Category: Oma elämä

Eiku minttu! Minttu on sen sijaan panostanut rauhaan ja hyvinvointiin.

Viikonloppuna se sujuikin ihan hyvin. Tänään aamulla sain shokkiherätyksen, kun Peetulta tuli viesti, että heidän huoneeseen on Balilla murtauduttu – ja tyyliin kaikki vähänkään minkään arvoinen kampe on varastettu… Siinä sitten aloittelin maanantai-aamua assisteeraamalla pankkikorttien, SIM-korttien ja passien spärraamisessa.

Tytöt olivat siis ulkona eilen ja heidän huoneeseensa oli murtauduttu. Ilmeisesti tuon tason majoitus ei tunne mitään safety-lokeroita, mutta pääasia on kuitenkin, että tytöt ovat fyysisesti kunnossa – kaikki muu on materiaa. Tosin kävi kyllä mielessäni, että eikös idea siinä, että on kaksi pankkikorttia ja kaksi henkilötodistusta matkassa, ole juuri se, että toiset on huoneessa ja toiset mukana. Ryöstön sattuessa ainakin sitten toinen jää jäljelle. Nooh, jälkiviisaus on tietty aina tosi hedelmällistä. ;D

Ei kyllä ollenkaan pitänyt kirjoitella tuosta vaan yhdestä positiiviseen ajatteluun ja elämänasenteeseen liittyvästä jutusta, josta luin vähän aikaa sitten. Tämä liittyy yhteen projektiin meillä töissä ja siksi en pysty linkittämään esim. tutkimustuloksiin, mutta mielestäni tosi mielenkiintoista asiaa siitä, miten muisti ja aivot toimivat.

Tutkimusten mukaan vain noin 5 – 10 % yhden päivän aikana tehdyistä päätöksistä tapahtuu tietoisella tasolla. Kaikki loput – eli 90 – 95 %  tehdään alitajiusesti. Tästä syystä muistiin kertyneet kokemukset aiemmista päätöksistä ohjaavat alitajuisesti toimintaamme. Muistijäljen vahvuus riippuu siitä, miten voimakas kokemus on ollut – tai miten monta toisiaan vahvistavaa kokemusta aivoihin kertyy.

Liittyen varmaankin johonkin primitiiviseen hengissäsäilymisvaistoon, negatiivisilla kokemuksilla on taipumusta jättää voimakkaammat muistijäljet kuin positiivisilla. Eli, jos olet mokannut joskus jossain tilanteessa, aivosi tekevät kaikkensa, että et päätyisi enää uudelleen samaan tilanteeseen. Oliskohan tässä syy niin monien potemaan esiintymiskammoon esmes?

Hyvät uutiset tulevat tässä: vaikka aivot ovatkin aivan fantastinen kapistus, niitä on varsin helppo huijata. Aivojen on nimittäin tutkimusten perusteella varsin vaikea erotella oikeaa tapahtumaa ja ajateltua tapahtumaa muistijälkiä tallentaessaan. Tästä syystä siis positiivinen ajattelu ja postiivisten mielikuvaharjoitusten tekeminen on ensinnäkin erittäin kannattavaa, mutta myös ajan kanssa yhä helpompaa, kun positiiviset muistijäljet alkavat voittaa alaa. Eipä siis ihme, että ne positive thinking -ihmiset tuntuvat joskus olevan niin perinpohjaisen positiivisia!

Rauhoittava ja raikastava minttutee syntyy parvekkeelle villiintyneestä mintusta ja keitetystä vedestä. Muutama oksa kesän caipiroska-sesongilta yli jääneestä mintusta upotetaan kiehuvaan veteen. Reipas lusikallinen sokeria sopii ainakin Mintun makuun, mutta ei tietenkään ole pakollinen!

Ihanaa maanantaita kaikille! Ajatelkaa positiivisesti, älkääkä menettäkö uskoanne vastoinkäymisienkään kohdalla!

Ostoskeskuksessa sijaitsevaan ravintolaan on helppo – ja useimmiten syytäkin – suhtautua aikamoisella varauksella. Parhaimmillaan kai shopping center dinig tarkoittaa yleensä suht säädyllistä intialaista tai thai-paikkaa, ehkä hyvällä tsägällä mehevää hampurilaista sport bar -tyyppisessä mestassa. Siksi en yhtään ihmettele, että varsin tuoreen MOOD-ostoskeskuksen ytimessä sijaitseva tapasravintola Boqueria on saanut ravintola-arvostelijat ja muut ammattitykkääjät hämmennyksiin.

Boqueriassa on nimittäin kaikki kohdallaan: tunnelma, palvelu, maut, atmosfääri ja valikoima. Ainoa, mikä on pikkuisen outo, on juuri sijainti.

Itse ravintola koostuu kahdesta osasta, ravintolasta ja “torista”. Varsinainen ravintola sopii mainiosti after work -tyyppisiin  tapaamisiin ja suht aikaisiin illallisiin. Tai no, ravintolapuoli menee kiinni puolilta öin. Harva kai sitä täällä villissä Pohjolassa sen myöhemmin illastaa. Ainakaan arkisin.

Torget – eli tori – sijaitsee ostoskeskuksen keskellä muutaman portaan alempana kuin varsinaiset putiikit. Torilla käydään ilmeisesti eniten lounaalla (tosin ravintolan puolellakin saa kuulemma lounasta), haukkaamassa pikainen välipala tai hengailemassa lasillisella.

Boqueria on ollut avaamisestaan lähtien ihan hillittömän suosittu.  Torille ei pysty varaamaan pöytää, mutta ravintolan puolelle se taitaa olla ihan must. Ainakin näin olen kuullut ja meidän visiittimme ihan tavallisena tiistai-iltana vahvisti asian.  Olimme paikalla aika aikaisin, jo vähän viiden jälkeen, ja siksi kuvissa näkyy vapaita pöytiä. Kuuteen mennessä jopa tiskipaikat, joista on suora näköala ravintolan avokeittiöön, olivat täynnä.

Palvelu oli ystävällistä ja jopa suhteellisen nopeaa. Tilatut tapakset lennähtelivät pöytään ilmaan ihmeempiä odotteluja ja juomaakin sai siedettävässä ajassa. Sen sijaan jäi pikkuisen hämäräksi kaiken sen ympärillä pyörivän henkilökunnan merkitys. Tajuan kyllä, että yksi tyyppi ohjaa pöytään ja antaa ruokalistat (muttei ota vastaan juomatilauksia), toinen tulee ja ottaa tilaukset, kolmas kerää tiskit. Boqueriassa ympärillämme hääri vielä yksi tyyppi, joka vaikutti lähinnä PRAO-työntekijältä (yläkoulun aikainen työharjoittelu). Koko henkilökunta hovimestaria lukuunottamatta oli pukeutunut samanlaiseen rentoon bistro-tarjoilija outfittiin, joten välillä oli kyllä pikkuisen ihmettelemistä, kenen puoleen sitä nyt oikein voi kääntyä kysymyksineen – niin että saa oikein vastauksenkin…

Ravintolan sisustuksella on selkeästi tavoiteltu barcelonalaiscoolin tapaspaikan fiilistä tukholmalaisella hipster-twistillä. Ja ihan hyvin ovat onnistuneet. Lämminsävyinen puu, lautasliinan virkaa toimittavat keittiöpyyhkeet ja ilmavuutta lisäävät baarijakkarat tekevät salista kutsuvan ja jotenkin iloisen oloisen. Ei voi muuta kuin olla sydämestään iloinen, että se aika, jolloin itsestään jotain kuvittelevan ravintolan piti näyttää steriililtä ja tyhjältä akvaariolta, on nyt jo kaukana takana! 

Entäs se ruoka sitten. Yhdet sanovat, että Boqueriassa tarjoillaan perinteisiä normeja rikkovia tapaksia with a twistToiset väittävät, että siellä tarjoillaan juuri niitä klassisia oikeita ja perinteisiä tapaksia. Mintun noin paristakymmenestä Espanjan reissusta vain kolme on osunut ajankohtaan, jolloin olen itse saanut päättää, missä ja mitä syödään. Näistä vain yhdellä olen ylipäätään tietoisesti syönyt tapaksia. Eli en todellakaan kykene arvostelemaan pikkuannosten autenttisuutta.

Sen sijaan voin kertoa, että kyl oli hyvää!!

Illalliselle suositellaan noin 4 – 5 tapasta/henkilö. Eli vaikka yhden annoksen hinta ei ole kuin 30 – 130 kruunua, kertyy laskulle helposti sievoinen summa. Meidän nelihenkinen porukka otti kaikki 4 tapasta, joita sitten maisteltiin ristiin rastiin. Oikeastaan kaikki oli aivan järkyttävän hyvää. Kannattaakin miettiä, mistä itse tykkää ja tilata tapakset sen mukaan. 

Lihansyöjille suosittelen tuota ensimmäisessä ruokakuvassa näkyvää ilmakuivattua kinkkua. Jambon Iberico Bellotta on Boquerian kallein tapas (130,-), mutta aivan ehdottomasti jokaikisen kruunun arvoinen.  Eikä tuo tuossa yläpuolella näkyvä possukieppikään ollut yhtään hullumpaa.

Kalansyöjälle suosittelen tuota superkevyesti pariloitua tonnikalaa. Niin hyvää ja herkullista, että en muista milloin olisin viimeksi syönyt jotain niin suussa sulavaa. Jouduin todella hillitsemään itseni, etten olisi nuollut lautasta.

Kasvissyöjille pikamatka nirvanaan onnistuu erittäin helposti listan juustojen, espanjalaisen tortillan, gazpachon tai friteerattujen jalapenojen (?), Pimentos de padron, avulla.

Lyhyesti sanottuna: Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin kuin vannoutuneille tapas-faneille!

 

Edellisen kerran ylisuuret statement-kaulakorut olivat kuumintahottia joskus 2000-luvun puolivälissä. Silloin niitä tosin ei kutsuttu statement -miksikään. Toinen ero tämänhetken trendiin on kaulakorun pituus. Vuonna 2005 näyttävä kaulakoru tarkoitti alas vyötärölle ryöppyävää esitystystä.

Löysin varastoistani Kookaïn vanhan yltiöpitkän puuhelmikorun. Pisin pompulalenksukka ulottui alunperin noin 5 cm housun vyötärön alapuolelle. Pienen sovittelun jälkeen totesin, että mittasuhteet menevät aivan väärin – eikä vanhaa lempparikorua voinut ajatellakaan käyttävänsä.

Sitten hokasin, että poistamalla alunperin niskan takaa kulkevan pitkän yksinkertaisen pompulapätkän ja laittamalla jäljellejääneille lyhyen lukkokiinnityksen, korusta saa varsin käyttökelpoisen esityksen. Pikkuisen tulee Aarikka mieleen kookaista kiiltävänmustista puuhelmistä.

Mustat pompulat sopivat aivan ihanasti lämpimänkeltaisen neulepaidan kaveriksi. Täytyy tunnustaa, että tämänkin päivän asu on melkein kokonaan lainassa Peetulta (kiitos ja anteeks!!)… Tosin tuo harmaa maksimekko on jo melkein omani, koska Peetu ei ole käyttänyt sitä varmaan kertaakaan viimeisen vuoden aikana. Eikö se niin mene, että kun jotain vaatetta on käyttänyt enemmän kuin alkuperäinen omistaja, omistusoikeus ikäänkuin hypähtää toiselle?

 

  • neule, H&M
  • mekko, Gina Tricot
  • nilkkurit, Vagabond
  • koru, Kookaï 

Lupaan tsempata ja löytää huomisen asun kokonaan omasta garderobistani… !

Eilinen ruutukuosivaihde taisi jäädä vähän päälle. Samoin kuin Peetun vaatekaapilla “shoppailu”. No, Cheap Mondayn ikivanha keittiöruutuinen puuvillatunika ei ole kuulunut neidon suosikkivetimiin enää pitkään aikaan, joten enpä usko että lainailu on mikään ongelma. Sitäpaitsi tiedän kyllä, että sekä Karkki että Peetu käyvät varsin vapaamielisesti valikoimassa outfitteja Mintun varastoista aina, kun silmä välttää. Niin että vuoroin vieraissa ja silleen…

Tänä iltana tavataan piiitkästä aikaa täkäläisen Suomi-tyttöjengini kanssa. Kummasti ne kuukausittain – jopa useammin – toistuvat After Work -tapaamiset alkoivat harventua, kun kaverit yksi toisensa jälkeen äitiytyivät. Etenkin nämä heillä nyt käynnissä olevat vuodet työssäkäyvinä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempana tuntuvat erityisen kiireisiltä.

Monet puhuvat ihaillen siitä, miten sain tehtyä KTM-tutkintoni valmiiksi kahden pienen lapsen kanssa. Itsestäni tuntuu, että taloudellista puolta lukuunottamatta pääsin kyllä todella helpolla. Aikatauluja saattoi aina rukata lasten ja oman jaksamisen mukaan – ilman, että minkään pomon tai työkaverin tarvitsi siitä nähdä vaivaa. Toisaalta lasten ansiosta en voinut myöskään huithapeloida opintojen kanssa, siirtää tenttiin lukua tai esseiden kirjoittamista viime tippaan. Arjen rytmittäminen johti varsin kurinalaiseen opintotahtiin ja aivan varmasti nopeutti opintojani sen, mitä kesken kaiken pidetty äitiysvapaa niitä pidensi.

Hursomhelst – tänään Suomi-treffeilläni pääsen vihdoin tutustumaan suuresti kehuttuun Boqueria -tapasravintolaan. Toivottavasti se on kaikkien kehujen arvoinen…

 

 

  • tunika, Cheap Monday
  • neuletakki, Lindex
  • minihame (alla), Monki
  • vyö, InWear
  • kengät, Vagabond

Eihän nyt taas voi olla täysikuu? Viime yö meni ihan totaaliseksi valveilla kieppumiseksi. Mitkään suuret murheet eivät valvottaneet – päinvastoin – viikonloppu oli oikein mukava ja kaikin tavoin rentouttava. Lisäksi pitkä skypeily Peetun kanssa rauhoitti äiskän mieltä entisestään. Viimeisenä ennen nukkumaanmenoa luin vielä kivoja juttuja (joihin liittyy mm. näkymättömän kissan häntä!) – eli kaiken järjen mukaan hyvän unen olisi pitänyt tulla ihan normaalissa järjestyksessä. Parasta kaikessa on se, että kun yritin aamulla toimistolla saada vähän sympatiapisteitä, yksi työkaveri ilmoitti nukkuneensa maks. kolme tuntia ja toinen kertoi olleensa valveilla koko yön….

No täysikuu tai ei, maanantai mentiin rennossa cowboy-hengessä. Yksi hyvä puoli siinä, että Peetu on reissussa, on se, että voin melkolailla vapaasti käydä lainailemassa vaatteita neitokaisen garderobista. Tänään en vaan voinut vastustaa käsittämättömän suloisen pehmeän ruutupaidan houkutusta. Viime viikolla Henkalta hankittu ketjukaulakoru sopii lainapaidan kaveriksi ja rimmaa kivasti kenkien koristeremmeihin.

 


  • paita (Peetun), Jack & Jones
  • farkut, Acne
  • kengät, Vagabond
  • kaulakoru, H&M

Töitten jälkeen kävin vanumassa ja elpymässä BodyBalancessa. Siitä varsinaisesta balancesta en niin osaa sanoa, mutta nyt on kuiteskin hyvä ja rento olo. Taidan yrittää riipiä itseni väkisin irti tästä interwebin ihmeellisestä maailmasta ja painua peiton alle samantien. 🙂

Täällä on ollut aivan mielettömän hieno, aurinkoinen, kuulas, kirpeä – siis kaikki mahdolliseet kliseen tunnusmerkit täyttävä – upea syysviikonloppu! Eilen rynnin pitkin metsäpolkuja sporttihenkisellä power walk -lenkillä, mutta tänään otettiin iisimmin ja promeneerailtiin kaikessa rauhassa pitkin Kungsholmenin kivoja pikkukatuja.

Niin lämmintä oli, että piti ihan kaivaa taas nahkatakki esiin, vaikka jo luulin, että pitää siirtyä lämpöisempiin päällysvaatteisiin. Eilinen tuulikin kun ehti tälle päivälle laantua ja aurinko lämmitti niin, että kahviloiden ja ravintoloiden terasseillekin näytti kertyneen ihan kiitettävästi väkeä.

Karkille suurkiitos asukuvista – ei ne nyt niin pahasti tärähtäneitä ole! ;D

 

 

 

  • paita, MTWTFSS
  • hame, H&M
  • rotsi, Acne
  • huivi, KappAhl (Vintage Stories – saatu!)
  • laukku, Botkier
  • kengät, Palmroth

Niin ja sunnuntaikävelyseurani oli paitsi tietenkin maailman parasta ja hauskinta, myös erinomaisen tyylikkäästi pukeutunutta!

Suurkiitokset Karkille ja Ericille seurasta ja ihanasta illallisesta. Hmmm… pahus… olisi pitänyt pyytää Ericiltä hänen kokkailemansa kana-curry-valkosipuli-banaani-kerma -padan ohje. No, vielähän sitä ehtii!

Ihana aloittaa uusi työviikko tällaisen viikonlopun jälkeen. Sopivasti lepoa ja rauhaa sekä hyviä hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa. Puhuin myös Peetun kanssa Skypessä melkein tunnin – ja kaikesta päätellen reissu on lähtenyt käyntiin jopa ennakko-odotuksia paremmin. Huomenna ovat suuntaamassa surffikurssille. Äitin tyttö! 🙂

Täydellistä sunnuntaita varjostaa nyt ainoastaan sellainen pieni seikka, että en kertakaikkiaan pysty löytämään meiltä Hunger Gamesin kakkososaa. Karkki väittää kivenkovaan tuoneensa sen tänne, mutta olen nyt kääntänyt ympäri kaikki mahdottomatkin paikat – eikä se vaan löydy. Ja Karkki katsoi myös heiltä, mutta kirjaa ei vain löydy. Kolmonen olisi tuossa tyrkyllä, mutta jotenkin tuntuu ihan hölmöltä lukea se ennen kakkososaa. First world problems – I know. 🙂

Old stuff