Eilisellä visiitillä Styleinin showroomille tuli tosiaan tehtyä yksi pieni hankinta. Tämän kevään mallikappaletangosta löytyi aivan mielettömän hieno printtitoppi, jonka malli, väri, materiaali ja koko kokonaisuus oli niin Minttu, että en mitenkään voinut jättää sitä sinne…

Compression Top on keijukaisen keveää silkkiä. Pyöristetty helma on takaa aavistuksen pidempi, 3/4 -pituiset hihat päättyvät juuri oikeaan kohtaan paljastaen sensuellisti ranteet. Laakeahko pääntie antaa Mintun kisun vilkkua niskasta.

Nyt tästä lähtien aion liihotella vesivärimaalattuna keijukaisena oli tilaisuus mikä hyvänsä!

En sitten jaksanut lauantain kunniaksi meikata, siksi old school “pää poikki” -kuvat… Mutta toppia en voi lakata ihastelemasta! Printin värisävyjä myöten kaikki on niin kohdallaan tuossa. Camilla muuten ehdotti eilen, että stailaisin topin valkoisten farkkujen kanssa. Siis valkoisten farkkujen! No, kerran sanottu jäi tietysti itämään takaraivoon ja nyt olen huomannut miettiväni, että onkohan mun vanhat valkoiset farkut vielä jossain tallessa. Vai joko 90-luku soitti ja halusi farkkunsa takaisin… 😀

Tässä tulee nyt mahtava kuvapläjäys uusista mokkabootseistani! Shopbop suorastaan ylitti itsensä, sillä viime perjantai-iltana tilaamani Diane von Furstenbergin saappaat kiikutettiin ovelleni jo maanantaina päivällä.

Jättikokoisesta kuljetuslaatikosta paljastui kutkuttavan hieno kenkälaatikko. Silkkipapereitten seasta ongin esiin unelmieni bootsit ja lisäksi vielä hienon luumunpunaisen dust bagin.

Rouheat vetoketjut ovat varren ulkopuolella. Kätevää ja hyvännäköistä! Näin vetoketjut eivät hinkkaannu toisiaan vasten kävellessä – ja mene rikki, kuten kävi vanhojen bootsieni kanssa. Sen lisäksi tykkään kovasti siitä, miten vetoketjut antavat vähän särmää muuten aika naisellisille saappaille.

Varsin särmikkäät ovat myös saappaiden kumiset, kunnon liukuesteharkotuksella kuvioidut kiilapohjat. Ja niinkuin ystäväni Tinni sanoi, kuminen pohja on hyvä kävellä ja eristää loistavasti niin maasta hohkaavalta kylmyydeltä kuin kadun pinnan loskaltakin.

Ekstra plussat tulee vielä kevyestä karvavuoresta. Sen ansiosta ihanuusbootsit ovat juuri sopivan lämpimät lopputalven leudoille säätiloille, olematta liian kuumat kuitenkaan.

Kyllä näillä nyt pärjäilee siihen asti, kun on aika kaivaa talvisäilöstä Converset esiin!

Ulkokuvia ei jostain syystä tule juuri otettua näin talvella. Siksi jo viime talvena hankittu luottotalvitakki on jäänyt varsin ylimalkaiselle esittelylle.

Takin merkki on Boomerang – aikaisemmin nimenä tuttu, mutta garderobissani tuntematon. Jotenkin en ole osannut mieltää itseäni raikkaanpreppyksi Boomerang-tytöksi. Tummansininen talvitakki hurmasi kuitenkin täydellisellä mallillaan ja huippuhyvällä materiaalillaan, joten päätin heittää brandi-ennakkoluulot mäkeen.

 Kaksirivinen takki on leikattu kauniisti alaspäin kapenevaksi. Raglahihat antavat kivan, vähän 50-lukuisen fiiliksen ja napakat kaulukset tuovat ryhtiä. Materiaali on fantastista kuivapintaista villaa, joka on vuoritettu tiiviillä wind stopper -polyesterillä. Aivan täydellinen kombinaatio kylmiin tuulisiin talvipäiviin.

Ja tiedättekö mitä!? Ihanan tilavat taskut on vuoritettu maailman pehmeimmällä fleece-kankaalla! On aivan uskomattoman suloista tunkea kohmeiset sormet lämmittelemään pumpulitaskuihin. Suorastaan ihme, ettei useammissa talvitakeissa ole samanlaisia. Vai onko se niin, että kädet taskuissa haahuileminen ei ole niin kovin tyylikästä?

 “Elegantisti” ryppyinen pashmina-huivi on vohkittu lainaan Peetun garderobista. Kuvasta puuttuu vielä harmaat perinnevillatumppuni – muuten tässä onkin suunnilleen kaikki talvikelin sietämiseen tarvittavat varusteeni.

• takki, Boomerang
• housut, Forever21
• neule, H&M
• t-paita, H&M
• nilkkurit, DonDonna
• huivi, Peetun
• laukku, 2nd hand

Karseee kiire taas!! Nyt kyllä olin alkanut valmistautumisen hyvissä ajoin. Iho on kuorittu (milloin tämä lomareissun jälkeinen ihon kesiminen oikein loppuu??), kynnet lakattu ja Mike Monroen sanoin “silmiin laitettu vähän ilmettä”… Sitten kiskaisin juhlamekon päälle ja tuumasin, että nythän sitä vois napsaista pari kivaa kuvaa tänne blogiinkin, kun on tuota aikaakin vielä.

Noin sadantuhannen “napsaisun” jälkeen totesin, että eihän tästä tule mitään. Valo ei yksinkertaisesti riitä, eikä Mintun taidoilla järkkärin asetuksista saanut tähän hätään mitään tolkkua. Tässä on kaikessa ihanuudessaan tasan ainokainen edes vähän sinnepäin oleva kuva…

Että sellasta…

Kaikki muukaan ei mennyt putkeen. Piti nimittäin tehdä suoristusrudalla kiharoita. Muutaman poltetun sormen ja väkäkulmaiseksi muuttuneen hiussuortuvan jälkeen kiljuin Peetun apuihin ja sain sentään jotenkin suoristettua karvat.

No mutta nyt täytyy ihan oikeasti lähteä juoksemaan! Täytyy toivoa, että tämä onnistuneiden projektien päivä ei pääty siihen, että taitan nilkkani/liukastun/litistyn tunnelbanan ovien väliin tai muuta yhtä todennäköistä… Haha!

Perjantain ja Peetun – elikkä Elinan – nimipäivän kunniaksi pitkästä aikaa esittelyssä neitokaisen asu.

Täällä on ollut ihan paukkuvat pakkaset viimepäivinä. Joo – tiedetään, että lahden sillä puolella on joka päivä vähintään 10 pakkasastetta enemmän, mutta tukholmalaisen mittapuun mukaan miinus yhdeksän astetta on jo valittamisen arvoista ja kylmäshokki uhkaa hetkenä minä hyvänsä. 😀

Peetu on vannoutunut hametyttö, eikä pakkaskelitkään saa häntä kiskomaan farkkuja jalkaan. Eikä uhkailu. Kokeiltu on. Koska paleleminen on kuitenkin inhaa, on neito kehittänyt parikin hyvää “näin selviän hameella pakkasella” -keinoa. Varsin katu-uskottavat vinkit pitää tietty laittaa heti jakoon – elikkä Peetun pakkaspukeutumisvinkit vassokuu:

1. tavallisia paksuja sukkiksia kannattaa pukea parit-kolmet, kovalla pakkasella neljätkin, päällekäin. (Mintun kommentti: kerrospukeutumista mikrotasolla. Ja aivan käsittämättömällä tavalla eristävien ilmakerrosten logiikka tuntuu toimivan myös sukkiksien kohdalla!)
2. hameen, varsinkin leveähelmaisen hameen alle kannattaa laittaa paksusta trikoosta tehty minihame. (Mintun kommentti: toimii samaan tapaan kuin ne karseat “villahousut”, jotka ennenvanhaan oli pakko pukea kylmällä säällä hameen alle, mutta on kivemman näköinen.)

• neule, Vero Moda
• toppi, H&M
• hame, TopShop
• sukkikset, H&M (vain yhdet kuvauksessa… ;D)
• bootsit, 2nd hand (Americana)
• kaulakoru, Kalevala Koru

Kuvat: Katriina Mäkinen

Tarvitsisin kipeästi uudet silmälasit. Nykyiset kakkulat olen hankkinut vuonna 2002 silloisen uuden työpaikan kunniaksi. Oikeastaan tykkään edelleen lasien mallista, eikä vahvuuskaan ole muuttunut mitenkään olennaisesti kymmenessä vuodessa, mutta linssit on niin mielettömän naarmuiset, että niistä hädin tuskin näkee läpi.

Oikeastaan päätin jo, että laitatan vain vanhoihin pokiin uudet linssit ja skippaan koko hermoja koettelevan silmälasien valintaprosessin. Mieli muuttui aika pikaisesti, kun kuulin, että hienot Chanel-kehykseni vaativat jotkut super-erikois-extralinssit, jotka maksavat noin ziljoonan kipale. Samalla rahalla saisin paritkin uudet, vähän vähemmän spesiaalit kakkulat.

Mutta kyllä vaan silmälasien valinta voi olla ihan tajuttoman vaikeaa…

Oikeastaan aika monet tuntuvat ihan kivoilta… Tummat maskuliiniset pokat henkivät tehokkuutta ja särmää, jykevät pilottimallit tuovat heti aikuisindie-tuulahduksen, kun taas värilliset kehykset korostavat, että eihän tässä nyt mitään ryppyotsia olla. Kaikki omalla tavallaan sopivia, mutta miten sitä voi valita vain yhden (tai kenties kaksi…) mallin – eihän sitä nyt aina ole samalla tuulella. Silmälasit on kuitenkin aika olennaisesti näkösällä keskellä nassua, joten niiden olisi syytä olla mieluiset.

Vielä en uskaltanut tehdä tilausta. Täytyy vähän makustella asiaa ja katsella näitä optikolla räpsittyjä kuvia. Aika vahva ehdokas taitaa olla nuo ihan alimpana oikealla olevat Karen Millerin pokat. Toisaalta ne tuntuvat ehkä vähän liiankin naisellisilta. Ylemmän nelikon alarivillä vasemmalla olevat Tiger of Swedenin kehykset olisivat pikkuisen rokummat… Nääs, nääs. On tää vaikeaa! 😀