Meillä on aina tiimin kanssa maanantain alkuiltapäivällä viikkopalaveri skypessä. Tapaaminen pitää hoitaa virtuaalisesti sillä vaikka osastomme ei ole suuren suuri, tiimiläisten fyysinen sijoituspaikka on Helsingissä, Oslossa, Kööpenhaminassa (tai oikeastaan Ballerupissa Köpiksen ulkopuolella) ja Tukholmassa (tai paremminkin Solnassa Tukholman kupeessa). Eihän se tietenkään ole täysin sama vaihdella kuulumisia, tsekata todo-listoja ja jakaa ad hoc infoa Skypessä kuin mitä se olisi, jos voisi tavata ihan oikeasti, mutta henkilönä, joka on aloittanut uransa ennen interwebsin ylivaltaa, tällainen mahdollisuus tuntuu yhä edelleenkin huikean upealta.
Pidämme ylipäätään aika paljon yhteyttä Skypen välityksellä, mutta yksi meidän maanantaisten miitingien tärkeimmistä tavoitteista on pitää yllä tiimihenkeä, vaikka fyysisesti olemmekin kaukana toisistamme. Itselleni on tärkeää, että ehdimme jutella edes pikkuriikkisen niitä näitä, vaikka varsinainen asialista usein onkin pitkä.
Arvatkaa, mikä oli tämän päivän tärkein puheenaihe, joka ei liittynyt töihin?

Okei, yksi tiimini jäsenistä oli juuri palannut takaisin puolentoista viikon reissulta Bostoniin, mutta sen lisäksi puhuimme ainoastaan ja vain varsin nopeasti hyvin talviseksi heittäytyneestä säästä. Norjan vahvistuksemme jopa esitteli Skypen välityksellä siellä parhaimmillaan taivaalta läiskähteleviä räntäroikaleita. (Aika hassua muuten, että edes ruotsinkielessä ei ole kunnollista vastinetta “räntä” -sanalle. “Snöblandat regn” eli “lumensekainen sade” -ilmaisu ei todellakaan pääse asian ytimeen).
Täällä meillä on ollut aavistuksen iisimpää. Aamulla yökasteinen jalkakäytävä oli huurteessa ja aamupäivällä, kun katsoin toimiston ikkunoista ulos, näytti vähän siltä, että ihan kuin siellä leijailisi taivaalta jotain pikkuisen kiinteää alas. Mitään todisteita siitä ei kuitenkaan ole ja lounaalla paisteli jopa pikkuisen aurinko.
Mutta kylmä on ollut täälläkin. Ihan sikakylmä.

Normaali talvilämpötila viime vuosina täällä Tukholmassa huitelee siinä + 5 asteen kieppeillä. Nyt viime päivinä on ollut hädintuskin yksi tai kaksi astetta plussaa ja täkäläisittäin poikkeuksellisen kovan tuulen kanssa fiilis on ollut vähintäänkin hyytävä.
Allekirjoittanut on pelastautunut uuden ihanan taivaansinisen, lämminvuorisen takin sisään. Lupaan ja vannon, että tuosta Acnen ja Fjällrävenin yhteistyön hedelmänä syntyneestä nordic-climate -ihmeestä tulee kuvia tännekin, vaikka yleensä harvemmin kuvailen asuja päällyvaatteiden kanssa.

Eli varsin talviset kelit oli täällä tänään.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että ei pitäisi olla mitään tyhmiä rajoitteita sen suhteen, mitkä vaatteet kuuluu eri sesonkeihin. Mutta huomasin tänään, kun olin toimistolla tässä kuvien asussa, että on joitakin sääntöjä, jotka on etsautunut selkäytimeen.
Yksi niistä on se, että erityisesti vaaleat ja rennon trikoiset merihenkiset vibat kuuluvat kevään ja kesän pukeutumiskoodistoon. En sano, että marin-tyyli kokonaisuudessaan kuuluu vuoden valoisammalle puoliskolle. Kipparitakit kultanappeineen sopii esimerkiksi erinomaisesti syksyyn ja talveen, puhumattakaan leveälahkeisista housuista upslageineen, tyypillisesti merihenkiseen tyyliin laskettavia nekin.
On kuitenkin ihan pakko tunnustaa, että tänään oli asuni kanssa vähän sellainen olo, kuin olisin erehtynyt vuodenajasta.

Pikkuriikkinen yksityiskohta on asun sukkahousut. En oikeastaan ikinä enää nykyisin käytä muita kuin mustia tai nudeja sukkiksia. Pääni sisällä on ilmeisesti joku vuodenaikakello, jonka mielestä syksyllä on ajankohta, jonka jälkeen nudet sukkahousut näyttävät täysin out-of-date. Ja sitten taas toisaalta keväällä tulee hetki, jonka jälkeen mustat näyttävät ainoastaan ja vain nuhjuisilta.
Sanoisin näin, että tämän päivän asuni (josta btw tykkäsin kovasti, mutta se vain tuntui olevaan väärään aikaan sijoitettu) tuntui epämukavalta siksi, että siinä oli niin paljon keveämmän vuodenajan elementtejä yhdessä. Taidanpa ottaa itselleni ihan haasteeksi, että yhdistelen kaiken hieman toisin ja todistan, että yleensä yksittäistä vaatetta ei ole tuomittu vain yhden sesongin vaatteeksi. Stailaus ratkaisee!

• t-paita, Tommy Hilfiger
• hame, H&M
• tunika, Ellos (saatu blogin kautta)
• kengät, Karl Lagerfeld Paris

“Casual Friday” on vakiintunut konsepti, mutta miten olisi, jos ottaisimme säännölliseen käyttöön myös ajatuksen rennon pukeutumisen maanantaista? Itse ainakin tunnen perjantaita useammin juuri maanantaisin, että en mitenkään jaksa kiskoa päälleni mitään tyköistuvaa tai ylenpalttisen skarppia.
Tänään oli juuri yksi niistä maanantaista ja siksi päätin mennä pukeutumisen kanssa sieltä, missä aita on matalin. Jalassa jooga-housuiksi nimeämäni viskoositrikoiset housut, lempparipörröneule ja valkoiset kaulukset markkeeraamassa pientä skarppiutta.
Housujen nimi tulee siitä, että meillä oli aikaisemmin toimistolla aina kerran viikossa rauhallinen jooga-hetki. Se oli niin vähän liikunnallinen, että vaatteiden vaihtaminen tuntui turhalta, mutta toisaalta kuitenkin sen verran pyörittiin lattialla, että ihan kynähameessa ei olo tuntunut mukavalta. Niinpä hankin tuollaiset siistihköt viskoositrikoopöksyt, jotka toimivat sekä työasuna että mindfullness-painotteisessa joogailussa.
Sittemmin toimisto-joogamme lopetettiin, mutta housut toimivat yhä mainiosti rennomman päivän toimisto-outfiteissa.

Tänään on tullut pohdittua muutenkin maanantain konseptia. Aamulla en ollut nimittäin millään päästä ylös sängystä, mikä johti ensinnäkin stressaavaan aamuhetkeen (inhoan lähteä kotoa, jos sänkyä ei ole pedattu!) ja nippanappa säällisen rajoissa toimistolle saapumiseen.
Jotenkin ymmärrän sen, että maanantaina on hankala herätä ja saada itsensä liikkeelle, jos viikonloppuna on tullut riekuttua yömyöhään ja nukuttua aamuisin pitkään. Mutta esim. viime viikonloppuna menin iltaisin nukkumaan about samoihin aikoihin kuin normaalisti arkisin ja heräsin sekä lauantaina että sunnuntaina ihan itsekseni ilman kelloa, virkeänä ja levänneenä juuri niihin aikoihin kuin milloin herätyskelloni normaalisti soi.
Eilen illalla ihan sama juttu; ajoissa nukkumaan ja unen kanssa ihan normaali yö. Mutta kun aamulla herätyskello puhelimessa pärähti pimputtamaan, olin ihan että “are you kidding me!!” ja torkutin niin monta kertaa, että lopulta oli ihan älytön kiire ja stressi suoriutua matkaan.
En voi kertakaikkiaan tajuta, mikä ihmeen logiikka tuossakin on! Miksi ihmeessä herään viikonloppuna virkeänä kellon soimisen aikoihin, mutta maanantaina sama tuottaa ihan kohtuutonta tuskaa?

Viime Tampereen-reissulla otin mukaani joitakin rakkaimpia muistoja äidistäni. Yksi niistä on äidin isältäni saama kaunis sormus. Sormuksen sisällä on kaiverrus: Matilta 11.11. -63. Äiti oli 21 vuotias, kun sai tuon syntymäpäivälahjaksi. Muistan, miten se oli äidin sormessa aina, kun olin lapsi.
Nyt sormus on minulla ja jotenkin tunnen äidin – ja oikeastaan isänkin – läheisyyden sen kautta.


Kalevala Korun 70-luvun versiot Halikko-korviksista ovat nekin peräisin äidin korulippaasta. Niissäkin on niin vahvat vibat, että välillä ihan hätkähdän, kun katson peiliin ja näen korut korvissani.
Myöhemmin äiti alkoi vaihdella paljonkin korviksiaan ja oli varsinainen korvakoru-fani, vaikkei muuten niin pitänytkään muista koruista. Omilta lapsuusajoiltani muistan kuitenkin, että niihin aikoihin juuri nuo Halikot olivat aina käytössä.
Ihanaa ja aika paljon myös haikeaa miten paljon muistoja ja elettyä elämää liittyy äidin vanhoihin lempparikoruihin.

• neule, Heidi Klumin Lidl-mallistoa
• kauluspaita, H&M
• housut, H&M
• sneakers, Nike

Kaulakoruhan tuohon asukokonaisuuteen olisi sopinut, mutta toimistolla kun kaulassa roikkuu aina kulkukortti, tulee harvemmin ripustettua rinnuksille mitään sen kummempaa.

Hiukan ristiriitaisin tuntein täällä kirjoittelen tätä asupostausta. Tekisi niin kovin mieleni hehkuttaa ihanaa, aurinkoista ja lähestulkoon kesälämmintä viikonloppua, jonka vietin pääasiassa ulkoilemalla ja säästä nauttien. Ja samalla jatkaa juttua kertomalla, miten toimistollekin on niin paljon helpompi pukeutua, kun ei tarvitse miettiä kylmää, viimaa tai päin näköä iskevää alijäähtynyttä vettä – eli normaalia lokakuumeininkiä.
Riemua hillitsee huomattavasti se, kun takaraivossa tykyttää selkeä tieto siitä, että kaiken tutkimustiedon mukaan kysymys ei suinkaan ole se, että säiden jumalat nyt poikkeuksellisesti halusivat hemmotella meitä pohjoisen asukkeja, vaan siitä, että ilmaston lämpeneminen, kasvihuoneilmiö, mahdollistaa tällaiset ääri-ilmiöt.

En mitenkään haluasi ahdistua ihanan täydellisestä ja poikkeuksellisen lämpimästä syysviikonlopusta nauttiessani. Yritän ajatella positiivisesti – ei kai nyt ihmiskunta voi olla niin hullu, että tuhoaisi sen ainoan planeetan, jolla tietojemme mukaan voi asua – mutta kieltämättä se on tosi vaikeaa.
Mietin omaa elämääni ja kulutustottumuksiani. Olen sekasyöjä, mutta syön kalaa korkeintaan kerran viikossa ja lihaa (kana, possu, nauta, riista) noin kerran kuukaudessa. Maitotuotteita menee tosin lähes päivittäin ja muniakin melkein joka viikko. Käytän käytännöllisesti katsoen kaikki vaatteet ja muut hankinnat loppuun, ennenkuin edes mietin korvaavia ostoksia, mutta toisaalta asun yksin kolmiossa kahden kissan kanssa. Ja kaupunkikissojen hiilijalanjälki ei valitettavasti ole mitenkään minimaalinen.

Viime viikolla töissä lounaalla juteltiin kollegoiden kanssa ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten on tärkeää, että ihan jokainen tekee voitavansa pysäyttäkseen negatiivisen kehityksen. Sillä on merkitystä, miten paljon lihaa syö ja kuinka usein jättää auton talliin. Kun riittävän monet tekevät saman pienen teon, vaikutus on yllättävän suuri. Vähän samaan tapaan kuin, kun nettishoppaillessa laittaa ostoskoriin vain tosi edullisia juttuja ja mielettömän hyvä diilejä, mutta loppusumma on siitä huolimatta aivan järkyttävän suuri. Samalla tavalla pienistä teoista kasvaa merkittäviä, kunhan riittävän moni osallistuu.
Totuuden nimessä täytyy sanoa, että en kirjaimellisesti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun tämän tiedostavan lounaspöytäkeskustelun päätteeksi porukat kyselivät toisiltaan, että “mitäs, Annica, mitäs te meinaatte tehdä syyslomalla?” (syysloma on täällä svennelässä vasta kahden viikon päästä ja koululaisilla se kestää koko viikon). Suurin osa oli lähdössä lentäen jonnekin lämpimään. Eli se siitä kasvissyönnistä?

Enkä nyt todellakaan väitä olevani mitenkään parempi, vaikka juuri syyslomalla en mitään erityistä lomaa aio pitääkään. Itseasiassa koko konsepti tuntuu vieraalta nyt, kun ei ole kotona asuvia lapsia. Vastahan tässä ollaan päästy kunnolliseen työnteon vauhtiin kesälomien jälkeen.
Sen sijaan ajatus siitä, että matkustaisin laiva-juna -yhdistelmällä Tampereelle joka kerta, kun sinne nyt äidin asioiden hoitamisen takia pitää matkustaa, tuntuu todella ahdistavalta. Ei niin, että sen paremmin Ruotsin ja Suomen väliä sukkuloivat lautat tai juna tuntuisi vaihtoehtona vastenmieliseltä, vaan ainoastaan siksi, että en mitenkään halua pitkittää niihin, itselleni varsin raskaisiin matkoihin kuuluvaa tyhjää aikaa.
Katsastin myös muistikirjani takasivulla olevan listan unelmieni matkakohteista – tai tarkemmin siis paikoista, jonne haluaisin matkustaa ja joissa en vielä ole käynyt. Montenegro ja Lissabon taisivat olla ainoat, jotka on jotenkin mahdollista saavuttaa lentämättä.

En halua kuitenkaan vaipua synkkyyteen. Teen omalta osaltani sen, minkä kykenen; syön lihaa ja maitotuotteita entistä harvemmin ja harkitummin – ja teen kaikkeni valitakseni lähilomia.
Kaiken tämän pohdinnan kuvituksena on tämän päiväinen toimistoasuni.

• t-paita. Ganni
• neuletakki, Dagmar
• hame, Primark
• kengät, Karl Lagerfeld Paris

Ihanaa perjantai-iltaa!
Mikäli Instagramiin on luottaminen, monessa paikassa Suomessa on tänään satanut vettä ja ollut ihan virallisen syksyistä. Aika harvoin kelit täällä meillä on mitenkään merkittävästi erilaiset, mutta tänään on ollut. Saimme nimittäin nauttia ihan harvinaisen epäsyksymäisestä perjantaista. Lämpötila oli virallisesti noin 15 kieppeillä, mutta auringonpaisteessa tuntui huomattavasti lämpimämmältä. Hulluin fiilis tuli kuitenkin paikoin navakasta tuulesta, jossa ei ollut häivähdystäkään syksyisestä kirpeydestä.
Perjantainen office-asuni koostui lämpöaaltoon sopivasti mukavista lempparifarkuista, raitateepparista, merinovillaisesta neuletakista ja yhä vieläkin uusiksi laskemistani Karl Lagerfeldin mustista avokkaista. Kokonaisuus on varsin rento, mutta kengät tuovat sen verran skarppiutta, että ihan ei tunnu siltä, että olisi lähtenyt kotivaatteissa töihin.

Avokkaat on tosiaan löytö alkukesän L.A.-reissulta, kun Karkin kanssa päätimme uhrata yhden lomapäivän outlet-visiittiin. Olen yleensä varsin maltillinen hankintoja tehdessäni ja monesti koen vaikeaksi shoppailla mitään erityisempää, kun olen matkoilla. Haluan mielelläni nukkua yön yli vähän pienempiäkin ostoksia harkitessani, mutta havaitsin itsestäni aivan täysin uuden puolen tuolla Ameriikan outletissa. Yksikään hankinta ei vieläkään kaduta – mutta että yhdellä kertaa tuli tehtyä sellainen määrä ostoksia, joita en ollut etukäteen suunnitellut, on itselleni täysin uusi kokemus!
Lupaan ja vannon, että se työn alla oleva elämys-/ekakertalaisen vinkit L. A.:ssa -postaus tulee vielä tänne blogiinkin. Ehdottomasti ennen seuraavaa reissuani sinne suunnalle… 😀

(siis mun jalat ei todellakaan ole noin päivettyneet… Meidän talon seinät on lämpimän tiilenpunaiset ja usein huomaan, että varsinkin aurinkoisella kelillä väri hohkaa ihoon niin, että se näkyy kuvissa, vaikka livenä sitä ei huomaisikaan. Useimmiten nämä meikäläisen asukuvat on otettu juuri siinä meidän ulko-oven ulkopuolella 😀 )



Kenkien lisäksi myös asun raitapaita on kotoisin samaisesta L.A.-outletista kuin avokkaatkin. En ole oikein ikinä identifioinut itseäni miksikään Tommy Hilfiger -tyypiksi, enkä tunne erityisen hyvin heidän mallistojaan, mutta tuolla outletissa olin mennä pähkinöksi. Tarjolla oli niin hurjasti kivoja perusvaatteita, helposti yhdisteltäviä laadukkaita t-paitoja ja neuleita varsinkin – ja ihan poskettoman hyvään hintaan. Lopputulos on se, että “pukeutumispalapelin peruspilarit” -kokoelmani sai muutamankin uuden jäsenen joukkoonsa.
Oikeastaan aika hauskaa, että sitä tuli jo alkukesästä hankittua toimistolle sopivia neuleita ja muita vetimiä. Hellekesän aikana niille ei tullut uhrattua ajatustakaan, mutta nyt, kun kelit pikkuhiljaa viilenee, tuntuu kuin olisi shoppailemassa uudelleen – paitsi että nyt se tapahtuu omassa vaatekaapissa!
Toinen uutuus tässä asussa on musta Dagmarin neuletakki. Se on todellinen super-löytö loppukesän aleista. Neuletakki on 100 % merinovillaa, malliltaan suora, yksityiskohtana pieni halkio sivussa ja aavistuksen pidempi takakappale. Klassinen pyöreä pääntie ja Dagmar-henkiset napit täydentävät kokonaisuuden.
Olen aiemmin vannonut pääasiassa Filippa K:n merinovillaisen perusneuletakin nimeen (garderobistani löytyy sekä musta että harmaa), mutta nyt huomaan toivovani, että Dagmar pitäisi tämän linjakkaan mallin valikoimissaan ja että tulevaisuudessa voisi hankkia sen useammassa värissä.

• t-paita, Tommy Hilfiger
• farkut, Lindex
• neuletakki, House of Dagmar
• kengät, Karl Lagerfeld Paris
• laukku, Mulberry

Postauksen otsikko olisi voinut kuulua myös: “syksy yllätti bloggarin”. Kävi nimittäin niin, että tänään aamulla en kiinnittänyt mitään erityistä huomiota säätilaan. Tyytyväisenä vain totesin, että ihanan aurinkoiset syyskelit jatkuvat ja kiskaisin päälleni viimeaikaisen perusunivormuni: t-paidan ja kynämittaisen neulehameen.
Siinä Tvärbanalle maanantaikiireessä hölkötellessäni havaitsin, että kylläpäs aamun kirpeys puraiseekin poikkeuksellisen kovasti paljaita pohkeitani. Kun sitten toimistolle kävellessäni tajusin, että säätila on todentotta muuttunut syksyisen raikkaaksi, oli jo auttamatta liian myöhäistä miettiä lämpimämpää asua.
Viikonloppuna täällä oli vielä varsin leppoisat kelit, vaikkei nyt enää kesälämpötiloista voinutkaan puhua. Siksi en tullut edes ajatelleeksi, että tänään saisin kipitellä koivet hileessä.

Voin siis aika vakuuttuneena todeta, että tänään oli viimeinen päivä, kun kuljin näin kesäisessä asussa. Toisaalta eletäänhän tässä jo syyskuun loppua, joten ei sitä nyt mitenkään erityisen yllättynyt pitäisi olla.
No, selvisin kuitenkin kotiin muuttumatta jääkalikaksi, joten menkööt tämänpäiväiset hytinät ikuisten oppirahojen piikkiin.

Tavallisen ja arkisen maanantain kruunasi tänään ihana suomalaisen muodin tapahtuma. Suomen suurlähettilään residenssissä sopivasti office-päivän jälkeen pidetty “Modigt Mode” -tapahtuma esitteli ison nipun suomalaisia suunnittelijoita ja brändejä. Osa, kuten esmes Balmuir ja RCollection oli itselleni entuudestaan hyvinkin tuttuja, mutta mukana oli myös nimiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.
Oli esimerkiksi ihan tosi mahtava nähdä ensimmäisen kerran livenä monissakin blogeissa vilahdellut Uhana Design ja heidän ihanat edustajansa ja superkauniit vaatteet. Arvostan suuresti sitä, että luonnonmateriaalien lisäksi käytetään hyväksi modernia teknologiaa, mikä näkyi Uhana Designin upeissa muuntokuituisissa luomuksissa. Minikokoista vohvelikangasta muistuttava materiaali tuntui aivan valtavan hyvältä ja kimonomainen malli houkutteli. Onneksi tässä on juurikin Tampereen reissu tiedossa – toivottavasti löydän putiikin, jossa kyseistä mekkoa on myynnissä!
Hurmaannuin myös aivan täysin Moiko-merkin heijastintumppuihin. Kertakaikkiaan fantastinen idea ja todella tyylikäs, laadukas ja nasta toteutus. Lähiympäristölleni varoitus: tiedätte, mitä tulette saamaan joululahjaksi!

Olin tosiaankin aivan jäätymistikahtumisen partaalla tänään joka kerta, kun jouduin olemaan ulkoilmassa. Ja jos nyt ihan totta puhutaan niin olin kyllä totaalisen kohmeessa myös toimistolla, mutta jos tuollaiset pikkuseikat jätetään huomioimatta niin tykkäsin asustani muuten oikein kovasti.
House of Dagmarin raitaneulehame on ollut suosikki jo vuosikausia, samoin alunperin Peetun joltain kaveriltaan perimä Leviksen farkkutakki. Uutta on Victoria Beckhamin “It’s a dark but happy place” printtitee ja Ameriikan reissulta löytyneet aivan täydelliset, klassiset Karl Lagerfeldin avokkaat.
Tykkään molemmista aivan valtavasti. Olen ollut puolisalaa vähän ihastunut Victoria Beckhamiin jo vuosikausia enkä voinut vastustaa valloittavan itseironista limited edition -paitaa.
Ja hei – nuo avokkaat on ehkä ihanimmat evö! Varsinainen L.A.-reissupostaus on edelleen työn alla – ei ole ihan pikkujuttu käydä läpi noin 2000 kuvaa ja yrittää tiivistää viikon elämykset yhteen blogijuttuun. Mutta sen kyllä sanon, että siellä tosiaankin ymmärtävät outlet-homman päälle. Ei ollut puhettakaan mistään puolivillaisista – 30 % alennuksista ovh:sta, vaan hinnat olivat paikoin niin alhaiset, että meinasi ihan vauhtisokeus iskeä.
Sieltä löytyi mm. nämä avokkaat, jotka nyt haluavat poseerata kaikilta mahdollisilta kanteilta!




Viime viikonloppuna keräilin jo päällimäisiä sandaaleita ja muita kesäisempiä kenkiä laatikoihinsa talvisäilöön seuraavaa sesonkia odottamaan. Ensi viikonloppuna taidankin sitten roudata kaikki kesäisemmät vetimet varastoon myös.
Oikeastaan aivan todella ihanaa, että nyt voi hyvillä mielin aloittaa virallisen neulepaitakauden!

• t-paita, Victoria Beckham
• hame, Dagmar
• takki, Levi’s
• kengät, Karl Lagerfeld Paris

Viikonloppuna mietin, että nyt varmaan olisi hyvä aika alkaa laitella kesävaatteita talvisäilöön. Pyykkäsin shortsit ja rantahuitulat, keräilin sandaalit kenkälaatikoihin, siirsin sitten kaiken vaatehuoneeseen ja kellariin odottamaan seuraavaa sesonkia. Pientä järjestystä sain aikaiseksi ja varsinkin kenkien kohdalla homma tuntui helpolta.
Vaateosastolla olikin sitten hankalampaa. Valkoiset farkut on kesähousut kyllä, mutta siinä puuhaillessani näin kuitenkin itseni yhdistelemässä niitä hiekan väriseen muhkeaan neuleeseen ja ruskeisiin nilkkureihin. En tiedä tulenko koskaan kyseistä asua testaamaan, mutta farkut saivat toistaiseksi jäädä käyttövaatteiden pinoon.
Toinen kesävaate, joka ei ainakaan ihan vielä päätynyt talvisäilöön, on kuvan sininen liuhuhihainen mekko.

Koko kevään ja kesän ehdottomaksi suosikkivaatteeksi muodostunut mekko on alunperin peräisin tästä Elloksen kanssa keväällä tekemästäni kampanjasta. Tiesin heti, että tuo ei tule pölyyntymään henkarilla, mutta enpä arvannut, miten moneen tilaisuuteen se taipuu. Kaikenlaisten menojen lisäksi mekko on ollut kirjaimellisesti vakipelastaja, kun olen pähkäillyt, mitä ihmettä laittaisin toimistolle.
Ei siis varsinaisesti mikään ihme, että mieluusti venytän monesta pukeutumiskriisistä pelastaneen kesämekon käyttösesonkia.

Huivi on peräisin Henkkamaukan Conscious-collectionista. Tykkään hurjasti sen värisävyistä, jotka on tavallaan tosi raikkaat, mutta sitten kuitenkin myös syksyyn sopivan muhevat. Sen täytyy olla tuo pihlajanmarjan punainen, joka sen tekee!

Tässä lähärissä viimeaikojen lemppariharrastukseni tuloksia: Olen viettänyt iltoja ja viikonloppuja näpräten luonnonkristalleista voimakoruja ranteeseen ja korviin.
Alunperin ajatus lähti siitä, että pidin aina joitain kristalleja taskussa voimaa, suojaa ja energiaa tuomassa. Sitten tuli kesä ja asut, joissa ei välttämättä ollutkaan taskuja. Pähkäilin, että miten ihmeessä pidän mukanani tarvittavat kivet, kunnes päädyin keksimään pyörän uudelleen: koruina tietenkin. Niinkuin ihmiskunta on tehnyt läpi historiansa. 😀

Tsekkasin juuri Elloksen sivuilta, ja näyttäisi siltä, että sinistä suosikkimekkoani on siellä vielä jäljellä – ja nyt peräti -40% alennuksella. Ja näköjään siitä löytyy myös musta kukallinen versio myös.
Nyt alkoikin kova kamppailu itsensä kanssa, että mitenkäs tämän ostolakkolaisen kanssa käy… Toisaalta, ihan paras mekko voisi kyllä mielellään löytyä omasta garderobista myös kukallisena. Ei se ainakaan käyttämättä jäisi. (Kaupalliset linkit)

• mekko, Ellos
• farkkutakki, Levi’s
• kengät, Vagabond
• huivi, H&M