Onnellinen ja aurinkoinen Peetu lähti juuri viettämään ylioppilasjuliaan koululle Mintun tekemässä mekossa ja glitterikorot kimaltaen. Varsinaiset juhlat meillä on vasta huomenna, että kaikki vieraat ehtivät Suomestakin paikalle, mutta tänään on varsinainen utspring, eli päättäjäispäivä.
Ihanaa päivää Peetulle ja ihan mielettömästi onnea hienosti suoritetusta koulusta!! I luv u so much!! <3 <3 <3
En voi uskoa hyvää tuuriani! Tai siis tämän oli pakko olla jotenkin järjestetty juttu. Pikainen visiitti Zaralla (tai no, pikaiseksi se kai lasketaan, kun varsinaiseen shoppailuun meni noin 30 sek. Sovituskoppijonossa ja kassajonossa seisoskellessa aikaa vierähti kevyesti yli puoli tuntia yhteensä) ratkaisi kaikki lauantaisten ylioppilasjuhlien pukeutumisongelmat!
Tattadaaa!!
Koko hela Tukholmassa ei ollut kuin yksi ainoa kappale jäljellä sitä ihanaa Zaran kalamekkoa, josta haaveilin viime viikolla. Ja tuo ainokainen sattui olemaan juuri omaa kokoani. Sekä lisäksi kaiken kukkaraksi muutenkin aivan täydellinen!! Onneksi, sillä tosiaan Peetun ylppäreitä juhlitaan nyt lauantaina ja ihan pikkusen olis muutakin puuhaa, eikä tosiaan olisi ollut aikaa laukata kaupungilla etsimässä jotain mekon tapaista…
Katsokaa nyt!! Siinä on ihan oikeasti kaloja! Vähänkö siis hienoa!
Mekon materiaali on aavistuksen kiiltävämpää kuin mitä nettikuvista kävi ilmi. Ensin ajattelin, että en kestä tuota hohtoa, mutta sitten tulin onneksi järkiini. Eihän juhlapuvun nyt tosiaankaan välttämättä tarvitse olla mistään himmeästä lakanakankaasta tehty. Sitäpaitsi tuo kiilto sopii hyvin kala-aiheiseen kuviointiin. Haha!
Joku varoitteli haaveilupostauksen kommenteissa, että mekko saattaisi olla liian lyhyt. Minttu taitaapi olla kommentoijaa sen verran lyhyempi, että helman pituuden kanssa ei tullut mitään ongelmia. Muutenkin tuo on hyvin pitkälle juuri sen mallinen päälläni kuin ajattelinkin. Selkäpuolen erikoisesti toteutettu pääntie on ainoa – ja riittävä – juju itse kuosin lisäksi.
Ajattelin yhdistää mekkoon vanhat mokkaiset nuden sävyiset sandaalini. Mustatkin tuohon sopisi, mutta ehkä näin kesällä haluan silti käytää jotain vaaleaa. Sitäpaitsi niillä samoilla sandaaleilla on juhlittu niin Peetun rippijuhlat kuin ystävän häätkin (kaasona), joten tiedän, että jaksan hillua niillä koko pitkän päivän. (Kylläpäs muuten olivat nuo kuvat bloggerin aikaan pieniä…)
Mistä tietää, että on kesäloma? No ainakin siitä, että herätyskello ei ole soimassa kello viideltä aamulla niinkuin tavallisesti ja siitä, että kahvikupin ja aamun lehden kanssa voi painua takaisin punkkaan, vaikka onkin keskiviikko. Sen tietää myös siitä, että yhtäkkiä aivan hyväksyttävä ja säädyllinen lähdenpä-tästä-vähän-kaupungille -ehostus syntyy aurinkolaseista ja sävyttävästä huulikiillosta. 🙂
Kiskaisin jalkaani silkkiset pyjama-haaremihousut ja hopeiset sandaalinläpsyt, kun lähdin hikipinkomaan viimeisiä asioita, jotka on hoidettava ennen Peetun ylioppilasjuhlia. Voin kertoa, että ei – Tukholmasta ei löydy karjalanpiirakoita koossa “cocktail”, Tukholmasta ei myöskään löydy noin sentin levyistä sini-valkoista nauhaa ja ihan yllättävän hankalaksi menee löytää tavallisia vaaleansinisiä ilmapalloja. Nooo… Kaikki järjestynee ja mitä ei löydy niin sitä ei tarvita.
Huulissa on Maybellinen uutuus, kivasti marjaiselta maistuva värillisen huulirasvan oloinen voide. Esittelen nuo vielä tarkemminkin, kunhan ehdin kerätä vähän enemmän käyttökokemusta kuin vain tämän yhden päivän. Maybellinet saimme lahjaksi viime lauantain Indiedays-tapaamisessa.
Mielenkiintoinen ja intensiivinen päivä on takana ja nyt lepuutan pikkuriikkisen hetken ennenkuin lähdetään illalliselle Indiedays-kollegoiden kanssa. Ollaan kuulemma menossa johonkin tapas-paikkaan. Kuullostaa niin herkulliselta! Tai oikeastaan olen juuri nyt niiiin nälkäinen, että melkein mikä tahansa syötäväksi kelpaava taitaisi kuullostaa herkulliselta.
Yleensä meidät ulkopaikkuntalaiset bloggarit majoitetaan aina kaksi samaan huoneeseen. Tällä kertaa taisin olla jakojäännös. Ainakaan ketään kämppistä ei ole ilmoittautunut. Toisaalta aika ihanaa valloittaa kokonainen hotellihuone ihan yksin. Ja pääseehän sitä kikattelemaan vaikka naapurihuoneessa asustelevan Veeran kanssa, jos siltä tuntuu.
Pitkän palaveripäivän päätteeksi saatiin testattavaksi vähän uutuusmeikkejä. Laitoin ennakkoluulottomana tuota Maybellinen uutuutta tänä iltana silmämeikkiin. Saa nähdä, saanko sitä ikinä pois, kun purkissakin lukee oikein “tattoo”.
Sitten vielä illan asu. Sori, että muutuin yhtäkkiä näin lyhytsanaiseksi, mutta tajusin, että meillä on kokoontuminen hotellin aulassa tasan 2 minuutin päästä…
Ajatuksissani kipsuttelen lentokentillä aina huippukorkeilla koroilla, tyrmäävässä kynähameessa ja särmässä jakussa – ihan niinkuin ne kaikki coolit Hollywood-starat. No, totuus on yleensä totaalisesti toinen. Lentokentillä joutuu kävelemään välillä yllättävänkin pitkiä matkoja, kaikenmaailman kampetta pitää raahata perässään ja kantaa niska vääränä olallaan. Lisäksi kuljetukset hoituvat harvemmin (lue: ei koskaan) oven eteen parkkeeratulla limousinella – yleensä sitä saa turvautua ihan tavalliseen joukkoliikenteeseen. Niinettä kulje nyt siinä sitten piukassa hamosessa stiletot kopisten…
Ihan verkkarilinjalla en sentään kykene ihmisten ilmoille lähtemään, mutta luottofarkut ja vuosikausia palvellut farkkupaita ovat lähes yhtä mukavat päällä. Farkkuista siniharmoniaa täydentää Acnen toppi.
Oi, nyt on taas vatsa täynnä herkkuja ja mieli täynnä iloa, laulua, koskettavia puheita ja kaikesta ihanasta herkistyneitä ajatuksia…
Paitsi että ihan hurjasti tässä ei kyllä ehdi herkistellä, jos totta puhutaan. Huomisaamuna lähtee lento kohti Helsinkiä ja mahtavia Indiedays-kollegoita jo aivan rikollisen aikaisin. Herätys on vastaavasti vielä sitäkin aikaisemmin (tupla-rikollista!) – enkä tietenkään ole edes aloittanut vielä pakkaamista. Oh well.
Tässä kuitenkin tämän illan onnelliset uudet ylioppilaat sekä Mintun asu höystettynä Peetun väsäämällä chabby chic -nutturalla.
Liz pääsi ylioppilaaksi Kungsholmenin kansainväliseltä englanninkieliseltä luokalta. Kaunis puku on neidon itsensä ompelema – jotkut ne on sekä fiksuja että taitavia!
Lisa on juuri avannut saamansa mahtavan lahjavuoren – siitä johtuu paperiröykkiöt maassa. Jos joku ihmettelee Lisan persoonallisia kaulakoruja, niin voin kertoa, että täällä on sellainen tapa, että ylioppilaan kaulaan ripustetaan sini-keltaisessa nauhassa roikkuvia onnentoivotuksia, kukkia, pehmoleluja – jopa sampanjapulloja!
Tuon nutturan tarina on sellainen, että (jälleen kerran) tuumasin tekeväni nopsankeikkaa suoristusraudalla kiharat itselleni noin 15 minuuttia ennenkuin piti pinkaista ovesta ulos. Vielä en ole ikinä onnistunut saamaan kiharoita aikaiseksi tuolla tekniikalla, mikä johtuu osittain varmasti siitä, että en ole koskaan oikeastaan edes yrittänyt harjoitella. Näitä katastrofaalisia pikayrityksiä ei sellaiseksi lasketa. Olin jo panikoimassa kylppärissä ja kiljuin Peetua apuun. Fiksu tytär totesi, että tästä ei nyt tule mitään ja että nyt laitetaan hiukset nutturalle. Aamulla pestyt hiukset olivat sen verran liukkaat, että niistä ei oikein kunnon esitystä saanut aikaiseksi, mutta tuumasimme, että chabby chic -tyyli on tosi trendikästä. Ainakin just nyt!
