, italialaiset, meksikolaiset, libanonilaiset, intialaiset ja ties minkä maalaiset maut on illallispöydässä huomattavasti tavallisempia. Joskus tulee kuitenkin tehtyä ihan vahingossa jotain, mikä maistuu lapsuudesta tutulta, kotoisen turvalliselta ja ihmeellisesti lohduttavalta.
Kaalilaatikkowokki oli alunperin kyllä puoliksi vahinko, mutta nyt olen valmistanut sitä jo muutaman kerran – ja kaikki syöjät ovat olleet ihan myytyjä. Jopa saksalainen trainee tykkäsi ja santsasi. Nimi on peräisin Karkilta, joka ensimmäisen haarukallisen jälkeen huokasi onnellisena, että wokki maistuu aivan kaalilaatikolta.
Vegaanikuukauden kunniaksi tein tästä täysin vegaanin version, mutta himokkaat lihansyöjät voivat käyttää ihan yhtä hyvin tavallista jauhelihaa.

KAALILAATIKKOWOKKI
(4 annosta + 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 6 hengen annos vehnänjyväytimiä (eli matvete, mutta tuollaiseksi google translate sen käänsi…)
• 600 g kaalia
• 2 sipulia
• 250 g rasia tuoreita herkkusieniä
• 600 g vegaania “jauhelihaa” (käytin itse Hälsans Kök -merkin soijahommelia)
• 1 dl puolukkasurvosta
• 3 rkl kiinalaista soijaa
• 3 dl vettä
• suolaa
• pippuria myllystä
• ruokaöljyä paistamiseen

Valmistus:

• Keitä vehnänjyväytimet pakkauksen ohjeen mukaan (tuolla on pakko olla joku järkevämpi nimi, mutta terkkuja vaan tältä ulkosuomalaiselta.. ei sattunut nyt olemaan tulkkitukenikaan online tätä kirjoittaessani).
• Tee kaalista ohuita suikaleita, pilko sipuli, siisti ja siivuta sienet. Laita kaikki wokkipannuun tai muuhun syvään pannuun ja paistele kaikessa rauhassa melko miedolla lämmöllä niin kauan, että kaali alkaa osoitella pehmenemisen merkkejä.
• Paista soijarouhe toisella pannulla niin, että siihen tulee kivasti vähän paistetun näköä ja makua, mausta suolalla & pippurilla – ja laita sitten kaaliwokin sekaan.
• Lisää sekaan puolukkasurvos, soija, vesi ja keitetyt vehnänjyväytimet. Anna kiehuskella hiljakseen kannen alla kymmenisen minuuttia.
• Tarjoile!

Tällä ohjeella ruokaa tulee aika runsaasti, mutta se ei haittaa, sillä Kaalilaatikkowokki viihtyy erinomaisesti lounaslaatikossa. Maku senkuin vain paranee seuraavaan päivään eikä lohtuherkku pahastu siitäkään, vaikka sen työntäisi pakastimeen odottamaan.

Päätin sitten minäkin lähteä mukaan tammikuun kestävään vegaanihaasteeseen, innostuja kun olen. Ihan täpöillä en ole kyennyt koko ruokavaliotani vaihtamaan vegaaniksi, vaikka oikeastaan suurin murheeni on se, että kunnon happamalle luonnonjogurtille ei löydy mitään järkevää korvaajaa. Pidemmän päälle juustoista tulisi toinen kompastuskivi.
Pyrin kuitenkin vaihtamaan kaikki mahdolliset ateriat vegaanisiksi – olen jopa testaillut eläimettömiä leivänpäällisiä. Leikkele oli ihan jees, juusto tosi karseeta ja majoneesi parempaa kuin tavallinen. Mitään suurta muutosta haasteeseen osallistuminen ei vielä toistaiseksi ole kuitenkaan tuonut, vegaanit ruuat kuuluu ihan normaalistikin ohjelmaani.

Ruuanlaitossa käytettävät kasvispohjaiset kermat ja muut maitomaiset tuotteet toimivat erinomaisesti. Kaurapuuron kanssa tykkää kauramaidon mausta enemmän kuin tavallisesta. Tosin ensimmäinen syy siihen, että ostin sitä oli se, että kauramaito säilyy huomattavasti pidempään. Sinkkutaloudessa litra maitoa kuluu niin hitaasti, että koko ajan sai olla kaatelemassa happamia tölkinpohjia menemään. Kauramaidon kanssa tätä ongelmaa ei ole!
Samalla tulee sitten tehtyä pieniä hyviä tekoja ympäristön hyväksi ja äänestettyä lompakolla eläinten hyvinvoinnin puolesta.
Kokkailin eilen vegaaniversion Peetun tekemästä ihanasta uuden vuoden illallisen alkukeitosta. Lopputulos on aivan superherkullinen, vaikka poissa onkin mm. esikuvaa koristaneet parmesan-lastut. Itse keitto on makumaailmaltaan yllättävänkin mieto, vaikka rucola periaatteessa onkin melko ärhäkkää. Särmää vegaaniversio saa chililastujen kanssa paahdetuista kurpitsansiemenistä, jotka samalla tuovat mukavaa purutuntumaa ja proteiinia annokseen.

HERNE-RUCOLAKEITTO JA CHILIPAAHDETUT KURPITSANSIEMENET
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• öljyä paistamiseen
• 8 dl vettä
• 2 kasvisliemikuutiota
• 600 g pakasteherneitä
• 100 g rucolaa
• 2 dl kasvis-fraichea
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 tl chililastuja
• suolaa

Valmistus:
Pilko sipuli ja valkosipuli & kuullota kattilassa pienessä määrässä öljyä. Lisää vesi ja murustele sekaan kasvisliemikuutiot. Laita herneet kattilaan ja anna kiehuskella hiljakseen noin 15 min. Lisää huuhdellut rucolat ja kiehuta vielä pari minuuttia. Pistä koko hoito sileäksi sauvasekoittimella, lisää kasvis-fraiche ja anna kiehahtaa. Mausta suolalla, jos tarvitsee.
Paahda kurpitsansiemenet yhdessä chililastujen kanssa kuivalla pannulla melko miedolla lämmöllä kunnes ne alkavat pullistella ja saavat hiukan väriä. Ripottele annoksien päälle juuri ennen tarjoilua.

Mmm.. Ihana, kevyt mutta mukavasti täyttävä lounas! Pari siivua leipää on hyvä olla siinä sivussa jo ihan pelkästään senkin vuoksi, että voi silleen muka sivistyneesti laappia lautasen puhtaaksi.
Jos haluaa vielä korottaa keiton proteiinipitoisuutta, voi kurpitsansiemenien määrän kevyesti vaikka tuplata!

Sen verran nyt käynnissä oleva vegaanihaaste on vaikuttanut korvien väliin, että olen alkanut miettiä, mitä kaikkea sisältyisikään siihen, jos oikeasti ryhtyisi vegaaniksi. Silloin pitäisi miettiä perusteellisesti myös kaikki vaatevalinnat – ja olisiko ollenkaan okei pitää kahta kissaa?
No, toistaiseksi tuumaan vähän samoin kuin treenaamisenkin kanssa: every step counts. En oikeastaan tunne mitään tarvetta saada kutsua itseäni vegaaniksi, mutta voin silti tehdä sekä ruokavaliossani että muussa elämässä ko. ideologian mukaisia valintoja aina, kun siihen on mahdollisuus. Pienetkin valinnat hyvään ja kestävään suuntaan on kuitenkin parempi kuin olla kokonaan välittämättä.

Taitaapi olla tämän vuoden viimeisen lunchlåda-postauksen aika – ellen sitten innostu väsäilemään jotain kivaa lounaslaatikkoon jouluruokien tähteistä. Tällä viikolla on useimmilla kuitenkin vielä ihan duunihommia, joten tarvitaan myös töihin mukaan otettavaksi sopivia ruokia.
Kokkailin ihanasti timjamin ja valkosipulin tuoksuista lämmintä punajuuri-feta-babypinaattisalaattia ensimmäisen kerran jo joskus alkusyksystä. Ihastuin siihen niin kovasti, että sen jälkeen sitä on tullut tehtyä useamman kerran.
Salaatin suurin juju piilee kastikkeessa. Valkosipulinkynnet laitetaan kuorineen muhimaan punajuurien kanssa uuniin ja muusiksi pehmenneet kynsilaukat käytetään sitten salaatinkastikkeen valmistuksessa. Muutenkin olen kyllä ollut ihan hulluna punajuureen, mutta tämä, muutamasta eri reseptistä soveltamani ohje on mielestäni paras.

LÄMMIN PUNAJUURI-FETA-BABYPINAATTISALAATTI
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg punajuuria
• 250 g fetajuustoa
• iso pussi babypinaattia (olisko siinä 150 g?)
• 1/3 ruukku tuoretta timjamia
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 5 – 6 valkosipulinkynttä
• hyvää oliiviöljyä (noin 1/2 dl)
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Lämmitä uuni 200 asteiseksi
• Kuori ja paloittele punajuuret pienehköiksi lohkoiksi. Laita uuninkestävään vuokaan yhdessä kuorimattomien valkosipulinkynsien kanssa. Ropsi päälle vähän oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja timjamin oksia. Kypsennä uunissa kunnes punajuuret on pehmeitä – eli noin 35 – 45 min.
• Kun punajuuret on valmiita, ota vuoka pois uunista ja poimi valkosipulinkynnet erilleen. Kuori ja muusaa sisukset pienessä kulhossa. Lisää 3 – 4 rkl oliiviöljyä, balsamiviinietikka, suolaa ja pippuria. Sekoita kastikkeeksi.
• Kantsii myös poimia pois uunissa mukana olleet timjaminoksat, ne muuttuvat aika tikkuisiksi. Jos haluat voimakkaammin timjamille maistuvan salaatin, kantsii riipiä ruukusta tuoreita lehtiä (ilman vartta) punajuurien sekaan.
• Viruta babypinaatit, murustele feta-juustot ja sekoita punajuurien & kastikkeen kanssa isossa kulhossa.

 

Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti on ihan parhaimmillaan juuri valmistettuna – niinkuin kai käytännössä kaikki salaatit. Se maistuu kuitenkin oikein hyvin myös kylmänä seuraavana päivänä.
Itse laitoin lunchlåda-annokseni tosin puoleksi minuutiksi mikroon toimistolla, koska en halunnut ihan jääkaappikylmää salaattia. Ainekset ja koostumus kestää hyvin kevyen mikrottamisen. Pinaatin maku voimistuu lämmitettäessä aavistuksen ja rapeus häviää hiukan, mutta mielestäni se ei haittaa. Meillä syödään muutenkin paljon babypinaattia esmes kuumaan pastaan sekoitettuna.
Lämmin punajuuri-feta-babypinaattisalaatti toimii erinomaisesti melko kevyenä lounaana (voi olla tarpeen näin suklaakonvehtiaikaan, jos mielii mahtua uuden vuoden mekkoonsa!), mutta se sopii loistavasti tarjottavaksi jouluisella brunssilla – tai miksei vaikka lisukkeena joulupöydässä.