Kaikki maanantait ei todellakaan tunnu ihan niin siltä itteltään – joskus on jopa hämmentävän hyvä draivi heti viikon aluksi. Tänään ei ollut yksi niistä.
Olin viettänyt rauhallisen kotiviikonlopun omia juttujani laiskanpulskeasti hommaillen ja onnistuin jopa olemaan valvomatta pikkutunneille jonkun tv-sarjan kanssa (en ole vielä päättänyt, mitä alan seuraavaksi katsoa…). Ei siis ollut mitään järjellistä syytä siihen, että tänään aamulla herätyksen paukahdettua pimputtelemaan, olin aivan että are you kidding me!! En voinut uskoa todeksi, että yö on ohi ja olisi muka pitänyt nousta ja lähteä töihin. Ei se tulossa oleva työpäivä niinkään tökkinyt, peiton alta poistuminen vain tuntui täysin mahdottomalta tehtävältä.
Tällaisena päivänä se, mitä pukee päällensä toimistolle, on erityisen tärkeää. Vaatteiden tulee antaa suojaa, uskottavuutta, tukea vaihvihkaa itsetuntoa ja olla mukavat päällä. Suojan antamisella tarkoitan sitä, että tällaisena päivänä ei testailla officen pukeutumiskoodin rajoja, vaan laitetaan jotain niin keskimääräistä, että voi mennä itsensä kanssa virkamiesilmeen taakse piiloon. Uskottavuus menee samaan kategoriaan ja asun pitää huomaamattomalla tavalla toimia kainalosauvana hakalan maanantain karikoissa.

Luonnollisesti tällaiseen perusmaanantaihin, josta olen tänään saanut itse nauttia, kuuluu se, että punkassa vanumisen seurauksena aamulla on kaiken lisäksi vielä älytön kiire. Mihinkään kovin erityisiin kommervenkkeihin asunkaan kanssa ei ole aikaa.
Päädyin siis ensimmäiseen luottovaatekomboon, mikä kaapista osui käteeni. Valkoinen t-paita ja musta hame yhdistettynä mustaan jersey-jakkuun. Ihanan pääkallohuivini ajattelin kiinnittävän huomion pois itsestäni ja toisaalta hyväilevän pehmoisena kaulaani. Sitäpaitsi melko vinkeästi se matsaa nyt myös Halloween-kauteen.

Kyllä nyt taidan taputtaa itseäni olalle ja palkinnoksi reippaasta suoriutumisesta taas tänäkin maanantaina etsiä uutta seurattavaa Netflixistä. Tietääkö muuten joku, löytyykö True Bloodin viimeinen sesonki jo HBO Nordicista?

 

• jakku, frk
• t-paita, Filippa K
• hame, H&M
• tennarit, Nike
• huivi, Alexander McQueen

Sain juuri katsottua loppuun “How I met your mother” -sarjan ja haluaisin sanoa pari sanaa. Jos et halua spoilereita, suosittelen skrollaamaan seuraavaan kuvaan – siitä lähtien puhutaan taas vain vaatteista.
Mutta siis HIMYM. Sarjan päätösjakso lähetettiin viime keväänä ja muistan, miten facebook-feedini täyttyi pettyneistä, suorastaan vihaisista statuspäivityksistä ja kommenteista. Nyt täytyy sanoa, että en todellakaan ymmärrä miksi. Siis kyllähän ehdimme tutustua ja ihastua “äitiin” vain niiden muutamien jaksojen aikana, joissa hänen tarinansa kerrottiin, ja tietenkin on surullista – etenkin lasten kannalta – että hän sitten menehtyi sairauteensa, mutta silti? Mistä ihmeestä johtui se suorastaan agressiivisen pettyneiden reaktioiden tulva?
Mielestäni sarjan loppu oli aivan briljantti! Siis että koko HIMYM, yhdeksän tuotantokautta, oli oikeastaan vain noin vartti, maksimissaan 20 minuuttia “oikeassa elämässä”. Eli koko jutun idea on se, että Ted selostaa lapsilleen jotain, minkä hän varmasti itse on tarkoittanut olevan “miten tapasin äitinne”, mutta käytännössä nyt, kuusi vuotta lasten äidin poismenon jälkeen, haluaakin ehkä eniten tietää, onko lasten mielestä ookoo, mikäli hän alkaa deittailla Robin-tädin kanssa. Siis miksi ihmeessä muuten olisi tarpeen piinata lapsiparkoja kaikilla niillä tarinoilla?
Itsekin saatan ehkä joskus silloin tällöin sortua kertomaan juttuja, jotka polveilevat (päämärättömästi? liikaa?) melko runsaasti, mutta ajatuksenani on aina, että haluan kuulijan ymmärtävän kontekstin ja omat sekä ympäristön motiivit. Sikäli olen hyvin samoilla linjoilla Tedin kanssa, että tottakai lasten on saatava kuulla koko tarina, että he ymmärtävät, miksi iskä nyt haluaakin ehkä mennä ihan aikuisten deiteille sen henkilön, joihin lapset ovat tutustuneet vain Robin-tätinä, kanssa.
No, ei tästä aiheesta enempää. Pikkuisen on nyt tyhjä olo, kun sarja on katsottu – vähän samanlainen fiilis itseasiassa, kun on lopettanut jonkun intensiivisen romaanin lukemisen. Tuntuu hassulta, että ei enää tapaa niitä tyyppejä, joihin on ehtinyt tutustua, niin fiktiivisiä kuin ne ovatkin. Ihan heti en kyllä halua aloittaa mitään uutta sarjaa. Ensi viikko pitää käyttää univelkojen parsimiseen. Hetken aikaa pitää siis odottaa, että uskallan heittäytyä taas ihanaan “vain yksi jakso vielä” -kierteeseen.

No, televisiosarjat ja fiktiiviset tuttavuudet sikseen. Tämän perjantaisen toimistoasuni hovihankkijana on toiminut lähes ainoastaan H&M. Vetoketjukauluksin ja -hihansuin varustettua & Other Stories -kauluspaitaa lukuunottamatta kokonaisuuden kaikki muut osat on peräisin sieltä.
Hame on alunperin Peetun, mutta muutaman lainakerran jälkeen se taisi muuttaa vähän pysyvämmin garderobiini. Jakku on viimesyksyinen hankinta samoin keinonupukkiset nilkkurit. Sekä hametta että jakkua olen käyttänyt tosi paljon, mutta tänään ensimmäistä kertaa yhdessä. Molemmissa on saman oloinen, hiukan kolmiulotteinen struktuuri ja kuosiin kudottu kuvio. Mielestäni ne toimii tosi kivasti yhdessä juuri materiaalityypin samankaltaisuuden ansiosta.

Mustavalkoisuudesta huolimatta tämä on mielestäni aika pirteä ja valoisa yhdistelmä. Kuosin lisäksi yhdistävänä tekijänä on myös rouheat metallivetoketjut sekä kauluspaidassa että jakussa. Hameessakin olisi ollut, mutta ne nyt jäi näkymättömiin jakun alle.

 

• jakku, H&M
• hame, H&M
• kauluspaita, & Other Stories
• nilkkurit, H&M

Satuin hankkimaan itselleni uuden turvavaatteen ihan vahingossa. Parisen viikkoa sitten oltiin Karkin kanssa TopShopissa ja tarkoitus oli vain vähän tutkia tarjontaa ja kenties tehdä löytöjä viime keväisen Kate Moss -malliston loppualeista. Shoppailuillan kunniaksi kaikesta sai -20% alennusta, mikä tietty kannusti vähän tarkempaan vaatetankojen tonkimiseen. Jossain vaiheessa Karkki kysyi, että olen oikeasti etsimässä jotain ja siihen vastasin, että sellainen vähän pidempi musta vekkihame, mielellään jostain hauskasta materiaalista olisi tosi nasta. Karkki osoitti juuri sillä hetkellä ohitse pyyhältävää myyjää ja sanoi, että ai tollanen vai?
No juuri sellaista olin enemmän tai vähemmän aktiivisesti etsinyt koko alkusyksyn. Onneksi myyjän hame oli TopShopista eikä jostain muualta – ja tuplaonneksi niitä oli vielä jäljellä! Pikaisen sovituksen jälkeen hankintaa ei tarvinnut kauaa miettiä, vekkihame oli ihan pakko saada!

Siitä, kun ostin tuon hameen ei ole kuin tosiaan noin reilu pari viikkoa, mutta jo nyt tuntuu, että pitäisi varmaan laittaa merkintä kalenteriin aina, kun se on päällä. Pysyisi vähän paremmin jyvällä siitä, että miten usein se on käytössä. Mieluiten pukeutuisin vekkariini vaikka joka päivä!
Vekkihameen materiaali on ihan kohtuullisen mukavasti aidolta nahalta tuntuvaa jotain keinoainetta. Sisäpuolelta se on pehmoinen vähän samaan tapaan kuin hyvät college-neuleet. Tykkään raskaasti laskeutuvista laskoksista aivan hurjasti ja jotenkin liikkeessä helman heilahtelu antaa positiivisessa mielessä emäntämäistä pondusta.

Tässä myös ensimmäinen in action -esittely uusista Niken Air Force 1 -tennareistani. Nekin on olleet ihan luottamuksen arvoiset, pientä sadettakin kestävät, syyskaverit. Yllättävän lämpimät tosin. Siinä missä Vansit, Karhut ja Conssit voi pitää jalassa koko päivän toimistolla – jos muuten siltä tuntuu – Niket on ihan pakko vaihtaa kevyempiin sisäkenkiin. Toisaalta se on vain hyvä uutinen, viileämpiä ilmoja kohtihan tässä ollaan menossa.
Nahkavekkihameen ja tennareitten rouheutta tasapainottamaan piti laittaa pehmoisin omistamani paita, Arelalizzan 100 % kashmiria oleva neule (saatu blogin kautta) ja taiteellishenkinen kaulakoru. Näin maanantaiset haasteet tuli vastaanotettua kovaa ja pehmeää yhdistelevässä asukokonaisuudessa.

 

• neule, Arelalizza
• hame, TopShop
• tennarit, Nike

Tässä nyt vihdoin eilisen “pukeudu pinkkiin” -päivän asuni. Tavoitteena oli postata kuvat jo eilen, mutta sitten kävi klassisesti. Ajattelin nauttia iltapalan kanssa jakson “How I met your mother” -sarjaa ja ryhtyä sen jälkeen tietsahommiin. Yhtäkkiä hoksasin, että kello käy jo puoliyötä ja on ihan pakko painua pehkuihin… Toimistolla viime viikko oli aika haastava työsuhdeilmapiirillisessä mielessä ja tunsin, että tarvitsen jotain kevyttä hömppää, joka vie ajatukset muualle. Varsinaisesti en kyllä ole mitenkään hurjan ylpeä taipumuksestani unohtua tuntikausiksi Netflixiin (enkä kyllä siitäkään, että yksin ollessani useimmiten syön tietokone kaverinani…), mutta voisihan sitä olla huonompiakin tapoja rentoutua.
Tänään olen sitten ollut vähän reippaampi ja etsinyt tasapainoa sekä liikkumalla mielettömän ihanassa aurinkoisen kirpeässä syyssäässä ja tekemällä kotihommia. Arki-illat on niin lyhyitä, että en enää edes unelmoi, että ehtisin pyykätä, siivota tai edes tiskata. Kunhan nyt jonkunlainen kauhun (järjestyksen) tasapaino pysyy, olen tyytyväinen. Viikonloppuisin tulee jotenkin puhdistava ja hyvä olo, kun on saanut kaiken taas puhtaaksi ja paikoilleen. Aika villiä elämää täällä Tukholmassa – haha!

Seuraavaksi pitäisi vielä laittaa parveke syyskuntoon. Syksy on ollut tähän asti niin lämmin ja aurinkoinen, että kesäkukat ovat voineet varsin hyvin. Löysin jopa pari kypsää metsämansikkaa tänään! Nyt tuntuu kuitenkin, että olisi korkea aika kerätä aikansa eläneet kasvit pois ja valmistautua talven tuloon. Olisi vielä hyvää aikaa nauttia syyskukkien väriloistosta – ainakin mikäli säätiedotuksiin on luottaminen.
Eilisen toimistoasun pinkistä osuudesta vastasi kynsien lisäksi vain By Malene Birgerin huivi. Toisaalta se on niin näyttävä, että enempi vaaleanpunainen olisi kyllä omaan makuuni ollut aivan too much. Hame on ensimmäistä kertaa esittelyssä täällä blogissa. Ostin sen Nelly.comin kesäalesta ja jo silloin ajattelin, että se muodostaisi hauskan kuosiharmonian tuon ihanan huivini kanssa. Kuvio ei toki ole ihan samanlainen, mutta jotenkin nuo vain rimmaa kivasti keskenään.

 

• t-paita, H&M
• jakku, H&M
• hame, Vero Moda
• kengät, Vagabond
• huivi, By Malene Birger

Parisen viikkoa sitten minimarketin ystiksestä ostamani “Klein”-sininen toppi on oikeastaan tämän sateisen toimistopäivän asun ainoa juju. Sinisestä on tullut aivan selvästi yksi uusista turvaväreistäni. En nyt kyllä muutenkaan suhtaudu enää yhtä karsastaen “oikeisiin” väreihin, vaikka musta-valkoinen onkin yleisin ratkaisuni. Oranssit, punaiset, keltaiset ja muut huomiovärit vaativat energistä ja vahvaa oloa, hyvää draivia, tuntuakseen oikealta valinnalta. Sen sijaan sinisen voi pukea päälle myös silloin, kun bad-hair-day ja bad-face-day kohtaa sen verran rankan syyssadepäivän, että junatkin myöhästelevät.
Malliltaan ja materiaaliltaan toppi samanlainen kuin edellisestä ystiksestä hankkimani punainen ja musta. Viimekierroksella tuli muutenkin irroteltua tämänkertaista enemmän. Toppien lisäksi mukaan lähti silloin neuletta ja pusakkaa ja paritkin uudet kengät. Tällä kertaa ostin topin lisäksi vain vähän kimonomallisen mustan kietaisutopin. Nyt mietin kuumeisesti saisiko siitä mitenkään stailattua toimistolle sopivaa – vai olenko taas hairahtunut hankkimaan vain iltakäyttöön soveliaan vaatteen.

Tämän aamun Metro-lehdessä todettiin, että lokakuu on vuoden kuukausien joukossa vähän epäkuukausi. Loma-aika on kaukana, ei ole mitään erityisiä pyhiä tai ekstra-vapaita, joulua ei vielä oikein kehtaa hehkuttaa eikä edes pikkujoulukausi ala varsinaisesti kuin vasta marraskuun puolella.
Melkein voisin vaipua syysmäiseen synkkyyteen, jos ei 25.10 olisi tulossa Indiedaysin järkkäämää aivan mahtava Inspiration Day ja Indiedays Blog Awards! Kantsii muuten käydä Blog Awards -sivustolla äänestämässä suosikkejaan (itse en ole ehdolla) ensinnäkin, että varmasti inspiroivimmat blogit keräävät voitot ja toisekseen, koska kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan viisi lippupakettia iltajuhlaan. Olisi mahtava tavata, vaikka juuri sinut siellä juhlassa!

• toppi, minimarket
• farkut, MTWTFSS
• jakku, H&M
• kengät, Vagabond

PS. Keskustan Lindexit oli sen verran käyty tyhjentämässä, etten löytänyt mitään haluamaani omassa koossani. Huomenna aion tehdä vielä täsmäiskun tuohon meidän lähi-ostarille, jossa ainakin viime vuonna oli huomattavasti enemmän kampetta jäljellä vielä monen päivän päästäkin.
PPS. Supersateisen aamun jälkeen iltapäivästä alkoi aurinko paistaa oikein ihanasti! Jei!!

Arvatkaapas kuka teki viikonloppuna Tukholma-visiitin? No, Peetu tietenkin!! Kovin paljoa ei ehditty yhdessä hengata, mutta sentään saatiin ikuistettua neidon uudet Dr. Martensit oikein asun kanssa. Peetu näki kengät vasta nyt ensimmäistä kertaa livenä, mutta onneksi niiden pinkki sävy oli juuri toivottu karamellinsuloinen vaaleanpunainen. Ko. kiiltonahkamaiharia on myös kovempana fuksian-pinkkinä, mikä sekin on ihan hauska sävy, mutta tuo lämpimämpi ja heleämpi on vielä enemmän peetumainen.
Viikonloppuna oli oikein mukavat kirpsakanaurinkoiset syyskelit täällä. Varsinaisia talvikuteita ei ole vielä tarvinnut pukea päälle, mutta kävin kyllä hakemassa saapikkaat sun muut kellarista. Nyt kun olisi fiksu, veisi kaikki suutarille korkolaputettavaksi ja muuten huoltoon. Olisi sitten säiden viilennyttyä kaikki valmiina.

Pikkuisen ovat kuulemma kovat uutena nuo kiiltonahkaisetkin Martensit, vaikka olen kuullut monien sanovan, että niiden kesyttäminen olisi vähän vähemmän tuskallista kuin perusnahkaisten. No, paketillisella Compeedia saatiin Mintun superkovat mustatkin kesytettyä, joten eiköhän sama homma pure näihinkin.
Asukuvia näpsiessämme tajuttiin, että Peetun loppukesästä hankkimat uudet kakkulat eivät ole vielä päässeet blogiin esittelyyn lainkaan.

Ihanasti 70-lukuretroiset pilottilasit ovat J.Lindebergin mallistosta. Peetu on jo pitkään puhunut, että haluaisi sellaiset silmälasit, joihin olisi mahdollista saada klipseillä aurinkolasit. Kun sitten nämä tulivat vastaan, hankintapäätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä!

 

• paita, Asos
• hame, Asos
• takki, BLK Denim
• kengät, Dr. Martens