Kuvasin eilen kotona tämän päivän Indiedays-lanseerausbileitten mekkoni. Hiukset tai meikki eivät ole kohdallaan vielä – toivottavasti kohta kuitenkin. Eikä kynnetkään ole kuvanottohetkellä vielä oikean väriset. Kynnet sentään lakkasin jo laivalla…
Mielestäni mekko on just sopiva päivätapahtumaan ja hengeltään hauskasti “Carrie Bradshaw meets the 80’s”
Mitäs tykkäätte??
Aaaaa – ihan tajuton hässäkkä ollut koko päivän!! Nyt pitäs jo juosta laivalle… Huomisia Indiedays avajaisia kohti ollaan siis matkalla! Nyt on sellanen tunne, että ainakin ziljoona meiliä on jäänyt vaille vastausta – ja teidän ihaniin kommentteihinkaan en ehdi nyt vastailla. Sori! Kaikki olen kyllä lukenut! 🙂
Matkustusasussa ei juuri ole uutta. Jättipashmina kaulassa sitä varten, että onnistuin heräämään tänä aamuna kaktuksenpoikanen kurkussa. Ei hyvä…
Perjantaina on Indiedaysin viralliset lanseerausjuhlallisuudet. Aiheen tiimoilta on panikoitu ainakin yhdessä ja varmaan toisessakin blogissa. Mintun juhlamekosta oli täällä pikkuvihjeitä jo näkyvillä. Tänään on vuorossa asua täydentävien yksityiskohtien esittely.
Ja ei, en kiusaa tahallani tällaisella vähä-vähältä esittelyllä. Ensinnäkin detaljit häviävät mielestäni usein päivänasukuvissa yleiseen humuun. Etenkään kauniit laukkuni ei niissä oikein pääse esille. Ehkä tosin eniten siksi, että unohdan ottaa ne kuvaan mukaan poseeratessani… :D. Toisekseen hiuksiani vaivaa kertakaikkiaan katastrofaalinen kampaajan kosketuksen puute. Niin paljon en vihaa maailmaa, että julkaisisin itsestäni päivän asukuvia tässä kuosissa. Ha ha!
Perjantain asun asusteet:
Metallinen rannekoru – Warehouse
Kiersin tänään valehtelematta enemmän kuin puolet Tukholman putiikeista, jotka myyvät säällisen hintaisia koruntapaisia. Mistään ei löytynyt sielun silmien verkkokalvoille iskostunutta leveää läpinäkyvästä pleksistä väännettyä rannepantaa, johon olisi upotettu muutama sievä pieni pompulainen metalliniitti. Eipä tietenkään. Vaikka loppuvaiheessa olisin ollut valmis ylittämään budjettini ihan reilustikin. Lopulta paukkasin sisään Warehousen Sicklan putiikkiin ja päätin, että metallinen pompulaniittiranneke on ihan yhtä hyvä. Jollei parempikin. No ei ehkä sentään parempi kuitenkaan, mutta olen ihan tyytyväinen hankintaani. Rannekoru on kivasti vähän tummennettu – eli ei ihan kirkasta kiiltävää hopeaa, muttei myöskään patinoitu.
Kynsilakka, Essie Big Spender
Kynnet ajattelin sivellä Essien ihanaakin ihanammalla lämpimällä luumupinkillä sävyllä Big Spender. (Just love these names!!). Mietiskelin kyllä paria muutakin sävyä – lähinnä erilaisia vaaleita ja nudeja – mutta päädyin kuitenkin siihen, että mekon kasarimaisuus kaipaa sähinää ympärilleen.
Kengät, DinSko
Parhaimmat perus-maryjanet, mitä milloinkaan olen omistanut! Laskeskelen, että itse häppeningissä ja myöhemmin illan mittaan tulee seisoskeltua aika paljon. Silloin on erityisen tärkeää, että kengät istuvat hyvin jalkaan. Itse en ikinä panisi upouusia kenkiä tuollaisena päivänä. Tai no, jos nyt just joku mietti lahjoittavansa Louboutinin remmikengät mulle, niin voin toki tehdä poikkeuksen. Oikein mielelläni. Huom! Tavallinen avokasmalli ei käy, koska ne ei ikinä jostain syystä pysy jalassani! 😀
Silkkilaukku, Alice & Sens
Hauskasti pikselimössöprintillä painettu iltalaukku on ihan lempparini. Jostain syystä sitä on kuitenkin tullut käytettyä ihan hillittömän vähän. En käsitä, miksi pidän sitä niin hankalasti yhdisteltävänä. Nytkin päässä pyörii koko ajan, että äää, pitäskö sittenkin ottaa musta… Kotiraati on on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että laukku on täydellinen perjantain asuun.
Te saatte antaa myös tuomionne… 🙂
Ja tosiaan – kampaaja on varattu huomiselle!
Näyttäisipä bloggailu täällä uudessa osoitteessa sujuvan ilman teknisiä kahnauksia. Vähän kivaa! Ilmoitelkaa ihmeessä, jos havaitsette jotain hämminkiä. Säätelen pikkuisen vielä ulkonäköä ja laitan oman kuvaukseni sun muuta pientä paikoilleen. Muuten olen aikas tyytyväinen Go 4 it vol 2 -maiseen ulkonäköön ja WordPress tuntuu toimivan ihan ookoo, vaikka vähän opettelua uuden systeemin kanssa tietty aina onkin.
Tämän vuoden aleshoppailut on jäänyt vähintäänkin minimaalisiksi. Viime viikolla pyörähdettiin Peetun kanssa kuitenkin kaupungilla ja TopShopin alesta löytyi muutama kiva juttu…
Peetun ensimmäinen saalis TopShopista oli harmaa-raidallinen reilu neuletakki. Just täydellinen täälläkin harvinaisen sinnikkäästi viipyvään talvikeliin. Neuletakin materiaali on 70% villaa, 20% angoraa ja 10% polyamidia. Laadukkaan tuntuinen yksilö kustansi vain noin 20 euron verran, joten mielestäni voidaan puhua ihan oikeasti löydöstä!
Sunshine haluaa välttämättä esittää parhaat maanantai-temppunsa… 😀
Peetun ostoskoriin änkesi myös mokkanahkainen lyhyt biker rotsi. “Rakkaustakki” sanoi Peetu. No, noin 50 euron hinta ei mielestäni ollut paha (lähtöhinta yli 120 euroa…), joten eiköhän tuollekin tule käyttöä ihan hintansa verran.
Mintun ainokaisesta ostoksesta onkin tarjolla vain sneak peak…
Jonathan Soundersin TopShopille suunnittelema mekko pääsee perjantaina tosi toimiin. Voin kertoa sen verran, että olen hankintaan enemmän kuin tyytyväinen!! Ihana, pikkuisen kasarimainen malli, epäsymmetrinen väritys ja kivat rypytykset edessä – mmmm. Nyt pitäisi vain löytää mekkoon sopivat korut. Haluaisin asuun massiiviset muoviset rannekorut joko läpinäkyvää tai hopeaksi maalattua muovia. Taivuteltu läpinäkyvä pleksi kävisi myös. Olisko kenelläkään vinkkejä, mistä sellaisia löytää?
Halonhakkaajaruudut toimivat, kun hakusessa on rennonrokkaava yleisilme. Pitkään kuvittelin, että olen elänyt oman ruutupaitakauteni silloin joskus, mutta kuinkas kävikään.
Kate Moss, Mary-Kate Olsen, Alexa Chung ja Kirsten Dunst todistavat, että farkut+ruutupaita yhdistelmä on ihan ehdoton, kun hakusessa on sopivan rento, suorastaan nonchalantti, mutta kuitenkin kivasti puettu look.
Joulualesta on kotiutunut meille muutamakin herkullinen metsä-äijähenkinen paita. Tosin pari niistä asuu ensisijaisesti Peetun garderobissa ja vain yksi Mintun.
Peetu löysi H&M:n alesta 9 eurolla turkoosiruudullisen flanellipaidan. Jack&Jonesin puna-harmaaruudullinen kustansi noin 14 euroa – alessa sekin. Molemmat paidat ovat miesten mallistoista ja kokoa XL kunnolla rennon ilmeen ja olon saavuttamiseksi.
Pakollisella Tampereen Stockan läpitsekkauksella Mintun silmiin osui miesten osaston aletangossa Cottonfieldin (kaikista maailman merkeistä!!) puuvillainen ruutupaita. Paidan kuosi on tosin lähempänä keittiön pöytäliinaa kuin halonhakkaajaa, mutta ihanan vihreä-oranssi-valkoinen -värityksen ja pehmeän materiaalin vuoksi se oli rakkautta ensi silmäyksellä! 40% alen jälkeen paita kustansi 45 euroa.
Mitä mieltä olet – toimiiko ruutupaidat edelleen vai saisiko 90-luvun loppu tulla ja hakea omansa pois?
