Muutaman sadetta vihmovan, pistävätuulisen syyspäivän jälkeen Tukholmaan palasi kesä. Viikonloppuna oli jo ihan mukavaa, ulkona tarkeni jälleen ilman takkia, eikä yölämpötilatkaan vaatinut enää ikkunan kiinnipitämistä. Rakastan nukkua ikkuna auki!
Maanantaista lähtien on ollut päivä päivältä lämpimämpää. Tänään rikkoutui helleraja ja viikonlopuksikin on luvattu huippua kesäkeliä. Aivan ihanaa – ja erityisesti siksi, että rakkaat bloggarikollegat, Emilia ja Maria, ovat tulossa Tukholmaan visiitille. Ehkäpä sitä Minttukin pääsisi ensimmäisen kerran tänä kesänä oikein terassille viinilasilliselle!
Kesäiset kelit vaatii luonnollisesti kesäiset vaatteet. On se ihmisen mieli aika mielenkiintoinen, sillä viime viikolla, kun oli tosiaan ihan viileää ja syksyistä, ajatus harhaili jo muhkeisiin neuleisiin, murretun pehmeisiin syysväreihin ja kynttiläntuoksuun. Nyt taas, kun aurinko helottaa ja lämpötila senkuin kohoaa, tuntuu kesäsävyt juuri oikealta valinnalta.

Yksi Peetun tämän kesän suosikkikomboista on ollut Dagmarin raitaneulemekko yhdistettynä alelöytöön, Minimarketin ihanan malliseen bomberiin ja jo monta sesonkia kunniakkaasti palvelleihin Carin Westerin tolppakorkoihin. Hiukan meitä huvitti, kun neito oli lähdössä ensimmäisen kerran tuossa asussa ulos ja tajuttiin, että sehän on kuin ruotsalaisen muotisuunnittelun mainosesittely! Vakkarikaulakorua lukuunottamatta (Ideakoru) kaikki asun osat ovat täkäläistä designia. Oikeasti asuun kuuluisi myös Filippa K:n pieni musta vetskarilaukku, mutta se nyt jäi valitettavasti kuvaushetkellä jonnekin lojumaan.
Neulemekko on ikivanha, mutta jäänyt hiukan vähälle käytölle. Alunperin ongelmaksi muodostui kai se, että se on olkaimeton ja siksi aavistuksen hankala. Sitten mekko koki saman kuin monet muutkin vaikeat, mutta hienot vaatteet: se hautautui vaatekaapin uumeniin ja unohtui. (Vaikeat ja ei-hienot kun päätyy melko nopeasti kierrätykseen)
Makuuhuoneiden vaihdon yhteydessä kaapit tuli luonnollisesti myös tyhjennettyä ja monenmoista aarretta putkahti taas ilmoille. Muistelisin, että käytin joskus mekkoa myös pitkänä puolihameena ja tykkäsin kovasti. Nyt onkin suunnitelmissa, että kehittäisin jonkun vastaavan kokonaisuuden, joka sopisi loppukesäisiin fiiliksiin. Ja siis mekko on virallisesti Mintun, mutta aina, kun ollaan saman katon alla, garderobien rajat on varsin häilyvät.

Minimarketin valkoinen bomber on tosiaan Peetun kesäalelöytö. Todella kauniisti istuva takki on ollut jo vaikka missä menossa mukana ja säilynyt yllättävän freesinä ei-niin-biletyksen-kestävästä väristään huolimatta. Festareille suosittelin tosin Peetua ottamaan mukaan jonkun muun takin – ja hyvä olikin, sillä Way Out West rankkasateineen olisi varmasti ollut kaunokaiselle vähän liikaa. Etenkin, kun takkia ei saisi vesipestä ollenkaan.

• mekko, Dagmar
• takki, Minimarket
• sandaalit, Carin Wester

Terveisiä sairastuvalta! Alan tässä pikkuhiljaa palailla takaisin elävien kirjoihin tosi mehevän migreeni-viikonlopun jälkeen. En tiedä kehtaisiko tästäkin syyttää hormoneja. Monta vuotta meni nimittäin ihan kivasti niin, että kunnon murhamigreeniä ei ollut kuin kerran-pari vuodessa, mutta nyt on taas saanut kärvistellä ihan tämän tästä. Ehkä ärsyttävintä on se, että kirotusta kohtauksesta ei tunnu pääsevän eroon päiväkausiin, vaikka mitä tekisi.
Itseäni piristääkseni selailin ihanan Tampereen reissuni kuvia. (Onko muilla migreenistä kärsivillä sellaista, että kohtauksen ohimenovaiheessa iskee armoton blues ja taivas-putoaa-niskaan -olo? Sen lisäksi, että tekisi mieli tyhjentää maailma hiilihydraatista ja valkoisesta sokerista?). Muistikortin uumenista löytyi nämä hehkeät kuvat upeasta ystävästäni Tinnistä. Että joku voikin näyttää kolmevitoselta omissa viiskymppisbileissään!
(Olipas muuten reilu temppu allekirjoittaneelta otsikoida blogijuttu “juhlahumuksi” ja sitten vain valitella migreeniä! Ha ha!)

Pitäisi varmasti aloittaa “Tinnin treenivinkit ja terveen elämän aakkoset” -juttusarja. Toisaalta tiedän kyllä aivan hyvin, että se määrä jumppia, juoksulenkkejä, kotivoimistelua ja hyötyliikunta ei kyllä ikinä mahtuisi omaan ohjelmaani. Mutta sitten toisaalta eikös hyvät esikuvat olekin aina juuri sellaisia, joiden esimerkin seuraaminen vaatii pientä pinnistelyä?
Juhlia varten Tinnin hiukset olivat saaneet aavistuksen aiempaa tummemman sävyn. Heleä ja kesäinen, olkaimeton juhlamekko täydentää värimaailman. Fiksuna ihmisenä Tinni valitsi kengiksi ihanat, mekon kukkien vaaleaa lilaa toistavat ballerinat. Upeat korut viimeistelevät lookin.

• mekko, Essentiel, (ostettu Antwerpenista)
• koru, Lapponia – Planetaariset laaksot
• ballerinat, Cecil, (ostettu Waterloosta)
• sormus, Cartier – Trinity

Kesä is back!
Muutaman lähestulkoon jo hileisen päivän jälkeen on tänään täällä saatu taas nauttia auringosta ja ainakin kohtuullisesta lämmöstä. Tai no, ainakaan ei ole ollut ihan niin kylmä, että tarvitsisi takkia ulkona. Enkä nyt edes viitsi alkaa tuosta tuulesta, mutta sen verran voin sanoa, että kyllähän sen kuvista näkee! Haha!
Maksimekko on hurjan kätevä tapa feikata kesäfiilistä. Kepeät pitkät helmat lämmittävät lähestulkoon yhtä paljon kuin housutkin, mutta ilman punttien vihjailemaa syystunnelmaa. Hellekeleihin tarkoitettu mekko kaipaa tosin neuletakin kaverikseen.
Aika ihanaa, että taas on perjantai! Tässä kesän aikana olen tottunut pitämään lähestulkoon joka viikko vähän vapaata. Laskin juuri, että tähän mennessä olen ollut vain kaksi täyttä viikkoa töissä kesäkuun alun jälkeen. Muuten olen pitänyt vähintään päivän “kesälomaa”. Ensi viikolla olisi pitkästä ihan kokonaisen toimistoviikon aika. Huh, huh!

Arkeen palaaminen on kyllä myös mukavaa – vaikka olenkin nauttinut puoliaikalomailustakin tosi paljon. Kiva, kun kaikki kollegat on taas paikalla ja hommat alkaa rullata vähän normaalimmalla sykkeellä. Kai sitä kohta taas on ihan, että nyt sitä lomaa lisää ja sassiin, mutta juuri nyt ajatus tavallisesta arjesta tuntuu pelkästään hyvältä.
Toimistorutiinien palaaminen tarkoittaa myös sitä, että pitää alkaa taas viikonloppuisin vähän tarkemmin suunnitella tulevan viikon lounaita. Olen niin pihi, etten halua käydä ulkona lounaalla kuin erikoistapauksissa – muuten kannan mukanani lounaslaatikkoa joka päivä.

Mietin tuossa juuri, että nyt kun olen päässyt kokkikoulussani jo kakkosluokalle, voisin kirjoitella tännekin maistuvia, helppoja – ja ennenkaikkea lounaslaatikkoon hyvin sopivia arkiruokaohjeita. En siis tosiaankaan edelleenkään tunne olevani mikään ruuanlaittaja. Nämä pari vuotta, kun Peetu ei ole asunut enää kotona, on kuitenkin tehnyt sen, että uskallan aika rennosti testailla reseptejä.
No, mutta nyt nautitaan ensin vapaasta viikonlopusta! Ihanaa perjantai-iltaa kaikille! <3

• mekko, Lindex
• neuletakki, H&M
• sandaalit, Marni x H&M
• kaulakoru, Coruu (saatu)

Peetu ilmoitti heti kesän alussa tarvitsevansa keijukaismekon. “Keijukaismekon. Really?” ajattelin, kun kuulin suunnitelmista. Viime aikoina neidon tyyli kun on muuttunut aina vain mustavalkoisemmaksi, city-sporttisemmaksi ja jopa graafiseksi. Ehkä arkkitehtiopinnot ovat tehneet tehtävänsä – tai aika – mutta keijukaismainen on ehkä viimeinen adjektiivi, jonka nykyisin liittäisin Peetun pukeutumistyyliin.
Siinä vaiheessa, kun ostopäätös alkoi hahmottua, ymmärsin kuitenkin, että mistään prinsessaikäisten pikkutyttöjen pinkistä kimallus-hörsötysmekosta ei ollut kyse. Asokselta löytynyt kolttu on varsin klassinen kesämekko nirunaruolkaimineen ja kellohelmoineen (ja juuri nyt näköjään aikas kivassa alessa Asoksella). Tummansinisellä pohjalla olevat minipienet kukkaset on niin tyyliteltyjä, että kauempaa kuosi näyttää lähes ruudulliselta.

Mekko on ollut ahkerassa käytössä koko kesän, kiitos upeiden ja superlämpimien säiden. Harva kesä on niin tehty hellehuitulapukeutumiseen kuin juuri tämä.
Tänään on tosin puhallellut aika kirpsakka, lähestulkoon syksyinen, navakka tuuli. En silti anna piiruakaan periksi – elokuu on edelleen kesäkuukausi ja kesähän katsotaan kalenterista eikä lämpömittarista. Tavoilleni uskollisesti seuraan toki silmä kovana säätiedotuksia ja viikonlopuksi pitäisi taas lämmetä. Ei nyt ehkä ihan keijukaismekkolukemiin, mutta tsägällä sitä saattaisi päästä vielä grillaamaan.
Viime viikonloppuna täällä oli kuitenkin vielä ihan ihana kesä. Niin lämmintä, että takkia ei tarvinnut illallakaan, kun pimeän tullen painuimme pihalle pokeja metsästämään. Ihan vielä en olisi valmis luovuttamaan, joten olen vakaasti päättänyt, että tämä vähän viileämpi vaihe on vain ohimenevä ajanjakso.

• mekko, Brave Soul (Asos)
• lipokkaat, Birkenstock

Kyllä täällä muutakin tehdään kuin pelataan Pokémon GO -peliä ja remontoidaan makuuhuoneita. Kesälomani on tosiaan tänä vuonna pikkuriikkisissä palasissa ja nyt tämä viikko on mennyt työn merkeissä toimistolla. Yritän olla ajattelematta sitä, että ac:n hileiseksi viilentämän konttorin ikkunoiden ulkopuolella helottaa ehkä mielettömin kesä vuosikausiin. Itsepähän valitsin olla töissä ja kun ei muutenkaan kuulu siihen onnekkaiden ryhmään, joiden loma on niin pitkä, että kelit osuvat varmasti, on turha kuluttaa energiaa valittamiseen.
Toimistopukeutumiselle ihana kesähelle asettaa omat haasteensa. Periaatteessa työympäristön fiilispohjainen dress code rentoutuu ja löyhentyy sitä mukaa, kun väki sorvin ääressä vähenee ja lämpötila ulkona kohoaa.

Aamulla kotona pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei vahingossa tule lähdettyä liian kevyellä varustuksella matkaan. Ulkona tarkenee mainiosti shortseissa ja nirunarutopissa (mikä ei kyllä mielestäni ole mikään toimistoasu oli kesä tai ei), mutta sisällä toimistolla sormet kohmettuvat ja varpaat sinistyvät helposti kylmästä. Kiitos ympäri vuoden samalla teholla puhkivan ilmastoinnin.
Lyhythihainen neulebolero riittää onneksi pitämään pahimman viiman loitolla – ja sandaalit tuovat sopivasti kesäisyyttä asuun. On se silti vähän hassua, että pitää vähentää vaatetta, kun astuu ovesta pihalle! 😀

• paita, Minimarket
• neule, Lindex
• housut, H&M
• sandaalit, Lacoste

Peetun Lilla Ego -ravintolaillan asu oli mielestäni aivan superonnistunut! Musta on toki aina aika varma valinta, mutta rennon topin, laskostetun kietaisuhameen ja kevyen jakun yhdistelmä on kivasti sekä fiksu että rento. Pisteenä i:n päällä korkeat kiilasandaalit ja asusteena nude-roosa pikkulaukku sekä tismalleen saman värinen huulipuna.
Tosi hyvä, että ikuistimme tuon illan asut. Nyt on nimittäin tullut pukeuduttua lähinnä vain rempparytkyihin ja tapettisilpun peittämän t-paidan sisällä sitä helposti tuntuu kivat vaatteet kovin kaukaiselta ajatukselta. Tai no, tänään olin kyllä toimistolla, joten vähän piti yrittää ihmistäytyä. Huomenna Peetu lähtee ystävänsä Dunin mökille muutamaksi päiväksi, joten varsinaista tarvetta kaupunkivaatteille ei ole sielläkään.

Tunnistatteko sandaalit? No, nehän on Mintun vanhat luottokengät, jotka edelleenkin tulee vedettyä jalkaan aina, kun on tarvetta mukaville, mutta piirun juhlavammille jalkineille. Oikeasti nilkkaremmit kuuluisi laittaa ristiin (esmes näissä kuvissa näkyy hyvin), mutta Peetu kiinnitti soljet alunperin ihan vahingossa suoraan. Sandaalien ilme muuttui yllättävän paljon. En tiedä olenko vain niin tottunut siihen, että remmit ovat olleet aina ristissä, mutta jotenkin tuo Peetun tapa näyttää paljon modernimmalta ja ajankohtaisemmalta.
Seuraavan kerran, kun itselläni on korkosandaalipäivä, aion ehdottomasti testata uutta kiinnitystapaa. Ihmettelen vain, miten moinen ei ole koskaan tullut pieneen mieleeni.

Tänään päätimme pitää yhden välipäivän remontoinnista. Riittää sitä kotihommaa muutenkin ja hätäilemällä ei tule kuin paha mieli. Olen kuvaillut hiukan prosessin etenemistä ja huomenna ajattelin uskaltaa antaa ensimmäisen väliaikaraportin.
Karkki lupasi onneksi uhrata remppahommille osan kesälomastaan – nyt tuntuu siltä, että kaikki apu on enemmän kuin tervetullutta!

• toppi, Primark
• hame, Asos
• jakku, frkn
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• sandaalit, Lacoste