There she goes…

Tässä vielä tunnelmia tältä päivältä…

Sen verran voin kertoa, että kaikki läsnäolevat – kissa mukaanluettuna – selvisivät ilman merkittävää vetistelyä.

Todennäköisesti kaikki, joilla on lemmikkejä, ovat kokeneet tämän saman, mutta kyllä taas sai ihmetellä, miten Sunshine riehaantuu ilmassa sähisevästä jännityksestä. Sama otus saattaa nukkua ja loikoilla kaksi vuorokautta putkeen, mutta nyt viime päivät ilma on täällä meillä ollut niin täynnä jännitystä, että kisukin on vaan riehunut ihan taukoamatta. Tässä saa kyytiä pöytäliina.

Tasan 56 minuuttia ennen, ennenkuin Peetun lentokenttäkuljetus starttasi ulko-oven edestä kohti Arlandaa, neitokainen fiksaili vielä tyynen rauhallisesti suklaakeksejä. Pitäähän sitä nyt lähtökahveille olla jotain kastettavaa…

Ou jeah – I got some dollars!! Ja tsekkaa myös aivan pudottavan hienot reissunaloituskynsilakkaukset!

And there she goes…

Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa äiskän piti vähän nieleskellä…

Tässä näkyy myös Peetun pakkaukset. Reppu näyttää hämmästyttävän pieneltä… Pakkaussuunnitelmia on toki tehty jo kesästä lähtien ja kaikki mukaan otettava kampe on harkittu moneen kertaan. Siltikin on aikasmoinen ihme, että reppu on noinkin väljästi pakattu. Satun mm. tietämään, kuinka monta kynsilakkaa Peetu on pakannut mukaansa. Melkein voisin järkätä arvauskilpailun aiheesta, mutta en malta olla paljastamatta totuutta heti. Haha! Siis voitteko uskoa, että tuohon pakkausmäärään Peetu on saanut mahdutettua (lue: priorisoinut) yhteensä seitsemän eri kynsilakkaa!

Facebookin uumenista löysin vastaavan kuvan Karkista. Karkki lähti siis omalle Aasia – Australia -seikkailumatkalleen 9. lokakuuta 2009. Reppu ja meininki on sama – vaikka kieltämättä pikkuisen hankala ajatella Karkkia noin tumma- ja pitkähiuksisena. Reppu on myöskin pakattu aavistuksen täydemmäksi kuin pikkusiskolla tänään. 🙂

Lentokentälle lähdössä. Liz sai ajokortin viime perjantaina. Tilanne on aivan rauhallinen, kuten kuvasta näkyy. Haha!

Ensimmäinen tekstari Peetulta Lontoon välilaskulta tuli vähän aikaa sitten – eli so far so good… 🙂

2 Comments

  1. Veera

    Iiks apua! Mä nyt jo kauhulla odotan sitä päivää että meidän lapset pääsee ylioppilaaksi (alkaa itkettää joka kevät ihan vaan kun näen ventovieraita nuoria juoksevan koulunovesta ulos) puhumattakaan siitä kun ne sitten häviää kotoa.. Mutta nostan hattua sun tyttärille, ihan mahtavaa että ne molemmat on uskaltautuneet tollasella seikkailuretkelle, varmaan aivan upea kokemus. Tsemppiä sulle, myös kokkailuihin! 🙂
    Kram veera

    Reply
    • Minttu

      Kiitos, kiitos Veera! Just hetki sitten tuli Peetulta tekstari: ovat juuri päässeet Singaporeen. 🙂

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *