Category: Oma elämä

Kello on jo ainakin vähintään ziljoona, illan todo-lista edelleen loppumaton, enkä ole edes alkanut vielä pakata huomista reissua varten. Lähtö on kuitenkin jo aamulla aikaisin… Loistavasti palvellut pikkuisen isompi Samsonite pitäisi kaivaa kellarista. Yhden yön Helsingin matkaa varten ei nyt ihan hillittömästi tarvitse kampetta, mutta kun on vähän sunnuntai-suunnitelmia, on parempi varustautua kunnon laukulla.

Matkalaukkuun pitää pakata jotain kivaa sekä Indiedaysin palaveria että Voicen muotiviikkoa varten. Vahvoja jatkoon pääsijöitä ovat ainakin uusi Åhlénsilta hankittu jakku ja prässihousut, Peetulta lainattu Ramones-paita ja nahkashortsit sekä yhdet kivat korot.

Kun vielä joku tulisi ja tiskaisi nuo tiskit ja lakkaisi mun kynnet, niin eihän tässä muuta tarvitsisi tehdä kuin miettiä kuka kihartaisi mun hiukset ja… ja nukkumaankin pitäisi ehtiä!

Ette ikinä arvaa, mitä olen tehnyt tässä viimeisen puolitoistavuorokautta (sen lisäksi tietysti, että olen ollut töissä, ollut reipas ja treenannut, jonottanut puoli ikuisuutta poliisilaitoksella saadakseni tilata uuden passin, etsetera, mutta you got the point?). Olen nimittäin viihdyttänyt itseäni niinkin älykkäällä ajanvietteellä kuin Stockan Hullujen Päivien nettikatalogin selaamisella!!

Tiedän, että useimmat vähänkään intelligentimmin elämään – ja siksi myös shoppailuun – suhtautuvat kanssaihmiset halveksuvat räikyvänkeltaisten teemapäivien massoja liikuttavaa voimaa. Yhtä usea kertoo välttelevänsä kyseisenä säännöllisesti toistuvana ajanjaksona paikkaa, joka muuten toimii samaisten ihmisten lempparishoppailumekkana. Vaikka nämä ihmiset toki harvemmin myöntävät shoppailevansa. Harkittujen hankintojen teko on luonnollisesti eri asia kuin kevytkenkäinen shoppailu. Eller?

Hur som helst. Tajusin (bf:n ystävällisellä avustuksella), että ensi viikonloppuna, kun olen Suomessa Indidaysin palaverissa ja Voicen muotiviikolla, pääsen ensimmäisen kerran yli kymmeneen vuoteen Stockan Hulluille Päiville!! Jee vähänkö kivaa! Toivottavasti on ihan törkee tungos! 🙂

Vanhastaan muistan hämärästi kyllä pikkuriikkisen ongelman. Esitteissä ja mainoksissa monet Hullujen Päivien tuotteista – varsinkin vaatteista – vaikuttivat aivan mielettömän hyviltä tarjouksilta. Sitten paikanpäällä saattoi vain ihmetellä, että kuuluuko milloin minkäkin laatumerkin valikoimiin ihan oikeasti myös niinkin kyseenalaista kampetta. Vai onko totuus yksinkertaisesti se, että hullujapäiviä varten valmistetaan omat mallistot, jotka ovat hädin tuskin sen väärti, mitä niistä hullunmyllyssä pyydetään.

Toivorikkaana olen silti laittanut Hullut Päivät -ostoslistalleni kaikenlaista kivaa. Ensisijaisena tavoitteena olisi tehdä arkiaamujen riesasta, eli säällisestä toimistopukeutumisesta, edes himpun verran vähemmän tuskallista ja aikaavievää.

Hmmm… Alku on aika lupaava, ainakin, jos ajatus oli metsästää toimistolle sopivia vetimiä. Punaisen mekkosen rinnuksissa lukee ehkä paremminkin “glögikutsut” tai “näyttelyn avajaiset” kuin “jälleen yksi päivä töissä”, mutta onhan se vaan niin hieno! Hehkuva väriltään ja leikkaukseltaan klassisen sensuelli. DKNY:n mustaa mekkoa toivottavasti löytyy vielä sunnuntaina! Tuossa olisi todellista potentiaalia hyviksi työhaalareiksi. Jos vaan materiaali on tarpeeksi laadukasta ja mattapintaista.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten joskus vaan voi vipottaa päästä. Oikeastaan en tykkää yhtään vaaleanpunaisen neulemekon hörsyläruusukkeesta. Vietin niin paljon aikaa pohtien, että mahtaako sen saada siitä kivuttomasti pois (todennäköisesti saa…), että nyt tuntuu, että tuo neuletakki on saatava ihan just siksi, että siinä on tuo hässäkkä. Ehkä kuitenkin tummansinsenä. Chanel-inspiroitunut jakku on samalla tavalla vähän kamalanihana. Tosin uskon, että se näyttäisi ihan toiselta, jos sen stailaisi niinkuin olen ajatellut: farkkujen ja valkoisen, vähän löysemmän mallisen topin kanssa.

Tässä taas on voittajaehdokkaita “täydellinen työvaate” -kisan toimisto-kategoriaan. Tosin taas sama kysymys vaivaa: Onko laatu oikeasti sama kuin ko. merkeillä normaalistikin? En  tunne esimerkiksi Ril’siä kovin hyvin, mutta käsittääkseni se on mielletty sinne laadukkaampaan päähän kotimaista vaatetuotantoa? Siksi tuntuu pikkuisen yllättävältä, että ainakin ex-ompelijan silmissä tuo yksinään taustaa vasten kuvattu mekko loimottaa epäilyttävästi pääntieltä jo kuvassa..

Vaatteista ehkä tehdään omia hullutpäivät-versioita, ja miksei kodintekstiileistä yhtälailla. Sensijaan elektroniikasta, kosmetiikasta, huonekaluista, astioista tms. tuskin. Varsinaisesti en todellakaan tarvitse erityisesti mitään, mutta enpähän voinut olla huomaamatta, että hulluuksista saisi nyt tosi edukkaasti täydennystä meidän viinilasisarjaan samoin kuin aterimiin.

Viinilaseja pitäisi ehdottomasti olla enemmän, vaikkei muuta niin niitä potentiaalisia isoja päivälliskutsuja odotellessa. Lisäksi olin jostain syystä ihan siinä uskossa, että tuo Hackmanin Memory-malli on jo aikapäiviä sitten lopetettu – ja harmitellut sitä, ettei aikoinaan tullut hankittua enempää… No, nyt niitä sit sais. Mariskooleja välttelin Suomen-vuosina liian tärkeilevinä ja stereotyyppisinä. Täällä suuren ja mahtavan meren toisella puolella ne ovat alkaneet näyttää aina vain kivemmilta ja kivemmilta. Mieluiten kyllä haluaisin 12 kpl savunharmaata kulhoa, joita voisi sitten käyttää jälkiruokien kanssa. Ja nyt kun kerra toivomaan alettiin, niin haluaisin raikkaan ruudulliset Himlan lakant myös. Kitoos! 🙂

Mitäs siellä ruudun toisella puolella on hamstrattu? Vai onko keltahulluus big no-no? Kaverini Tinni on ostanut kuulemma ainakin kirkasvalolampun, mutta mitä muita löytöjä siellä on tehty? Ja onko kokemuksia tämän vuoden kamppeiden laatutasosta? Ajattelin ainakin täydentää perheen sormikas-varastot talven varalle, jos vaan ovat edes siedettävät hinta-laatusuhteeltaan. Ja varmaan jotain muutakin eksyy ostoskassiin, jos nyt ei hyllyt ihan tyhjyyttään kumise sunnuntaina.

Lentoliput Berliiniin on nyt varattu! Jei!! Vajaan kolmen viikon päästä on tiedossa ihana city break bf:n kanssa. Vähänkö mahtavaa!!

Ohjelmassa on hyvän, Berliinissä asustelevan, ystävän  synttärikemut. Varsinaisesti mitään muita suunnitelmia ei ole. Pelkästään ihanassa kaupungissa hilluminen riittää. Paitsi että muurimuseossa voisi käydä. Jos vaikka tuo hippasen surreaslistinen ajanjakso lähialueella ja lähihistoriassa muuttuisi vähän konkreettisemmksi.

Edellisellä – sinänsä erinomaisen mukavalla – Berliinin reissulla ohjelma, ravintolat, yöpymiset etsetera oli mukavasti fiksattu järjestäjien puolesta. Yövyttiin muitten bloggareitten kanssa hauskassa Michelberger hotellissa ja syötiin hyvissä ravintoloissa..

 

Jotenkin tuntuu kuitenkin erityisen tyhmältä kulkea omia jalanjälkiään – vaikka ne olisi olleet kuinka hauskat. Tiedän, että ainakin puoli blogosfääriä ja varmasti muutakin kansakuntaa on käynyt lähiaikoina Berliinissä. Olisi tosi mahtavaa saada vähän hyviä vinkkejä, mistä löytyisi mukava, tunnelmallinen, ei-sikakallis, persoonallinen yöpymispaikka ja samat kriteerit täyttäviä ravintoloita, kahviloita, kortteleita…

Nyt tarvitsisin apua!

Olen jo pitkään miettinyt, miten saisin ohjelmaani jotain lihaskuntoa kehittävää treeniä. Kun istuu päivät päästään (ja useimmat illatkin…) tietokoneen näppiksen ääressä, tuntuu, ettei pelkkä lenkkeily tai muu satunnainen aerobinen liikunta yksinään riitä. Hartianseutu, selkä ja oikeastaan koko yläkroppa huutaa apua, jonka oletan löytyvän painoharjoittelusta.

Ongelma on vain se, että inhoan treenata kuntosalilla. Pelkään sotkeutuvani laitteisiin ja aina joku lihasmörkö läähättää niskaan: onks sulla vielä monta sarjaa jäljellä? Ei ole kovin tehokasta, jos ensimmäinen ajatus on: joko saa lähteä kotiin.

Body Pump oli pitkään mainio ratkaisu, mutta näin yhdentoista vuoden jälkeen se tuntuu yksinkertaisesti puuduttavan tylsältä. Ja jostain syystä olen viime aikoina onnistunut eksymään sellaisten ohjaajien tunneille, jotka lätisevät jokaikisen biisin välissä niin pitkään, että motivoituneemmaltakin menee hermo.

Facebook – tuo moderni informaation ja inspiraation kultakaivos – on kertonut, että suorastaan hämmästyttävän suuri osa tutuistani treenaa kahvakuulien kanssa. Kiinnostus heräsi, mutta huomaan olevani aiheesta ihan pihalla…

 

Tarvitsisin siis apua!

  • Onko kahvakuulille yleensä jotain ohjattuja tunteja vai tapahtuuko treenaus issekseen?
  • Mistä sitä tietää, miten kuulia kuuluu heilutella?
  • Riittääkö yhden kokoinen paino, vai pitäisikö niitä olla useampia?
  • Mistä tietää, minkä painoisen kuulan hankkii? Mikä sopisi aloittelijalle?
  • Treenataanko yleensä yhdellä vai kahdella kuulalla?
  • Onko treenaaminen “turvallista” (joku fb-kaveri valitti, että ranteet tulivat kipeäksi)?

Olisin erittäin kiitollinen kaikista uuden treenimuodon aloittamiseen liittyvistä vinkeistä!!

Nyt jo toista päivää täällä riehuu joku mahoton myrsky, mutta vielä viime viikonloppuna oli tosi vaikea uskoa, että ollaan jo syyskuun puolivälissä. Niin kesäisen lämmintä ja aurinkoista oli!

Bf räpsi kuvia koko päivän mittaiseksi venähtäneeltä promenadilta.

Hammarby Sjöstadista kanaalin yli Söderiin liikennöivä lautta on saanut uuden pysäkin. Ihan just melkein meidän kotioven ulkopuolelta – nice!!

Broöppning

Jotenkin sitä ei vaan voi uskoa, että syyskuussa voi vielä olla niin lämmintä. Sukkahousut olivat aivan liikaa ja takkikin päällä vain lähinnä siksi, kun en jaksanut raahata sitä koko ajan kainalossa. Tässä Nytorgetin kulmilla.

Mekko on Peetun Forever21:sta tilaama ihanuus. Sain lainata sitä, kun kerroin, että nyt olisi pakko saada jotain, mikä rimmaa kypsien pihlajanmarjojen kanssa.

Kahvitauko häämöttää… 🙂

“Mutta hei, onks tää mun mekko täältä takaa hyvin?? Oota hetki…”

Kuka on sanonut, että piknikillä pitää istua nurmikolla kosteuden ja kaiken maailman pikkuötököiden kiusaamana? Converset säästyy ruohonvihreiltä raidoilta, kun retkiviltti levitetään leppoisasti jalkakäytävälle. Eväskorikin pysyy paremmin pystyssä, eikä lähin kahvila ole muutamaa metriä kauempana, jos oma kaffetermos tyhjenee ennen aikojaan.

Skånegatan 19.23

 

Oli ihan pakko laittaa tähän loppuun vielä bonus-kuva iltakävelylenkiltä tästä meidän kotinurkilta. Tekisi melkein mieleni lähettää tämä jonnekin maailman älyvapaimmat varoituskyltit -saitille…

Siis oikeesti!? Heikkoa jäätä?!

On kyllä ihan hillittömän hyvä, että varoitettiin… En oikein tiedä parantaako vai pahentaako asiaa kyltin pienellä painettu lisäkaneetti: voimassa vain talvella.

Viimeisen kesälomarupeaman jälkeinen lamaannus ja yleinen blääh töissä tapahtuneisiin muutoksiin on ollut osasyy arkiviikon blogihiljaisuuteen. Olen täydestä sydämestäni iloinen sekä suosikkipomoni, että parinkin hyvän kollegan harppauksista uusiin haasteisiin, mutta kyllä vaan jotenkin tuntuu tiimissä tyhjältä…

Puolihaikean perjantain pelastus odotteli postiluukussa. Kutsu Suomen Ellen Style Awardseihin ei olisi voinut tulla parempana päivänä!

Nyt on vain muutama ongelma jäljellä:

  1. pystynkö ottamaan töistä pari päivää vapaata keskellä viikkoa ja kiireistä lokakuuta Helsingin reissua varten
  2. mitä ihmettä sitä pitäisi laittaa päällensä, kun kutsussa lukee “tumma puku”
  3. ketä äänestäisi vuoden pukeutujaksi (vahva vinkki: Pupulandian Jenni ja Thing for the Bling Teemu)

Problemz, I haz dem!

Old stuff