“2009 soitti ja halusi päivän asukuvansa takaisin”… Vai mitä sanotte näistä marraskuun maanantaisessa pimeydessä eteisessä otetuista kuvista!? Itselleni tuli ainakin voimakkaat flasbackit neljän-viiden vuoden takaiseen meininkiin. Tosin Olympuksesta löytyy aika oleellisesti paljon enemmän vääntöä kuin sen aikaisesta bloggari-suosikista, IXUS-pokkarikamerasta.
Kuinkahan mones maanantai tänään oli, että en voinut kuvitellakaan laittavani päälle mitään muuta kuin luottonahkavekkarini? Tuntuu, että etenkin juuri maanantaisin se on kertakaikkiaan pakko saada päälle.

Tällä kertaa laitoin hameen kaveriksi poninkarvaiset Pistolit ja maitokaakaon värisen puuvillaneulepoolon. Hiukan alkoi hirvittää armaitten kenkieni puolesta tänään päivällä, kun puolilta päivin alkanut aivan tolkuton rankkasade ei osoittanut minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Aamulla oli vielä ihan ookoo keli ja eilen täällä jopa paistoi vähän aurinko päivällä, joten en uskonut, että sää voi muuttua niin älyttömäksi.
Onneksi kävi tosi huippu tsägä ja täällä samalla suunnalla asuva pomoni oli kerrankin lähdössä samoihin aikoihin kotiin. Sain pummittua kyydin, mikä tarkoitti, että kengät säilyivät kuivina (puuuh!) ja sain samalla tuotua kotiin pari töiden kautta hankkimaani isokokoista joululahjaa. Win-win – paitsi että tällä kertaa se on sekä win että win mulle.

Pientä syysväsymystä/-haluttomuutta ja -masistelua on edelleenkin ilmassa, mutta huomaan aivan selvästi itsestäni, että lähestyvä joulu piristää aivan hurjasti. Tosin oma jouluni alkaa jo 19. päivä, kun Peetu tulee kotiin. Ja sehän on jo niin pian! Melkein joka vuosi käy juuri näin, että syksy tuntuu pimeältä ja loppumattoman pitkältä. Sitten yhtäkkiä tajuaa, että itseasiassa jouluun ei ole enää muuta kuin muutama hassu viikko, joka nippanappa riittää kaikkiin tulossa oleviin pikkujouluihin, glögitilaisuuksiin ja muuhun adventtiajan hulinaan!
Joulukuusen ostamisen kanssa ei silti vielä taida olla kiire… 🙂

 

• neulepaita, Filippa K
• hame, TopShop
• kengät, Acne

Tämäkin syksyisen pimeä marraskuun viikko on jo puolivälissä – jei! Ensi viikonloppuna virittelen kyllä aivan varmasti valonauhat parvekkeelle, vaikka etiketti miten sanoisi, että vasta ensimmäisenä adventtina on niiden aika. Jotain helpotusta ja joustoa pitää olla, kun kerran ollaan niin hulluja, että asutaan näillä pimeillä seuduilla. Juuri tänään päiviteltiin taas lounaspäydässä sitä, että mikä ihme sai meidän esi-isät asettumaan pysyvästi tänne..
Matsasin päivän asun sopimaan pimeään vuodenaikaan: mustaa-mustalla tuntui aamuhämärässä juuri oikealta ratkaisulta. Erilaiset materiaalit, kenkien nahka ja t-paidan himmeäkiiltoinen pinta kyllä elävöittävät kokonaisuutta mielestäni tarpeeksi.

Normaalin office-päivän lisäksi olen tänään poikkeuksellisesti käynyt yhdessä pressitilaisuudessa. Tukholmassa on parhaillaan menossa “Retail Fashion Week” – tai tuttavallisemmin pressiviikko – ja tapahtumia olisi vaikka joka tunnille. Oikeat työt vähän kuitenkin haittaavat harrastuksia, sillä lähes kaikki pitävät avoimia ovia juuri toimistoaikaan.
Tänään kävin kuitenkin töiden jälkeen Peetun entisen työpaikan Americana Classic Vintagen tilaisuudessa. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa ihanaa Americana-porukkaa. Ainoa miinuspuoli on se, että nyt tekisi mieli laittaa koko kodinsisustus ja garderobi uusiksi… Mitähän ne tuumaisivat toimistolla, jos ilmestyisin huomenna paikalle cheer leader -asuun pukeutuneena? Haha!

Jos nyt joku sattumoisin ihmettelee tuota postauksen otsikkoa, niin kerrottakoon, että paidassa lukee kohopainettuna “Choose your player”. Hauska teksti – ja ihan käypä elämänviisaus, jos niin ajattelee. Paita on peräisin Alexander Wangin Henkka-mallistosta miesten puolelta. Se oli tänään jo toistamiseen toimistoasuni osana ja täytyy sanoa, että olen kyllä todella tyytyväinen hankintaani. Toisaalta harvoinpa mustan t-paidan kanssa menee pieleen.

• t-paita, Alexander Wang for H&M
• jakku, H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Tänään olen ollut varsinainen copycat – puin Espritiltä saadun violetin palmikkoneuleen alle haileansinisen pehmoisen puuvillaneuleen, aivan kuten Ella Woodward viime tiistain illallisilla. Ja jos omistaisin nahkahousut, olisin kopioinut senkin, mutta niitä ei nyt ainakaan toistaiseksi varastoistani löydy. Tosin olen kyllä vakavasti harkinnut, että josko sittenkin antaisin periksi ja hankkisin jotkut hyvälaatuiset tekonahkaiset versiot. Sitten, jos ne  tuntuu hyvältä ja omalta, voisi investoida aitoihin, laadukkaisiin nahkahousuihin. Visiona on nimenomaan yhdistää tuollaisia muhkeita neuleita niihin..
Hiukan kateellisena olen seuraillut suomalaisten ystävieni Instagram-päivityksiä – vaikuttaa nimittäin siltä, että ainakin Helsinki-Tampere-Turku -akselilla on ollut varsin kivoja, kauniita ja aurinkoisia syyspäiviä. Voin kertoa, että Tukholmassa on ollut harvinaisen harmaata. En nyt taas tänäkin maanantaina vedä perusveisuutani kaiken tahmeudesta, mutta kun aamulla luin lehdestä, että marraskuu on täällä ollut tähän asti pimein kymmeneen vuoteen, alkoi palaset loksahdella paikoilleen. Ehkä se en olekaan vain minä? Ehkä täällä oikeasti on poikkeuksellisen synkkä meininki tänä syksynä?

No, mikään tappokylmä ei kuitenkaan ole, eikä loskarähjäkelit ole vielä saapunut, mikä antaa kuitenkin aika paljon vapauksia pukeutumiselle. Ei tarvitse ajatella säälien kauniita kenkiään ja hameen voi kiskaista päälle ilman pelkoa bussipysäkille pystyyn kohmettumisesta.
Pitkästä aikaa pidin hiukseni myös ihan luonnontilassa. Jotenkin olen viimeaikoina vierastanut tuota vapaasti kuivunutta kiharasöheröä. Vaikken mikään supersiistien kampauksien ystävä olekaan, ihan kokonaan laittamatta jätetty tukka on ollut vähän too much jopa itselleni. Niinpä hiukseni ovat yleensä aina pikanutturalla, jos en ole niitä jaksanut tai ehtinyt yhtään kiharrinharjalla sukia. Ennen tosin annoin useinkin karvapääni olla vapaana ihan luonnontilassa – onhan se aika helppoa, kun ei tarvitse laittaa ollenkaan!

• kauluspaita, H&M
• neulepaita, Esprit
• hame, H&M
• kengät, Acne

Tämän päiväinen asuni ei ole millään tavalla kommentti eiliseen yhteistyömallistovuodatukseen. Vaikka olisi voinut ollakin. Edelleen varsinaisessa tehokäytössä oleva Marnin H&M-malliston t-paita on yksi käytetyimpiä, mitä garderobistani löytyy. Luonnonvalkoisen paidan musta pääntieresori antaa yllättävän paljon ryhtiä ja tekee siksi tuosta helposti toimistolle sopivan, vähän puetumman oloisen. Tykkään myös naivistisesta printistä kovasti.
Eihän tuo mikään asiakaspalaveripäivien asu ole, mutta konttorirotan random-arkena toimii ihan just täydellisesti. Marni-malliston kanssa ei nyt vielä tohdi rehvahstella vuosikausia kestäneestä käyttöjaksosta, sillä lanseerauksesta tulee kevättalvella kuluneeksi vasta kolme vuotta, mutta uudeltahan tuo oikeasti omasta mielestäni tuntuukin edelleen.

Vuosi sitten lanseeratun Isabel Marant -yhteistyön tuotoksista ostin itselleni valkoiset, hauskoilla country-etno sivusaumanauhoilla koristellut farkut. Olin jo pidempään ennen Marantin malliston lanseerausta miettinyt, että haluaisin talvikäyttöön sopivat valkoiset housut ja mieluiten farkkumalliset. Varmasti olisin päätynyt johonkin muuhun vaihtoehtoon, jos päivän asun housuja ei olisi ollut mukana yhteistyömallistossa.
Eli olisin jokatapauksessa törmännyt siihen syyhyn, minkä vuoksi en voi väittää Isabel Marant -farkkujeni olevan varsinaisesti missään tehokäytössä: valkoinen väri housuissa ei ole kovin kätevä. Farkut on pestävä käytännöllisesti katsoen jokaisen käyttökerran jälkeen, vaikka miten yrittäisi elää siististi. (Jotain olen näköjään ehtinyt saada vasempaan polveen jo tämän päivän aikana… aaargh! Ensin luulin, että näytössäni on vain joku tahra… Haha!). Jos on vähänkään märkä maa, ei kannata edes harkita housujen jalkaan laittamista. Pienen pienikin kosteus riittää kurastamaan takapohkeet polvitaipeeseen asti.
Se ei silti tarkoita, että olisin heittämässä housuja menemään tai muuten pitäisin hankintaa olennaisen huonona. Ei, Isabel Marantin henkkamalliston valkoiset farkut ovat ihan lempparit – on vain hyväksyttävä, että niitä ei voi ihan aina laittaa päälle.

 

• t-paita, Marni at H&M
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• jakku, H&M
• kengät, Dr. Martens

Olen normaalisti todella rauhaa rakastava tyyppi.  Minua on hyvin vaikea saada hermostumaan – saatika sitten vauhkoontumaan – etenkään joillain idioottimaisilla lausunnoilla tai ilmaan heitetyillä väitteillä. Toki mielelläni osallistun keskusteluihin ja teen yleensä kaikkeni vakuuttaakseni esim. päivällisseurueeni kantani oikeellisuudesta. Sananvaihto tapahtuu kuitenkin aina hyvässä hengessä, kun seura on fiksua ja tilanne sen mukainen.
Sen sijaan tapanani on jättää kaikenlaiset, nykyään varsinkin sosiaalisessa mediassa levitetyt, yleensä jollain tapaa moralistiset ja tarkoitushakuisesti kärjistetyt jutut omaan arvoonsa. Siitäkin huolimatta, että kyseiset yleistykset olisi esitetty entisen kotimaani käsittääkseni edelleenkin valtalehden asemaa pitävän Hesarin viikkoliitteessä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Eihän sitä muuta ehtisi tehdäkään, jos kaikesta maailman typeryydestä yrittäisi ehtiä pahoittaa mielensä.

Muotiketjun Wang-mallisto tuli myyntiin: Huippusuunnittelijan vaate halvalla on perverssi keksintö, kirjoittaa Helsingin Sanomien toimittaja Aino Frilander jo viime keväänä julkaistun kolumninsa otsikossa. Te tiedätte jo, mitä mieltä olen yhteistyömallistoista: rakastan niitä vilpittömästi ja käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta. Aluksi en kiinnittänyt Frilanderin tekstiin sen kummempaa huomiota. Mielestäni kolumni oli kirjoitettu sen verran överisti kärjisten, etten jaksanut siihen oikeastaan edes paneutua. Elitistinen, ekologisuudellaan elvistelevä, muiden valintoja moralisoiva, reilu kolmikymppinen mediahenkilö ei nyt varsinaisesti ole mikään uusi ilmiö.

Sen jälkeen, kun sain kyseisen artikkelin linkattuna kommenttiboksiini, en yrityksistäni huolimatta kyennyt jättämään sitä enää täysin huomiotta. Juttu pyöri muutaman päivän takaraivossa ja lopulta päätin, että tänään, kun olen pukeutunut hyvin rakkaaseen Viktor & Rolf for H&M yhteistyömalliston (vuosi 2006, materiaali: 53,3 % silkkiä, 18,2 % villaa, 16,1 % polyamidia ja 14,4 % viskoosia) neuletakkiin, annan itselleni luvan vähän sauhuta.  Minä olen nimittäin sitä mieltä, että:

• Vaatteen ei ole pakko olla kallis. Se, että se on kallis ei takaa bangladeshilaislapsille yhtään sen parempia oloja tai enempää palkkaa.
• Se, että vaate on halpa ei automaattisesti tarkoita sitä, että se on huono, ei kestä tai että sitä käytetään vain kerran ja sitten heitetään roskiin.
• Yhteistyömallistot tuovat huippusuunnittelun niidenkin ulottuville, jotka eivät voi tai halua, maksaa niin paljon kuin mitä suunnittelijan varsinainen mallisto maksaa.
• Myös halpaa on täysin mahdollista ostaa harkiten! En ymmärrä, mikä ihmeen perusolettamus on, että kaikki muka haluavat ostaa niin paljon kuin mahdollista. Eli jos ostaa halpaa, ostaa enemmän. Ei pidä paikkansa.
• Miksi ihmeessä “pitäisi säästää ja hankkia aito Wang”? Sitä voi ihan yhtä hyvin olla sitä mieltä, että Henkan Wangeissa on hinta-laatu-käyttöarvo täysin kohdillaan eikä aitoa Wangia pidä hyvänä ostoksena, vaikka siihen olisi hyvin varaakin.
• Myös yhteistyömalliston näköjään hävettävän halvat vaatteet voivat olla rakkaita ja oikeasti käytössä vuosikausia. (Ja myös kalliit vaatteet voivat olla heräteostoksia, jotka jäävät käyttämättä).
• En tosiaankaan kaipaa ketään besserwisseröimään ostopäätöksiäni kevein yleistyksin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että niin Bangladeshissä, Tallinnassa, Milanossa kuin Ypäjälläkin ompelemalla elantonsa ansaitsevien tulee voida tehdä se järkevissä olosuhteissa, kohtuullisella korvauksella ja ilman ruumiillisen vammautumisen pelkoa.

Olen myös sitä mieltä, ettei pidä vähätellä tekstiiliteollisuuden sen paremmin kuin tekstiilijätteenkään ympäristövaikutuksia. Luonnonmukaiset kasvatusmenetelmät, suljetut tuotantoprosessit, kierrätykseen velvoittaminen (vrt. pullojen palautus) ja yleinen kulutusilmaston muutos on kuitenkin huomattavasti palkitsevampia ja pitkäjännitteisempiä tapoja. Se, että joku Hesarin kolumnisti huutelee perverssiksi on tietty aika mitätön asia, mutta vanhojen kliseiden pukeminen huutomerkkejä vilisevään trendiasuun ei ole ennenkään tuonut mitään hyvää.
UGH, olen puhunut.

• neuletakki, Viktor & Rolf <3 H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

12.11.2014 EDIT: arvostettu ruotsalainen lifestyle magazine BON kirjoittaa tänään sattumoisin samaa aihetta sivuten: “Är dyrt lika med kvalité?”

Aika ankaraa jumittamista havaittavissa uuden luottohameen kanssa. Näköjään en osaa enää pukeutua sen paremmin juhlaan kuin arkeenkaan ilman nahkavekkariani. Jotenkin tunnen oloni se päällä mukavaksi, hauskalla tavalla tyylikkääksi ja persoonallisella tavalla klassiseksi. Pitäisi varmaan yrittää etsiä joku toinenkin saman tyylinen hame, ettei tuota tule käytettyä ihan täysin puhki.
Mutta kyllä onkin ollut ihania, aurinkoisia syyspäiviä! Jotenkin sitä tuntee olonsa aivan erilaiseksi, iloisemmaksi ja kevyemmäksi, kun päivällä paistaa aurinko – eikä aamullakaan ole ihan pilkkopimeää. Iltaisin olen nyt vihdoin päässyt hyvään teen juomis- ja kynttilöiden polttamisvireeseen. Sekin tuntuu yllättävän mukavalta. Ja kohta saa alkaa tosissaan touhuta joulua – kivaa! (Vaikka jotkut on kyllä näköjään jo aloittaneet joulupukille kirjoittelun…).

Jakkumaisena asiana tämän päivän asussa on Henkan alesta hankkimani ohut valkoinen mustaruudutettu kauluspaita. Oikeasti se näytti ihan kivalta toimistolla, mutta ulkona oli kuvia otettaessa sen verran kova tuuli, että mikään ei oikein halunnut asettua paikalleen.Tukka silmillä ja paidanhelmat lepattaen – sellaista glamouria tänään.
Huomenna onkin sitten taas jo perjantai – mihin ihmeeseen kaikki viikot menee? Lauantaisen pyhäpäivän johdosta saan taas nauttia siitä ihastuttavasta ruotsalaisesta kummallisuudesta, jonka mukaan perjantaisin, joita seuraa pyhäpäiväksi julistettu lauantai, töitä tehdään vain lounaaseen asti. Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin tuo jaksaa ihmetyttää – mutta en toki valita! Puoli päivää töitä ja sen jälkeen voi nauttia muutaman tunnin pidemmästä viikonlopusta.

 

• toppi, Mexx
• paita, H&M
• hame, TopShop
• kengät, Vagabond