Jos nyt ihanihan totta puhutaan, niin Mintun muotiviikkofiiliksiä on sävyttänyt aikasmoisen tanakka flunssa. No, kivaa ja jännää ja hauskaa ja antoisaa on ollut siitä huolimatta. Tässä ihan ensin päällimmäisiä tunnelmia ja eilisen asu.

Berzelii Parkissa hengaili jälleen kuvauksellista väkeä…

… mikä tietty houkutteli paikalle pilvin pimein Street Style -sivustojen kuvaajia. Ainakin yksi suomalainen päätoimittaja läpäisi Stockholm Street Stylen tiuhan tyyliseulan.

Hei kamooon, mitkä kengät!!

Cheap Mondayn näytös oli aivan mielettömän hienossa paikassa Riddarholmenilla. Catwalk seuraili laiturin reunaa ja yleisö sai itse shown lisäksi ihailla romanttisen sumeaa näkymää Mälarenille. Stellan kanssa tuumattiin näytöksen jälkeen, että tässäpä mitä loistavin ympäristö ottaa mielettömän upeita asukuvia.

Aina ei voi onnistua, eikä ne ammattikuvaajatkaan kaikkea tiedä (päivän motto!). Kaunis hämy veti ihon siniseksi ja muutenkin mikään vaan ei tuntunut onnistuvan. Onneksi Stella tsuumaili Bernsin takakujaa sillä silmällä ja ehdotti, että otetaan vielä pari kuvaa. “Niistä voi saada ihan kivoja mustavalkoisina”

• tunika, Robert & Blad
• shortsit, Vila
• rotsi, Acne
• sandaalit, Sonia Rykiel pour H&M (bongasin varmaan kymmenet samanlaiset sandaalit muotiviikoilla – ha ha!)
• laukku, Filippa K

Asukuvista suurkiitos Stellalle!!

Lisää Marimekko-muisteloita. Siitä pinkkiraitaisesta pikkuisesta Jokapoikapaidasta ei nyt sitten näköjään löydy kuvia yhtikäs mistään… Tinnin arkistoista ilmestyi sen sijaan muita nostalgisia Marimekko-muistoja.

Tinnillä itsellään on Marimekkoa, Ulla-äidillä Vuokon rinkulakuvioinen mekko. Tsekkaa kaikkien hienosti rimmaavat polvarit!

Tinni ja Marimekko.

Perusteellinen Marimekko-rakkaus jatkui ja tässä muutama ihana lakkiaiskuva. Vuosihan on siis -85!!

Tuohon aikaan ei Marimekolla muistaakseni ollut tapana mainita erikseen suunnittelijoita. Asu oli siis yksinkertaisesti Marimekko. Sen sijaan muistan aivan mainiosti, miten lakkiaisten jälkeisenä päivänä haravoimme Pyynikin rantaa ja yritimme löytää toista, Tapio Wirkkalan suunnittelemaa, Lapponia-korusarjaan kuuluvaa korvista… 🙂

Taisin jo mainitakin, että Indidaysin Marimekko-kampis kolahti? Juttuideoita tulvahti mieleeni niin paljon, että päätin heti alkuunsa karsia kaikki sisustukseen liittyvät jutut. Vaikka meillä on roikkunut ikkunoissa Marimekon-kankaasta ommellut verhot aina siitä lähtien, kun muutin omaan kotiin 19-vuotiaana. Ja vaikka tärkein ostokseni ensimmäisellä Suomen reissulla Tukholmaan muuton jälkeen oli Suomen Lipun sinivalkoiset raitakylpypyyhkeet koko perheelle.

Sen sijaan vaaleanpunaraidallinen Jokapoika-paita on asia, jota en voi sivuuttaa. Karkki ja Peetu saivat lainaksi pari vuotta sitten mummiltaan 60- ja 70-lukujen vaihteesta peräisin olevan paidan, joka on tismalleen samalainen, jota he molemmat käyttivät ollessaan 2-3 vuotiaita. Sekin paita oli peräisin 60-luvulta ja kuulunut alunperin Peetun kummitädille Tinnille. Pikkuinen Jokapoika oli kiertänyt käytössä Tinnin lisäksi hänen pikkusiskollaan ja serkuillaan sekä sittemmin Karkin ja Peetun jälkeen myös Tinnin omalla tytöllä. Mikä muu vaate voisi kestää yhtä perusteellista ja pitkäaikaista käyttöä täydellisen hyvännäköisenä!?

Mummi käytti pinkkiraitaista Jokapoikaa lähinnä kevyenä jakkuna, jonka voi kesäillan viiletessä vetäistä olkapäitä lämmittämään. Niin, siis siihen asti, kun Karkki ja Peetu konfiskeerasivat paidan parempaan talteen.  🙂

Peetu tekee Jokapoika-paidasta itsensä näköisen Ramones-teepparin ja mustien farkkushortsien avulla. Pehmoiseksi kulunut puuvilla toimii täydellisesti – ja kestää kulutusta – myös festareilla ja muissa äärimmäisolosuhteissa… ;D

Karkin klassiseen tyyliin Jokapoika taipuu kevyesti kapean vyön, avokkaiden ja hiekan väristen lahkeesta käärittyjen farkkujen avulla. Karkin kuvat on kesältä 2008 ja lisää niitä voi tsekkailla täällä: Mummin paita

Jaa sinäkin omat Marimekko-muistosi Indiedaysin ja Marimekon kisassa – ja voita huikea 1000 € lahjakortti!

Hyppäsin innostuksesta ilmaan aivan kirjaimellisesti, kun kuulin Indiedaysin yhteistyökampiksesta Marimekon kanssa! Harva – jos mikään – yritys tai brändi on ollut niin lähellä sydäntäni niin pitkän aikaa!

Meillä ei ollut kotona Unikko-verhoja, raitapyyhkeitä tai muutakaan rekvisiittaa – enkä myöskään omistanut juurikaan “oikeita” Marimekon vaatteita pienenä paria Tasaraita-paitaa lukuunottamatta. Sen sijaan siitä lähtien, kun sain vähänkään sanavaltaa pukeutumiseeni, äiti ompeli suuren osan vaatteistani juuri Marimekon kankaista. Etsimättä tulee mieleen tummanvioletit raitahousut, joiden sivussa oli samantyyliset metallinapit kuin Jokapoika-paidassa, mutta vaan vähän isommat. Ja sitten ihana tiilenpunainen, flanellivuorinen maihari, jonka käytin aivan puhki…

Yksi rakkaimmista asuista (ja valitettavasti yksi harvoista, joka enää on säästössä…) oli äidin ompelema ylioppilaspukuni.

Parantumattomana tyylivastarannankiiskenä halusin päälleni jotain “erilaista”. En ole varma, mikä tuo musta, hopeapainettu kangas on nimeltään, mutta lähestulkoon voisin vannoa, että kuosi on Fujiwo Ishimoton suunnittelema. Hän oli ehdoton suosikkini ja esimerkiksi haalean vaalean liilasta korsi (muistaakseni, mutta mun kankaani oli kyllä paljon vaaleampi ja violetimpi kuin tuo linkin kangas…) -kankaasta tehty hamonen pysyi lempparivaatelistalla yli vuosikymmenen.

Minttu on siis kuvassa oikealla Marimekko-kankaasta ommeltu jakkupuku yllään. Vieressä ylioppilaan voitonriemuista hymyä virnuaa Tinni, bestikseni jo lapsuusvuosilta. Tinnillä oli muuten lakkiaisten ilta-asuna aivan käsittämättömän hieno, kelta-vihreä, hiukan flamenco-henkinen Marimekko-asu, mutta.. Tinni hei, en pysty julkaisemaan pdf-kuvia täällä blogissa!!

Marimekko-kampanjan kunniaksi saimme valita itsellemme pari suosikkia syksyn mallistosta. Voi hillitön, mikä valinnan vaikeus! Ensimmäisellä silmäyksellä olisin voinut valita lähestulkoon ihan kaiken! Lopulta päädyin aika varmoihin vaihtoehtoihin, mustaan ja valkoiseen…

Jostain intuitiivisesta syystä mustavalkoinen Alina päätyi ihan ensimmäisenä ykkössuosikikseni. Vaikka se onkin oikeastaan minimittaan mielistyneelle vähän liian pitkä ja asiallisuutta kammoksuvalle ihan liian kunnollinen kauluksineen ja nappilistoineen. Vajaamittaiset hihat, liukuvärjäys, kevyesti satiininhohtoinen pinta ja pikkuisen “virkapukumainen” leikkaus sattuivat kuitenkin täyttämään kaikki täydelliseltä vaatteelta toivomani ominaisuudet: klassinen, naisellinen, mutta ehdottomasti with a twist! Kuvauksissa mukana ollut kaverini sanoi, että etenkin huippukorkeitten maryjane-avokkaiden kanssa efekti on aika lähelle kinky secretary… :DD En nyt kyllä tiedä mitä tohon sanoisin!

Toinen uutukaiseni on nimeltään Riimu. Mallikappalevaatteissa ei valitettavasti ole materiaalimerkintöjä, mutta sen voin kertoa, että Riimun-neule on jotain ihan mielettömän ihanan tuntuista iholla! Malli ja kuosi ovat vähintään yhtä täydelliset, joten en voi muuta kuin rakastaa sitä! Ja vaatekaapin oveen täytyy ilmeisesti laittaa varauslista sitä varten – sen verran innolla sekä Karkki että Peetu ilmoittivat haluavansa lainata kyseistä mekkoa… 😀

Kai muuten olet huomannut, että Marimekon kampanjasivuilla on menossa kilpailu?? Voittaja saa peräti 1000 € lahjakortin! Kannattaa osallistua siis.

Siitä on varmasti jo reilusti yli puoli vuotta, kun kaverini Nadja laittoi facebookissa varsin seriöösisti otsikoidun viestin: “ihan vakavan sorttinen kyssäri”. Sinänsä hauskaa, koska yli puolet viestittelystämme koskee normaalisti enemmän tai vähemmän työasioita… 😀

Vakavan sorttinen kyssäri osoittautui toivomukseksi, että voisin ommella Nadjalle unelmien mekon, hänen omiin 30 v. synttärijuhliin, joita olisi tarkoitus viettää oikein kunnon kalaaseilla. Eihän tuollaisesta voi kieltäytyä, joten noin ziljoonan inspiraatiomeilin jälkeen ryhdyttiin hommiin.

Koko juhlien fiiliskuvaksi Nadja valitsi Mulberryn kevätkampanjan ilmapallojen täyttämän tivolikarusellin. Iloista, kevyttä, hilpeää ja riehakasta kangasta lähdettiin siis metsästämään. Yritin etukäteen antaa vinkkejä kagaskaupoissa kiertelyn varalle. Yleensä on turhanaikaista etsiä jotain tismalleen mielikuvien mukaista kangasta – ja jo kolmannessa kaupassa Nadjakin totesi, ettei varmaan sellaista kevyttä vaaleaa puuvillakangasta, jossa on pikkuisia punaisia kirsikkaterttuja taida olla kovin helposti saatavilla.

Ensimmäiseltä kierrokselta muistiin jäi noin kolme tai neljä kangasta, joita Nadja oli kuulemma käynyt useaan otteeseen tsekkailemassa. Kun sitten vielä saatiin luonnosteltua paperille toivomusten mukainen, vähän fiftarihenkinen mekko, ei kagasvalinnasta ollut enää epäilystäkään. Vaaleankeltaiset, keväänvihreällä ympäröidyt pallot lemmikinsinisellä pohjalla sopi saumattomasti kaikkiin suunnitelmiin.

Viime perjantaina sitten vihdoin juhlittiin Nadjan kauan ja innolla odotettuja 30 v. synttäreitä. Ja täytyy sanoa, että juhlakalu oli suloinen kuin mikä karamellivärisessä mekossaan!

Helmassa on pituutta yli neljä metriä. Aluksi suunniteltii alle vielä tyllialushametta tuomaan lisämuhkeutta, mutta lopulta tuumattiin, että se on kyllä parempi ihan näin.

Virallinen blogi-pose ajalta ennenkuin alas roikkuva pää ja sisään käännetyt jalkaterät muuttuivat standardiksi…

Kampaus, ruusu, korut, asusteet – täydellisen ihana kokonaisuus, joka mielestäni tavoittaa mainiosti inspiraatiokuvan keveänonnellisen tunnelman.

Takaa pääntie on uurrettu juuri niin syvään kuin mahdollista ilman, että joutuu tekemään hankalia kompromisseja alusvaatteiden suhteen. Vyötäröä kiertävä nauha päättyy taakse solmittavaan rusettiin, joka ei kyllä kuvassa näy mitenkään erityisen hyvin…

Lisää juhlapukuja luvassa ensi viikolla!

Karkki ja Peetu kävivät viikon pituisella visiitillä Euroopan ehkä yhdessä mahtavimmista kaupungeista – Barcelonassa! Sain luvan julkistaa valittuja paloja reissusta täällä blogissa. Varoitus mielettömästä kuvakavalkadista – oli tosi älyttömän vaikea valita kivoimmat/hauskimmat/mieleenpainuvimmat/ihanimmat otokset melkein neljästäsadasta (!!!) kuvasta!

Ensimmäinen kuva on tietty tärkein – ja siinä esitellään Mintun tuliaiset! Espanjan jalkapallomaajoukkueen t-paita ja virallinen sangria-kannu. Ostokset suoritettu tyylipuhtaasti paikallisessa perusmarketissa Carrefourissa! Me likes!!

Ehkä kaikkein upeinta Barcelonassa on sen ziljoonat vastakohdat. Lomalla on mahdollisuus nauttia sekä suurkaupungin ihanasta hulinasta että lunkista rantsuelämästä. Ihan fiiliksen mukaan!

Sen verran ruotsalaisia kai sit ollaan, että Zlatanin “virallista” paitaa piti käydä hiplaamassa. Sen paremmin Karkki kuin Peetukaan ei ollut edes teoriassa ostoaikeissa ja mieleenpainuvimmaksi muistoksi taisi jäädä se, että futiskauppaan oli niin hirveä tunku, että sinne piti jonottaa kuin sedulaan ainakin. Ha ha!

Take a (“classic”) pose?

Rantsu vs suurkaupunki ei ole Barcelonan ainoa kiehtova vastakohtaisuus. Kaupunki on täynnä romanttisia, erittäin vanhoja ja yllättävänkin hyvin säilyneitä osia. Sen vastakohtana on hurjasti modernia taidetta ja arkitehtuuria. Me likes – sanoinko jo?? 😀

Huvipuistojen megalomaaniset yrjömyllyt eivät tosiaankaan ole makuuni… Sen sijaan diggailen kyllä täysillä klassisemmista huvipuistohärveleistä – niinkuin nyt esmes maailmanpyörästä. Tämän kuvan perusteella päätin, että Barcelonaan on päästävä uudestaan! Vaikka sitten vain ajamaan tuossa korkealla kukkulalla sijaitsevassa maailmanpyörässä.

Yllättävän vähän Karkki ja Peetu intoutuivat shoppailemaan reissullansa. Muutama ihana kukkatoppi (kuvassa yksi), leikkipuku sekä pino halpoja perustoppeja (Karkki) ja kivat mustat bikinit (Peetu) löytyi tyttöjen pakaaseista.

Oon niin fiiliksissä Karkin ja Peetun reissun jälkeen! Ihan pakko päästä Barcelonaan – ja mahdollisimman pian!! 🙂

Onko täällä muita Barcelona-faneja (vaikka tiedän kyllä ainakin pari tosi-fania, joilta sain loistavia vinkkejä ennen edellistä omaa reissuani)?