En oikeastaan usko “second chance” -tyyppiseen ajatteluun noin yleensä elämässä. Mielumminkin ehkä uusiin alkuihin. Pukeutumisessa asia on hiukan toinen. Jollekin vaatteelle tai kokonaisuudelle voi antaa uuden mahdollisuuden, kun taivaankappaleet ovat pyörähtäneet hiukan suotuisampaan asentoon.

Viimeksi, kun liehuin pellavaisissa kesähelmoissani toimistolla, tunsin oloni oudoksi ja epämääräisen epäasialliseksi. Liekö sitten helteet vai lomailu pehmittänyt pääni (vai se, että jälkeenpäin yksi työkaveri tuli kyselemään, että “mikä se ihana kukallinen hame oli, joka sulla oli päällä“…), mutta nyt olen täysin eri mieltä! Musta-valkoinen hame on ilmavuudessaan ihan ykkönen tällaisina hikisinä office-päivinä.
Ja täytyy sanoa, että tuo pellavakankaan ominaistyypillinen rypistyminen ei haittaa itseäni lainkaan. Pellava rypistyy ja that’s it.

Kysymyksessä on eilisen asu, joka piti laittaa jo eilen illalla eetteriin. Päätin kuitenkin, että on tärkeämpää lähteä Peetun kanssa iltauinnille ja sen jälkeen töllätä muutama jakso Modern Familyä pop corn -kulho käden ulottuvilla, kuin istua sekin hetki läppäriä naputellen. Uintiretkien second chance -vaihe on nimittäin ohi pikemmin kuin ehtii sanoa Speedo, mutta päivän asuja riittää toivottavasti julkaistavaksi vielä pitkälle tulevaisuuteen!

Tänään Peetulla on pesutupavuoro, joten äiskällekin jäi hyvin bloggausaikaa. Samoin ilma on hiukan epävakaa – hiostavan kuumaa on tosin edelleen, mutta ukkonen tuntuu painavan päälle koko ajan. Sen verran nössö olen, että en halua lillua järvessä, kun salama iskee… Oikein lehdessä varottivat, että nyt on rajua salamointia tiedossa.

 

• paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• sandaalit, Clarks
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

Aion nyt olla ilonpilaaja ja häiriköidä kaikkien hyvää maanantai-angstia toteamalla, että juuri nyt arki tuntuu mielestäni tosi hyvältä. Tietty olin tänään aamulla ihan sikaväsynyt viikonlopun festaririekkumisten jäljiltä. Vielä eilen illallakin piti kuunnella Neil Youngin kitaranvingutusta ihan liian myöhäiseen, vaikka en just sen tyyppisen äijämusiikin ylin ystävä olekaan. Siinä kaiken aamuväsymyksen ja vetämättömyyden keskellä tajusin yhtäkkiä, miten hyvin asiani oikeastaan on.
Kaikki muuttuu koko ajan – niinkuin elämässä kai aina – mutta vielä tänään saan matkustaa Peetun kanssa samaa matkaa aamulla töihin. Ihan parin viikon päästä Peetu aloittaa opinnot ja sitten saan taas juosta bussia kiinni aamukiireessä ihan keskenäni. Sen verran on tullut suunnitelmiin muutoksia, että tyttö jääkin Tukholmaan ja aloittaa opinnot KTH:lla – eikä siis ainakaan nyt heti muuta Umajaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Lähes vuoden kestäneet yhteiset aamut meillä kuitenkin nyt loppuu, mutta vielä hetken saan nauttia kivoista höpötyshetkistämme.

Hetken aikaa jaksoin olla vähän ärrinpurrin tai ainakin vali-vali siitä, että on niin hieno ilma ja miksi pitää olla toimistolla ja tehdä jotain töitä, kun ihan yhtä hyvin voisi olla syömässä jäätelöä uimarannalla, liottamassa bikineitään linnunmaidonlämpimässä vedessä ja sotkemassa pokkareita rantahiekkaan ja aurinkorasvaan. Mutta sitten toisaalta. Meiltä on noin kuuden minuutin kävelymatka lähimmälle uimarannalle. Lähes joka ilta ollaan heitetty välittömästi office-vetimet nurkkaan, hypätty uikkareihin ja painuttu uimaan.
Ei kyllä oikein kehtaa valittaa. Elämä on aikas hienoa!

Toimistollakaan ei sula, kun huolehtii pukeutumisen riittävästä ilmastoinnista. Joskus aikoinaan täällä blogissani käytiin melkeinpä kiivasta keskustelua siitä, sopiiko hihaton paita töihin vai ei. No, työpaikat on tietenkin kaikki erilaisia ja joissakin on edelleen ihan kirjoitetut pukeutumissäännöt. Asiakaskontakteja hoitavilla on yleensä tiukemmat koodit kuin muilla, mutta ylipäätään tuntuu, että tällä puolen Pohjanlahtea kirjoittamattomat säännöt ovat hiukan rennommat kuin koti-Suomessa.
Eli paljaat sääret ja hihaton paita on ok. Mistä me tietty olemme hyvin iloisia näinä poskettoman helteisinä kesätyöpäivinä!

 

• paita, Forever21
• hame, Asos
• sandaalit (Mintunt), Clarks
• aurikolasit, Ray Ban (malli: Erika)

Kaupunkifestareillakin mukavuus on yksi tärkeimmistä pukeutumisen kulmakivistä. Koko päivän hengailu ulkoilmassa ja epämääräisillä alustoilla istuminen on kivempaa, kun vaatteet eivät purista, kiristä tai nouse korviin. Hiukan festarihenkinen halusin kuitenkin olla, joten yhdistin luottoshortseihini Riverislandin kimallustopin.

Topin selkäosa on mielestäni hurjan kaunis. Ihan älyttömän hyvää laatua tuo ei valitettavasti ole… Jo ennen ensimmäistä käyttökertaa ompelin noin ziljoona helmeä takas paikoilleen, mutta yhä jätän jälkeeni varsinaisen vanan kimalteita. Oh well.

• toppi, Riverisland
• shortsit, Filippa K
• pikkulaukku, Filippa K
• lipsut, Havaianas

Bonuksena vielä Peetun upeat kynnet!

Polkadotseja ja kissannassuja – voiko olla suloisempaa!?
Kakkosbonuksena Karkin hieno yksisarvistatuointi.

 
No ei, se ei ole aito – mutta hieno kuitenkin!

Voiko oikeasti olla parempaa vaatetta kuin mekko? Ei tarvitse kuin kiskaista yksi juttu päällensä ja koko asu on siinä! Muutamilla asusteilla voi toki säätää yleisilmettä, mutta todellisen pukeutumiskriisin kohdatessa pärjää hyvin ilmankin.
Ehkä olenkin ollut täysin hakoteillä, kun olen yrittänyt hikipinkoilla ja löytää jotain vaihtoehtoisia yläosia puolihameen tai housujen kanssa käytettäväksi. Pragmaattisen, mutta esteettisesti miellyttävää arkipukeutumista havittelevan ykkösvaihtoehdon kuuluisi ilman muuta olla mekko. Ei yhdistelyongelmia, ei puhtaan t-paidan etsimispaniikkia, ei stressiä kokonaisvaikutelmasta. Oikeastaan on ihan ihme, että en ole aikaisemmin – tai tämän enempää – jumittanut mekko-vaihtoehdossa.

Tiedän, että menin tuossa vähän aikaa sitten vannomaan, että opettelen käyttämään enemmän värejä. Jotenkin näin mielessäni sellaisen haavekuvan, että voisin kaupassa huudahtaa innostuneena: “tuossahan on juuri ne minun värini!!” (ja näin ehkä perustella jonkun muuten kyseenalaisen hankinnan…) tai että garderobini sisältö jotenkin salaperäisesti alkaisi koordinoitumaan keskenään. Puhumattakaan siitä tunteesta, että jopa joku ystäväni tunnistaisi tietyt värit Mintun signatureksi.
Tinnin lisäksi muutama muukin ystäväni on onnistunut garderobinsa värikoordinoinninssa. Tinnin keltainen, Tuiken pinkki, Uken metsänvihreä ja Kaijan violetti on kunkin pukeutumisen punainen lanka – ei missään tapauksessa ainoa aktiivikäytössä oleva väri, mutta kuitenkin se perusta, jota vasten on helppo miettiä, miten uusi mahdollinen hankinta joko sopii tai ei sovi osaksi jo olemassa olevaa pukeutumispalapeliä.

Minä sitten näköjään jumitan sinnikkäästi turvaväreissäni mustassa ja valkoisessa… En nyt ihan täysin ole luopunut ajatuksesta saada vähän pysyvämminkin jotain värillisiä elementtejä garderobiini, mutta minkä sille voi, jos musta-valkoinen vain toimii?
Niinkuin esimerkiksi tämä Henkan alesta hankittu mekko. Alaosa on paksua, napakkaa jerseytä ja paitaosan alempi kerros jumppapukutrikoota ja päälliosa sifonkimaista ohutta huitulaa. Toimii toimistolla ja säästää monelta kiireaamun pukeutumispäänsäryltä.

 

• mekko, H&M
• kengät, Bronx
• kaulakoru, Marni for H&M

Kesälomanloppumisangstia on täällä podettu jo ihan riittämiin. Toisaalta ihanat yhä jatkuvat kesähelteet asettavat kyllä ihan omat haasteensa toimistopukeutumiselle, vaikka miten suhtautuisi positiivisesti toimistohommiin ajankohtana, kun muut ovat lomalla. Ulkona on ihan mahtava, mutta aika poikkeuksellinen trooppinen helle ja sisällä toimistolla tasaisen varma ilmastointiviileys.
Fiilis ei ehkä myöskään tue mitään superasiallisia työpukeutumisratkaisuja, Peetun tämän päivän toimistoasu voisi tosin ihan yhtä hyvin olla Mintun. Valkoinen siisti t-paita ja musta kiva hame on perusasujen aatelia säätilasta riippumatta. Itselläni tosin ei ole makeita Hasbeensin pinkkejä puukenkiä asuun yhdistettettäväksi. Mutta muuten – neuletakki vain mukaan toimistolle ac-vilustumista ehkäisemään ja hellekesäpäivän toimistoasu on pelastettu!

 

• t-paita, Primark
• hame, Asos
• kengät, Swedish Hasbeens
• aurinkolasit, Bvlgari
• rannekello, Michael Kors

Me kaikki – minä itse mukaanlukien – taisimme ajatella, että Nellyn alesta hankittu kreisi kissamekko ei ehkä ikinä koskaan päädy oikeasti käyttöön. Peetu tosin on ilmoittanut, että hän kyllä mielellään pukeutuu kissaprinttiin, mikäli helman pituus voidaan säätää siihen vähän polven yläpuolelle.
Ihana helle täällä vain jatkuu. Tänään tosin puolen päivän aikaan heitti päälle ihan kauhuelokuvatasoisen ukkosen. Olin ihan kaikessa rauhassa lukemassa aamun lehteä ja hörpimässä aamukaffetta (kieltämättä tavallista myöhempään, mutta onnistuin eilen tekemään pienen visiitiin “viihteellä” kutsuttuun elämänalueeseen ja nukuin aamulla poikkeuksellisesti niinkin myöhään kuin vähän yli kymmeneen…), kun yhtäkkiä alkoi pimentyä niin, että tuskin enää näin lukea ilman valoa.
En muista, milloin olisin todistanut yhtä rajua ukkosenilmaa. En varmaan milloinkaan täällä Tukholmassa asuessani ainakaan. Ukkos-mäiskettä ja monsuuni-tyyppistä sadetta kesti vajaan tunnin. Hienoa oli kyllä kuunnella ja katsella showta. Tosin sen verran taajaan alkoi pii-paa-autojen mekastus välittömästi pahimman hässäkän jälkeen, että hiukan pelkäsin, että jotain vakavaa olisi sattunut. No, iltapäivälehtien otsikoihin luottaen voin kai uskoa, että mitään sen katastrofaalisempaa ei kuitenkaan tapahtunut.

Yhä edelleenkään en suostu valittamaan helteestä. Oikeastaan ainoa miinus-puoli on se, että tietyt, vähän hikisemmät kotihommat ei vain nyt yksinkertaisesti onnistu. Pelkkä imurin ajatteleminenkin saa kropan sisälämpötilan nousemaan epäterveellisiin lukemiin.
Eilen tuli tosiaan siis pyörähdettyä ihan oikein yöelämässä (old is not dead – you see…). Oli oikein mukavaa ja kivaa ja tapasin monia hauskoja tyyppejä illan aikana. Jos nyt tähän heittäisin yhden tosi kivan Tukholma-vinkin, se menisi näin: af Chapman -laiva Skepsholmenilla on ehkä monille tuttu majoituspaikkoja etsiskellessä. Tänä kesänä yksi mun all time favorite ravintola, Urban Deli, vastaa af Chapmanin keittiöstä
Eli tarjolla on siis kivaa (=hyvää ja mietittyä) “pikaruokaa” (=hampurilaisia, wrapsejä, katkarapuleipiä), kohtuulliseen hintaan. Konseptin nimi on näköjään “Urban Deli goes af Chapman”, mutta sen tarkempia nettikoordinaatteja tälle yhteistyölle ei näytä löytyvän.

af Chapman – hostellilaiva sijaitsee tosiaan niin herkullisen hyvässä paikassa kunkun linnaa vastapäätä Skeppsholmenilla, että suorastaan kuvittelisi, että paikalla olisi enemmänkin jengiä tilaamassa herkullista “pulled beef wrap” -annosta – ja muitakin terassihengailua ajatellen rakennettuja annoksia. Ihan hyvin riitti aurinkokannella kuitenkin vapaita lepotuoleja aurinkoisena lauantai-iltana. Vaikuttaa siis siltä, että kovin moni ei tätä mansikkapaikkaa ole vielä löytänyt.
Camilla tilasi “skagen toast” -katkarapuleivän, joka oli raikas ja täyttävä, hintaansa nähden iso ja käsin kuoritut tuoreet katkaravut kerrassaan herkullisia. Itse söin “pulled beef” -wrapin, joka sekin oli suorastaan yllättävän mehevä sekä lihan että kasvisten puolesta.
Kantsii siis tosiaankin miettiä af Chapmania lounas- tai illallispaikkana, etenkin, jos on muutenkin tsekkailemassa esmes läheisen Moderna Museetin näyttelyitä.

 

• mekko, Nelly.com
• aurinkolasit, Ray Ban 
• sandaalit, Marni for H&M