Joskus käy näin. Tälle lauantaille ei ollut oikeastaan mitään erityisiä suunnitelmia. Mitä nyt sellainen kahden kilometrin mittainen lista koti-, blogi- ja ompeluhommia. Aamupäivästä tein pitkän ihanan kävelylenkin taivaallisessa aurinkoisessa syyssäässä. Kotiin tultuani ajattelin, että lukaisempa vain kappaleen – tai korkeintaan kaksi eilen aloittamaani kirjaa, ennekuin alan puuhaamaan muita juttuja. Nyt ilta alkaa jo hämärtää enkä vaan vieläkään voi laskea opusta hyppysistäni…

The Hunger Games – voi minkä teit!

Vaikka oikeastaan en valita… Tällaisiakin päiviä tarvitaan. Ettei tee oikeastaan yhtään mitään “järkevää”. Aina ei voi olla niin tehokas ja tuottavainen. Huomasin juuri, että en ole muistanut edes syödä mitään sitten aamupalan! Haha! No, ehkäpä nyt voisi vaikka pistellä lautasellisen herkullista (Peetun tekemää) kasvissosekeittoa. Ja sit ehkä vielä yksi tai korkeintaan kaksi kappaletta The Hunger Gamesiä…

Tässä tunnelmia eilisiltaisesta Tommy Hilfiger -tapahtumasta. Oli tosi mukava ilta – ja pysyin tiukasti päätöksessäni olla ostamatta yhtään mitään. Parikin ihanan kaunokaista palmikkoneulepaitaa tosin kuiskutteli nimeäni aika vakuuttavasti, mutta onnistuin vastustamaan kiusausta.

 Näin tyylikästä seuraa!! Karkilla on Vero Modan housut ja Rizzon ballerinat. Kauniin vedenvihreän topin ostopaikka ei jäänyt mieleeni, mutta veikkaisin TopShopia. Eric on huikean komea uudessa J.Lindebergin puvussaan.

Shoppailuhommien lisäksi paikalla oli Make Up Storen meikkitaiteilijoita tekemässä ehostuksia kaikille halukkaille.  Kompaktin käytännöllisyyden ystävänä ihastuin tuohon meikkipalettipohjaan. Siihen voi kerätä omat suosikkiluomivärinsä, kulmakarvavärin, poskipunan etc. yhteen ja samaan rasiaan. Voisin melkein sanoa, että tässä on ehdottomasti seuraava kosmetiikkapuolen hankintani!

 Päätettiin Karkin kanssa istahtaa sudittavaksi, kun kerran tilaisuus tarjoutui. Meistä ei kumpikaan ole koskaan ollut ihan oikeasti meikattavana. Tosin Minttu on kyllä muutamankin kerran saanut juuri tällaisia pikameikkejä erilaisissa tapahtumissa. Silti on aina hauska nähdä, miten ammattilaisen mielestä kasvojen parhaita puolia “pitäisi” korostaa.

Saimme Karkin kanssa molemmat aika voimakkaat sumusilmät. Karkille käytettiin savuisen harmaita sävyjä ja Mintulle lämpimiä ruskeita. Meikkaaja vaikutti oikein taitavalta, mutta me ei ehkä sitten kuitenkaan tunnettu ihan oloamme kotoisaksi sumuisissa silmissä. Hauska kokemus kuitenkin! 

Kyllä iPhone on hieno keksintö! Eric ei valittanut yhtään, vaikka joutui odottelemaan meikattavana olevaa tyttöystävää ja anoppikokelasta. Taskusta löytyi riittävästi viihdykettä ajankuluksi.  

Karkki sovittelee… Tismalleen tuon neuleen olin ihan vähällä kiikuttaa kassalle. Kaunis malli, ihana väri, suloinen ruutupalmikkokuvio, kiva sivunapitus, ihan ookoo materiaali (puuvilla, villa, polyesteri…), mutta niin suolainen hinta, että edes illan aikana saadut 25 alennusprosenttia eivät muuttaneet asiaa. 

Karkki ja Eric  jäivät vielä sovittelemaan löytämiään vaatepinoja, kun Mintun piti lähteä rynnimään kotia kohti. Veikkaisin kuitenkin, että Karkki taisi hankkia yhden ihanan vihreän raitaneuleen ja mahdollisesti vielä toisen kauniin tomaatinpunaisen neuleen v-pääntiellä. En usko, että Eric osti tuota Canada-Goose-wanna-be -takkia. Sen sijaan voipi olla, että herran varastoista löytyy hieno klassinen tummansininen kipparitakki.

No, ollaan sovittu, että menen sunnuntaina Karkin ja Ericin luokse kameran kanssa. Pääkuvauskohde on tosin Karkin uusi pudottavan upea tummanpunainen Tiger of Sweden -villakangastakki.

Tässä vielä tunnelmia tältä päivältä…

Sen verran voin kertoa, että kaikki läsnäolevat – kissa mukaanluettuna – selvisivät ilman merkittävää vetistelyä.

Todennäköisesti kaikki, joilla on lemmikkejä, ovat kokeneet tämän saman, mutta kyllä taas sai ihmetellä, miten Sunshine riehaantuu ilmassa sähisevästä jännityksestä. Sama otus saattaa nukkua ja loikoilla kaksi vuorokautta putkeen, mutta nyt viime päivät ilma on täällä meillä ollut niin täynnä jännitystä, että kisukin on vaan riehunut ihan taukoamatta. Tässä saa kyytiä pöytäliina.

Tasan 56 minuuttia ennen, ennenkuin Peetun lentokenttäkuljetus starttasi ulko-oven edestä kohti Arlandaa, neitokainen fiksaili vielä tyynen rauhallisesti suklaakeksejä. Pitäähän sitä nyt lähtökahveille olla jotain kastettavaa…

Ou jeah – I got some dollars!! Ja tsekkaa myös aivan pudottavan hienot reissunaloituskynsilakkaukset!

And there she goes…

Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa äiskän piti vähän nieleskellä…

Tässä näkyy myös Peetun pakkaukset. Reppu näyttää hämmästyttävän pieneltä… Pakkaussuunnitelmia on toki tehty jo kesästä lähtien ja kaikki mukaan otettava kampe on harkittu moneen kertaan. Siltikin on aikasmoinen ihme, että reppu on noinkin väljästi pakattu. Satun mm. tietämään, kuinka monta kynsilakkaa Peetu on pakannut mukaansa. Melkein voisin järkätä arvauskilpailun aiheesta, mutta en malta olla paljastamatta totuutta heti. Haha! Siis voitteko uskoa, että tuohon pakkausmäärään Peetu on saanut mahdutettua (lue: priorisoinut) yhteensä seitsemän eri kynsilakkaa!

Facebookin uumenista löysin vastaavan kuvan Karkista. Karkki lähti siis omalle Aasia – Australia -seikkailumatkalleen 9. lokakuuta 2009. Reppu ja meininki on sama – vaikka kieltämättä pikkuisen hankala ajatella Karkkia noin tumma- ja pitkähiuksisena. Reppu on myöskin pakattu aavistuksen täydemmäksi kuin pikkusiskolla tänään. 🙂

Lentokentälle lähdössä. Liz sai ajokortin viime perjantaina. Tilanne on aivan rauhallinen, kuten kuvasta näkyy. Haha!

Ensimmäinen tekstari Peetulta Lontoon välilaskulta tuli vähän aikaa sitten – eli so far so good… 🙂

Peetu lähtee tänään noin kymmeneksi kuukaudeksi kiertelemään Aasiaa ja Australiaa. Neito itse vaikuttaa yllättävän rauhalliselta – äiskän mahanpohjaa nipistelee kyllä aikas tanakasti.

Eilen ei ehtinyt poiketa blogissa ollenkaan. Oli monenmoista tärkeää asiaa hoidettavana. Niinkuin esimerkiksi laukata ympäri Tukholmaa ja etsiä valokuvauskauppaa, missä saa teetettyä yliopilaskiitoskortit odottaessa. Ettei vaan jäisi viime tippaan. Haha! No, Peetu ehti hienosti kirjoitella nimensä kortteihin. Jonkun pitäisi enää vain selvittää kaikkien vieraiden osoitteet, kirjoittaa ne kuoriin, ostaa postimerkit ja saada kortit postiin. Pikku juttu.

Korttisigneerauksen lisäksi pidimme eilen illalla viimeisen osan Peetun kokkikoulusta. Minttu on ihka ensimmäistä kertaa elämässään sellaisessa tilanteessa, että samassa taloudessa ei asu ketään ruuanlaittokyvykästä tai -halukasta. Ihan koko vuotta ei houkuta ajatus voileipä-/munakas-/take away -illallisista, joten olen tässä syksyn mittaan opetellut Peetun avustuksella muutamia helppoja ja herkullisia reseptejä. Tuskin maltan olla levittelemättä oppejani täälläkin, eli luvassa on supersimppleitä ja nopeasti valmistuvia ruokaohjeita, kunhan selviän pahimmasta eroahdistuksestani.

Karkkikin poikkesi syömässä parhaita papuburritoja ja istuttiin eilen illalla tyttöporukalla pitkään keittiönpöydän ympärillä. Ihanaa. <3

Nyt alan laitella esiin jättisuurta brunssia, että maailmanvalloittaja jaksaa matkustaa koko päivän, Lontoon kautta Singaporeen ja sieltä Balille. (Singaporessa on tosin päivän pysähdys). Reissu-/eroahdistustilityksen kuvituksena melko onnistunut yritelmä kimallusliukuvärjäykseen.

Halusin kimallustestailuihin syksyisen viininpunaisen pohjan, joten kaivelin kätköistäni vanhan (vähän liian vanhan – huomasin) suosikkini, Essien Sole Mate -sävyn.  Kimalluksena on Peetun H&M:ltä ostama kullanvärinen erittäin hienojakoinen hilelakka. Silläkin oli tietenkin joku nimi, mutta puteli on Peetun repun uumenissa, joten se jää nyt hämärän peittoon. Sitten piti oikein ikuistaa valokuvaan, kun kunnostauduin käyttämällä aluslakkaa! Pikkuisen alkaa kyllästyttää, että kynnet värjäytyy niin pahasti ilman aluslakkaa. Välillä tuntuu, ettei viitsi edes käyttää kaikkein vaaleimpia sävyjä, koska värjäytymät paistaa läpi. Siispä ryhtiliikettä tämänkin kanssa!

Mutta nyt siis sitä brunssia!

Periaatteessa ajatus siitä, että hieromalla jotain tiettyä kohtaa kämmenessä tai jalkapohjassa voi saada vaikutusta ihan muualle kroppaan, tuntuu melko omituiselta. Siis miten esimerkiksi migreeniä voi helpottaa pikkusormen nipistäminen kahden ylimmän nivelen välistä? Pienestä epäuskosta huolimatta en kuitenkaan suhtaudu sen paremmin akupunktioon kuin vyöhyketerapiaankaan vastustellen.

Esimerkiksi Karkki sai lukioaikana poikki pitkäaikasen ja pahaksi äityneen migreeni-kierteen, kun kävi muutaman kerran akupunktiossa. Neulat laitettiin silloin muistaakseni ranteen sisäpuolelle. Ei siis mihinkään lähellekään päätä – tai edes niskaa, minne kipukeskus yleensä pakeni vauhtia ottamaan.

Mintun viime viikon treeniohjelma alkoi suurilla suunnitelmilla. Maanantain BodyBalance meni oikein mainiosti ja olo oli erinomainen. Tiistaina päätin kohottaa pulssia tanssillisen SH’Bamin kanssa. Ei hyvä idea. Innostuin ketkuttelemaan musiikin tahdissa sen verran varomattomasti, että selkä alkoi ilmoitella itsestään jo ennekuin tunti oli edes puolessa välissä. Seuraavana aamuna en ollut päästä ylös sängystä – ja syynä ei valitettavasti ollut maitohapoille treenatut lihakset.

Loppuviikko menikin sitten rauhallisia kävelylenkkejä tehden.

Tänään aamulla päätin testata Pinterestistä (mistäs muualtakaan…) löytämääni kuvaa:

Selkävaivani siis säteilee oikeaan jalkaan ja aiheuttaa puutumista, voimattomuutta ja ärsyttävää “kuplintaa” (johtuu siitä, että se selkähomma painaa johonkin hermoon, sanoi fysioterapeutti). Painelin siis sekä vasemman ranteen oikeaa reunaa että saman käden nimettömän oikeaa reunaa. En tiedä, mistä johtuu, mutta myös nimettömän vasen reuna on kipeä – tai ainakin aika arka. Ja vielä hassumpaa on se, että kun olin aikani näitä akupisteitä nipistellyt häiritsevä kupliva tunne oikean jalan pohkeessa loppui. Ihan tuosta vaan. Mieletöntä!

Seuraavaksi voisikin testailla, toimiiko tuo etusormen ja keskisormen välissä kämmenessä oleva “Blood Sugar” -akupiste, kun alhaisesta verensokerista johtuva itkupotkuraivari on viittä vaille tosiasia… 😀

Tässä vihdoin esittelyssä viime keskiviikon shoppailuterapian tulokset. Oikeastaan lähdin toivorikkaana tutkailemaan, josko tuolta meidän lähiostarin Lindexiltä olisi vielä löytynyt Missoni-kamppeita. Aika sitkeässä asuu näköjään meikäläisessä sekä toivorikkaus että positiivinen ajattelu, kun kaikkien tuon päivän vastoinkäymisten jälkeen vielä jaksoin ajatella, että eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka siellä vielä yksi zikzak-neulemekko Minttua odottelisi. No, ei odotellut.

Pingoin siis bonuskuponki ja 20 % jäsenalennuslappu ojossa H&M:lle.

Ensimmäisenä kalastin haaviini kauniin hennon korallinvärisen merinovillaisen neuletakin. Sisäinen harakkani rakastui timanginappeihin jo syyskatalogia selaillessa. Vasta nyt pääsin toteamaan, että ohut merinovilla on pehmoista ja hyvälaatuisen oloista. Eli siis hintaansa nähden suorastaan löytö!

Musta kaulukseton jakku on järkiostos, jos mikä. Simppeli, kauniisti vartalonmyötäiseksi leikattu malli miellyttää silmääni. Pääntietä kiertää ripsikankainen kantti, joka antaa kivasti vähän jujua jakulle. Muuten tuollainen kaulukseton ja härpäkevapaa esitys on paljon iisimpi ahtaa talvitakin alle kuin perinteinen bleiseri kauluskäänteineen ja napituksineen.

Vihreäsävyinen statement-kaulakoru suorastaan vaati päästä mukaani. Tykkään ihan valtavasti korun väreistä, veden- ja metsänvihreästä. En ole ihan varma, löytyykö garderobistani tuohon matsaavia vaatteita, mutta silmät nyt ainakin on ihan sävy sävyyn. Haha!