Tässä muutama vinkki erinomaisiin kahviloihin ja ravintoloihin viime viikonlopun Berliinin reissultani!
Berliinin ruokakulttuurista ei voi puhua mainitsematta aamiaista! Koko kaupunki tuntuu rakastavan tuota päivän tärkeintä ateriaa. Jokaikisestä kahvilasta, kuppilasta ja baari-ravintolasta saa aivan mielettömän herkullisia ja kauniisti aseteltuja aamiaisannoksia.
Aamupalaa tarjoillaan yleensä pitkälle iltapäivään – ja siksi moni kai olisi valmis kutsumaan ateriaa brunssiksi. Itselleni tulee kuitenkin brunssi-sanasta mielleyhtymä buffet-tyyliseen syömiseen joko niin, että ruoka haetaan tarjoilupöydältä tai niin, että tarjoilut “kiertävät” pöydässä. Berliiniläinen kahvila-aamiainen on kuitenkin usein valmis tai räätälöity annos, jonka voi toki jakaa seurueen kanssa, mutta periaatteessa se on tarkoitettu yhdelle nautittavaksi.
Valinnanvaraa aamiaisannoksissa on yleensä paljon eikä hinta huimaa päätä. Esim. tuo kuvassa oleva käsefrüstuck, joka sisälsi neljää erilaista juustoa, voita, vihanneksia, hedelmiä, keitetyn luomukananmunan, itse tehtyä marmeladia, luonnonjogurttia, tsatsikia ja kahta eri tuoretta (lämmintä!) leipää maksoi 6,90 euroa. Lisäksi sitten tuorepuristettua appelsiinimehua ja kaffetta.
Useimmissa paikoissa aamiaista voi syödä tosiaan pitkälle iltapäivään. Se sopii itselleni tosi hyvin, sillä kovin aikaisin tai heti herättyä en oikein saa kurkustani muuta kuin kahvia alas. Hetken kun on puuhaillut jotain muuta, kenties jopa tepsutellut pienen lenkuraisen, tilanne onkin sitten jo aivan toinen. En mitenkään käsitä, että jotkut voivat mättää itseensä tukevan aamiaisen kaurapuuroineen samantien, kun ovat nousseet sängystä!
Berliiniläiset ovat kanssani onneksi samoilla linjoilla. Aamupäivinä kahvilat ovat mukavalla tavalla täynnä kaikessa rauhassa aamiaisesta nauttivia ihmisiä. Sinänsä ihanaa, sillä elämänmenon tarkkailu on yksi matkailun hauskimpia puolia.
Kävimme kaikkina vierailuni kolmena aamuna aamiaisella eri kahvilassa Karkin asuinkulmilla Schönebergissä. Jokainen ihanista – ja todella hyviä aamiaisia tarjonneista – kahviloista sijaitsee Leberstraße -kadun varrella. Tämä ihan vain tiedoksi, jos nyt joku sattumalta on menossa samalle suunnalle.
Perusvinkkini on kuitenkin, että kivoja kahviloita ja herkullisia aamupaloja on erittäin helppo löytää. Hinnat ovet edulliset, joten ei ole mitään syytä tyytyä puolivillaiseen ketjukuppilaan tai bulkkisämpylään. Itseasiassa menisin jopa niin pitkälle, että suosittelen harkitsemaan todella tarkkaan, mikäli majoitukseen pitää hankkia aamiainen lisämaksua vastaan. On huomattavasti hauskempi syödä joka päivä uudessa, tunnelmallisessa kahvilassa, joita löytyy lähes joka kulmalta, kuin maksaa ylihintaa hotellin kuivakasta buffetista.
En painanut erityisesti mieleen niiden kahviloiden nimiä, joissa Karkin kanssa käytiin aamiaisella, mutta pienellä googlettamisella löytyi ainakin vähän lisätietoa.
Suosittelen kaikkia tosi lämpimästi! Tuossa viimeksi mainitussa Karkki on ollut kavereittensa kanssa myös iltaa istumassa ja kuulemma heidän risottonsa on myös aivan älyttömän hyvää!
Veren sokeritasapainosta ei tarvitse muutenkaan olla kovinkaan huolissaan. Kaikenlaista kioskia, leipomoa ja muita houkutuksia on vieri vieressä. Muistan edelleenkin shokkini, kun 16-vuotiaana päädyin ensimmäisellä Interrailillani Saksaan ja näin jätskikioskin ziljoonat makuvaihtoehdot. Koko siihen asti kuulemani hokema “Suomessa on maailman paras jäätelö” päätyi välittömästi samaan romukoppaan kuin “on lottovoitto syntyä Suomeen” sitten vähän myöhemmin…
Perjantaina iltapäivällä vuokrasimme Karkin kanssa pyörät ja lähdimme seikkailemaan Tiergarteniin. Siitä lisää seuraavassa Berliinivinkit-postauksessa, mutta yksi fillariretken päätarkoituksista oli mennä syömään illallista Karkin löytämään huipputunnelmalliseen biergarteniin.
Biergarten Am Neuen See sijaitsee Tiergartenin eteläisessä länsikulmassa pois vilkkaasti liikenneöityjen katujen hulinasta, rauhallisen veden äärellä. Kaikkina näinä aktiivisina blogivuosinani en ole onnistunut oppimaan kuin kaikkein alkeellisimmat kuvankäsittelytaidot, mutta ehkä tuo karttaan biergartenin kohdalle piirtämäni ruksi ja siihen johtava nuoli kuitenkin erottuvat kuvasta…
Biergartenissa juodaan tietysti olutta. Toki tarjolla on muitakin vaihtoehtoja, viiniä ja virvoitusjuomia. Karkin suosikki on “Radler”, joka on puoliksi limpparia (yleensä sprite tai fanta) ja puoliksi olutta. Hikisen päivän suolapalaksi suosittelen perinteisten pähkinöitten tai sipsien sijaa pretzel-suolapullarinkulaa. Parhaimmillaan pretzel on aivan tuoreena, hyvin suolattuna ja mahdollisesti voilla höystettynä. Vähän kuin söisi suurta pehmeää suolatikkua!
Am Neuen See -biergartenin yhteydessä on mahdollisuus lainata soutuveneitä. Vaikutti todella suositulta aktiviteetilta, vaikka mitään pelastusliivejä tms. ei todellakaan ollut tarjolla…
Biergarten on ylipäätään tutustumisen arvoinen ilmiö. Meininki on se, että alueella on yhdessä kohtaa rakennelma, josta saa eri luukuilta ruokaa (yhdestä luukusta yleensä vain yhdenlaista ruokaa) ja yhdestä juotavaa. Halutut asiat kootaan tarjottimelle/käteen ja maksetaan ulos mennessä kassalla. Ravintola-alue on usein tosi suuri ja puistomainen. Oma paikka löytyy pitkien pöytien äärestä yksinkertaisilla penkeillä istuen. Tunnelma on iloinen ja mutkaton – biergartenissa viihtyy vanhat ja nuoret yhdessä lapsiperheiden ja bisnes-pukujen kanssa. Tosin en tiedä, jos meno riehaantuu kovastikin myöhempään iltaan mennessä, mutta ainakin vielä puoli kymmenen aikaan olo oli kuin isolla perhe-piknikillä tai rennoissa sukujuhlissa.
Lauantaina juhlittiin Karkin 25-vuotissynttäreitä. Berliini on varmasti täynnä toinen toistaan coolimpia drinksu-baareja, mutta mitään kattavaa listaa niistä on ihan mahdoton tehdä. Yksi hypetetyimmistä on Karkin mukaan Neue Odessa Bar hipster-alue Mitten ytimessä, osoitteessa Torstraße 89. Oikein kiva baari minustakin – eikä tällainen täti-ihminenkään tuntenut siellä oloaan oudoksi ainakaan ennen illallista nautittujen aperitiivien aikaan.
Kaksi vinkkiä Neue Odessa Bar -visiitille: ensinnäkin paikan must drinkki on “Moscow Mule”. Herkullinen versio vodka-lime-inkivääri -juomasta, joka löytyi vähintään jokatoisen vieraan kädestä. (Katsokaa: sielläkin ollaan kurkku-drinksussa -faneja!). Ja toinen: kantsii käydä vessassa – se on elämys!
Illallisravintolavinkki on melko vähän aikaa sitten osoitteessa Linienstraße 160 avattu Lokal. En ihan tarkkaan tiedä, miten kauan ravintola on ollut olemassa, mutta ainakin Googlen karttojen Street view:ssa näkyy ihan joku muu ravitsemusliike. 😀
Illallisemme Lokalissa oli täydellinen – eli voimme yhtyä täysin rinnoin niihin ylistäviin mielipiteisiin, mitä netistä luimme ruokapaikkaa valitessamme. Ensinnäkin palvelu oli erinomaista, huomaavaista, aidosti ystävällistä ja meistä pidettiin hyvää huolta, vaikka ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meille tuotiin jopa telttatuolit ja kuplajuomaa kadulle, kun jouduimme odottelemaan hetken pöydän vapautumista ja kaikki baari-paikat ja ulkopöydätkin olivat ihan täynnä.
Ruoka oli herkullista, oivaltavaa ja mukavalla tavalla tuttua kokeellisuudestaan huolimatta. Kaikki raaka-aineet ovat lähituotettuja, yrtit ja salaatit ravintolan omalta kasvimaalta. Söimme yhteensä neljä annosta – alkupalat ja pääruoat molemmille – kalaa, kasviksia ja villisikaa (!!). Villisika oli täysin uusi tuttavuus ja jännästi kotoisen possun ja toisaalta riistan makuinen. Lisukkeena haudutettuja juureksia ja mansikoita. Niiiiin hyvää – niinkuin kaikki muukin mitä söimme.
Jälkkärille ei valitettavasti jäänyt tilaa (sori Karkki, että painostin alkupaloihin!!), mutta viereiseen pöytään kannetut juustokakun palat näyttivät kyllä ihan mielettömän hyviltä nekin.
Sisustus Lokalissa on jotenkin jännästi tukholmalainen: erilaisia pinnatuoleja, patinoitunutta puupintaa, betonia ja tärkättyjä valkoisia pöytäliinoja. Voisin kuvitella, että kotikulmilta löytyisi jotain samantyylistä. Muuten elämys oli kyllä täysin berliiniläinen ja viihdyimme ravintolassa niin pitkään, että taisimme olla yhdet viimeisimmistä asiakkaista.
Jos ei siis vielä käynyt selväksi: suosittelen Lokal-ravintolaa erittäin lämpimästi (ja Karkki myös!). Myös hinta-laatu -suhde oli mielestäni enemmän kuin kohdillaan!
Tässä oli nyt ensimmäinen, ruokailuun ja ravintolavinkkeihin keskittyvä Berliinivinkit 2015 -postaus. Seuraavaksi kerron muutaman kivan ja vähän perinteisistä turistihommista poikkeavan meno- ja tekemisvinkin.
