Hoksasin juuri, että olen aivan unohtanut mainita yhden supertärkeän jutun: olen kesälomalla!! Mitäs siihen sanotte! On aika leuhka fiilis olla vapailla juuri nyt, kun kelitkin on vähintään kohdallaan ja käytännöllisesti katsoen kaikki muut ovat lomansa pitäneet. Hiukan tosin haikeuttaa se, että Peetu lähtee jo viikon päästä takaisin Uumajaan – mutta toisaalta Karkki on vielä pari viikkoa kotosalla.
Viikonloppuna ollaan jo vietetty aivan ihanaa, virallista kesää. On uitu, grillattu, hengailtu biitsillä, paistateltu iltaa auringossa ja otettu lunkisti – asioita, joista kesässä erityisesti tykkääme. Peetu tuossa juuri totesi, että tuntuu kuin kesä olisi vasta alkanut. Ensimmäiset aamiaiset parvekkeella tuli nekin nautittua vasta nyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan sanoisin silti.

Huomenna suuntaamme tyttöjen kanssa pienelle lomareissulle Tukholman saaristoon, Nåttarö-nimiselle saarelle. Ei ole mitään käsitystä löytyykö sieltä toimivaa nettiyhteyttä näin high seasonin ulkopuolella – joten voipi olla, että tässä tulee pieni paussi postauksiin. Lupaan saunoa, uida ja grillata senkin edestä!

Tuossa hetki sitten oli hiukan puhetta siitä, millainen pukeutuminen on toimistolle ookoo ja millainen ei. Shortsien kohdalla mielestäni asia on tulkinnanvarainen ja lopputulos riippuu shortsien tyylistä, pituudesta, muusta stailauksesta, tilanteesta ja päivästä. Sen sijaan nyt (taas) niin trendikkäiden risafarkkujen kohdalla tilanne on täysin päivänselvä: reikäiset housut eivät kuulu toimistolle!
Omat supervaaleaksi pestyt trendifarkkuni olen saanut Espritiltä ja tykkään niistä oikein kovasti. Ne ei ole ihan niin hajalla kuin kaikkein rohkeimmilla fashionistoilla, jolloin polvi ja parhaimmillaan puoli säärtäkin pilkottaa paljaana repaleiden seasta. Silti nuo kurkistusreiät tuovat mielestäni hauskaa ja rentoa fiilistä. Ehkä yksi syy siihen, että niistä on tullut tämän kesän vapaa-ajan lempparifarkut on niiden uskomaton mukavuus ja hyvä istuvuus.

Kesätaivas! <3

Hiukan naisellisuutta hain kuitenkin tässä risafarkkuasussa – enkä niinkään mahotonta rouheaa rokkihenkeä. Pallollinen peplum-toppi ja musta-valkoinen pikkulaukku antoivat mielestäni sopivasti vastapainoa ja tunsin oloni ihan lomafiiniksi!

 

• paita, Vero Moda
• farkut, Esprit
• sandaalit, Clark’s
• laukku, Botkier

Niin – sanoinko jotain niistä sporttivaikutteista? Tässä jälleen yksi todiste aiheesta. Peetun viime keväänä pääsiäisen aikoihin tekemältä Lontoon reissulta kotiutui mukaan mekko, josta on muodostunut todellinen suosikki kaikenlaiseen ei-urheilulliseen ulkoiluun. Mikään toimistovaate tuo ei siis ole – vaan käytössä erilaisissa pienemmissä ja isommissa biletyshäppeningeissä.
Periaatteessa mekko on hyvä versio joustavasti erilaisin stailauksin moneen menoon muuttuvasta LBD:stä. Näyttävien, tyyliin sopivien korujen, juhlavan laukun ja korkojen kanssa se käy fiksumpaankin edustukseen. Toisaalta tennareitten ja nahkatakin kanssa mainio asu vaikka puistokonserttiin.

Itsekin tykkään tosi paljon sporttisesta tyylistä urheilutilanteiden ulkopuolellakin. Silloin on tosin tärkeää pitää huolta kokonaisuuden tasapainosta. Liian monta sporttielementtiä yhdessä asussa – ja sitä näyttää helposti siltä kuin olisi pinnaamassa liikuntatunnilta. Vähän sama kuin maskuliinisten ja feminiinisten tyylien kanssa tasapainoillessa. Yleisilme ei ole kovin vakuuttava, jos näyttää siltä kuin olisi aamukiireessä eksynyt väärälle vaatekaapille.
Peetun asussa Carin Westerin sandaalit on tietyllä tavalla myös hiukan sporttiset – johtuu varmasti värityksestä ja valkoisista nauhoista. Toisaalta kampaus, niukat korut ja sandaalien korkeus merkkaa kokonaisuuden todellisen merkityksen. Tämä on siis Peetun perjantainen “lähdetään-tyttökavereitten-kanssa-vähän-ulos” -asu.

• mekko, TFNC London
• kengät, Carin Wester

Yksi jokakesäisistä pukeutumisdilemmoista on, onko shortsit sopiva asu toimistolle vai ei. Tai no, tänä kesänä kelit ovat pitäneet huolta, että ihan hurjasti ei ole tarvinnut pohtia hellepäivien työvaatetusta. Päinvastoin on ollut varsinainen haaste pukeutua edes pikkuisen kesäisesti jäätymättä ihan totaalisesti. Nyt kuitenkin on ollut sen verran lämmintä, että päätin yrittää yhdistellä fiksuimmat shortsini office-kelpoisiksi.

Jos totta puhutaan, olen hämmästyksekseni huomannut, että sisälläni asuu varsinainen toimistopukeutumiskonservatiivi. Ei niin, että meillä nyt olisi varsinaisesti mitään pukeutumiskoodia, mutta kyllä tuntuu aika erikoiselta, kun jotkut kollegat on ihan selkeissä rantavaatteissa töissä. Ihan jo pelkästään siksi, että ilmastointi on aina sen verran kovalla, että itse en tarkene edes lyhythihaisella paidalla – saatika sitten minimittaisella nirunarumekolla.

Filippa K:n mustat pellavashortsit alkavat olla jo hiukan ikääntyneet, mutta skarpin jakun kanssa kokonaisuudesta tulee ihan toimistokelpoinen. Sopiva ainakin tällaiselle päivälle, kun ei nyt vielä ole mitään edustusta vaativia palavereita tai tapaamisia.

 

• t-paita, Lanvin for H&M
• shortsit, Filippa K
• jakku, H&M
• sandaalit, Lacoste

Olen tainnut joskus mainitakin, että ihan tuossa meidän naapurissa, kävelymatkan päässä, on Tukholman Adidas-outlet -putiikki. Yllättävän harvoin siellä tulee poikettua, vaikka aikaisemmin, kun asuimme ihan toisella puolella kaupunkia, useinkin suunnittelin retkiä ko. myymälään. Onhan siellä toki joitakin kertoja tullut toki käytyä näiden viimeisen kuuden vuoden aikana. Milloin on haettu edullisia tossuja koulun jumppatunneille, milloin täsmäshopattu edullisia urheilusukkia – mutta varsinaisesti shoppailemassa ei oikeastaan koskaan.
Tänä kesänä on ollut hiukan toisin. Erityisesti Peetu (mutta myös minä – tunnustan!) on poikennut Adidas-outletissa useammankin kerran – ja poistunut aina ihan mukavan saaliin kanssa. Ostoksia tulee esittelyyn, kunhan saan niitä kuvattua. Vielä vähän kaihertaa, että pitäisikö käydä hakemassa samanlaiset sportti-bikinit, mitkä Peetukin osti… Hinta on tosi edullinen, mutta bikinivarastoni on kyllä juuri nyt aika hyvässä kuosissa.

Molemmat totesimme, että on aika merkillistä, että vasta nyt ramppaamme outletissa, vaikka tosiaan ollaan asuttu sen naapurissa jo yli kuusi vuotta. Peetu sen sitten lopulta sanoi ääneen todetessaan, että hänen tyylinsä on varmaankin muuttunut viimeisen vuoden aikana huomattavasti sporttisempaan suuntaan.
Itse olen aina tykännyt sporttisista elementeistä arkipukeutumisen yhteydessä, mutta kun jatkoimme tyylipohdintojamme, tajusin, että niinhän  se tyylin kehittyminen yleensä käy. Osa vanhoista vaatteista ei enää tunnu ollenkaan hyvältä, vaikka ne kuinka sopisivat teoriassa kokonaisuuteen. Monet vanhat suosikit jäävät ihan käyttämättä. Toisaalta sitä huomaa inspiroituvansa täysin uudenlaisista yksityiskohdista, vaikka perustyyli pysyisikin samana.

Useimmiten, ja ehkä parhaimmillaan, tyylin kehittyminen onkin täysin intuitiviinen asia. Vanha poistuu ja uudet raikkaat elementit saavat lisää tilaa. Itse koen, että tyylini ei ole juurikaan muuttunut vuosikausiin, mutta vanhoja kuvia katsellessa sitä tajuaa juuri nämä hienoiset muutokset.

Vaikka tässä olenkin Adidaksen outletia kovasti mainostanut (ihan vapaaehtoisesti ja ilman korvausta…), sen verran täytyy nyt tarkentaa, että nuo Peetun jalassa olevat ihanat Boostit eivät ole sieltä vaan joululahja Mintun työpaikalta. Ensin Peetu konfiskeerasi nuo välittömästi omaan käyttöönsä, mutta palautti sitten reunahuomautuksella, että “vähän olivat pienet”. Hiukan naftit ovat itsellenikin – etenkin juoksukäytössä – kaupunkihengailuun silti oikein hyvät.

 

• t-paita, Urban Outfitters
• hame, Asos
• tennarit, Adidas

Uskaltaisikohan sen sanoa jo ääneen? Eipä taida… Mutta jos ihan hiljaa kuiskaisi – niin hiljaa, että se ei kuule, pelästy ja lähde karkuun. Laitan varmuuden vuoksi vielä sulkeet ympärille – enkä ainakaan käytä lempparivälimerkkiäni, huutomerkkiä. Tuntuu nimittäin pikkuisen siltä kuin se: (kesä olisi vihdoin tullut).
Säätiedotukset lupailevat lämpimiä ja aurinkoisia päiviä ainakin. Vielähän ne ehtivät muuttua, tietenkin, mutta tällaista se on optimistin elämä – aina uskomassa parempaan käänteeseen.

Mutta miten ihanaa, että tarkenee lounastaa töissä keväällä toimistolle valmistuneella kattoterassilla. Rakennusvaiheessa talvella kuvittelimme, että terassille tulee todella paljon käyttöä, mutta harvassa on ollut ne päivät, jolloin ulkona on tarjentunut tai sateen taikka kovan tuulen takia edes pystynyt lounasta syömään. Mutta tänään pystyi – ja kyllä olikin mukavaa!
Kuvaavaa on, että kaikki järjestään käänsivät tuolinsa lopulta kohti aurinkoa ja kasvonsa kohti valoa. Aivan normaali refleksihän tuo on huhti-/toukokuussa, mutta että sitä janoaa vielä näin elokuussa ahneasti auringon säteiden perään, on kyllä aika poikkeuksellista. Tänä kesänä ei todellakaan ole ehtinyt saamaan yliannostusta luonnon D-vitamiinia..

Kesäisen kelin kunniaksi kaivoin kaapin perukoilta vanhan palvelijan, Part Twon pellavaisen nappihameen. Pellava on leimautunut kesämateriaalien ykköseksi – varmaankin luontaisen vilpoisuutensa vuoksi, mutta hikisellä ilmalla vähintään yhtä luontainen ryppyyntyminen menee kyllä helposti varsin hulvattomaksi.
Itseäni ei kyllä rypistyminen erityisesti haittaa – etenkään tällaisessa mallissa, joka on jo valmiiksi olemukseltaan rento.  Joskus omistin fiksun malliset mustat pellavahousut, joiden oli tarkoitus olla toimistokelpoiset, mutta ne menivät jo töihinmenomatkalla niin pahasti mutkalle, että enpä niitä paljoa lopulta käyttänyt.

Sininen hamonen sai kaverikseen valkoisen kauluspaidan ja nyt jo viimeisiään vetelevät ruskeat puukenkäsandaalit. Peetun mielestä kokonaisuus on hiukan safari-henkinen – ja olen itseasiassa ihan samaa mieltä. Hassua sinänsä, sillä mitään varsinaista safari-juttua asussa ei kuitenkaan ole. 🙂

• paita, Cheap Monday
• hame, Part Two
• sandaalit, Moheda

En voi ollenkaan käsittää, että tänään on heinäkuun viimeinen – en mitenkään! Luin juuri hetki sitten artikkelin, jossa todettiin, että sitä tietää olevansa keski-iässä viimeistään siinä vaiheessa, kun aika tuntuu menevän ihan älyttömän nopeasti. Keväät, kesät, syksyt, talvet vilahtelevat ohitse siihen malliin, että hyvä kun huomaa vuodenajan muuttuneen.
No, tänä vuonna tämä kesäksi kalenterin mukaan merkattu ajanjakso on kyllä antanut erinomaista taustatukea siihen tunteeseen. Keli on ollut niin alkukeväisen kolea ja epävakainen, aurinkoisetkin hetket yhtä yllätyksellisiä ja nopeasti ohimeneviä kuin maaliskuussa, että eipä kai tuo mikään ihme ole, että sitä vähän on kummissaan kesän loppumisesta. Eihän se ole vielä edes alkanut!

Peetu on hametyttö henkeen ja vereen. Housuja ei neidon päällä näe kuin oikeastaan poikkeustapauksissa; kuulemma talvi Uumajassakin meni fleece-sukkiksia helmojen kaveriksi kerrostaen. Vaikka tuntuukin lievästi sanottuna epäreilulta, että heinäkuussa pitää kiskoa sukkahousut jalkaan, jos haluaa pukeutua hameeseen ilman polvilumpioiden jäätymisvaaraa, se oli Peetun mielestä pienempi paha kuin housut. Pest eller kolera – rutto tai kolera – niin ne pukeutumisvalinnat on tänä kesänä pitkälti mennyt.
Suosikkihame on saanut tällä kertaa kaverikseen helmillä ja kivillä koristellun kauluspaidan sekä ihanaksi väripilkuksi Minimarketin punaiset nauhakengät. Samaisia nauhakenkiä oli myös mustana kiiltonahka-nappanahka -versiona Åhlénsilla, mutta vielä 40 % alessakin hinta oli niin suolainen, että en raatsinut niitä kotiuttaa. Peetulla kävi kyllä tosi tsägä, kun löysi nuo ihanat punaiset silloin aikoinaan Minimarketin ystiksestä alle 100 eurolla.

Perjantainen toimistopäivä sujui tässä outfitissä mukavasti. Huomenna Peetu suuntaakin sitten Berliiniin isosisko-Karkin luokse viikon lomalle. Toivottavasti siellä on vähän kesäisemmät kelit kuin täällä. Luulisi, että on… Tännekin on kuitenkin luvattu jo melkein kivaa keliä.

• paita, Monki
• hame, Monki
• kengät, Minimarket