** Huom. sopii erittäin hyvin glögin kanssa nautittavaksi. Myös vegaaneille!
Muistatteko vielä, kun olin muutama viikko sitten Espritin tarjoamalla illallisella? Illan tähtenä oli Ella Woodward, joka on saavuttanut suuren suosion hyvään ruokaan perustuvalla blogillaan. Pressipaketin mukana saimme muutaman Deliciously Ella -reseptin ja jo silloin päätin, että herkullisen oloisia “Energy Bites” -nimisiä raakasuklaapalloja on ihan pakko testata. Ovat kuulemma yksi hänen kaikkien aikojen suosituimmista resepteistään.

Ajatus siis oli, että haluaisin jotain terveellistä, tasaisesti verensokeria kohottavaa naposteltavaa toimiston iltapäiviin. Eli niihin hetkiin, jolloin ajatus siitä, että itsekuri on vain akku, joka vaatii henkistä lataamista ja motivaatio on energiaa, joka johtaa lopputuloksiin, on vain sananhelinää (jonkun muun) facebook-feedissä.
Monilla elämänalueilla en koe minkäänlaisia ongelmia itsekurin kanssa. Dead linet pitää ja kokouksistakaan en ole ikinä muutamaa minuuttia enempää myöhässä. Iltapäivisin iskevän makeanhimon kanssa olen kuitenkin täysin aseeton. Alunperin suunnitelmani oli siis valmistaa Ella Woodwardin herkullisia raakasuklaapalloja vain ihan teknisiin, sokeritasapainoa ylläpitäviin tarkoituksiin.
Yllätys oli se, miten hurjan hyviä niistä tuli!

Tässä on kopio ohjeesta, joka tuli pressipaketin mukana. Se ei tietenkään ollut mukanani, kun kävin shoppailemassa raaka-aineita herkkupalluroita varten. Tästä syystä oheiset ohjeet ovat sovellus alkuperäisestä, mutta raadin mukaan vähintään yhtä herkullisia.

MINTUN RAAKASUKLAAPALLOT á la ELLA WOODWARD
Ainekset:

• noin 200 g paketti taateleita
• 1,5 dl cashew pähkinöitä
• 1,5 dl manteleita
• 2 rkl kookosöljyä
• 2 rkl hamppuproteiinia
• 2 rkl chia-siemeniä
• 2 rkl pellavansiemeniä
• 4 rkl raakasuklaajauhetta

Valmistus:
Laita ensin pähkinät ja mantelit blenderiin ja huristele 30 sec. Lisää loput ainekset ja anna blenderin käydä, kunnes lopputuloksena on ihanan tahmea ja suht tasainen mössö, josta on kiva tehdä palloja. Periaatteessa tämä vaihe ei kestä kauaa, mutta meidän 700 W -laitteella oli kyllä hiukan työstämistä massan kanssa.
Lopputulos oli kuitenkin aivan ihana – ja kuka sitä nyt ihan tasaista lopputulosta edes haluaisikaan!?
Pyörittele massasta sopivan kokoisia palloja ja laita hetkeksi pakkaseen jähmettymään. Säilytetään jääkaapissa.

 
Tarkoitus oli tosiaan, että nämä raakasuklaapallot olisivat vain Mintulle tarkoitettuja kaupallisten energiapatukoiden vastineita. Kävi kuitenkin niin, että luokseni pärähti ihan yllättäen (no, puoliyllättäen, koska oikeasti meidän piti tavata kaupungilla) pieni glögijuhliin matkalla oleva seurue. Sen jälkeen, kun Peetu muutti Umeåån meillä ei todellakaan ole ollut mitän vierasvaraa kaapissa. Yhden yllätysvieraan mukanaan tuoman glögin kaveriksi tarjosin näitä terveyspalluroita – ja kaikki olivat aivan myytyjä!
Herkulliset (ja terveelliset) raakasuklaapallot ovat siis kaiken lisäksi erinomaista tarjottavaa glögin kanssa! Suosittelen lämpimästi testaamaan!

Huomenna on ensimmäinen adventti – eli tuskin kukaan on vielä ehtinyt kyllästyä glögiin. Itse olen glögifani siinä mielessä, että tykkään suomalaisesta, mausteisesta, marjamehuisesta ja hiukan jopa happoisesta punaviiniglögistä tosi paljon. Sen sijaan täkäläiset, supermakeat ja suhteellisen tömäkät versiot eivät ole ihan yhtä paljon makuuni.
Siltä varalta, että joku kaipailee kivaa, ihanasti lämmittävää ja jouluista drinksua, mikä ei kuitenkaan ole glögi, tässä yksi loistava vahtoehto. Idean sain taannoisilta Esprit-illallisilta, jossa tervetuliaismaljana oli kuumaa omenamehua vaniljavodkalla terästettynä. Myöhemmin tätä tämäniltaista vinkkiä miettiessäni muistin, että bestikseni Tinni tarjoili jo muutama vuosi sitten tuorepuristettua kuumaa omenamehua tuoreella inkiväärillä ja tummalla rommilla terästettynä.

OMENATOTI
Ainekset:

• noin 1 – 1,5 dl tuorepuristettua omenamehua/hlö (tai jotain vastaavaa “sameaa” oikeaa omenatuoremehua)
• 4 cl vaniljavodkaa/hlö
• kanelitankoja, tuoretta inkivääriä mausteeksi (n. yksi kanelitanko ja 1 cm inkivääriä/hlö)

Valmistus:
Kuumenna omenatuoremehu kattilassa yhdessä kanelitankojen ja tuoreen inkiväärin kanssa. Mittaa kuumuutta kestäviin laseihin 4 cl vaniljavodkaa/henkilö. Kaada kiehuvan kuuma omenamehu siivilän läpi laseihin ja koristele kanelitangoilla tai omenalohkolla. Tarjoile heti.
Tämä on kiva isompienkin glögijuhlien tervetuliaismalja, sillä lasit voi laittaa muuten valmiiksi ja vieraiden saapuessa kaataa vain kuuma omenamehu niin monelle kuin tarvitaan.

 
Eilen illalla – tai oikeastaan melkein yöllä, koska oltiin jo molemmat oikeastaan menossa nukkumaan – puhuttiin Peetun kanssa yli tunti puhelimessa siitä, mitä kaikkia jouluvalmisteluja tässä on nyt edessä ja miten kaikki organisoidaan, kun ollaan kaikki eri osoitteissa. Joku voisi varmaan olla sitä mieltä, että kuullostaa siltä kuin olisin jo pahimmassa joulustressissä, mutta päinvastoin – nukuin viime yön paremmin kuin pitkään aikaan.
Ja hei, huomenna on ensimmäinen adventti! Vähänkö ihanaa – enää ei tarvitse pyydellä sitäkään vähää anteeksi tätä jouluhösäämistä!

Jo 12 vuotta on Blossa lanseerannut erityisen “vuoden glögin”. Mikä kulloinkin toimii glögin mausteena on aina viimeiseen asti suuri salaisuus. Itse en varsinaisesta hypestä tässä yhteydessä niin välitä, mutta tykkään tosi paljon glögistä – ja sen eri versioista, joten joka vuosi on tullut maistettua myös tätä Blossan erikoisversiota.
Kaikki vuosispesiaalit eivät ole mielestäni olleet ihan täysin onnistuneita. Esimerkiksi vuoden 2008 mustikkaglögi maistui mielestäni dagenefteriltä jo dagen innan – vaikka olenkin suuri mustikkafani muuten. Jotkut taas – kuten vaikkapa vuoden 2006 puolukkainen glögi tai vuoden 2012 ihanasti inkiväärille maistuva versio – olisivat mielestäni saaneet jäädä vaikka ihan pysyvästi valikoimiin.

Vuoden 2014 vuosikerta-Blossan päämaku on laventeli. Ensimmäistä kertaa ajattelin, että ehkä skippaan koko jutun. Muutama vuosi sitten tuumasin, että olisi ollut siistiä säästää pullo jokaiselta vuodelta (design on ollut joka vuosi mielestäni tosi kiva), mutta koska en ollut niin tehnyt, ei nytkään ollut mitään varsinaisia paineita hankkia tätäkään.
Lopulta kai se oli tuo hurjan kauniin violetti pullo – ja muutamista enemmän ruokaan ja viiniin suuntautuvista lifestyle-blogeista lukemani kehut – jotka sitten lopulta vakuuttivat, että kannattaahan tuota nyt edes maistaa. Vaikka siis laventeli mielikuvana vie lähinnä saippuuaan ja muuhun kosmetiikkaan.
Ja täytyy sanoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt!

 
Vuoden 2014 laventeli-Blossa ei maistu hajuvedelle tai mummon liinavaatekaapille – vaan hyvin täyteläiselle, kivasti mausteiselle ja modernisti jouluiselle. Lämmitettynä maku on vielä enemmän glögimäinen; täytyy tunnustaa, että en oikein edes löytänyt laventelia ensimaistamalla. Toisaalta modernisti perinteinen on mielestäni se tismalleen oikea kompromissi – ja vaaleiden glögien ystävä olen ollut siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran sain sellaisen eteeni.
Mielestäni glögin yksi perusjuttu on se, että se on lämmintä. Voin antaa paljonkin anteeksi maulle, jos vain lasissa tai mukissa on jotain kuumaa ja mausteista. Valkoisten glögien kanssa olen kuitenkin tottumassa ilmiöön, että juoma tarjotaankin huoneenlämpisenä tai jopa jäiden kanssa. Jäitä en edelleenkään hyväksy, mutta Blossa14 toimii äärimmäisen hyvin huoneenlämpöisenä, jos tarjolla suolaisia tai makeita glögi-cocktailpaloja. Vahvat kovat italialaiset juustot, viikunat, taateliherkut, ilmakuivattu kinkku ja muut ihanat sormisyötävät toimivat paremmin kuin hyvin tämän vuoden Blossan kanssa. Huoneenlämpöisenä myös laventeli on paremmin aistittavissa.
Ja tuo violetti pullo – sehän nyt vaan on taas niin ihana!
 

Ruotsissa on sanonta “soppa på spik”, mikä tarkoittaa kutakuinkin sitä, kun tehdään ruokaa, vaikka jääkaapissa ei ole paljoa muuta kuin valo. Peetun ihana kevyt kaaliwokki on pelastanut meillä monet monituiset illalliset, kun kukaan ei ole jaksanut raahautua kauppaan. Ohjetta voi varioida sen mukaan, mitä vihanneslokeroon on jäänyt pyörimään. Meillä kaali ja nuudelit kuuluvat perusravintoon ja niitä löytyy yleensä aina.

PEETUN KEVYT KAALINUUDELIWOKKI
Ainekset

• Reiluhko pala kaalia
• sipuli
• pari porkkanaa
• valkosipulia
• papuja tai kikherneitä
• soijakastiketta
• tulista chili-soosia

Valmistus:
Pilko valkosipuli ja sipuli pieneksi ja kuullota ne pienessä öljytilkassa. (Laitoin edelliseen versioon kaksi suurta valkosipulin kynttä. Se oli ehkä vähän liikaa…). Suikaloi kaali ja pilko muut vihannekset ja heitä ne pannulle muhimaan sipulien kanssa. Tässä voi tosiaan käyttää ihan mitä tahansa vihanneksia, mikä kaapista sattuu löytymään, kuten esmes kesäkurpitsaa tai kukkakaalia..
Huuhtele pavut ja nakkaa pannulle, kun vihannekset alkavat tuntua hiukan pehmenneiltä. Kaalissa ja porkkanoissa saa kyllä säilyä aika paljon rapsakkuutta, muuten koko wokki tuntuu löysältä.

Keitä nuudelit erikseen ja lisää kypsinä pannulle. Mausta soijakastikkeella ja maun mukaan tulisella chili-kastikkeella. Kasvisversio on täysin vegaani ja pavuista saa hyvin proteiinia. Meiltä sattui kuitenkin löytymään viikonlopun kanasalaatista yli jääneitä kanan paloja, joten lisäsin ne vielä sekaan.

Kaalinuudeliwokki on erinomainen ruokalaji myös niinä kuukausina, kun tuntuu, että seuraava palkkapäivä häämöttää yllättävän kaukana. Lisäksi se ei ole moksiskaan pienestä säilytyksestä – eli toimii aivan loistavasti myös seuraavana päivänä lounaslaatikossa. Kevyt, edullinen, terveellinen ja herkullinen kaalinuudeliwokki on aivan täydellinen ruokalaji kiireiseen arkeen!

Yksi meidän perheen klassikkoruuista on loputtomasti varioitavissa oleva couscous-salaatti. Periaatteessa olen sitä mieltä, että salaatit kuuluvat kevääseen ja kesään – kun taas sopat ja padat on erityisesti syksyn ja talven suosikkiruokia. Mutta siinä missä gazpacho on täydellinen kuuman vuodenajan keitto, sopii täyteläisen ruokaisa couscous-salaatti saumattomasti pimeän vuodenajan ateriaksi.
Perusohje on Peetun peruja – kuinkas muuten – mutta tässä versiossa on hiukan enemmän salaattimaisia elementtejä. Jos esimerkiksi tuore tomaatti korvataan aurikokuivatulla säilykeversiolla ja varsinainen salaatti esmes broccolilla, saadaan salaatista myös pakastamista kestävä luonaslaattikkoversio.

RUOKAISA COUSCOUS-SALAATTI
Ainekset (4:lle lisukkeeksi, kahdelle pääruuaksi)

• 4 hlön annos couscousia (pakkauksen ohjeen mukaan)
• sekalaista salaattia pieni paketti
• puoli purkkia kalamata-oliiveja
• 3-4 tomaattia (mieluiten oikeastaan paketti maukkaita kirsikkatomaatteja tai vastaavia)
• 1 avocado
• 2 dl maalaispapuja (ruotsiksi bondbönor, en ole ihan varma, mitä nuo ovat suomeksi – maultaan kuitenkin lähinnä soijapapuja)
• lehtipersiljaa
• korianteria
• 1/2 – 1 sitruunan mehu
• suolaa, pippuria, tabascoa
• oliiviöljyä

Valmistus:
Kypsennä couscous pakkauksen ohjeiden mukaisesti. Pese ja linkoa salaatti, puolita tomaatit (tai pilko) ja silppua yritit. Sekoita isossa kulhossa yhdessä papujen, pilkotun avocadon ja oliivien kanssa. Valmista kastike sillä aikaa, kun couscous tekeytyy.
Kastike:
Purista yhden pienen tai puolikkaan ison sitruunan mehu. Sekoita mukaan n. puoli desiä hyvän makuista oliiviöljyä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilulla ropauksella tabascoa (5 – 8 tippaa).
Sekoita kastike ensin couscousiin ja lisää vasta sitten loput salaatti. Näin kastike päätyy kaikkein tasaisimmin joka puolelle.

Ruokaisa couscous-salaatti on aivan täydellinen lounas ihan sellaisenaan. Se toimii kuitenkin mainiosti myös lisukkeena kalalle, lihalle tai kanalle. Tänään meillä Karkin kanssa oli illalliseksi couscous-salaattia ja paistettua halloumia.
Ja kyllä oli hyvää!

Tämän päiväisellä todo-listalla luki kaiken muun säätämisen lisäksi: “käy kaupassa”. Aamu(päiväisen) lenkin aikana oli vielä suht kiva ilma, mutta sitten alkoi taukoamaton sade, joka jatkuu yhä. Ei yhtään huvittanut lähteä sateeseen tarpomaan, joten päätin, että väsään jotain illallistyyppistä lähes tyhjän jääkaappini antimista.
Olen koko syksyn syönyt ihan älyttömästi valkokaalia – niin herkullista juuri tähän aikaan vuodesta! Sitä oli onneksi vielä pala jäljellä, samoin pikkutonkka Turkki-jogurttia. Tuumasin, että tästähän sitä syntyy helposti kesän suosikkilisukkeemme, alunperin luonnollisesti Peetun kehittämä kevytversio perinteisestä coleslaw-kaalisalaatista.
Salaatti on huikeasti majoneesista esikuvaansa kevyempi ja omasta mielestäni myös huomattavasti raikkaampi. Se sopii erinomaisesti lisukkeeksi grilli- ja hampurilaistyyppisille ruuille, mutta meillä sitä on syöty myös ihan sellaisenaan ja varsinkin leivän päällä. Saalaatti säilyy hyvin jääkaapissa pari-kolme päivää, joten sitä kannattaa tehdä kerralla vähän isompi satsi.

KEVYT COLESLAW
Ainekset:

• puolikas pieni valkokaali, mieluiten luomu
• 1/2 – 1 sitruunan mehu
• puolikas sipuli, mieluiten punasipulia, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan jääkaapissa
• 1 – 1 1/2 dl Turkki-jogurttia
• 2 tl Dijon-sinappia
• runsaasti tuoretta tai pakastettua tilliä (eipä ollut nyt meillä kumpaakaan, vaikka hommaan ryhtyessäni olin aivan varma, että pakkasessa on vielä paketti – joten se jäi nyt tämäniltaisesta versiosta pois; hyvää oli silti!)

Valmistus:
Hakkaa sipuli tosi pieneksi ja pilko kaali. Saksi päälle runsaasti tuoretta tilliä. Purista sitruunasta mehu, sekoita mukaan Turkki-jogurtti ja Dijon-sinappi. Kastikeessa saa olla hiukan potkua, mutta sinapin kanssa ei silti kannata liioitella. Sekoita kaikki ja nauti!
Kevyt coleslaw sopii erinomaisesti myös syksyn kuntokuurilaisten herkuksi.

Pari juttua olisi vielä viikonlopun tehtävälistalta ruksimatta ylitse, mutta taidan silti pahistella ja katsoa vielä pari jaksoa “How I met your mother”ia. Olen ollut niin ahkera, että olen päässyt jo viimeiselle tuotantokaudelle ja nyt on kyllä siis Aivan Pakko saada tietää, että meneekö se Robin ihan oikeasti Barneyn kanssa naimisiin (en voi uskoa todeksi!!) ja löytääkö Ted nyt tosiaankin jonkun uuden tytön, josta on koko ajan vihjailtu… Olin niiin varma, että Ted sitten lopulta kuitenkin saa Robinin, mutta nyt ei näytä kyllä kovin lupaavalta.
Sellaista sunnuntai-iltaa täällä. Haha!
Ainiin, sen verran olen jyvällä Suomen tärkeistä tapahtumista, että piti vielä lisätä tänne loppuun yksi asia: VISKI!