Ensimmäinen varovainen yritys pääkallojen kanssa. En nyt ole aivan satavarma tästä stailauksesta, mutta halusin vetää täysin varman päälle. En missään tapauksessa halua näyttää ylikasvaneelta Hanoi Rocks -fanilta, (vaikka sellainen sattuisinkin olemaan…) vaan pääkallohuivin on tarkoitus olla vain pikanttina mausteena muuten tavanomaisessa toimistotyylissäni. Jonkun kerran on käynyt niin, että kivasti rock-henkinen twist asussa onkin johtanut siihen, että näytän lähinnä ikääntyneeltä Manse-rokkarilta. Koska en halua näyttää sen enempää ikääntyneeltä (hee, hee) kuin kotikaupunkini rock-tähdeltä, olin ehkä suorastaan ylivarovainen uuden huivini ensiesiintymisen kanssa.
Toisaalta tuollainen rennonasiallinen toimisto-look on kyllä ihan omaa itseäni. Olen yrittänyt hiukan tsempata siihen suuntaan, että pitäisin esim. jakkua useammin ja olisin muutenkin vähän skarpimpi. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että sellaisina päivinä, kun ei ole ainoatakaan sen paremmin sisäistä kuin kenekään ulkopuolisenkaan kanssa pidettävää palaveria, voi ihan hyvin relata hiukan myös pukeutumisen kanssa.

Oikeastaan miellän tuon oranssinpunaisen Filippa K:n pellavaneulepaidan aika kesäiseksi. Yleensä vahvat ja mehevät punaisen sävyt tuntuvat hyvältä juuri kevään pastellikauden hälvettyä. Samoin pellava materiaalina on myös aika kesäinen. Kypsinä hehkuvat pihlajanmarjat kuitenkin melkein pakottivat pukeutumaan syvään lämpimään punaiseen.
Vähäsen vielä pitää kehuskella uuden huivin ihanaa materiaalia: miten jokin, joka on niin olemattoman kevyt, pumpulisen pehmeä ja haituvaisen ohut, voikaan olla niin suloisesti lämmittävä ja keveästi laskeutuva? Toisin sanoen ensimmäinen yhteinen päivämme pääkallohuivin kanssa toimistolla sujui oikein mukavasti!

 

• neulepaita, Filippa K
• silkkipaita (alla), Filippa K
• housut, Forever21
• kengät, Vagabond
• huivi, Alexander McQueen

Vain äärimmäisen harvoin asiat ovat totaalisen mustia tai valkoisia. Ihan kaikissa asioissa on puolensa ja puolensa. Yleensä sitä pysyy paremmalla tuulella, kun hyvien asioiden kohdalla jättää ne negatiiviset yksityiskohdat omaan arvoonsa. Voihan sitä todeta itselleen, että päivänpaisteessa lipuu joitakin pilviä, mutta muuten tuskin kannattaa uhrata enempää ajatuksia miinuspuolille.
Toisinpäin homma toimii huomattavasti tehokkaammin. Ikävät asiat kutistuvat selkeästi pienemmiksi möröiksi, kun ihan tietoisesti listaa tilanteen mukana tulleita hyviä puolia. Toimii satavarmasti!

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tämä itselleni yleensä primitiivistä pakokauhua aiheuttava vuodenaika, syksy. Koska haluan psyykata itseäni paremmalle fiilikselle, en aio tässä listata kaikkia niitä syitä, miksi tämä jo kiistämättä alkanut ajanjakso ei kuulu lemppareihini. Sen sijaan keskityn ajattelemaan, mitä mukavaa syys tuo tullessaan.

• Rakastan polttaa kynttilöitä ja syksyllä, valoisan kesän jälkeen, niiden ilahduttava vaikutus on suurimmillaan.
• Iltaisin ei tarvitse lähteä hikipäässä kuhkimaan jonnekin maailmalle. On ihan hyväksyttävää jäädä lämpimän viltin alle sohvan nurkkaan loikoilemaan kissat kainalossa.
• Luonnon lumoavat värit. Etenkin viime kesän kaltaisen aurinkokylvyn jälkeen kaikki kasvusto on niin täynnä lehtivihreää, että väriloistosta on varmasti tulossa upea.
• Kirpeän raikas ilma. Jostain syystä helposti hengitettävää, superpuhtaalta tuntuvaa, kirpeää syysilmaa on tarjolla vain syksyisin. Samaan fiilikseen ei pääse muina vuodenaikoina, vaikka lämpötilalukemat olisivatkin ihan vastaavat.
• Teekauden paluu. Paatuneena kahvinjuojana en juuri koskaan juo teetä. Paitsi syksyisin, jolloin se on mielestäni ihanaa!
• Kaiken kivan suunnittelu. Jostain syystä vain syksyisin tuntuu siltä, että edessä on koko vuosi. Siis vaikka kesä ja lomakausi on juuri loppunut, ei tunnu lainkaan omituiselta suunnitella jo ensi kesän reissuja (lennot Bolognaan varattu!!). Sen sijaan seuraavan syksyn tai joulun suunnittelu tammi-helmikuussa tuntuisi ainoastaan täysin tärähtäneeltä.
• Syyspukeutuminen. Kerrospukeutuminen, lämpimät huivit, kashmir, saapikkaat, päällystakit ja suloiset neuleet riittäisivät melkein itsekseen pitämään syysmasennuksen loitolla.

Peetu on bongannut asussaan monta syyspukeutumisen parasta puolta. Pehmoiset sukkahousut herkullisen vaaleissa Dr. Martenseissa, syksyyn stailattu korallinpunainen luottohame ja täydellisesti matsaava kilpikonnakauluksellinen kirjoneulepaita. Asokselta hankittu neule on mielestäni aivan loistava esimerkki siitä, että tämänkään kauden pukeutumisen ei tarvitse tarkoittaa pelkkää mustaa, harmaata ja viininpunaista. Vaaleat, kirkkaat ja heleät sävyt toimivat ihan yhtä hyvin syksyllä!

• neulepaita, Asos
• hame, Asos
• sukkikset, H&M
• kengät, Dr. Martens

Maanantaikin voi olla ihan huippu päivä näköjään!
Alku ei kyllä tänäänkään luvannut mitään muuta kuin sitä tavallista sekoilua – aamujunasta myöhästymistä, kurssipäivän unohdusta, hikipäässä osoitteesta (väärästä) toiseen (oikeaan) laukkaamista ja tulikuuman take away -kahvin läikkymistä käsille (maanantaiäreät kanssamatkustajat tunkevat ja tönivät kuin olisivat pommiuhan alla. Aina. Miksi?). Eli normimeininkiä alkuunsa, mutta sitten onnistuin muistamaan, että meillä on tänään koulutusta koko päivä ja päätymään oikeaan osoitteeseen ja heti, kun laukkahiki oli tasaantunut, hoksasin, että nyt vasta onkin hyvä meininki!
Koko meidän tiimi, muutamalla myyntipuolen tyypillä vahvistettuna, on tämän ja huomisen päivän neuvottelutaito-kurssille. Heti ensimmäisessä neuvottelussa onnistuin hankkimaan itselleni kolmen päivän lounaslaatikon + reseptin + valmistusohjeen. Sai kaiken lisäksi valita lounaiden tyylisuunnat, joten valkkasin yhden aasialaisen, yhden ruotsalaisen kotiruuan (husmanskost) ja yhden kasvisruuan. Ei huonompi homma!

Tykkään tosi paljon tuollaisista osallistavista koulutuksista. Varsinaisesti toimenkuvaani ei normityössä kuulu istua asiakkaiden kanssa neuvottelupöydän ääressä. Hyvästä neuvottelutekniikasta on silti vaikka miten paljon iloa ja hyötyä – kuten kurssin vetäjä meille moneen kertaan sanoi – ihan kaikissa tilanteissa, joissa on ihmisten kanssa tekemisissä. Ja hyvä tekniikka ei todellakaan tarkoita nippua erilaisia trikkejä, joilla “vastapuoli” saadaan huijattua johonkin itselle suotuisaan lopputulokseen, vaan parhaimmillaan molemmille jää sellainen olo, kuin olisi selvinnyt voittajana.
Nykyaikaisessa bisneselämässä sen paremmin kuin missään muuallakaan elämässä, ei pötki kovin pitkälle likaisten temppujen avulla ja lyhytnäköisiä voittoja havittelemalla. Molemminpuolinen luottamus ja kaikkia hyödyttävät päätökset ovat hyvän neuvottelutaidon kulmakivet. Kuullostaa aika helpolta ja suoraan sanottuna melko itsestäänselvältä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja se mikä yhden mielestä on hyvä, on toisen mielestä aivan surkeaa. Eikä edes luottamuksen syntyminen käy eri tempperamenteillä varustetuilla tyypeillä samalla lailla. Niin että treenattavaa riittää kyllä!

Koulutuspäivän, jota en siis aamulla muistanut olevankaan, asuksi valkkaantui Nellyn alesta hankkimani Vero Modan pallollinen peplum-toppi ja mustat farkut. Tuumasin, että tuo Kookaïn pitkästä kaulakorusta tuunaamani choker-henkinen koruviritys toistaisi hauskasti topin pallokuosia. Kokonaisuuteen oli ihan pakko yhdistää rouheat Dr. Martensit, ettei yleisilmeestä olisi tullut ihan liian söpö.
Asun tärkein uutinen on kuitenkin tuo kaunis musta perusvillatakki. Tein nimittäin viime viikolla sellaisen radikaalin päätöksen, että satsasin oikein kunnolla ja hankin Filippa K:n superhienosta merinovillasta valmistetun neuletakin. Hiukan se kyllä riipaisi H&M-versioihin tottunutta lompakonvartijaa, mutta tuumasin, että a) musta neuletakki on yksi käytetyimpiä vaatekappaleitani ympäri vuoden ja b) ei se nyt ihan hirmu edulliseksi tule sekään, kun halpisvillatakkeja pitää päivittää usein, koska kulahtavat niin nopeasti ei-toimistokuntoon.
En voisi olla tyytyväisempi!

 

• toppi, Vero Moda
• farkut, MTWTFSS
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Dr. Martens
• koru, Kookaï (tuunattu)

Perheen Dr. Martens -valikoima vahvistui jälleen. PUB-tavaratalon kenkäosasto ilmoitti tässä muutama päivä sitten, että heillä on menossa totaaliloppuunmyynti – koko varasto myytiin -50% alennuksella. Tiesin, että siellä on kaikkia kivoja merkkejä, Vagabondia, Tiger of Swedeniä, Conversea, Billi Bitä etcetera, joten päätin käydä tsekkaamassa töitten jälkeen, jos vaikka löytyisi jotain kivaa.
Puoli kuuden aikaan illalla valikoimaa ei ollut enää juurikaan jäljellä. Tosi pienijalkaiset, suurijalkaiset ja miehet löysivät vielä varmasti ihan kivasti kaikenlaista, mutta meikäläisessä keskiverrossa 38-koossa oli jäljellä lähinnä lohenpunaisia pumpseja ja pornahtavia glitterijuhlakenkiä järkyttävän korkealla korokepohjalla. Ei siis toisin sanoen mitään, mitä itse olin etsimässä.

Olin jo melkein lähdössä pois, kun huomasin yhdessä nurkassa muutaman parin Dr. Martenseja. Ensin nappasin käteeni tosi kivat 8-reikäiset Union Jack Martensit 38-koossa. Hetken mietin, että olisinko voinut hankkia ne itselleni, mutta sitten totesin, että vaikka ne onkin tosi hienot, vuodessa olisi ehkä kaksi tai kolme tilaisuutta, johon voisin laittaa ne päälleni. Lisäksi niiden alkuperäinen hinta oli aika suolainen, joten mitenkään hirmu edulliset ne ei olisi ollut edes puoleen hintaan. (Bongaa kuvasta virallisen blogiassistentin korvat!)
Seuraavaksi iskin silmäni pariin kuuman pinkkejä, kiiltonahkaisia Martenseja, koko 39. Pikainen tekstari Peetulle Umeåån, kuvan kanssa, ja tiedustelu, josko neito haluaisi uudet kengät. Aavistin, että nämä voisi olla toivelistalla, koska muistan Peetun huutaneen  ei-niin-suurella menestyksellä vastaavia ruotsalaisella huuto.fi -tyyppisellä sivustolla. Ylimpänä toivelistalla taisi olla vastaavat, mutta ei kiiltonahkaisina, mutta nopeasti tuli tekstari takaisin, että jees pliis. Niinpä perheen Dr. Martens -populaatio lisääntyi jälleen yhdellä parilla.

Toisen kengän kärjessä oli parin nuppineulan pään kokoinen jälki, joka näytti aivan siltä, kuin nahka olisi rikki. Siksi ne varmaan olivat vielä alkuillasta myymättä. Katsoin heti, että tuo kyllä näyttää ihan siltä, kuin se olisi nahkaliimaa (mikä lähtee varsinkin kiiltonahasta varsin helposti pois) ja vein kengät kassalle tsekattavaksi. Samalla, kun myyjä siivosi kengänkärkeä pyyheliinan avulla, juttelimme hiukan loppuunmyynnistä ja sen syistä.
Kuulemma kaikki PUBin putiikit on irtisanottu. Liikekiinteistön omistaja on vaihtunut ja koko tavaratalolle haetaan (jälleen, if I may say so…) uutta ideaa ja konseptia. Tavallaan harmi – ja ihme – että niin keskeisellä paikalla oleva perinteikäs tavaratalo vaan ei saa hommaa toimimaan. Mutta meille kuluttajille tämä on tietty jossain määrin myös hyvä uutinen: ainakin nyt ylimenoaikana kantsii poiketa PUBissa, jos sattuu olemaan hoodseilla. Loppuunmyyntejä on varmasti joka kerroksessa, vaikka niistä ei isosti erikseen tiedotettaisikaan.

Ja vain pikaisesti Tukholma-visiitille tulijoille tiedoksi: PUB on se tavaratalo, joka on Hötorgetin laidalla, vastapäätä sitä varsinaista maamerkkiä, sinistä konserttitaloa. Ja jos nyt on vaikka päiväristeilyllä niille kulmille eksynyt, ei todellakaan kannata missata kulmittain vieressä olevaa Hötorgs Saluhallenia. Hötorgshallenin sisäänkäynti näyttää siltä kuin olisi menossa johonkin multiplex-leffateatteriin, mutta jos ottaa liukuportaat alas, pääsee pian kivaan ja herkulliseen kauppahallimeininkiin.
Matkakohteena Hötorgshallen ei toki ole ollenkaan samaa luokkaa kuin esmes Östermalmin ihanan tunnelmallinen Saluhall, mutta jos on muutenkin niillä kulmilla (Sergels Torg – Drottninggatan – Åhléns) ja haluaa kuitenkin välttää McDonaldsilla lounastamisen, on Hötorgshallen ihan loistava vaihtoehto.

 
Enää viikko siihen, kun Peetu tulee käymään kotona! Jei!! Kiva, että on hienot kengät täällä odottamassa neitokaista. Puhuttiin juuri hetki sitten puhelimessa ja Peetu lupasi ottaa mukaan asun, johon uudet martensit sopivat – eli saadaan ihan kunnolliset asukuvatkin näistä!

Katsokaa nyt miten tuo pikkuruinen Sailor Moon ei enää ollenkaan ole niin superpieni! Sunshinen rinnalla, joka ei myöskään ole mikään isokokoinen kisuliini, hän on toki vielä ihan pikku sintti, mutta verrattuna siihen rääpäleeseen, joka meille kesällä muutti, on muutos ihan valtava! Hirmuinen terroristi ja pikkutuholainen tämä, sisarussarjansa hiljaisin ja hillityin on. Kaikesta söpöydestään huolimatta!
Oli Sunshinekin pentuna aikamoinen tättähäärä, mutta Sailor Moonista näkee selvästi, että kuusipäisen sisaruskatraan pienimmän on kyllä pitänyt opetella pitämään puoliaan. Vaikka iloinen, ja lievästä väkivaltaisuudestaan huolimatta, hyvin herttainen pentu hän on. Ja ihan niinkuin Peetu sanoi, Sailor Moon näyttää siltä kuin sillä olisi koko ajan ihastuttavan typerän onnellinen hymy karvaisessa nassussaan.

Kissoista tämän päivän asuun, aasinsilloista viis. Tänään annoin ihan täydellisesti periksi sille tosiasialle, että syksy on täällä. Kieltämättä hiukan vielä karvastelee mielessä, että vain muutama päivä sitten, sunnuntaina, kuljin paljain säärin ja lipsut jalassa lähikauppaan. Tuo tapahtui siis juuri ennen sitä iltapäivällä iskenyttä ukkosmyrskyä, jonka jälkeen alkoi syksy.
Pari muuta tottumusta vaativaa asiaa on listalla. Toinen niistä kuuluu sarjaan “lumi yllätti autoilijat” – eli alkuillan pimeys yllätti bloggaajan. Eilen oli syyspäivän tasaus, joten tänään on ihan liian pimeää kuvata illalla päivän asua? No, tänään oli kyllä poikkeuksellisen pimeä päivä muutenkin. Keskipäivälläkään ei ollut kunnolla valoisaa.

Toinen totuttelua vaativa asia on aktiivisen päivänasukuvaajan puuttuminen. Karkki kuvaa kyllä mielellään, jos vaan sattuu olemaan paikalla, mutta ihan jokainen päivä ei kuitenkaan nähdä. Täytyy sanoa, että vaikka ennen kuvasin paljonkin asujani itselaukaisimella sisällä kotona, olen tässä viimeisen puolentoista vuoden aikana niin tottunut Peetun kanssa ulkona otettuihin kuviin, että nämä keittiön nurkassa napsaistut otokset tuntuu kyllä vähän laimeilta.
Sen voin sanoa, että jalustan ja kameran kanssa en kyllä yksinäni lähde ulos. On ihan riittävän hassua, kun naapurit kommentoivat ystävällisesti meidän kuvauksia Peetun kanssa tuossa meidän pihamaalla. Käytännössä kaikki meidän päivän asukuvat on otettu joko meidän talon etu- tai takapihalla. Olisihan se aika näky, kun siellä yksin keikistelisin kamera jalustan päällä!

Hyviä uutisia: Karkki soitti juuri minuutti sitten ja ilmoitti tulevansa kotiin pitkäksi viikonlopuksi! Näin alkusyksystä opiskelija-asunnoissa on usein “korridorsfest”, mikä kai suomeksi on noin suunnilleen, että saman kerroksen asukkaat pitävät bileet, joiden keskuksena on kyseisen kerroksen keittiö. Peetulla oli juuri viime lauantaina heidän korridorin bileet ja juuri uudelle paikkakunnalle muuttanut lapsukainen osallistui tietty juhlallisuuksiin (oli kivaa, kaikki lähti jatkoille klo. 23.00 – oli Peetun tiivistelmä illasta). Karkki on sen sijaan oman korridorsfest-aikansa elänyt ja nyt kun kuulemma ilmoitustaululla varoitellaan bileitä perjantaina kerrosta alempana ja lauantaina Karkin omassa kerroksessa, hän ei ole ollenkaan kiinnostunut olemaan paikalla. Viimeisen vuoden lakiopiskelija pakenee hulvatonta biletystä äiskän ja kisujen luokse – ihanaa!
Käytännössä tämä voi tarkoittaa myös sitä, että saan vähän kuvausapua viikonlopun asuihin. Toivottavasti!

Kuvissa näkyy myös uudet Favopticilta hankkimani silmälasit. Aika huvittavaa muuten, että kun kävin tarkastamassa näköni Favopticilla ennen lasien hankkimista, ihastelin optikon omia laseja niin paljon, että laitoin mallin nimen oikein muistiin. Lappu ei tietenkään ollut mukanani, kun sovittelin laseja Favopticin tilaisuudessa ja valkkasin tilattavat lasit ihan fiilispohjalta. Saman malliset pokat tuli kuitenkin tilattua – vain hiukan eri värisenä kuin mitä optikolla oli.
Muuten tämän päivän toimistoasu ei ole kyllä mitenkään erityisen edustava otos siitä aion-pukeutua-vähän-fiksummin-töihin -sarjasta. Koko oma tiimini on ollut alkuviikon työreissulla Saksassa ja puolet markkinointiosastosta muutenkin kiinni palavereissa etcetera. Eli välillä on ollut melkein yksinäistä (lue: ihanan rauhallista!) meidän uudessa, juuri remontoidussa avokonttorissa. Siihen nähden Filippa K:n cappucinonruskea neulepaita, farkut ja tälle sesongilla ensimmäistä kertaa Dr. Martensit sopivat ihan hyvin päivän kuvioihin.

•  neule, Filippa K
• farkut, H&M
• kengät, Dr. Martens

EDIT: Mainitaan nyt vielä erikseen, koska tuosta alkuperäisestä jutusta ei ihan selvästi käy ilmi – silmälasit on siis saatu Favopticilta.

Nyt ei kai voi enää edes tällainen syksyn kieltäjä väittää, että olisi loppukesä. Nopeasti se sitten lopulta kävi. Vielä lauantaina, kun olin aamulenkillä meidän lähijärven ympäri, näin pilvin pimein väkeä rannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa – ihan kuin olisi keskikesä. Sunnuntai-aamupäivä oli vielä kaunis ja lämmin, mutta iltapäivällä pauhannut hillitön ukkosmyrsky vei kyllä kesän mennessään. Siitä lähtien on ollut ihan perussyksyisen sateista ja tuulista. Alkuillasta onneksi selkisi vähän ja aurinkokin kävi kurkistamassa ujosti vanhoja mestojaan.
Aamulla tosiaan satoi aivan kaatamalla, joten tuumasin, että olen fiksu ja vedänpä kumisaappaat jalkaani. Pidän aina toimistolla muutamia vaihtokenkiä (yhdet korot, ballerinat ja lenkkitossut lounaslenkkejä varten), joten Huntersit tuntui järkivalinnalta. Täytyy sanoa, että en tuntenut itseäni ihan yhtä viisaaksi, kun kotimatkalla tosiaan oli aivan kuivaa ja aurinkokin vähän pilkahteli. Oh well.

Viikonloppuna ehdin aloitella hiukan syysvaateinventaariota. Vaikuttaa siltä, että vaatevarasto on aika hyvässä mallissa – mitään isompaa hankintaa ei ole ihan pakollista tehdä. Asusteet (kuten esmes se laukku!) onkin sitten eri asia. Huiveja – mielellään monikossa – pipa ja hanskat pitäisi ainakin löytää.
Syysvaatehankintojen miettiminen jotenkin lievittää hiukan tätä pimeän ja sateisen kelin aiheuttamaa blues-mielialaa. Lupaan olla rutisematta tämän enempää syksystä, mutta kyllä täytyy sanoa, että en mitenkään superinnoissani odottele tulevia aikoja. Tänään oli jo aamulla niin pimeää, että oli pakko sytyttää valoja töihin lähtiessä. Onneksi kohta saa alkaa intoilla joulusta – se ainakin katkaisee kaamoksen mukavasti.

Peetun hienot punaiset minimarketin ystiksestä löytyneet nauhakengät on olleet täällä esittelyssä jo aikaisemminkin, mutta ne on niin hienot, että pistetään nyt vielä ainakin tämä kerta. Monet on kyselleet, mistä löytyisi samanlaiset, mutta ainakin omien tietojeni mukaan tuosta mallista meni valmistukseen vain musta versio. Eli Peetu omistaa yhdet muutamista mallikappaleista. Joskus käy mieletön tsägä!

 

• paita, Isabel Marant pour H&M
• hame, Asos
• sukat, kummitädin Italiasta tuomat
• kengät, minimarket
• kaulakoru, Pilgrim