Ihan ensinnä haluaisin nyt kertoa, että tuossa edellisessä postauksessa on ihana meikkiarvonta! Ymmärrän hyvin, että aina ei näitä meikäläisen sekavia horinoita jaksa lukea kilometrikaupalla, joten ehkä jutun viimeisille riveille piiloutunut kilpailu on jäänyt monelta huomaamatta.

Sitten asiaan, tai oikeastaan havaintoon, joka on ollut tänään päällimmäisenä mielessäni. Tiedän nimittäin täällä blogissakin (saatika sitten oikeassa elämässä – tietäisittepä vain!) nurisseeni aika tavalla syksystä ja pimeydestä ja potenut sen tyyppistä sesonkimasistelua. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ilmojen haltijat ovat olleet aika ähäkuttina Mintulle… Sen verran käsittämättömän hienoja, lämpimiä syyspäiviä on ollut tässä viimeaikoina.

Viikonloppuna piti oikein kastella parvekkeelle jo vähän “unohdetut” kesäkukatkin, kun niin vielä jaksavat kukkia ja olla kauniita.

Sen verran sitä on näköjään muutenkin tullut aklimatisoitua syksyn tuloon, että jaksan jopa iloita siitä, että voi kaivaa kaikki villaneuleet taas takaisin käyttöön. Tämä tämänpäiväinen puhtaan tummansininen slipari päätyi tosin varastooni Peetun garderobisiivouksen lopputuloksena. 100 % villaa oleva neule on amerikkalaista vintagea, alunperin Americanasta hankittu. Peetu ei ole sitä juurikaan käyttänyt, joten konfiskeerasin kivasti college-henkisen liivin mieluusti omaan käyttööni.

• slipoveri, 2nd hand
• kauluspaita, H&M
• farkut, Acne
• tennarit, Karhu

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, että joskus aikoinaan olin semi-aktiivinen Buzzador-tyyppi. Buzzadorin idea on siis sellainen, että mukaan ilmoittautuneet saavat testattavakseen tuotteita ja palveluita. Näistä sitten kerrotaan (ja mahdollisesti annetaan näytteitä, kampanjasta riippuen) kavereille ja tutuille ja lopuksi kerrotaan, mitä mieltä testattavista asioista ollaan oltu.

En ole enää pitkiin pitkiin aikoihin ilmoittautunut mukakaan mihinkään Buzzador-kampanjaan, mutta koska en ole myöskään irtisanoutunut, saan kaikki tiedotteet edelleen. Syystsemppi 2013 -projektini suhteen (tästä lisää myöhemmin) oivallisella hetkellä saapunut kampanjailmoittautuminen Gainomax-proteiinijuomien testiryhmään sai “sortumaan” mukaan pitkästä aikaa.

Hain testipaketin pari päivää sitten postista. Ja kukas se sieltä esitteen takasivulta kurkisteleekaan?! Ei kukaan muu kuin hurmaava bloggarikollega MouMou eli Moksu!! Tulin niin iloiselle mielelle, kun bongasin neidon esitteestä. Kyllä se vaan niin on, että olemalla reipas, ahkera, iloinen, luotettava ja hyvä, pääsee ihan mihin tahansa!

Jos nyt joku tämän perusteella innostui Buzzador-hommista, tässä on linkki ilmoittautumiseen. Minttu löytyy tuolta salanimellä Minna_P. Haha!

Tänään on tiistai ja periaatteessa “Onnellisuutta metsästämässä” -postauksen aika. Jos ihan suoraan sanon, niin EVVK.

En ole jaksanut/kyennyt lukemaan Happiness Project -kirjaa pitkään aikaan, eikä kolmatta päivää jatkuva migreeni mitenkään paranna tilannetta. Lisäksi sain kuulla töissä, jos ei nyt varsinaisesti huonoja uutisia, niin sellaisia kuitenkin, että jo muutenkin blääh-päivä sai lisää vettä myllyynsä.

Mitä sitten tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Ajattelin, että kameran muistikortilta löytyneet iloiset asukuvat Peetusta piristäisi sekä ruudun sillä että tällä puolella. Kuvat on otettu noin viikko sitten, kun uusiin Forever21-shortsihaalareihin ja palmikkokranssiin sonnustautunut neito oli menossa tapaamaan kavereitaan kaupungille.

Toinen takuuvarma lääke on juuri uunista ulos putkahtanut suklaakakku, joka nautitaan OC:n kakkossesongin kanssa.

• shortsihaalarit, Forever21
• t-paita, H&M
• pitsisukkikset, H&M
• kengät, Skopunkten

En olekaan ikuisuuksiin vinkannut Tukholman yliopiston muotitieteen avoimista luennoista. Taisin itsekin vähän väsähtää muodin teoreettiseen puoleen, joka, jos nyt ihan suoraan sanotaan, aina välillä tuntuu aavistuksen teennäiseltä. Nyt huomaan kuitenkin kaivanneeni kipeästi aavistuksen analyyttisempää(kin) ajattelua. Mitenkään siis putiikinavajaisia ja muita kissanristiäisiä väheksymättä. Sehän se on yksi fashion scenen upeuksista, että pinnallisin pinnallisuus ja pohdiskelevin analyyttisyys kulkevat tiukasti käsi-kädessä.

Parin viikon päästä torstaina on Tukholman yliopiston muotitieteen laitoksella avoin luento, jota en todellakaan halua jättää väliin:

Italian Fashion Models: From the Fifties Up To Now

Open lecture with Gabriele Monti, IUAV University Venice
24 October 2013, 16:00-17:00, F-salen

Filmhuset, Stockholm

Gabriele Monti is a researcher in Fashion design theory at the University IUAV of Venice, where he teaches design concept. He received his PhD in Semiotics at the University of Bologna with a thesis devoted to curating fashion exhibitions in relation to the poetics of contemporary fashion design. His research interests includes the relationship between fashion and visual culture, theories of fashion design, fashion curating and the relationship between fashion and the museum.

Gabriele Monti’s lecture will discuss his latest project dedicated to Italian fashion models.

Jos nyt joku innostuu tulemaan seurakseni luennolle tästä linkistä löytyy ohjeet perille!

Saatiin tässä yhtenä iltana Karkin ja Peetun kanssa huikea idea. Keksittiin, että haluttaisiin viettää joulu Lontoossa. Juteltiin ihan niitä näitä, reissusuunnitelmia ja -haaveita, ja sitten siitä, miten nyt jouluviikolla on mahdollista pitää aikas pitkä loma vain pari kullanarvoista palkallista lomapäivää hassaamalla. Lisäksi Karkki ja Peetu on puolivakavissaan suunnitellut Lontoon reissua jo kesästä alkaen, mutta sopivaa hetkeä, jolloin molempien taloudellinen tilanne kohtaisi mahdollisuuden pitää vapaata, ei ole vielä osunut kohdalle.

Meistä kolmesta taitaa Minttu olla eniten jouluihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken pitäisi mennä jonkin perinteisen kaavan mukaan tai, että pyhät olisi jotenkin pakko viettää kotona. Päinvastoin – jo “entisessä elämässäkin” vietimme monet joulut matkoilla ja nyt, kun koko porukka on aikuisia, on erilaisten mukavien joulunviettovaihtoehtojen määrä lähes rajaton.

Ajattelimme, että Lontoo-joulu voisi olla just tismalleen sopiva meille. Eikös briteillä ole tapana riekkua pubeissa aatto-iltana ja varsinaiseen hissutteluun käytetään vain joulupäivä? Ja sitten tuleekin jo Tapaninpäivä eli Boxing Day ja hysteerinen joulualeshoppailu.

Nyt onkin lähinnä pohdinnan alla, että onko mielikuvamme Britti-joulusta oikea? Siis ei olisi kovinkaan hauska yllätys päätyä totaalisuljettuun suurkaupunkiin budjettihotellin aulaan korttia pelaamaan… Tunnelmallisiin kävelyretkiinkään ei taida oikein uskalla luottaa, kun tietää lontoolaisen perussäätilan vuoden pimeimpään aikaan.

Yritin kalastaa Googlesta tietoa – siis oikeaa kokemusperäistä tietoa – siitä, millaista on olla turistina Lontoossa joulunpyhinä. Käytännöllisesti kaikki keskittyivät kuitenkin kertomaan joko joulunalusajan tai välipäivien meiningistä. Tästä voisi tietty vetää omat johtopäätöksensä. Mutta jos jollakulla siellä ruudun toisella puolella on joko omakohtaisia kokemuksia tai vinkkejä hyvistä linkeistä aiheeseen liittyen, otamme ne todella kiitollisena vastaan!

Kollaasin kuvat: Visit London ja LondonTown

Montakohan tuntia sitä pitäisi joka yö nukkua, että heräisi aamulla virkeänä töihin?

Tänään aamulla taisin tehdä oman enkkani: sain nostettua pään tyynystä tasan 54 minuuttia sen jälkeen, kun herätyskello soi ensimmäisen kerran. Koko viime viikon ja tämän alkuviikon olen ollut myöhässä toimistolla. Tai onhan meillä liukuva työaika, että sinänsä en ole ollut varsinaisesti oikeasti myöhässä, mutta kun tyyliini kuuluu olla ajoissa. Inhoan olla yksi niistä, jotka kapuilevat vasta ysin pintaan konttorin rappusia.

Yritän mennä ajoissa nukkumaan. Olen saanut aika hyvin kuriin kakaramaisen tapani vetkutella iltapesulle menoa, josta kirjoitin edellisessä unipostauksessani. Siitä huolimatta olen aamulla herätyskellon soidessa – tai siis paremminkin ryhtyessä sirkuttamaan (olenhan onnellinen Wake Up Light -herätyslaitteen omistaja!) edelleen aivan dead ja torkutusminuutteja kertyy joka aamu vartista melkein tuntiin.

Olen lukenut erinäisiä tutkimuksia ja tilastoja, joiden mukaan terveen aikuisen pitäisi pärjätä mainiosti noin kuuden tunnin yöunilla. Voiko tuo pitää paikkansa? Itse tsemppailen työviikot 7 – 7,5 tunnin unilla ja viikonloppuisin menee kevyesti vielä tunti, puolitoista tuohon päälle. Tiedän, että jotkut puhuvat myös sellaisesta kummallisesta ilmiöstä kuin liika nukkuminen. Eli että tulee outo ja huono olo siksi, että yöunet venähtävät liian pitkiksi.

Jotenkin kuitenkin vaikea uskoa, että olisin kroonisesti (arki)aamuisin aivan vetämättömissä siitä syystä, että nukun liikaa. Vai?

Unen puutteen sanotaan aiheuttavan mm. korkeaa verenpainetta, lihavuutta ja pahentavan stressin oireita. Pitkittynyt stressi puolestaan aiheuttaa vuorenvarmasti kaikkea mahdollista pahaa kuivista kynsinauhoista syöpään. Tämä siis sen lisäksi, että liian vähäinen unensaanti piirtää mustat rinkulat pussiksi pöhöttyneiden silmien alle ja rypistää ihon.

Riittävä uni

1. pitää sydän- ja verisuonitaudit loitolla
2. vähentää stessiä
3. vähentää tulehdusperäisiä sairauksia
4. parantaa muistia
5. auttaa painonhallinnassa
6. edistää solujen uudistumista (paremmin kuin mitkään super-anti-ageing-seerumit)
7. helpottaa ongelmanratkaisua
8. aiheuttaa tehokkaasti aurinkoisen mielentilan ylläpitoa

(lähteenä ehdottoman tieteellisesti luotettava jokapaikanmeisseli  elikkä google)

Mutta jos kerran aamulla ei pääse mitenkään ylös sängystä, vaikka takana on juuri reilut seitsemän tunnin yöunet, eikä esmes viikonlopulta ole painolastina liian lyhyeksi jääneitä öitä tai muutakaan riekkumista, niin eikö se ole silloin sen merkki, että on saanut liian vähän unta? Vai mistä sen tietää, koska on nukkunut tarpeeksi?

Tämä on nyt niin keskeinen kysymys, että koko henkilökohtainen Onnellisuutta metsästämässä -projektini jumittaa, ennenkuin saan jotain selvyyttä asiaan. Muuten olen mielestäni ihan kunnossa – siis en missään maraton-kunnossa, mutta en mitenkään flunssainen tai sairas tms. Vitamiinejakin syön, eikä tämän kesän jälkeen voi todellakaan valittaa, että ei olisi saanut tankattua tarpeeksi aurinkoa. Onko nyt siis vain niin, että olen taantunut muutenkin kuin kynsilakkamakuni suhteen alakouluikäisen tasolle ja päivittäinen unentarpeeni huitelee siinä yhdeksän tunnin tietämillä?

Ja jos näin on, mistä hiivatista nipistän tarvittavat tunnit?

Kuvat Pinterestistä, eli täältä, täältä ja täältä