Tukholman muotiviikoilta on vielä tulossa ainakin kevätmuodin trendikatsaus ja mieletön pläjäys upeita tyylejä, joita bongailin näytöslavojen ulkopuolella. Muotiviikkoiluun liittyy olennaisesti hillitön määrä jonottelua, odottelua ja kaikenlaista muuta epämääräistä hengailua. Silloin ehtii mietiskellä monenlaisia asioita – kuten esimerkiksi:
Maailma on käsittämättömän täynnä merkillisiä työn- ja toimenkuvia.
Kruunuprinsessa Victoria ei ole päässyt itse valitsemaan omaa työtään, mitä antirojalistit pitävät rikoksena ihmisoikeuksia vastaan. Toimenkuvaansa tuleva kuningatar voi kuitenkin vaikuttaa. Minkähänlaisia asioita hän mietiskeli, kun sai kysymyksen tulla avaamaan muotiviikon? No, Mintun paikka avajaisissa ei todellakaan ollut sieltä parhaimmasta päästä, mutta sattumoisin seisoin aivan sen oven vieressä, josta Kruunuprinsessa tuli sisään. Aina valmiina valokuvattavaksi.
Työstä riippumatta sen voi tehdä joko hyvin tai huonosti. Catwalk-mallin työ ei nyt vaikuta maailman vaativimmalta. Siis jos henkilökohtaiset fyysiset puitteet mahtuvat vaadittuihin raameihin. Näytösmalli on parhaimmillaan, kun hän on riittävän hajuton, mauton ja persoonaton niin, että fokus on vaatteissa – ja mahdollisesti stailauksessa – mutta ei koskaan mallissa itsessään.
Tällä muotiviikolla näin J.Lindebergin näytöksessä yhden mallin, jonka loafereitten 12 cm koroista toinen oli katki niin, että se retkotti hassusti jalan alla ja toinen oli kokonaan veks. Siitä huolimatta hän vei sisääntulonsa läpi niin hyvin, että ne jotka eivät nähneet hänen jalkojaan, eivät varmasti osanneet arvata yhtikäs mitään. Ammattiataitoa on näköjään monenlaista.
Tuo poltetun osanssin väriseen silkkimekkoon Mes Dames -näytöksessä pukeutunut malli onnistui vetämään reteet lipat catwalkilla. Oli muuten ensimmäinen kerta evö, kun näin mallin kaatuvan kesken näytöksen, vaikka useasti olen miettinyt, että miten ihmeessä ne pysyvät pystyssä. Kaatumisen jälkeen malli nousi tyynesti ylös ja jatkoi matkaa – ei siinä sen kummempaa…
Muotihomma voi joskus olla aika tiukkapipoista ja nihkeää puuhaa. On “trendikästä” tykätä siitä-ja-siitä uudesta suunnittelijasta, mutta kohotella kulmakarvoja sille toiselle. Tai tietyt etabloituneet merkit saavat aina aikaan hyväksyvää hyminää – kun taas toisia katsellaan nenänvartta pitkin riippumatta siitä, mitä ovat catwalkilla näyttäneet. Näytöksen jälkeen kuuluu taputtaa, mutta riehakkaammat suosinosoitukset ovat ookoo vain, jos olet gay-stylisti/kampaaja/meikkaaja/valokuvaaja.
Välillä on ihanan rentouttavaa pölähtää täysin vahingossa hilpeän ja positiivisen norjalaisbrändin pressitilaisuuteen (erehdyin paikasta, sellaista sattuu… ;D). Moods of Norwayn filosofiaa kuvastaa ehkä parhaiten se, että miesten paitojen kalvosimeen on brodeerattu oman logon sijasta Norjassa rekisteröityjen traktorien lukumäärä! Hilpeät herrat tuossa kuvassa pinkin traktorin kanssa ovat Moods of Norwayn perustajia/omistajia/johtajia.
Sitä ehtii tosiaan pohtia yhtä sun toista näytöslavojen välillä pyöriessä. Tungos Kungsträdgårdenin Mercedes Benz -paviljongin ulkopuolella ennen Styleinin näytöstä.
Maaginen hetki juuri ennen näytöksen alkua!
Varsinainen trendiraportti on tosiaan vasta työn alla. Tuon Carin Westerin näytöksestä bongatun tuivertuneen näköisen banaaninutturan haluan itselleni heti! Pitääkin tsekata, jos vaikka juutuubista löytyisi mämmikouralle sopivia tutoriaaleja…
How cute is that!? Muotibloggarin/varteenotettavan fashionistan ura on parasta aloittaa ajoissa! Tuskin teini-ikään ehtineet nuoret neidot järkkärit ja iPhonet ojossa Busnelin näytöksessä.
Camilla Norrbackin näytöksessä normaali katsomo oli muutettu elegantiksi nightclub-seatingiksi pyöreine pöytineen. Ja katsokaapas, kuka ohjattiin viereiseen pöytään! Kukapa muu kuin suloinen Marianna, joka pyöri muotiviikoilla kansainvälisen bloggariporukan kanssa.
