*sisältää mainoslinkkejä*

Sopivasti juuri ennen Italian reissuani pääsin mukaan Indiedaysin ja Elloksen yhteistyökampanjaan. Kampiksen myötä pääsin valkkaamaan muutamia tuotteita itselleni. Kaikenlaista olisi tehnyt mieleni – en edes ollut tajunnut, miten paljon Ellokselta löytyy kivoja juttuja, kodinsisustusta ja muuta. Lisäksi ihan hurjasti kaikkia merkkituoteita.
Valinnanvaikeus oli siis tosiasia, mutta rantsuloman lähestyessä valinta osui biitsielämän tärkeimpään vaatteeseen: bikineihin.

Valinnanvaraa olisi ollut vaikka miten älyttömän paljon, mutta halusin olla sen verran järkevä, että toiset bikinit on mustat – ja toiset sitten voisi olla vähän railakkaammat värimaailmaltaan.
Mustat biksut ovat ruotsalaisen urheiluvaatevalmistajan Röhnischin mallistoa. Ihan mahtavaa, että bikiniyläosan ja -alaosan voi valita monista yhteensopivista malleista. Päädyin valitsemaan melko klassiset  bikinihousut – tosin kivalla lenksuyksityiskohdalla piristettynä – sekä tukevan bikiniyläosan, jossa on leveät hyvät olkaimet, jotka saa kätsysti myös irrotettua.

Ihanan kuviolliset Beachlife-bikinit oli aivan pakko saada toisiksi Italia-biksuiksi. Rakastuin välittömästi väriin ja kuvioon – ja kun tajusin, että alaosassa on armollinen pehmeästi taiteltava yläreuna – asia oli sillä selvä. Superkaunis bikinitoppi sopii myös väriensä puolesta – ja muutenkin – vaikka ihan sinällään farkkushortsien kanssa käytettäväksi. Sikäli kätsyä, että sen voi hankkia erikseen. Kantsii tosin olla tarkkana kokojen kanssa, sillä mitoitus on ilmoitettu hiukan täkäläisestä poikkeavalla tavalla.
Tilasin myös tosi kivan Espritin mustavalkoisen kolmiobikiniyläosan. Se oli kuitenkin aikuisille muodoilleni hiukan liian haastava. Tosin minkäänlaiset palautus- tai vaihtoajatukset eivät tulleet mieleen, sillä Karkki konfiskeerasi bikinitopin heti itselleen. Eli mustavalkoiset kaunokaiset edustavat tällä hetkellä Berliinissä.
Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä valkkailemaan kesän ihanuuksia Ellokselta, sillä pitkästä aikaa olisi oikein lukijakilpailun aika!
Osallistu näin:
1. Valitse ellos.fi:stä omat kesän suosikkituotteesi.
2. Kerro blogin kommenttiosiossa lyhyesti, miksi valitsit juuri nämä tuotteet sekä kopioi niiden linkit kommenttiisi.
Kilpailu järjestetään Korinna-, Annika O.-, Go 4 it vol. 2-, Uusi Kuu- sekä Maiju Saw -blogien Ellos-postauksissa. Kaikkien näissä blogeissa kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan 200 euron lahjakortti Ellokselle. Kilpailu päättyy 31.7.
PS. Näyttää siltä, että kilpailukommentit jumiintuvat linkin vuoksi spam-filtteriini, mutta ei hätää – vapauttelen niitä sieltä aina, kun piipahdan koneelle! 🙂
 

Vaikuttaa vähän siltä, että tänä vuonna kesä tarjoillaan vain pikkuruisina suupaloina. Yksi iltapäivä/ilta ja sen jälkeinen päivä riittää – sen jälkeen palataan taas takaisin alkukevätmäisiin lämpötiloihin. Aurinkoa on kyllä ollut – kuten esimerkiksi tänään – mutta hädin tuskin viisitoista plusastetta ei kyllä mielestäni vielä ole mikään kesähelle.
Kesäisen toimistopukeutumisen reunaehdot viimeistelee tasaisen viileänä puhaltava AC. Eli oikeastaan työvaatteet voivat olla ihan samat läpi vuoden.

Tänään iltapäivällä meillä oli toimistolla pieni fika-hetki, kun yksi tosi pidetty kollega päätti kahdeksan office-vuoden jälkeen omistautua täysipäiväisesti  vanheimpainvapaan aikana perustamalleen yritykselle ja intohimolleen: joogalle ja puhtaalle ravinnolle. Alunperin Anna on koulutukseltaan diplomi-insinööri, mikä ehkä kuullostaa hiukan yllättävältä, kun ajattelee hänen yrityksensä suuntausta, mutta jos joku haluaa yritykselleen/polttariporukalle/merkkipäivää varten tai muuten kivaa ja vähän erilaista ohjelmaa, voin todella suositella Annaa!
Hiukan kyllä kaksinkertaista entistä yrittäjää vihlasi sydämestä, kun näki toisen innostuksen, omistautumisen ja silmistä loistavan tulevaisuuden odotuksen. Aikoinani, kun luin kauppatieteitä Tampereen yliopistossa, meillä oli pakollinen yrittäjyys-aiheinen kurssi. Ensimmäisellä luennolla professori kysyi, onko salissa entisiä yrittäjiä. Pari ujoa kättä nousi ylös. Minun, vain vähän aikaa sitten Go 4 it -nimisen yritykseni kuopanneen, oli yksi niistä. Professorin viesti meille oli: kerran yrittäjä on aina yrittäjä. Silloin hymähtelin hiukan epäuskoisena, mutta toisen yrittäjyysperiodin jälkeen nyt jo viisi vuotta “oikeissa töissä” viihtyneenä, kollegani loikkaus omaehtoiseen työelämään herätti kyllä pienen kipinän taas täälläkin.

No, ihan heti en ole kuitenkaan yrittäjäksi heittäytymässä – siltä ainakin tuntuu nyt. Tykkään hurjasti työstäni ja vasta vuosihan tässä on tullut tehtyä näitä viimeisimpiä tehtäviä. Muistan, että Nokialla ainakin oli silloin hyvinä vuosina periaate, että vasta vuoden jälkeen uudella työntekijällä voidaan olettaa olevan jonkinlainen taito ja käsitys niistä tehtävistä, mitä hänen tulee tehdä.
Olen siis tosiaan erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen työtilanteeseeni. Sen sijaan muutamakin ystäväni – nelikymppinen nainen, joilla on hyvä ja johdonmukainen CV – on tässä viime aikoina etsiskellyt intensiivisesti uusia haasteita työmarkkinoilla. Lopputulos on se, että edes ainokaista kutsua haastatteluun ei ole kuulunut. Facebookissa pyörii ihania ja “voimaannuttavia” artikkelilinkkejä juttuihin, joiden mukaan yli nelikymppinen nainen on parasta, mitä työelämä tai elämä ylipäätään, voisi haluta. Tietty on hienoa ja hyväksi, jos esimerkiksi työhaastatteluhetkellä itsetunto on korkealla. Valitettavan harva työnantaja kuitenkaan tuntuu olevan samoilla linjoilla noiden artikkelien kanssa.

Näköjään kollegan (nuoren, vain piirun yli kolmekymppisen, kahden lapsen äidin) heittäytyminen yrittäjäksi sai meikäläisen pohdiskelemaan omia – ei aina niin kovin johdonmukaisia – uravalintoja. On aika hurjaa, jos edes sellaisia neljänkympin rajapyykin sivuuttaneita naisia, joilla on avoinna olevaan duuniin nähden hyvin relevantti ansioluettelo, ei kutsuta työhaastatteluun. Mikä on akateemisen perus-duunarinaisen parasta ennen päivämäärä?
Juuri nyt en ole itse etsimässä sen enempää uutta työpaikkaa kuin siirtymässä päätoimiseksi yrittäjäksikään. Silti ihmetyttää se, että miksi valinnanmahdollisuudet kaventuvat niin merkittävästi, kun on ylittänyt neljänkympin maagisen rajan. Siis oikeasti, muistan, että jotain presidenttiehdokasta kritisoitiin siitä, että hän, vain 53-vuotiaana, oli aivan liian noviisi…

Yrityksessä, jossa tällä hetkellä olen töissä, en ole havainnut mitään erityistä ikään, sukupuoleen tai muihinkaan ominaisuuksiin tai preferensseihin liittyvää diskriminointia. Se on varmasti yksi niistä hyvistä puolista, kun on duunissa suuressa, globaalissa organisaatiossa, joka on tarkka yrityskuvastaan ja tavaramerkin arvosta. Toisaalta jokaikisessä organisatiossa on aina omat lasikattonsa. Naiset ovat kautta aikojen sen kokeneet, mutta hiukan yrityksestä riippuen, se koskettaa myös muita työntekijäryhmiä – esimerkiksi vaikka nyt tietyn iän ylittäneitä.

Haluaisin aina uskoa, että paras voittaa – ja että kyllä sitä jotain duunia löytyy, kun vain on hyvä ja ahkera. Mutta mitä sitten, kun on sen ikäinen – eli liian vanha – ja trendikkään kierrätyspahviseen mappiin arkistoitu ansioluettelo mielenkiitoinen, monenlaisesta kokemuksesta kertova, mutta rehellisesti sanottuna hiukan sekava. Onko silloin parasta ajatella, että tää olis tässä nyt? Vai vieläkö sitä haaveilisi jostain?

 

• takki, Tommy Hilfiger
• jakku, H&M
• t-paita, Primark
• hame, H&M
• kengät, Vagabond
• laukku, Michael Kors
• huivi, Alexander McQueen
• arskat, Ray Ban

Joihinkin väreihin on koodattu merkitys “kesä” niin vahvasti, että fiilis muuttuu välittömästi, kun siihen pukeutuu. Yksi niistä väreistä on intensiivinen ja raikas turkoosi. Huomasin hyvin konkreettisesti eilen toimistolla, että näin näyttävään väriin ei todellakaan kannata pukeutua sellaisena päivänä, jolloin haluaa vain olla huomaamaton ja hävitä työpaikan yleiseen meininkiin. Tosi monet kommentoivat ihan spontaanisti mekkoa ja varsinkin sen turkoosia sävyä – eli se ei todellakaan ole mikään toimistomaailman näkymättömyysviitta!
Esittelyssä on siis eilisen asu – tänään on ollut taas aika harmaata ja paljaita varpaita on pannut viluttamaan sandaaleissa… Säätiedotus lupaa tosin edelleen, että myöhemmäksi illaksi tulee 20 lämpöastetta ja aurinkoakin hiukan, mutta kai se on uskottava, että ovat väärässä, kun ei näin alkuiltaan mennessä ole tapahtunut mitään muutosta.

Oh well. Sellaista se on sääriippuvaisen elämä näköjään! Haha! Tänään tosin olisi ollut ihan erityisen tärkeää, että olisi ollut kiva keli, sillä Karkkikin saapui Berliinistä visiitille kotiin – ja suunnitelmissa oli korkata grillaussesonki vihdoinkin. No, tärkeintä on kuitenkin, että saadaan olla yhdessä pitkästä aikaa – ja hyvää ruokaa saadaan aikaiseksi, vaikka grillailut ei nyt tänään onnistuisikaan.

Tänä keväänä – tai kesähän se kalenterin mukaan jo on – on tullut tehtyä monenlaisia kyseenalaisia ennätyksiä. Yksi niistä on lämpimämmän vuosipuoliskon käyttövaatteiden siirtäminen varastosta vaatekaappiin. Vasta viime sunnuntaina saatiin kassillinen kesäkenkiä ja sandaaleja tuotua kellarista eteisen tukoksi. Jos Peetun ei olisi tarvinnut viedä matkalaukkujaan alas säilytykseen, sandaalit tuskin olisivat vieläkään käytössä. Vallitsevat lämpötilat ei ainakaan mitenkään erityisesti ole sitä vaatinut. En muista, että olisin milloinkaan siirtynyt näin myöhään sandaali-vaiheeseen!
Toisen ennätyksen tein tuskastuneena tietokoneeni käsittämättömän raivostuttavaan hitauteen ja yleiseen tökkimiseen. Pienen googlailun perusteella tulin siihen tulokseen, että kovalevyllä majailevat muutamat kuvat saattavat olla ainakin osasyy ongelmiini. Päätin, että vanhoja päivänasukuvia ei ainakaan tarvitse pitää tallessa – ja muutkin blogikuvat säilynevät ihan mainiosti täällä blogissa (tosin aika matalaresoluutioisina, mutta en nyt välittömästi ole juuri niistä tilaamassa paperikuvia). Aika pitkä aika siinä meni, kun deletoin arkistoja, mutta ette ikinä arvaa, miten monta kuvaa lopulta päätyi roskakoriin!? Yli 18 500!! Ei ihme, jos kone vähän tökki! 😀

• mekko, Filippa K
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Charles Jourdan

Tänään, vihdoinkin, oli ensimmäinen sellainen päivä, jota saattoi kiertelemättä ja kaunistelematta sanoa kesäpäiväksi. Ja arvatkaapas kuka on palannut takaisin Tukholmaan!? No, Peetuhan se! Neidon kesätyöt alkavat huomenna, joten tänään oli vielä ihan virallinen kesälomapäivä.
Äiskä on tietty täällä ihan onnessaan, kun tyttö on takaisin kotona koko kesän – ja kissatkin pöhköilevät selvästi tyytyväisenä tilanteen saamaan käänteeseen. (Taidan olla hiukan tylsää seuraa kisujen mielestä…)

Koko tänä “keväänä” ei ole todellakaan tarvinnut kuvitella, että sitä lähtisi neljän seinän ulkopuolelle ilman sukkahousuja. Olo olikin vähintäänkin villiintynyt, kun lämpötila yllättäen kipusi lähes kahteenkymmeneen ja paksujen sukkisten kiskominen jalkaan oli yhtäkkiä ihan tarpeetonta. Päädyttiin illastamaan parvekkeelle ilta-auringon lämmittäessä ihanasti – ja todellakin tuntui ihan kesältä. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, sanon, että v i h d o i n k i n!
Tosin välittömästi, kun aurinko painui vastapäisen talon taakse, tuli sen verran viileää, että tuntui mukavammalta siirtyä sisälle. Mutta tämänpäiväinen antoi uskoa, että kyllä se kesä, lämpö ja aurinko sieltä tulee vielä tänäkin vuonna.



Näitä koipeliini-kuvia katsellessani tuli mieleen, että ettehän ole unohtanut osallistua Braun Silk-èpil 9 -kilpailuun? Eli nyt kantsii osallistua Instagramissa käynnissä olevaan kilpailuun, jonka palkintona on Braunin Silk-épil 9 -monitoimiepilaattori. Kilpailuun voi osallistua sunnuntai-iltaan 28.6.2015 asti lisäämällä Instagramiin kuvan upeista kesäsääristään ja tägäämällä sen hashtagilla #silkepilsääret. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan yksi voittaja.

• t-paita, Asos
• hame, Asos
• kengät, Carin Wester
• aurinkolasit, Ray Ban

Harvoin tulee esiteltyä ulkovaatteita päivän asukuvien yhteydessä, mutta tässä nyt yksi perusversio torstailta. Eilen olisi kyllä pärjännyt hieman kesäisemmälläkin varustuksella, mutta muuten on kyllä ollut pakko pitää palttoo päällä ja huivi kaulassa – sen verran viileää on ollut. Tänäänkin on näköjään taas harmaata ja takki pitää varmasti kiskoa päälle, kun lähtee ulos.
Musta trenssi on vanha palvelija, H&M:n Roberto Cavalli -mallistosta aikoinaan hankittu. Se on mielestäni tosi kivan mallinen ja materiaali on pysynyt hyvässä kunnossa, joten mitä sitä suotta uutta hankkimaan. Oranssit farkut Filippa K, tennarit New Balance, huivi Diane von Furstenberg ja laukku Rebecca Minkoff.

Olin tosiaan siis Espritin järkkäämässä bloggari-illassa Gallerian myymälässä. Kesäksi on tarjolla kivoja beduiini-teemoja, paljon valkoista, vaaleaa denimiä, tunikoita, jump suiteja ja rentoja remmisandaaleita.
Jotenkin hassua, että joskus Esprit oli yksi niistä merkeistä, jotka piti aina tsekata, kun oli aika hankkia jotain uutta. Nykyään hädin tuskin muistan sen olemassaolon, mutta nyt tuli kyllä hyvä muistutus!

Bloggareitten lisäksi shoppailuillan -30 % alennus oli houkutellut paikalle aika liudan muitakin Esprit-faneja. Meille oli varattu pieni oma alue putiikissa ja olin aivan äimänä, kun sain kuulla, että kaikki bloggarit saa valita kolme tuotetta mukaansa!
Satuin olemaan paikalla ensimmäisten joukossa ja valinnanvaraa oli vielä vaikka miten paljon. Kannoin kyllä valtavan läjän vaatteita sovituskoppiin, mutta lopulta päädyin valitsemaan ainoastaan denimiä.

Farkkutakki on ollut toivelistalla jo pidempään – tai tarkemmin sanottuna siitä lähtien, kun Peetun farkkutakki muutti Uumajaan, enkä ole voinut sitä enää lainata. Keskisiniseksi pesty perusrotsi on juuri, mitä halusin!
Hyvin vaaleiksi pestyt lappushortsit ovat hauskan rennot ja kesäiset. Ehkä kuumin lappuhaalari-momentum meni ohi jo viime kesänä (tai edellisenä?), mutta enpä nyt muutenkaan pidä mitenkään välttämättömänä olla aina ensimmäisenä kaikkien villitysten kanssa.
Vitivaaleiksi pestyt ja reikäisiksi kulutetut farkut oli ehkä itsellenikin yllättävä veto. Ei sinänsä – farkkuja käytän tosi paljon muutenkin ja nuo istuvat oikein mainiosti. En vain ole ihan täysin jaksanut käsittää, että taas on aika käyttää rikki revittyjä ja reikäisiä, ylipestyjä farkkuja. No niin se vaan on ja näköjään turha pyristellä vastaan. Haha!
Tiedostan kyllä oikein hyvin, että tämä on hiukan possumaista fuskausta vuoden 15 muotiostoksen haasteeseeni. Mutta toisaalta, kuka sitä nyt oikeasti kieltäytyisi, kun sanotaan, että valitse tuosta?! (Ja ei, mitään postausvelvoitteita tai muutakaan siihen ei liittynyt) Eli näillä nyt mennään!
Kuvat: tuotekuvat Minttu, muut Red and Square Fashion PR

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaikinen päivä pitäisi oppia jotain uutta. Vaikka takana olisi millainen päivä tahansa, mikään hetki ei ole täysin hyödytön, jos voi sanoa, että opinpahan sitten tuonkin. Ihminen on siitä merkillinen eläin, että periaatteessa voimme oppia myös toisten virheistä ja kokemuksista. Teoriassa meillä on jopa taito lukea käyttöohjeita, varoitustekstejä ja katsella tutorial-videoita kymmenvuotispäiviään viettävästä Youtubesta.
Joskus käy kuitenkin niin, että sellainen henkilö, joka on lukenut naistenlehtien kauneuspalstoja siitä lähtien, kun ylipäätään osasi lukea, päättää yhtäkkiä testata kotikäyttöön tarkoitettavaa itseruskettavaa ihan tuosta vain. Kyllä, tiedossa on, että pitäisi hoitaa kuorinnat ja kosteutukset etsera. Tiedossa on myös, että kädet pitäisi suojata, sillä kuka nyt oransseja kämmenpohjia haluaa.
No, tämän päivän plus-saldoon voin kevyesti laskea muutamankin hyvän opetuksen. Esimerkiksi, että yleiset kuorintaan ja kosteuttamiseen liittyvä vinkit itseruskettavien kohdalla ei ole mikään vartalonhoitotuotteiden lisämyyntiin tähtäävä huijaus, eikä myöskään ylihuolehtiva olankoautuksella sivuutettava varoitus tyyliin aspiriini aiheuttaa vakavaa hiustenlähtöä.

Tänä iltana testasin tosiaan elämäni ensimmäisen kerran itseruskettavaa ja kaikista maailman ohjeista huolimatta onnistunut saamaan aikaiseksi varsin sekavan lopputuloksen. Todennäköisesti itse tuote on ihan ookoo, ehkä jopa hyvä, mutta olen kyllä kaikessa toheluudessani onnistunut saamaan sekä laikulliset sääret että oranssinruskeat kämmenet. Näin ei todellakaan pitänyt käydä.
Tämä päivä ei siis ole mennyt mitenkään hukkaan ainakaan oppimisen kannalta. Ehkä ensi kerralla noudatan ihan ohjeita… Ja suojaan kylppärin lattian!
Tässä kuitenkin päivän toimistoasu ennen itserusketustestailuja. Vuoden viides muotiostos, COSin raitaneulemekko, on osoittautunut ihan lemppariksi. Napakka jersey on mukava päällä ja aina ajankohtainen raitakuosi tuntuu raikkaalta etenkin näin keväällä. Korot olisivat sopineet kokonaisuuteen ehkä vielä paremmin, mutta kun ei nyt vieläkään ole ihan sandaalikelit ja toisaalta nilkkurit tuntuu ihan liian talvisilta.

 

• mekko, COS
• kengät, Vagabond

(tietokonehässäkän vuoksi en saanut postausta julkaistua eilen illalla, mutta tänään = eilen…)