Tässä vähän tiistain muotiviikkofiiliksiä.. On tää iPhone vaan hieno peli, kun voi tosta vaan bloggailla viimeisimmät kuulumiset tunnelbanassa matkalla kotiin!

Tänään meni päiväsaika ihan niissä kuuluisissa oikeissa töissä. Päivällä ei muotiviikon ohjelmassa ollut onneksi mitään ihan hillittömän kiinnostavaa, joten en harmittele sitä mitenkään erityisesti. Paitsi, että The Local Firm oli kuulemma ollut tosi hyvä. Oh well…

Mmmm.. Ehdin kuitenkin nauttia näytösmeiningistä ihan tarpeeksi. Dagmar esmes oli tosi ihana, mutta siittä huomenna tarkemmin.

Julia Koistinen on tuore suunnittelijalupaus. Massiivisen catwalk-näytöksen sijaan hänen luomuksiaan oli esillä Awesom Rags -putiikin näyttelyssä.

Hiuslisäkkeet asuissa on Julia Koistisen mukaan kommentti turkisten käyttöä vastaan.

Itse suunnittelija oli pukeutunut pääasiassa vintageen.

Lippis on Julia Koistisen omasta mallistosta.

Kävin myös tsekkailemassa Maria Nilsdotterin upeita koruja.

Vielä tähän loppuun muotiviikon virallinen kampaus:

Pikaisesti sutaistu nuttura keikkuu about jokatoisen muotiviikkovieraan takaraivolla! 😀

Heips ihanat!

Olen nyt matkalla Balille – jeee!! Tästä syystä blogissa on nyt pari seuraavaa viikkoa vähän hiljaisempaa. Olen kyllä ajastanut pari juttua iloksenne (mm. yksi kiva arvonta!) ja aivan varmasti tulen kertomaan kuulumisia matkan aikana.

Luv,

Minttu 🙂

Vuoden toisen viikon treenit sujuivat alkuun hyvin. Mutta sitten Keskiviikkona alkoi kurkku tuntua kipeältä ja torstaina olikin sitten jo aika flunssainen olo. Peruutin torstai-illaksi varaamani Body Pumpin, koska tuntui, että puolikuntoisena ei ole mitään järkeä raahautua SATSiin. Se taisi olla ihan hyvä päätös, sillä lauantaina olo oli jo ihan hyvä ja tänään sunnuntaina uskaltauduin salille.

Viikon plus-saldoihin voi laskea myös sen , että opin mikä sen laitteen nimi on, mitä olen täällä kutsunut stepperiksi. Se on kuulemma cross trainer. Kuullostaakin paljon tehokkaammalta kuin stepperi… 😀

TREENIT VKO 2

Maanantai SATS cross trainer 35 min + lihaskunto 30 min

• Jonkun varaussekaannuksen vuoksi meille ei Peetun kanssa ollutkaan pilettejä jo vakioksi tulleeseen maanantain boxingiin. Vedettiin kuitenkin ihan tehokas treeni salilla. Ensin 35 min cross trainerillä, keskisyke oli noin about 145, mitä pidän tässä vaiheessa ihan hyvänä. Peetu tosin sotki laitetta 40 min noin 150 keskisykkeellä. Lopuksi tehtiin ylävartalotreeni lähinnä hartioihin ja selkään keskittyen + vatsat tietty ja nopeat loppuvenytykset.

Keskiviikko SATS Body Balance 55 min

• Olen käynyt aikaisemminkin tällä samalla tunnilla. Vakiohjaaja on ollut mielestäni ihan ookoo, vähän leuhkan oloinen (tai ehkä ne oli vain ne silikonirinnat…), mutta erittäin ammattitaitoinen. Nyt paikalla oli uusi ohjaaja, joka selosti, että tämä on hänen uusi vakituntinsa. Ymmärrän, että kaikki on joskus alottelijoita ja kokeneemmaltakin menee homma joskus pieleen. Sanotaanko nyt niin, että onneksi olen aikoinani käynyt aika paljon balancessa. Sain ihan ookoo venyttelyt ja ne vatsa- ja selkälihastreenit, mitä ohjelmaan kuuluu. Ohjaajan puolesta jännittämisen olisin voinut jättää väliin.

Sunnuntai SATS cross trainer 40 min + lihaskunto 20 min

• Yritin varata sunnuntai-aamulle Pumppia heti, kun tajusin, että olen taas treenikunnossa. Nojoo – kaikkiin mahdollisiin ryhmäliikuntajuttuihin oli vähintään 15 henkeä jo jonossa. Eli päätin samantien, että sunnuntaina vedetään taas – nyt jo melkein suosikkitreeniksi muodostunut kombinaatio – cross trainer ja yläkropan lihastreeni salilla. Olis tosi hvyä fiilis! Keskisyke oli hiukan maanantaista alempi, mutta kuitenkin yli 140. Venytykset jäivät aikas ylimalkaisiksi, mutta muuten olen tosi tyytyväinen sunnuntai-aamun treeniin. Miten älyttömän mahtava fiilis aloittaa aurinkoinen sunnuntai sopivasti hikisellä treenillä!

Toka treeniviikko meni siis ihan ookoo. Jälleen kerran suunnitelmat olivat perusteellisemmat kuin mitä sitten lopulta sain toteutettua. Tällä viikolla tunsin kuitenkin, että treenaamaan lähteminen oli tosi mukavaa. Torstain peruuntunut pumppi kyllä harmitti – ja se on kyllä oikeastaan aika tyhmää. Silloin kun on terve suhtautuminen treenaamiseen ei vilustumisen takia väliin jääneen kerran pitäisi harmittaa.

Huomenna lähdemmekin sitten Vesan kanssa odotetulle kahden viikon reissulle Balille. Aion ottaa juoksutossut mukaan. Ohjelmassa on tietty myös surffausta ja alkumatkan majapaikkamme mainostaa, että joka ilta on mahdollista osallistua sunset yoga -tunnille. Eli ihan pelkäksi loikoiluksi reissu tuskin jää, mutta kahtena seuraavana sunnuntaina taitaa nämä viikkoraportit jäädä pois. Ehkä voisin kirjoitella matkatreenispesiaalin, kun olen taas kotona… 🙂

Melkein aina, kun täällä blogissa esitellään Karkin tai Peetun asuja, pötkähtää kommenttiboksiin kysymys tyyliin “anteex, mutta kuka on toi Peetu/Karkki“. Pidempään mukana olleet tietävät, että molemmat ovat blogin pääjehun, Mintun, tyttäriä.  Analyticsin mukaan täällä on kuitenkin niin paljon uutta jengiä lukijoina, että pieni update lienee paikoillaan. 🙂

Esittelyssä siis blogin special guest starat Karkki ja Peetu!

 PEETU

• nimi: Elina. Peetu alkoi kutsua itseään Peetuksi heti puhumaan opittuaan. Tytön itsensä mukaan kukaan ei enää käytä ko. lempinimeä. Äiti on eri mieltä… 😀 
• ikä: 18 v. hutikuussa 19.
• koulu: Rytmus-lukion kolmannella luokalla, pääsee ylioppilaaksi tänä keväänä. Lukion jälkeiset suunnitelmat eivät ole vielä kirkastuneet – paitsi että pidempi reissu Aasiassa ja muutama työkuukausi Australiassa odottaa viimeistään ensi syksynä!
• muuta: viikonlopputöissä Americana vintage-putiikissa Tukholman keskustassa ja tykkää työstään kovasti! Lisäksi Peetu on aika velho laittamaan ruokaa. Muutamia bravuureja on esitelty blogissa My Kitchen is my Kingdom.

KARKKI

• nimi: Karoliina. Karkki-lempinimi on ollut käytössä jo varmaan 15 vuotta. Se taipuu onneksi hyvin ruotsalaiseenkin suuhun muodossa Carkey…
• ikä: 21 v. maaliskuussa 22.
• opiskelut: toinen vuosi lakiopintoja menossa Uppsalan yliopistossa.
• muuta: asustelee puoliksi omassa alivuokralaiskämpässä Uppsalassa ja puoliksi poikaystävän luona Tukholman Kungsholmenilla. Käy onneksi viikottain moikkaamassa äiskää, pikkusiskoa ja Sunshine-kisua. Karkki on joskus ennen Indiedays-aikoja kirjoitellut  muutaman jutunkin tänne Go 4 it vol. 2 -blogiin. Kiinnostuneet voivat tsekkailla niitä tagin Karkin jutut -alta. 🙂

PEETU & KARKKI

… jakoivat yhteisen huoneen niin kauan, kun Karkki asui kotona, treenaavat yhdessä SATSissa, käyvät välillä viihteellä yhdessä ja käyttävät vapaamielisesti toistensa vaatteita. Lisäksi rrrakastavat lojua kotona maratontölläämässä tv-sarjoja. Onneksi yhteisten lemppari tv-sarjojen lista on loputon – SATC, Gillmore Girls, Gossip Girl, Big Bang Theory, How I met Your Mother… ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan!

Varsinaista “Kysy” -postausta ei Go 4 it vol. 2 :ssa ole järjestetty ikuna. Nyt kuitenkin ollaan täällä valmiina vastailemaan, jos joku asia jäi vielä mietityttämään. 🙂

Hmmm… Nyt jo vähän nolottaa, että lupasin tilittää joka sunnuntai viikon treenit. Mutta ehkä tämä nyt käy sellaisesta ruotsalaistyyppisestä pehmeästä alusta.. Ei kyllä ollut muuten mitään tunkua SATSilla täällä ainakaan alkuviikosta. Eli ehkä meitä mjukstarttaajia on muitakin.

Suunnitelmat olivat (luonnollisesti) huomattavasti polleammat, mutta tuli sitä nyt kuitenkin liikuttua ihan oikeastikin muutakin kuin haaveissa.

TREENIT VKO 1

Maanantai SATS Boxing 75 min

• Oli ihan hyvä fiilis ja treeni sujui hyvin. Tunnin lopussa tosin kädet alkoivat olla jo ihan muusia ja piti ihan tietoisesti keskittyä, etten jännitä niskaa kompensoidakseni makaronikäsivarsia. Niskajännityspäänsärky ei ole kiva treenituliainen. Ohjaaja kertoi, että se oli hänen viimeinen tuntinsa meidän vakisalilla Sicklassa. Harmi – juuri, kun ehdittiin tottua hänen ohjaustyyliinsä ja saamaan kunnon fiilis tunnista. Huomasin, että Peetu alkaa olla jo aika hurja treenikaveri. On ihan täysi työ ottaa vastaan iskuja ja potkuja…

Tiistai SATS stepperi 30 min ja venytykset

• Oikeastaan inhoan sydämeni pohjasta salilla käymistä ja varsinkin niitä kammottavan näköisiä aerobisia laitteita. Mutta kun rikkoontunut selkä ei kestä ihan oikeaa juoksemista, on stepperi paras vaihtoehto. Tolkutan itselleni “tämä on rehabia ei treeniä, tämä on rehabia ei treeniä…”. Ja niin ehkä pääsen ihan oikeasti juoksukuntoon vielä kevääksi. 30 min kohtuullisella vastuksella ja kiitettävällä, mutta ei läkähdyttävällä tempolla. Ok fiilikset, vaikka aina noista koneista noustessa on pää vähän pyörällä. 🙂

Sunnuntai kahvakuula 45 min kotona

• Ei oikeastaan olisi ollut aikaa ja kaikkea muutakin olisi pitänyt tehdä. Kotitreenauksessa on kyllä ihan omanlaisensa stressitekijät. Kun on SATSissa tai ulkona lenkillä, niin sitä on sitten siellä eikä muuta voi. Kotona on aina kaikenlaista, mitä pitäis tehdä – tai olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Keskity nyt siinä sitten johonkin treenihommaan. Varsinkin joogaaminen on lähestulkoon mahdotonta kotona. Kahvakuulan kanssa heiluminen on vähän helpompaa, varsinkin, kun sain about 45 min kestävän ohjelman, jota voi katsella tietokoneelta ja tehdä liikkeet sen mukaan. Melkein kuin olisi tunnilla. 😀

Hyvällä tahdolla voidaan siis laskea, että vuoden ensimmäiseen viikkoon mahtui kolme treenikertaa. Jotenkin nuo alle tunnin sessiot ei oikein tunnu oikeilta, mutta joskus joku liikuntaguru on sanonut mielestäni tosi kannustavasti/lohduttavasti: jokaikinen otettu askel on parempi kuin ei mitään! Eli siis lasketaan viikolle yksi yhteensä kolme treeniä. Ja toisaalta voisin kyllä väittää, että perjantainen joulukuusen poisvienti – ja etenkin neulasten imurointi koko kämpästä – kävi kyllä ihan urheilusta sekin..

Ensi viikoksi on suunnitteilla jälleen boxingia Peetun kanssa, joogaa/body balancea (pitäisi niiiin venytellä enemmän…) ja jotain hikiaerobista vielä. Saa nyt nähdä jaksanko nousta taas stepperille, se on niin kuolettavan tylsää – vaikka kuulemma tosi hyväksi selälle.

Hermot kestivät alennusmyyntitunkua aika hyvin ja sain oikein kannettua kotiin pari ostoskassiakin. Tosin toinen COS-kassi kuuluu yhdelle toiselle bloggarille…

Ei ole tarkoitus leveillä pelkillä paperikasseilla. Ostokset kuitenkin ansaitsevat tulla valokuvatuksi vähän kauniimmassa valaistuksessa. Oikeastaan halusin tulla kertomaan uskomattoman hyvästä palvelukokemuksesta, joka teki aleshoppailusta lähestulkoon siedettävää.

COSilla pyöriessä kului melkein pari tuntia. Osa ajasta meni toki tilanteen vaatimien tekstiviestien näpyttelyyn, mutta pääasiassa yritin kuitenkin a) tutustua tarjontaan b) valita sovitukseen pääsevät vaatteet c) päästä sovittamaan d) maksaa.

Tungos vaaterekeillä ei ollut ihan kaamea, mutta ale-vaatteisiin käsiksi pääseminen vaati kuitenkin sen verran yhdistettyjä pujottelu- ja lähitaistelutaitoja, että hermot olivat mennä aivan välittömästi. Hetki joogahengittelyä ja itsetsemppausta (nythän shoppaillaan, piruvie, kun tänne sitä varten tultiin!) auttoi ja pääsin kilometrin mittaiseen pukukoppijonoon peräti kuuden eri vaatteen kanssa. Jonottaminen on syvältä. Vähältä piti, että en jättänyt haalimaani vaatekasaa siihen ja lähtenyt niine hyvineni takaisin kotiin.

Onneksi en lähtenyt sillä olisin jäänyt vaille täysin ainutlaatuista palvelukokemusta! Tiedätte varmaan tunteen, kun on jonottanut sovituskoppiin jonkin aikaa ja käsivarrelle kasatut vaatteet alkavat tosissaan painaa. Kun sitten vihdoin on ensimmäisenä jonossa katsastaa vallan makuun päässyt jononvalvojamyyjä tullimiehen tarkkuudella, että et vahingossakaan ota liian montaa vaatetta mukaasi koppiin. COS on tajunnut, että sovituskoppihomma ei todellakaan ole shoppailun miellyttävin vaihe – eikä sitä ole syytä pahentaa myyjän ärhäkällä poliisiasenteella.

Olin varautunut normaaliin meininkiin ja olin varmasti klassisesti holkki auki, kun reipas ja aidosti iloisen oloinen myyjäpoika sanoi ensimmäisenä “nyt siellä on vapaa koppi, saanko kantaa nuo vaatteet sinne”. Myyjä otti vaatteet käsivarreltani, kantoi ne vapaaseen sovituskoppiin, asetteli nätisti koukkuihin ja vannotti minut pyytämään apua, jos sellaista tarvitsisi. Siis WHAT!? Olin niin häkeltynyt ja hyvillä mielin, että teki mieli ostaa kaikki sovitukseen ottamani vaatteet.

Aika vähästä se lopulta on kiinni. Det lilla extra...