Siis kertakaikkiaan millainen viikko takana!! En ole oikeastaan yhtään “thank god it’s Friday” -tyyppiä – tykkään arjesta kovasti, enkä mitenkään erityisesti elä viikonloppuja odotellen. Nyt on kuitenkin ollut niin poskettoman intensiivinen ja kaikessa kivuudessaankin varsin raskas viikko, että viikonloppu tulee todella tarpeeseen!
Alkuviikko meni maailman suurimmilla kodinkonemessuilla Berliinissä. Aika monena vuonna olen yhdistänyt kyseiseen häppeningiin myös pienen privaatin suurkaupunkiloman, mutta tänä vuonna totesin, että siihen ei kyllä rahkeet riitä. Sinänsä hauskaa, sillä Peetu päätti tulla viime viikonloppuna ex tempore Tukholmaan ja vaikka neidon pääohjelma olikin tukholmalainen kaupunkifestari Popaganda, ehdittiin kuitenkin viettää hiukan laatuaikaa yhdessä.

Messuilla olin tänä vuonna vetämässä presentaatioita – ja täytyy kyllä sanoa, että on se aika kovaa hommaa yrittää saada sanomaansa perille kaikessa hälyssä ja informaatiotulvassa. No, useimmat kiittelivät kyllä kovasti kiinnostavasta esityksestä, joten ihan turhaan en pölöttänyt ääntäni käheäksi.
Muutama päivä pois officelta tietää aina sitä, että ne tavalliset työt kasaantuvat mukavasti. Se on tietty tarkoittanut superintensiivistä loppuviikkoa myös. Lisäksi meillä on tulossa organisaatiouudistus – aina jännää puuhaa – ja näyttäisi siltä, että allekirjoittaneen rooli tulee muuttumaan aika perusteellisesti. Kivaa, jännää ja kiinnostavaa – mutta samalla myös varsin uuvuttavaa!

Berliinissä oli aivan mahtavan upeat ja aurinkoiset ilmat – mutta eipä täällä Tukholmassakaan hassumpaa ole. Nyt tätä kirjoittaessani näyttää tosin siltä, että taivas vetää pilveen ja pientä sadekuuroa saattaa olla tulossa.
Ihan kesähepenillä ei enää selviä, mutta sandaaleista ei ole vielä tarvinnut luopua. Illat on tosin sen verran viileitä, että silloin on pakko laittaa jotain vähän tukevampaa päälle, mutta päiväsaikaan tarkenee erinomaisesti kevyemmässäkin asussa.
Kun tarkemmin ajattelen, monet alkusyksyt on viime vuosina täällä Tukholmassa ollut samanlaisia. Vaikka meikäläisen syksynvastustajankin mieli alkaa jo olla neuleissa ja kerrospukeutumisessa, lämpimät päivät edellyttävät hiukan kevyempää pukeutumista.

Taidan tässä nyt vaihtaa sandaalit tennareihin ja uhmata sadetta lupailevaa iltasäätä (miten nopeasti kiva ilta-aurinko muuttuukaan harmaaksi syysmeiningiksi!) ja lähteä pienelle ekskursiolle läheiseen Lidliin. Sain vasta ihan viimetipassa tietää, että siellä on ollut suomalainen teemaviikko ja tarjolla mm. Kainuun leipäjuustoa, Tapolan mustaamakkaraa ja Biokian mustikkapulveria – kaikki asioita, joita tapaan hamstrata kotiin Suomen visiiteilläni.
Tosin tieto teemaviikosta osui silmiini vasta, kun tukholmansuomalaiset Facebook-kaverini manasivat, että kaikki on myyty loppuun heti maanantaina. Lounaalla kävin jo tsekkaamassa toimiston lähellä olevan Lidlin ja siellä myytiin eioota. Nyt elättelen toivetta, että naapurustossani ei olisi niin paljon ehtoja finnejä, että kaikki olisi loppu myös täällä.
Ai että – mustamakkaraillallinen kyllä todellakin kruunaisi tämän viikon! Ja jälkkäriksi vähän lämmitettyä leipäjuustoa lakkahillon kanssa.. Ah!!

Ihanaa viikonloppua!!
Palaan huomenna linjoille Tukholman muotiviikkojen minireportaasin kanssa. <3

• t-paita, Kenzo x H&M
• farkkutakki, Levi’s
• hame, H&M
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• sandaalit, Lacoste
• arskat, Tiger of Sweden

[mittaustagi]
Kaupallisessa yhteistyössä – Ellos.

Ei ole kauaakaan, kun kehuskelin työkaverini kivaa asua ja hän kertoi tilanneensa sen Ellokselta. Molemmat todettiin yhteen ääneen, että joskus 90-luvulla Elloksen katalogi oli suosikkilukemistoa ja juhlapäivä, kun sinne sai tehdä tilauksen. Sitten se jäi jotenkin vähän unholaan ja kolleganikin oli ihan sattumalta päätynyt Elloksen nettikauppaan. Yhteen ääneen päiviteltiin, että miten sitä onkaan unohtanut, kuinka kivoja vaatteita sieltä löytyy. Niinpä olinkin aivan superiloinen, kun minua pyydettiin mukaan Elloksen denim-kampanjaan.
Valitsin muutaman asukokonaisuuden, joiden kaikkien ydin on farkut. Koska itselläni on sellainen tilanne, että pähkäilen harva se viikko työpukeutumisen kanssa, halusin toteuttaa sellaisia lookeja, jotka toimisivat hyvin myös officella.

Muistatteko vielä bootcut-malliset farkut? Nuo naisvartaloa kaikkein eniten imarteleva malli on tehnyt varovaista paluuta mainstream -farkuiksi jo muutaman sesongin. Olen katsellut niitä sillä silmällä, mutta päätynyt kuitenkin aina turvallisesti pilleihin.
Nyt tilasin Elloksen oman malliston Nora-farkut – enkä voisi olla tyytyväisempi! Rakastuin palavasti bootcut-puntteihin heti ensi sovittamalla. Niin ihanan naiselliset, mutta kuitenkin vähän rokut!


Bootcut-malli toimii aivan täydellisesti pienten korkojen kanssa. Tuntuu aivan kuin meikäläisen pätkäjalkoihin olisi tullut kilometri lisää pituutta.
Halusin tämän farkkumallin kanssa ehdottomasti jonkun leikkisän naisellisen yläosan. Olen vältellyt varsin tehokkaasti nyt niin trendikästä röyhelövillitystä, mutta Elloksen oman malliston laivastonsininen Florence-sifonkipaita suorastaan huhuili nimeäni. (Ja muuten myös työkaverini nimeä, sillä hän oli heti paidan nähdessään sitä mieltä, että tilaa tismalleen saman itselleen! :D)

Toinen kokonaisuus toimistolle on sieltä rennoimmasta päästä ainakin oman skaalani mukaan. Elloksen oman malliston Hanna Boyfriend -farkut on todella poskettoman ihanat päällä. Melkein jopa niin mukavat, että vähän muodollisempiin työvaatteisiin tottuneelle tulee hiukan wild ‘n’ crazy -olo.
Välillä on kuitenkin sellaisia päiviä, kun ei ole tärkeitä palavereita eikä asiakastapaamisia – ja silloin voi hyvin heittäytyä vielä piirun verran rennommaksi. Sen verran olen kyllä konservatiivi, että jos laitan poikkeuksellisen rennon alaosan toimistolle, pitää yläosan olla vastaavasti varsin skarppi.

Elloksen oman malliston Jenny-jakku on just sopivan asiallinen vastakohta rennoille farkuille. Se täytyy kyllä sanoa, että oli jakkua tai ei – boyfriend-tyyppisiä farkkuja en kyllä laittaisi toimistolle kuin perjantaisin ja kun muutenkin tiedossa olisi erityisen rentohenkinen päivä. Ja sanomattakin on selvää, että mitään trendi-rikkinäisiä farkkuja en voisi kuvitellakaan officelle. 🙂
Tässä samalla pitää antaa ihan erityiset kehut Elloksen nettikaupalle. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun sain Elloksen pakettini. Sen lisäksi, että kaikki tilaamani vaatteet olivat tosi kivoja myös sellainen yksityiskohta kuin että jakku oli pakattu tosi laakeasti niin, että se ei vaatinut kuin pienen ripustuksen ollakseen siistissä käyttökunnossa. Tosi tärkeä juttu, sillä tuhannen rypyssä olevia jakkuja on niin tosi hankala yrittää saada silitettyä siistiksi!

Kolmas toimistofarkkuasuni on ehkä kaikkein klassisin näistä kolmesta.
Keskisiniset Bella ankle-farkut on periaatteessa vajaamittaiset, mutta allekirjoittaneen pätkäsäärien kanssa ne on juuri sopivasti nilkkapituiset. Sikäli kätevää, että kerrankin puntit ovat juuri hyvän mittaiset!
Denim on Bella-farkuissa jykevämpää kuin muissa valitsemissani. Vähän mukana on toki myös elastaania, mutta tykkään kovasti myös tuollaisesta klassisen tukevasta materiaalista.

Hyvät keskisiniset suorapunttiset perusfarkut saavat kaltaisensa kaverin ihanasta vaaleansinisestä pellavakauluspaidasta. Paitakin on niin hyvä lisä työvaategarderobiin kuin vain voi olla!


Normaalisti en käytä kovin paljon farkkuja toimistolla, mutta vaikuttaa vähän siltä, että tämän kolmikon kanssa siihen on tulossa selkeä muutos!
Elloksen mahtavaan farkkuvalikoimaan pääsee tutustumaan täältä.

Tänään esittelyssä yksi harvoista tämän kesän aleista tekemistäni hankinnoista. Olin jo vähän sitä mieltä, että jätän aleostokset kokonaan seuraaville sesongeille. Pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää, että aina ei tarvitse olla ostamassa uutta – “shoppailu” omassa garderobissa voi sekin olla tosi antoisaa.
Mutta sitten tuli se hetki, kun puhelimeen alkoi plingahdella alennusmyyntien loppurysäyksistä muistuttelevia viestejä. Muhkeat prosentit pois jo valmiiksi alessa olevista tuotteista houkutteli tekemään pienen visiitin nettikaupoissa. Lindexillä tuli vastaan ihana kaksikerroksinen tummansininen hame, jota en sitten pystynytkään vastustamaan.

Lindexiltä on tullut viimeaikoina tehtyä muutenkin yllättävän kivoja löytöjä. Etenkin sellaisia aikuiselle töihin sopivia simppeleitä käyttövaatteita tuntuu olevan hyvin valikoimissa. Tykkään kovasti heidän preppystä Holly & Whyte -linjasta – melkein kaikki Lindex-hankintani on just tuosta mallistosta. Niin myös uusi hieno brodyyrireikäpitsihameeni.
Pidän hameesta tosi paljon, mutta nyt on alkanut hiukan arveluttaa – onko se ihan liian tyttömäinen?


Ajattelen yleensä tyyliäni niin, että sekoittelen mielelläni erilaisia elementtejä, maskuliinisia, feminiinisiä, klassisia, nuorekkaita, sofistikoituneita ja rouheita. Tyttömäinen ei ole adjektiivi, johon samaistun – vaikka ei se ihan täysin vieraaltakaan tunnu.
Printtiteeppari tuo kokonaisuuteen hiukan rouheutta, mutta tennarit ehkä hiukan yllättäen vain alleviivaa tyttömäistä nuorisofiilistä. Sinänsä se ei ole paha, mutta en halua näyttää siltä kuin epätoivoisesti tavoittelisin nuorekkuutta. Paino tosiaankin sanalla “epätoivoinen”.

Ehkä tämäkin on vain yksi niitä asioita, joissa oma mielipide ratkaisee. Jos tykkään hameesta ja tunnen oloni siinä kotoisaksi, ei kai ole mitään syytä miettiä, onko se liian tyttömäinen vai ei.
Toisaalta olin ajatellut, että tuosta tulisi hyvä vaate toimistolle, mutta siellä jos missä, haluan välttää antamasta infantiilia kuvaa itsestäni. Tiettyinä päivinä voin valita töihin hyvinkin rennon asun, mutta lapsekkaan söpöä en koskaan.

Täytyy nyt kyllä tosiaankin miettiä hamosen kohtaloa. Takaisin Lindexille tuollaista sataan kertaan alennettua vaatetta ei tosiaankaan voi enää palauttaa. Kysymys ei ole myöskään hinnasta – maksoin alunperin noin 50 euron hintaisesta hameesta alle 10 euroa – joten mistään suuresta taloudellisesta uhrauksesta ei ole kyse.
Nykyään vain ärsyttää enemmän ja enemmän, jos vaatekaapissa on asioita, joita en ikinä käytä – ja joille on vaikea myöskään keksiä mitään järkeviä potentiaalisia käyttötilanteita. Esmes niiden muutamien omistamieni juhlavaatteiden käyttöaste ei huoleta tai ärsytä – ne on valittu niin, että ne saakin roikkua kaapissa käyttämättöminä välillä pitkäänkin.

Uusi hameeni on todella tyttömäinen – siitä ei pääse mihinkään. Nyt kysymys onkin, onko se liian tyttömäinen vai saisiko tuosta vielä hyvän työhameen.
Vielä tähän aikaan vuodesta sitä on vähän aikaista ajatella mustia sukkiksia, mutta niiden, mustien kenkien ja mustan neulepaidan kanssa hame voisi olla hyvinkin ziljoona piirua asiallisempi ja aikuisempi. En siis menetä vielä toivoa, kyllä me siitä vielä hyvä työhame saadaan!

• jakku, Monki
• t-paita, Black Book
• hame, Lindex
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors
• aurinkolasit, Dior

Tiedän, että olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: miten taas voi olla perjantai!? Tuntuu kuin elämä olisi pelkkää maanantaita ja perjantaita… Sikäli ihan loogista, että tuntuu kuin koko kesä olisi ollut vain yhden naurettavan viikonlopun mittainen.
Tänään aamulla heräsin jo ennen herätyskellon soittoa siihen, että sade ropisi peltisiin ikkunalautoihin. Pikkuisen raollaan oleva ikkuna takasi sen, että mekkala saavutti sikeämminkin nukkuvien korvat.
Laitoin toimistolle päälle pitkähihaisen silkkipuseron (ihana, ihana uutuus garderobissani! Yritän saada otettua siitä kuvia asap!) – en edes muista, milloin viimeksi olisin käyttänyt muita kuin lyhythihaisia paitoja. Sateinen aamu tuntui niin syksyiseltä, että olin valmis antamaan periksi; elokuuta on vielä viikon verran jäljellä, mutta kesä on nyt loppu.

Ilmeisesti puoli Suomea on ollut tänään vähän samanlaisissa fiiliksissä, sillä Instagramin feedini on ollut täynnä “kesä on ohitse” ja “syksy on täällä” -tyyppisiä postauksia.
Juuri nyt tätä kirjoittaessani olen kyllä valmis pyörtämään omat tämän aamuiset ajatukseni – keli kirkastui heti puolenpäivän jälkeen ja perjantainen alkuilta on ollut erittäin lämmin ja aurinkoinen. Eli sikäli olen edelleen sitä mieltä, että nyt ollaan loppukesässä eikä alkusyksyssä.
Yksi tärkeä vuosittainen loppukesän perinne on vielä sekin tulossa. Tukholman muotiviikko on vasta ensi viikolla ja oma syksyni ei kyllä oikein voi alkaa ennenkuin se on ohi. Tosin tänä vuonna oikeisiin töihin liittyvät asiat pitävät sen verran kiireisenä, että en ole pystynyt bookaamaan kuin muutaman näytöksen – mutta paljon parempi ja hauskempi sekin kuin ei mitään.

Jo aamun sateessa töihin pinkoessani päätin, että tänään haluan laittaa tänne blogiin yhden tämän kesän suosikkiasuistani. Kuvat on ottanut bestikseni Tinni, kun olimme matkalla nauttimaan Grand Hotellin ihanasta smörgåsbordista.
House of Dagmarin neulehame on oikeasti putkimekko, mutta sen jälkeen, kun hoksasin, että sitä voi hyvin käyttää hameena, siitä on tullut yksi luottovaatteistani. Putkimekolle ei nyt suoraan sanottuna ole niin paljon käyttötilanteita nykyisessä elämässäni, mutta pohjemittaiselle kivalle hameelle sitäkin enemmän.
Korallit, valkoiset, mustat ja harmaat raidat rytmittävät raikkaasti kolmesta erilaisesta ribbineuleesta toteutettua vaatetta. Olen aivan vakuuttunut, että sopivasti asustamalla tuon kanssa ollaan kavereita vielä pitkälle syksyyn.

Grand Hotellin lounaalla oli mukana myös ihana rakas kummityttöni. Hän sai virallisen “ooo, oot niin upea – saanko ottaa susta kuvan mun blogiini” -käsittelyn… Sellaista se on, kun kummitäti on bloggari! 😀


Tinni oli tilanteen tasalla ja ikuisti puoliväkisin toteutetun kuvaussession.



Pepin asusta ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta allekirjoittanut meni näillä:

• liuhupaita, Lindex
• hame, Dagmar
• sandaalit, Clark’s
• laukku, Botkier
• arskat, Dior
• kaulakoru, Ideakoru (saatu)

Elokuussa puhun aina sinnikkäästi loppukesästä, vaikka kaikki merkit viittaisikin siihen, että on alkusyksy. En ole mikään suuri syysfani – en edes oikeastaan tiedä miksi. Jotain vaikean teini-iän aikaisia traumoja varmaan kummittelee alitajunnassa, koska periaatteessa rakastan monia seuraavan vuodenajan tyypillisiä asioita.
On ihanaa, että saa taas kaivaa kaikki lempparineuleet käyttöön, sytyttää ziljoona kynttilää valaisemaan tunnelmalliseen pimeitä iltoja, haistella raikasta syksyn kirpeyttä tuulessa ja nauttia sadonkorjuuajan mielettömän ihanista vihanneksista, juureksista, sienistä ja marjoista. Rakastan kulkea metsässä, kun lehdet räiskyvät punaisina, keltaisina, oransseina ja purppuraisina.

Ehkä kaikkein eniten tykkään kuitenkin siitä, että syksyn tulo antaa täydellisen tilaisuuden elämän arviointiin ja uuden aloittamiseen. Useimmiten se on itselleni tarkoittanut sitä, että mietin uusia harrastuksia, haasteita ja projekteja, joita haluaisin aloittaa. Elokuun puolivälin tienoille osuu “koululaisten uusivuosi” ja siksi kai se tuntuu juuri sopivalta hetkeltä miettiä, mihin suuntaan sitä haluaisi itseään, tietojaan ja taitojaan kehittää.
Toisiaan seuraavat kammottavat tapahtumat maailmalla ja Suomessakin on pyörinyt päässäni koko viikonlopun. Jotenkin tuntuu siltä, että haluaisin tehdä jotain enemmän kuin vain tuijottaa omaa napaani ja miettiä henkilökohtaista hyvinvointiani.

Toisaalta karu totuus on kuitenkin se, että itsestä sitä on aloitettava. Jos on voimaton, saamaton, iloton ja täysin vailla energiaa, ei ole paljoa, mistä voisi ammentaa mihinkään sen laajempaankaan kokonaisuuteen. Eikä pidä myöskään väheksyä sitä hyvää, mitä voi pienillä teoilla ja sanoilla levittää lähiympäristöön. Positiivinen energia leviää vesirenkaiden tavoin toivottavasti myös sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan, uskon niin.
Eikös perhosefekti ole lähes tieteellisesti todistettu asia? Tosin kyseinen teoria ei taida luvata hyvän leviämistä, mutta antaa ainakin uskoa siihen, että pienilläkin asioilla ja teoilla on merkitystä.



Osallistuin viime talvena Unelma Itsestä online valmennukseen. Koin valmennuksen aikana monia oivalluksia ja niiden avulla olen pystynyt löytämään uusia voimavaroja itsestäni ja muokkaamaan elämästäni enemmän itseni näköistä. Osan ajatuksistani olen jakanut täällä blogissakin (jutut löytyvät tagin: Unelma Itsestä -alta).
Tammikuussa alkaneen valmennuksen ensimmäiset viikot sujuivat tosi hyvin, olin innostunut ja käytin sopivasti aikaa tehtävien tekemiseen ja kysymysten pohtimiseen. Sitten tuli se e:llä alkava väliin ja putosin hiukan vauhdista. Otin kyllä keväällä loppukirin, mutta tuntuu, että missasin monta tärkeää ja inspiroivaa steppiä. Niinpä olinkin tosi innoissani, kun minulta kysyttiin, että haluaisinko osallistua 4. syyskuuta alkavaan seuraavaan valmennukseen. Aivan varmasti haluan!
Jos olet miettinyt tämän tyyppistä itsensä kehittämistä, hyvinvoinnin aakkosten haltuunottoa ja voimavarojen kerryttämistä, kantsii tsekata Unelma Itsestä -valmennuksen kotisivut täältä. Mikäli neljän kuukauden mittainen hyvinvointivalmennus alkoi kiinnostaa, koodilla “minnaunelmaitsestä” saat kurssin hintaan 149 €. Koodi on voimassa elokuun loppuun asti. (Yhteistyössä Unelma Itsestä Online valmennus)

Vähän tuntuu ristiriitaiselta ajatella toisaalta kaikkea maailman pahuutta ja samalla suunnitella osallistumista omaan hyvinvointiin keskittyvään valmennukseen. Ihan niinkuin minun napani olisi tärkeämpi kuin ympärillä olevat vääryydet.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos haluan edes yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa, on ihan pakko ensin pitää huolta omasta jaksamisesta. Jonkinlainen uusi alku on edessä ja odotan innostuneen malttamattomana, että pääsen näkemään, mitä tästä vielä tulee!
Näiden pohdiskelujen lomassa loppukesän lemppariasuni lämpimänviileisiin iltoihin. Neuletta jo vähän kaivataan, eikä täysin sääret paljaana tarkene olla, mutta sandaaleista ei onneksi vielä tarvitse luopua.

• neule, Dagmar
• farkut, Lindex
• laukku, Rebecca Minkoff
• sandaalit, Jeffrey Campbell

Somea selatessa tuntuu, että tämä viikonloppu on ollut virallinen kaupunkifestariviikonloppu. Flow siellä, Way Out West täällä – ja lisäksi kaikenlaista pienempää kinkeriä näyttää olleen väkeä viihdyttämässä.
Fiilis on ilmeisesti tarttuvaa sillä halusin ehdottomasti ulkoiluttaa viikonloppuna ihanaa hapsureunaista tunikajakkuani, vaikka en päätynytkään hytkymään minkään lavan eteen musiikin tahdissa. Itseasiassa oma ohjelmani on ollut varsin kaukana siitä – nyt koitti vihdoin kovasti odottamani golf-kurssi.

Tuntuu ihan lottovoitolta, kun viikon upein hellepäivä osui perjantaille! Muutenkin on kyllä ollut ihanaa ja lämpimän kesäistä – vaikka eihän siitä nyt enää ihan täysillä ehdi nauttia arkisin, kun päivät tulee lusittua officella.
Perjantaina oli tosiaan niin kova helle, että ihan niin lämmintä en olisi golf-kurssilleni toivonutkaan. Yllättävän kovaa hommaa se on tällaiselle tottumattomalle aloittelijalle. Varsinkin pidempiä lyöntejä harjoitellessa olin aivan yltä päältä hiessä, vaikka lämpötilat olivatkin laskeneet inhimillisiin, kahdenkympin tienoilla huiteleviin lukemiin.

Johtuu varmasti osittain siitä, kun ei oikein osaa mitään, niin kaikki tuntuu yllättävän vaikealta ja haasteelliselta. Nyt kahden intensiivisen golf-päivän jälkeen olo varsinkin yläkropassa on kuin olisi jäänyt jonkun tiejyrän alle. Ehkä tässä vielä taidot karttuu sen verran, että sitä joskus pääsee vielä oikein baanalle pelaamaan. Tällä hetkellä itsevarmuus on kyllä aika minimissä.

Kuumankosteat, pimeät elokuun illat ja yöt on jotain ihan erityistä. Auringonlaskut on ollut aivan kertakaikkiaan upeita joka ilta. Olo on ollut kuin olisi jossain ulkomailla ja kameran muistikortti on täyttynyt toinen toistaan värikkäämmistä yötaivaskuvista.
Olen tapani mukaan seurannut säätiedotuksia silmä kovana ja vaikka monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että tämä oli nyt kesän viimeinen viikonloppu, en ole ihan kokonaan heittänyt vielä toivetta nurkkaan, etteikö sitä tänä kesänä vielä pääsisi ulkoiluttamaan kesäistä hapsutunikaakin!

• tunika, River Island
• toppi, H&M
• hame, H&M
• sandaalit/läpyskät, Alexander Wang X H&M
• laukku, Marc by Marc Jacobs