Lyhyehköjen hiusten kanssa sitä on näköjään aivan tämän tästä samassa tilanteessa. Ei mene montakaan viikkoa, kun huomaa, että leikkaus on ylikasvanut ja on päätöksen edessä: leikata vaiko kasvattaa.
Pidän yleensä öisin hiuksiani kasaripatukoilla päälaelle kieputettuna. En osaa nukkua karvat valtoimenaan ja mitään nutturaviritystä tuohon ei saa väsättyä. Niinpä ihan teknisistä syistä peruskampaukseni on varsin kiharainen.
Kun kiharat sitten välillä ovat vähän suoremmassa kunnossa, hämmästyn itsekin – milloin hiukset ehtivät kasvaa niin paljon, että taas pitäisi muka varata aikaa kampaajalle?

Kaikkina pitkähiuksisena viettäminäni vuosina kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan enempää – ja silloinkin tuntui, että kysymyksessä oli ennemminkin pieni hemmottelu. Nyt sen sijaan hiusten trimmaus tuntuu aivan välttämättömältä. Lyhyt kampaus kasvaa ulos mallistaan näköjään ihan käsittämättömän nopeasti.
Niinpä aloin tässä miettiä, että mitä jos sittenkin antaisin hiusteni kasvaa? Jotenkin elo pitkähiuksisena oli niin paljon helpompaa… Hiukan – tai suoraan sanottuna aika paljon – olen myös kaivannut sitä, että bad hair dayn voi kuitata laittamalla karvat siististi kiinni.

Toisaalta olen kyllä tuntenut oloni tosi freesiksi tässä edelleenkin uudeksi tituleeraamassani kampauksessa. En muista, että olisin milloinkaan saanut niin paljon kehuja ja kohteliaisuuksia ulkonäöstäni kuin hiukset leikattuani. Sellainen toki innostaa pitämään uudesta tyylistä kiinni.
Juuri nyt tällä hetkellä mietityttää kuitenkin kovasti. Onko minusta LOB:in kanssa eläjäksi? Kesällä on ollut suht helppoa, mutta syksyn viimoissa karvoja on hankala pitää ojennuksessa ja talvi ei varmasti ainakaan helpota tilannetta, vaikken mikään pipa-ihminen olekaan.

Hiuspohdintojen ohessa esittelyssä tämän päiväinen toimistoasuni. Sähkönsininen Karen Millenin clutch ei tosin ollut mukana officella.
Olen miettinyt, että miksi säästelen muutamia omistamiani kirjekuorilaukkuja vain juhlatilanteisiin. Jotenkin sitä jumittaa ajatuksessa, että tuollainen ei kuulu arkiasusteeksi, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi piristää musta-valkoista asua pirtsakalla clutchilla.

• tunika, Ellos (saatu)
• farkut, Primark
• nilkkurit, Acne
• laukku, Karen Millen

Viime perjantai asuni oli todellinen “kerran vielä pojat” -outfit. Olen käyttänyt tuota House of Dagmarin koralliraitaista hametta todella paljon koko kesän ja ajattelin, että nyt on aika laittaa se talviteloille.
Täällä ollaan kuitenkin saatu nauttia niin ihanista ja aurinkoisista syyspäivistä, että tummemmat ja harmaammat sävyt, jotka yleensä valloittavat pukeutumiseni värimaailman aina syksyisin, tuntuvat vielä vähän liiankin synkiltä. Reilun neulepaidan kanssa kesäinen lempparihameeni sointuu hyvinkin alkusyksyiseen värimaailmaan ja mielentilaan.

Viikonloppuni on ollut kaikin puolin hurjan kiva. Töissä on menossa valtavasti uudistuksia ja kaikenlaiset suorituspaineet (pääosin tietty itse itselleni asettamat…) tekivät sen, että olin perjantaina aivan puhki. Kello ei ollut varmaan vielä seitsemääkään illalla, kun jo mietin, että joko saa mennä nukkumaan. Karkki oli tulossa perjantaina visiitille kotiin, mutta kun hän puolenyön maissa vihdoin saapui, olin jo kuukahtanut unten maille.
Harva asia – jos mikään – tuntuu niin elvyttävältä ja ihanalta kuin kunnon pitkät yöunet! Voi, kun oppisi arkisinkin menemään ajoissa nukkumaan. On se oikeastaan hiukan hassua, että perusterveyden muita pilareita, ravintoa ja liikuntaa, vaikuttaa sitten lopulta olevan huomattavasti helpompi rukata parempaan suuntaan, mutta riittävän unen saannin varmistaminen on niin poskettoman vaikeaa.

Olen testannut vaikka mitä temppuja, että en vetkuttelisi nukkumaan menon kanssa. Mikään ei ole oikein purrut tähän mennessä, mutta nyt ajattelin haastaa itseni: aamuherätyksen ajasta riippumatta pidän huolta, että saan joka yö tarvitsemani 7 tunnin 30 min yöunet.
Olen havainnut, että tuo määrä on optimaalinen itselleni. Selviän paljon vähemmälläkin, mutta se, että nykyisin nukun arkiöisin noin 6 tuntia, ei todellakaan riitä. Niin lyhyet unet johtaa siihen, että olen perjantaisin aivan puolikuollut väsymyksestä. Univelkaisena voin toki nukkua välillä paljon pidempäänkin, mutta säännölliset seitsemän ja puolituntia tuntuu optimaaliselta.

Karkki lähti jo aamupäivällä tänään takaisin Karlskronaa kohti. Sen jälkeen olen tehnyt vähän kotihommia ja mm. raivannut vaatekaapista kesävaatteita talvisäilöön sekä kaivanut esiin syksyisempää neuleita. Monia vaatteita voi toki käyttää ympäri vuoden, mutta toisaalta on ihan hauska laittaa osa asioista hetkeksi lepäämään. Puolen vuoden käyttökatkoksen jälkeen ne tuntuvat melkein kuin uusilta.
Perjantaisen asuni niittitennarit ja neule eivät ole menossa sesonkilevolle – eli ne tulevat varmasti vilahtelemaan täällä asukuvissa syksymmälläkin. Sen sijaan raitahame saa nyt painua hyvin ansaitulle lomalle. Palataan sen kanssa asiaan taas keväällä, uusin yhdistelmäideoin!

• neulehame, Dagmar
• neulepaita, Acne
• tennarit, Rizzo

Muistatteko, kun mietin Lindexin alesta hankkimani supersöpön hameen kohtaloa? Ihastuin kovasti tummansiniseen brodyyriunelmaan, mutta sitten iski epäilys, että näinköhän tuo olisi hiukan liian tyttömäinen aikuiselle naiselle.
Sain tosi paljon hurjan hyviä vinkkejä hameen stailaamiseen hiukan asiallisempaan tyyliin. Edelleenkään tuosta ei ole tullut varsinaista luottovaatetta, mutta oikein asustamalla “tyttöhame” toimii mielestäni ihan hyvin myös officella.

Valkoiset kaulukset on klassikkovalintani, kun haluan tuoda asuun asiallisuutta ja skarppiutta.
Ihan aina sekään ei tosin toimi täydellisesti. Vaikka viihdyin tässä asussa oikeastaan erittäin hyvin, tulee itselleni edelleen varsin tyttömäiset – ja jostain kumman syystä koulupukumaiset – fiilikset kokonaisuudesta. Ehkä se on tuo neuletakki…

Nirunaru-ballerinat sopii mielestäni asuun tosi hyvin, mutta eihän ne nyt mitenkään erityisesti mitään särmää asukokonaisuuteen tuo. No, nyt näyttäisi olevan tämä alkusyksyn kesäinen lämpöaalto loppumassa, joten seuraavaksi taitaa olla vuorossa mustat sukkikset ja neulepaita hameen kaverina.

• kauluspaita, Forever21
• neuletakki, Filippa K
• hame, Lindex
• ballerinat, Rizzo

[mittaustagi]

Olen moneen kertaan täälläkin jankuttanut, miten en tykkää syksystä. Juuri tällä hetkellä olen kuitenkin enemmän kuin valmis pyörtämään kaikki puheeni. Aurinkoiset, kirpsakan raikkaat päivät, koko ajan värikkäämmäksi muuttuva luonto ja kaikki syksyn ihanat, pehmeänturvalliset neuleet. Vähemmästäkin tulee rauhallisen levollinen ja kiitollisen iloinen olo! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.
Sain haasteen stailata Elloksen Angelica-neulepuseron oman tyylini mukaisesti. Käytännössä tunikamainen paita on kaltaiselleni pätkälle ihan mekkomittainen.
Ensimmäinen ajatukseni oli leikitellä materiaaleilla ja yhdistää kutsuvan pehmeäpintainen neule johonkin rouheampaan materiaaliin, nahkalegginseihin tai tiukkoihin farkkuihin. Vähän samaan tyyliin kuin Elloksen inspiroivilla syysneulepukeutumisen teemasivuilla.

Veri veti kuitenkin toteuttamaan vähän haasteellisempaa yhdistelmää. Koska olen muutenkin kerrospukeutumisen vannoutunut fani, päätin testata, miten reilusti vajaamittaiset, leveälahkeiset culottes-housut ja raikkaasti ruudullinen maksipaita toimisi yhdessä neuleen kanssa.
Omasta mielestäni lopputulos on tosi kiva!
Neuleen pääntie on juuri sopivan kokoinen, että alla olevan paidan kaulukset jäävät kauniisti näkyviin. Ei kuitenkaan niin iso, etteikö se toimisi aivan loistavasti myös ilman alla olevaa paitaa.
Adelina-maksipaita tulee varmasti olemaan yksi syksyn käytetyimpiä vaatteitani Angelica-neuleen ohella – tai paremminkin yhdessä ja erikseen. Pitkähelmainen ruutupaita on ihanan kevyttä viskoosia, olkalinjaltaan kauniisti istuva, mutta muuten juuri sopivasti paitamekkomaisen väljä.

Rakastuin myös aivan täysin culottes-housuihin! Punteissa on mielestäni aivan täydellinen pituus ja leveys. Nilkat jäävät sensuellisti paljaaksi ja housujen ihanan ryhdikäs materiaali takaa, että yleisilme ei ole liuhumainen.
Kyseisiä housuja näyttäisi olevan enää vain muutamia jäljellä Elloksen varastossa, joten kantsii klikata itsensä apajille mitä pikimmin, jos erinomaisen hyviltä tuntuvat, linjakkaat culottesit kiinnostavat.

Asukokonaisuutta suunnitellessani hain inspiraatiota Elloksen syysneuleiden teemasivustolta. Siellä on kaikkia kivoja vinkkejä, miten aika vähällä saa garderobinsa päivitettyä syyssesongille. Mahtavan nopean toimituksen ansiosta (oma tilaukseni tuli kolmessa päivässä!) uutuuksia pääsee sovittelemaan alta aikayksikön.

Nyt on tapahtunut varsinainen röyhelönkieltäjän takinkääntö!
Aikaisemmin en voinut kuvitellakaan, että pistäisin päälleni yhtään mitään, missä on mitään niin söpöliiniä kuin metrikaupalla poimutettua rimpsua. En, vaikka tuo klassinen koristelutyyli on surffaillut trendiaallon huipulla jo useamman sesongin.
Sen paremmin sinänsä tyylikäs viktoriaaninen goottitrendi kuin kesäisen raikas raitapuuvillavillitys ei innostanut uudistamaan omaa garderobia, vaikka muiden yllä noitakin tulkintoja röyhelöistä ihailin kovastikin.


Ajattelin, että tässä on nyt vaihteeksi yksi silloin tällöin eteen tulevia asioita, jotka ei vain ole minun juttuni.
En nyt ollut mitenkään erityisesti päättänyt, että jätän röyhelöt kokonaan väliin. Tilanne oli vain se, että se oikea ei ollut tullut vielä kohdalle. Sitten tapahtui niin, että törmäsin Henkan alessa puuterinroosaan H&M Premium Quality -sarjan silkkipaitaan ja tiesin, että nyt se oli menoa.
Sävyltään paita on ihan mielettömän upea, vaaleanpunainen joo, mutta tosi ihanasti lämpimän harmaaseen taittava. Tietyssä valaistuksessa se näyttää ihan harmaalta, lämpimän sävyisessä ilta-auringossa taas ihan vaaleanpunaiselta.


Väriäkin enemmän tykkään paidan leikkauksesta. Melkein lepakkomaiset hihat ja rimssukaitaleiden sijoittelu assosioituu mielessäni merirosvopaitoihin – vain hihansuiden röyhelöt puuttuvat (onneksi – eihän sellaiset olisi kovin kätevät toimistolla!). Vanhalle Pirates of the Caribbean -fanille fiilis on just oikea.


Miehustan pikkuruisista paidan kankaalla päällystetyistä napeista tykkään myös kovasti – samoin kapeasta poimutetusta kauluksesta. Molemmat ovat oikeastaan yllättävän romanttisia ja klassisen feminiinisiä yksityiskohtia, joihin en välttämättä yleensä helpolla ihastu.
Ehkä se on tässäkin tapauksessa niin, että kunhan oikea versio tulee vastaan, sitä ei voi vastustaa. Niinhän ne sanovat, että jokaiselle löytyy se oikea kirkkaanpunaisen huulipunan sävy, sama näyttää pätevän myös röyhelöihin.

 

• silkkipaita, H&M
• housut, H&M
• kengät, Vagabond
• laukku, Mulberry

Periaatteessa olen sitä mieltä, että lähestulkoon kaikki vaatteet käyvät ympärivuotiseen käyttöön. Erityisesti, jos puhutaan niistä kuuluisista “pukeutumispalapelin peruspilareista”.
Käytännössä olen todennut, että ei se ihan niin mene. Vaikka teoriassa jokin vaate sopisikin oikein yhdisteltynä ihan mihin tahansa sesonkiin, omat assosiaatiot tiettyyn vuodenaikaan on ihan liian voimakkaat – eli kyseiset vetimet saavat kiltisti odotella vaatekaapissa seuraavaa käyttökertaa tai pahimmillaan muuttaa kierrätyslaatikkoon.
Tietty on lukemattomia vaatteita – jopa kokonaisia asuja – joihin voi pukeutua ihan riippumatta siitä, mikä sesonki on menossa. Itse voin esim. pukeutua siisteihin farkkuihin, t-paitaan ja neuletakkiin/jakkuun käytännöllisesti katsoen ihan milloin vain.

Sesonkiajattelu iskee yleensä niihin vähän erilaisempiin, värikkäämpiin ja yhtenä sesonkina super-tehokäytössä olleisiin vaatteisiin.
En siis usko, että koko kevään ja kesän käytetyin vaatteeni – Dagmarin neulehame – tulee olemaan erityinen suosikkini syksyn pimetessä, mutta yllättävän kivasti se on taipunut näihin alkusyksyn lämpimiin päiviin, vaikka sesonki onkin periaatteessa vaihtunut. Välillä neulehame on tosin tuntunut hiukan turhankin rennolta toimistolle, mutta näin perjantaina se sopii hyvin. Casual Friday -fiilistä korostaa tietty vielä erityisesti tuo joskus aikoinaan Karkilta saamani printtitoppi.
Printtitopin tarina on sikäli hauska, että sain sen Karkilta, koska neito onnistui joskus muinoin hukkaamaan/tuhoamaan/unohtamaan jonnekin/jotain muuta, mitä hädin tuskin parikymppiset tekevät vaatteilleen suuresti rakastamani 5Preview + Weekday -topin (se oli tuo musta toppi, jos nyt satuit klikkaamaan linkkiä). Äiskältä lainattua toppia ei tietenkään löytynyt mistään ja hyvitykseksi sain sitten tuon, piirun verran vähemmän eksklusiivisen ja ilmaisultaan suorasukaisemman Forever21:in topin. Tykkään, kun vaatteilla on tarina ja siksi printtitoppi on mielestäni kaikessa 00-lukuisuudessaan tosi hauska.

Tänään on vuoroin satanut kaatamalla ja vuoroin paistanut. Arvuuttelin aamulla mokkakenkien kanssa liikkeellelähtöä, mutta onnistuin välttämään sadekuurot sekä aamun että iltapäivän työmatkoilla ja jopa lounastunnin kävelylenkillä sade yltyi vasta, kun olin vain muutaman metrin päässä officelta. Jos tänään olisi ollut maanantai, tuurillani kaikki olisi mennyt tismalleen päinvastoin.
Ihanat mokkaiset työkengät on kesän alehankinta, ja niistä olisi tarkoitus kirjoitella ihan erikseen. Siis oikeasti, miten hurjan vaikeaa onkaan löytää asiallisia sling-back -kenkiä, jotka eivät ole auki varpaiden kohdalta edestä?

 

• toppi, Forever21
• kauluspaita, Cheap Monday
• hame, Dagmar
• kengät, Vagabond