Tiedättekö sen tunteen, kun garderobissa lymyilee jotakin tosi ihanaa – ainakin periaatteessa – mutta sitten se ei oikein koskaan ikinä kunnolla toimi missään asussa. Nyt en tarkoita niitä ihan virallisia virheostoja, joista harvemmin tulee poistettua edes kaupan hintaläpysköitä, vaikka alunperin kai olikin jotenkin ihastunut kyseiseen vaatekappaleeseen. Puhun nyt niistä aivan ihanista jutuista, jotka on kauniin värisiä, kivan mallisia ja tehty fantastisista materiaaleista, mutta jostain syystä ne eivät vain löydä paikkaansa pukeutumispalapelissä.
Itselläni yksi (onneksi hyvin harvoista) tämän alueen edustajista on Whyredin sinivihreäsävyinen silkkitoppi.
Rrrakastan ihan hurjasti topin materiaalia, joka on superlaadukasta, raskaasti valuvaa silkkisatiinia. Materiaalin lisäksi tummat veden värit, sininen, vihreä ja turkoosi ovat juuri niitä, joihin oikeastaan haluaisin pukeutua ihan aina. Tykkään myös kovasti topin äärimmäisen puhdaslinjaisesta muutamalla nepparilla kiinnitettävästä kietaisumallista.

Toppi on roikkunut garderobissani odottamassa käyttöä vaikka miten kauan. Hivelen aina ohimennen mahtava silkkikangasta, mutta jostain syystä piti oikein pakottaa, että sain tuon laitettua tänään päälleni.
Ihan kivastihan tuo toimii pitkän kynähameen ja neuletakin kanssa. Alunperin taisin ajatella, että haluaisin topin alle mustan kauluspaidan, mutta käy näköjään muutkin vaihtoehdot. Seuraavaksi taidan kyllä testata Karkin vinkin mukaisesti jotain vähän enemmän muotoon leikattua jakkua topin kanssa. Eikä olisi pahitteeksi kehittää vähän useampiakin office-kelpoisia kombinaatioita. Olisi sääli jättää noin ihana toppi liian vähälle käytölle.

 

• toppi, Whyred
• hame, H&M
• neuletakki, H&M
• kengät, Acne
• kaulakoru, H&M

Aktiivinen kokous- ja koulutuspäivä vaatii yleensä asuksi jotain asiallisen äijämäistä. Kauluspaita ja musta jakku on standardivalintani, joka sulautuu miesvaltaisen seurueen pukukoodiin saumattomasti.
En tiedä johtuuko kevätauringosta vai yleisemmästä värikkyydenkaipuusta, mutta juuri tänään oli vain yksinkertaisesti pakko saada jotain tavallisesta poikkeavaa päälle ja pukeutua huomionkipeään oranssinpunaiseen. No, en usko, että ne meidän sisäisessä koulutuksessa olleet myyjätkään mitenkään hurjasti pahastuivat, vaikken sulautunutkaan yhtä hyvin seinään kuin mitä mustassa jakkupuvussani olisin. Iltapäivän viimeisten kalvosulkeisten tirehtöörinä oli ehkä ihan hyväkin, että myös paidan väri edesauttoi yleisön hereilläpysymistä.

Usein on sellainen olo, että työvaatteeni tehtävänä on toimia samoin kuin lintujen suojavärit. Jakkupuku auttaa maastoutumaan toimistoviidakkoon ja office-univormu muodostaa sopivan anonyymin suojan kaikkia kahviautomaatin takana väijyviä vaaroja vastaan. Tänään ei nyt sitten jostain syystä kuitenkaan ollut yksi niistä päivistä, jolloin suolakaivos-camouflage olisi tuntunut tarpeelliselta. Jossain vaiheessa kävi kyllä mielessä, että olisin voinut tietty valita jonkun muunkin päivän oranssin pellavaneuleen ja Peetulta lainatun minarin ulkoilutukseen. Esimerkiksi yhden niistä monista työpäivistä, kun tuskin poistun oman pulpettini äärestä luonashuonetta pidemmälle. Sitäpaitsi enhän nykyään oikeastaan enää edes kulje näin lyhyissä hameissa…
Mutta joku pakko oli nyt kuitenkin saada juuri tämä asu päälle juuri tänään. Syytän kevätvaloa ja erityisesti aurinkoa tästä pakkomielteestä. Ja loistavan hyvällä ja energisellä tuulella olen ollut koko päivän (migreenikin loppui vihdoin eilen illalla), joten lopputulos on kai juuri niinkuin pitää. Johtui sitten oranssista paidasta tai mistä tahansa.
Sen tästä nyt kuitenkin oppi – tai tuli palautettua muistiin – että on ihan riittävästi niitä päiviä, jolloin pukeutumisinspiraatio loistaa poissaolollaan. On hyvä, että niitä päiviä, ja muita epävarmuuspäiviä, varten kaapista löytyy tarpeeksi perushameita ja kivoja hillittyjä jakkuja ja mukavansiistejä turva-asuja. Silloin kun inspiraatio sitten lopulta iskee, impulssia kannattaa noudattaa ja pukeutua ihan juuri niinkuin haluaa!

Terkkuja kotitalon julkisivuremontin keskeltä! 🙂

• neulepaita, Filippa K
• hame (Peetun), H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Indiska

Arvatkaa, mikä oli tämän päivän ykköspuheenaihe toimistolla? No se oli tietysti ihanan, aurinkoisen, lämmöltä ja lupauksilta tuoksuvan kevään saapuminen! Sen verran oli vaihtelua aiheessa, että ihastelun ja ah-voihkimisen ohella jotkut äityivät pelkäämään ja pelottelemaan mahdollisella takatalvella. Mutta valon, lämmön ja uuden alun ilmassa leijumisen aiheuttamaa optimistisen positiivista fiilistä ei voinut edes tyypilliset I hate Mondays -kommentit latistaa. Tällaisina päivinä tunnen lievää voitonriemua siitä, että en todistetusti ole lähiympäristön ainoa säätilariippuvainen.
Keväinen paiste antaa myös hyvän tekosyyn pitää aurinkolaseja tiukasti nenällä. Näin kolmantena migreenipäivänä se olisi ollut melkein jokatapauksessa pakollista, nyt en ehkä näyttänyt aivan yhtä pimahtaneelta.

Kuvailen yleensä vain omia toimistoasujani ja Peetulta blogiin eksyy lähinnä bile- ja iltamenovetimiä. Tässä kuitenkin neidon aurinkoisen maanantain toimistoasu. Hame on Peetun perusvarustus numero yksi. Erilaisia helmoja onkin neidon garderobiin kertynyt kiitettävä valikoima. Tässä sininen brodyyriminari on saanut kaverikseen valkoiset asialliset kaulukset, palmikkokuvioiset sukkikset ja ihanat minimarketin nilkkurit.

 

• paita, H&M
• hame, Forever21
• sukkikset, H&M
• nilkkurit, minimarket
• kaulakoru, MQ

Aamusella ajattelin, että tämän päivän postauksen otsikoksi sopisi esim. “Hernekeittopäivä” tai jotain muuta nokkelaa, joka yhdistäisi ihanan Dagmarin merinovillaneuleen värin ja torstain olennaisen perinneruuan. Työmatkalla törmäsin uutiseen, että millenium-vaihteen suursuosikkini, pitkään hiljaiseloa pitänyt Outkast on tulossa svenne-festareista ainakin Way Out Westiin ja Suomessa näköjään Flow on kiinnittänyt legendaarisen duon line upiinsa. Luukutin uutisesta innostuneena koko päivän kuullokkeissa Outkastin tuotantoa, eikä tällä hetkellä korvien välissä pyöri kovin paljoa muuta…
Työreissun jälkeinen toimistopäivä sujui siis sähkopostisumaa ja todo-listaa purkaen, kuullokkeet korvilla, mukavassa merinovillapaidassa ja tukevissa kengissä. Filippa K:n musta silkkikauluspaita ja vanhat prässihousut toivat pientä ryhtiä kokonaisuuteen.

Kun päivisin paistaa jo aivan ihanasti lämmittävä aurinko ja ilmaisjakelulehdet täyttyvät festariuutisista, ei kevätfiiliksiltä voi välttyä. Ihanaa, valo voitti taas tälläkin kerralla!

• neulepaita, Dagmar
• kauluspaita, Filippa K
• housut, frk
• kengät, Dr. Martens

Tai traveling woman olisi kai ehkä tismallisemmin sanottu. Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että koska “man” -sanaa (ja sen erikielisiä vastineita) käytetään myös synonyyminä ihmiselle yleisemminkin, en aio antaa miespuolisten kaksilahkeisten omia koko sanaa omaan käyttöönsä.
Eli olen siis ollut reissussa elisen ja tämän päivän – nyt tosin töiden merkeissä enkä lomailemassa. Teoriassa tykkäisin olla yksi niistä cooleista business-naisista, jotka painelevat pitkin kansainvälisten lentokenttien kivilattioita kaksitoistasenttiset stiletot kopisten. Käytännössä valitsen kuitenkin aina mahdollisimman mukavat kengät matkustukseen – eihän sitä koskaan voi tietää, milloin on pakotettu vaihtamaan liikuskelun reippaaseen marssihölkkään mahdollisten kulkuvälinehässäköiden osuessa kohdalle. Työmatkani ovat yleensä lentomaileissa mitattuna lyhyitä, pääasiassa Pohjoismaiden pääkaupunkeihin tai korkeintaan Keski-Eurooppaan suuntautuvia pyrähdyksiä. Lyhyt lentokoneessa istuskelu ei muuten aseta mitään erityisiä vaatimuksia asulle – toisin kuin mannertenväliset lennot, joille yleensä sonnustaudun supertyylikkäästi verkkareihin. Tämänkertaisen matkan Osloon tein samaan teemaan liittyen kuin se Pump Up the Volume -häppeningi, mikä meillä oli omalla toimistolla parisen viikkoa sitten.
Käytännössä se tarkoitti jälleen kahta neon-keltaisessa treenipaidassa vietettyä päivää. Muuten tapahtuman dress code oli farkut ja tennarit – kuten viimeksikin. Tästä syystä siis matkustusasuksi valikoitui juurikin farkut ja tennarit. Kauluspaita ja neule olivat olevinaan pikkuisen skarpimmat – tai ainakin nyt jotensakin siistit matkustushommaan. Illaksi oli tällä kertaa varannut ihan toisen asun. Siitä ei tullut nyt kuvaa, mutta tykkäsin siitä sen verran, että varmasti uusiokäytän kokonaisuuden jossain toisessa yhteydessä vielä.
Oslo-asun pikantti yksityiskohta: Niken juoksusukkien varren sisäpuolella on oranssi raita, joka tulee käännettäessä hauskasti esiin.

• neulepaita, H&M
• kauluspaita, Cheap Monday
• farkut, H&M
• sneakersit, Karhu
• sukat, Nike

Yleensä haluan maanantaisin laittaa toimistolle mahdollisimman mukavat vaatteet, jotka kuitenkin täyttävät ns. “toimistonormit”. Eilinen oli vähän poikkeus. Kaipasin astetta asiallisempaa asua, että pääsisin itsekin vähän skarpimpaan kuosiin rentouttavan snoukka-moden jälkeen. Päälle piti siis löytää jakkua ja hametta ja vähän korkoja. Sunnuntaina on onneksi (aina joskus) aikaa vähän askarrella hiustenkin kanssa. Hyvien tuotteiden ja yöksi sitaistun löysän nutturan avulla kiharat selviävät mainiosti yhden ekstrapäivän.
Ihana muuten tämä aikainen kevät – eikö olekin? Monet päivät on toki edelleen ihan rasittavan harmaita ja alijäähtynyttä vettäkin vihmoskelee nassulle, mutta monena aamuna tuoksuu ihan oikeasti kevät! Ja se kevyempikin talvitakki tuntuu liian paksulta, tennarisillaan tekee mieli lähteä kylille, kissa mouruaa pääsyä parvekkeelle lintuja kyttäämään ja aamuisinkin hymyilyttää. Juuri sen varmempia kevään merkkejä ei voi olla. Etenkin, kun se suurinkin stara, aurinko, aina välillä suostuu pilkahtamaan näkösälle. Ihanaa!
Niin että eihän se eilinen maanantai ollut musta kuin vaatetuksen osalta. 🙂

 

• toppi, minimarket
• hame, H&M
• jakku, H&M
• kengät, Acne