Tarvitsisin nyt hiukan valistunutta apua niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin musiikin kuunteluun.
Oma musiikinkuunteluhistoriani alkaa radiosta äänitetyistä sekakaseteista ja päätyy vinyylien, cd:en ja autoradion kautta Spotifyhin ja Soundcloudiin. Oikeastaan olin aika tyytyväinen silloin, kun vietin noin pari tuntia päivässä autossa, eri musiikkikanavia kuunnellen. Samaan ajanjaksoon osui myös samassa taloudessa asumaan kaksi keskenään erilaisesta musiikista erittäin kiinnostunutta teiniä – eli sekä uusien vaikutteiden että turvallisen kaupallisen soundin tulva oli näin hyvinkin turvattu.

 
Niinkuin jo tuossa aikaisemmin kerroinkin, synttärini lähestyvät ja itse-itselle lahjaksi on tulossa updatea media-puolelle. Spotify-premium pitänee eniveis hankkia, mutta jostain syystä, kun googlailen kivaa uutta musaa kuunneltavaksi, päädyn aina Soundcloud-sivustolle. Ihan mummopihalla googlasin sitten näiden kahden eroa, ja sain vastaukseksi rakentavan (mutta ei selventävän) no, ne on ihan eri tarkoituksiin.
Spotifyssa(kin) ongelma on se, että tykkään tosi paljon musiikista, mutta muistan todella harvoin ketään esittäjiä/bändejä (enkä ole kovin kiinostunut niitä painamaan mieleen ylipäätään), musiikkisuuntauksista olen (ja todennäköisesti myös haluankin olla) ihan pihalla. Opin hetki sitten, että se, mitä mielessäni kutsun “muotiviikkomusiikiksi” on ilmeisesti oikeasti lokeroitu osastoon ambient.
Musiikkilokeroimisen tai kivemmin sanottuna -teemoittamisen opiskelun vastustamisen taustalla on ihan sellaiset mukavuussyyt, että monet diggailemani musat ovat seilanneet kategorioissa pop, rock, punk, hard rock ja niin edelleen – eli kysymyksessä ei ole mikään kirjastotyyppinen kategorisointi. Se mikä joskus oli punkkia tai “uutta aaltoa”, voi tänään olla poppia. Viitsi siinä nyt sitten opetella kategorioita vain löytääksesi musiikkia jostain nettipalvelusta.
Mutta jäljellä on vielä kysymykset: miksi ja miten Spotify? Miksi ja miten Soundcloud (vai pitäskö jättää väliin?)? Entä iTunes? Tai kuunteleeko joku Podcasteja – voisko siinä olla ratkaisu?

Täällä on ollut aavistuksenomaiset “ei-tää-tästä” -fiilikset. Olen yrittänyt kiskoa vastustuskykyä vahvistavia vihersmoothieita aivan yhtenään ja väliajat pureskella tuoretta inkivääriä sen kuin kerkiän. Silti viime viikko meni niskan päälle yrittävää flunssaa pakoillessa. Lauantaina olin jo antaa täysin periksi, mutta sitten päätin, että nyt otetaan ne kaikkein tehokkaimmat aseet käyttöön.
Suomalainen super-food, mustikka, on vähän jäänyt kaikkien fancymmän kuulloisten ruoka-aineiden varjoon. On kuitenkin erittäin vaikeaa löytää mitään hedelmää, vihannesta tai marjaa, joka olisi pakattu yhtä täyteen antioksidantteja, vitamiineja ja kaikenlaisia vatsaa, ihoa ja sielua hoitavia ainesosia kuin juuri mustikka.
Viimeinen aseeni uhkaavaa flunssaa vastaan sisältää siis aimo annoksen mustikkaa, uskollista rauta-annosta baby-pinaattia, desinfioivaa ja migreeniä karkoittavaa basilikaa, raikasta kurkkua ja vatsan hyvinvointia edistäviä pellavansiemeniä.

Kisuakin kiinnostaa…
MINTUN MUSTIKKAVIHERSMOOTHIE
ainekset:

• 1/2 ruukkua ekologista basilikaa
• reilu kourallinen ekologista baby-pinaattia
• noin 20 cm pätkä kurkkua (eko-)
• reilu ruokalusikallinen pellavansiemeniä
• 1 1/2 dl jäisiä mustikoita (eko- nämäkin)

Huuhtele kurkku, pinaatit ja basilika. Laita kaikki ainekset blenderiin (nynnyt, kuten minä, voi pilkkoa kurkkua vähän ensin) ja huruttele tasaiseksi.

 
Smoothien maku on mieto, hellämielinen ja virkistävä. Jos on ihan pakko, kokonaisuutta voi kirpakoittaa vähän sitruunan mehulla, mutta silloin harmoninen vatsaa ja fiilistä tasapainottava kokonaisuus kyllä kärsii aika paljon.
Ja tiedättekö mitä!? Kävi niin, että vaikka lauantaina olin jo ihan valmis vaipumaan kuumekoomaan, sunnuntai meni jo ihan mukavasti ja tänään olen ollut lähestulkoon timangikunnossa. Jumpan jätin varmuuden vuoksi väliin, mutta orastava flunssa taisi karata takaovesta muualle. Kiitos kuuluu ainakin osittain vihersmoothiesarjatulitukselle!

Lähes koko viime viikko meni muotiviikkohulinoissa; lauantaina korkkasin laskettelukauden muutaman tunnin lumilautailusessiolla lähimäessä. Tänään heräsin kaktus kurkussa.
Sinänsä ei mikään ihme. Niinkuin taisin vähän jo mainitakin, koko muotiviikon ajan täällä oli aivan karsean jäätävän tuulinen keli, vaikka pakkasta sinänsä ei tainnut minään päivänä olla yli neljän asteen. Jonotteluhommissa oli vuorotellen aivan järkyttävän kylmä ja välillä hiki valui pitkin selkärankaa. Onnittelin itseäni perjantaina, kun totesin, että selvisin koettelemuksesta vilustumatta.
No entäs se lumilautailu sitten? Lauantaina olikin jo ehtinyt tulla pari astetta lämmintä – rinteet (kaikki kaksi haha!) olivat silti aivan erinomaisessa kunnossa. Yritin pukeutua riittävän kevyesti, mutta järkyttävä hikihän siinä silti tuli. Kostea suojalumi kasteli lautailuhousujen persmukset heti ensimmäisen ylösnousun jälkeisellä jalkojenlepuutus- ja siteidenkiinnityspaussilla. Eli taas mentiin puoliksi kuumissaan ja puoliksi viluissaan.
Ensinnäkin olen sitä mieltä, että kaikkien lautaluhousujen takapuolikappaleet pitäisi ehdottomasti valmistaa vain täysin vedenpitävästä materiaalista. Toisekseen olen sitä mieltä, että vilustumiselle täällä ei annetta periksi, vaan orastava kaktus karkoitetaan vastustuskykyä boostaavalla vihersmoothiella.

Persilja sisältää runsaasti rautaa, C- ja A-vitamiinia, tummanvihreä salaatti (tässä romaine (?) ja lollo rosso) vahvistaa immuunipuolustukseen osallistuvien solujen toimintaa ihossa ja suolistossa sekä ehkäisee tulehduksia, tuore inkivääri on ihan kaikkein paras yleislääke melkein mihin vaivaan tahansa (se on perinteisesti mm. kiinalaisen lääketieteen monitaituri) appelsiini ja sitruuna tuovat makunsa lisäksi vielä oman ekstra-boostin C-vitamiinia kokonaisuuteen.
Jos ei näillä lähde visiitille pyrkivä vilustuminen takaisin karkuteille, niin ei sitten millään!

VASTUSTUSKYKY-SMOOTHIE (yksi iso lasillinen)
ainekset (käytä mieluiten ekologisesti kasvatettuja raaka-aineita!):

• muutama lehti romaine-salaattia
• muutama lehti lollo rosso -salaattia
• puoli ruukkua persiljaa
• 1 appelsiini
• 1/2 ison sitruunan mehu
• reilu palanen tuoretta inkivääriä
• noin desin verran kylmää vettä

Huuhtele salaatit & persilja. Kuori ja pilko appelsiini. Purista puolikkaan sitruunan mehu. Kuori ja pilko inkivääri. Laita kaikki ainekset blenderiin ja lisää reilu loraus vettä. Huruttele smoothie tasaiseksi ja nauti hitaasti “pureskellen”.

 
Maultaan Vastustuskyky-smoothie on varsin pirtsakka – etenkin, jos inkivääriä on sopivasti, eli reilusti. Vaikka vielä ei ole edes nenä tukossa eikä muutakaan vakavampaa oiretta kuin epämääräinen “ei-kai-vaan-flunssa-ole-tulossa” -blues ja pientä karheutta kurkussa, on olo välittömästi smoothien nauttimisen jälkeen selkeästi energisempi ja reippaampi.
Mikään lääke ei tietenkään auta niin nopeasti, mutta kunnon vastustuskyky-boosterin teho tuntuu myös korvien välissä. Eikä ikinä pidä aliarvioida kunnon lume-vaikutuksen tehoa!

Sunnuntait on aina tunnelmaltaan jotenkin epämääräisiä epäpäiviä. Outo ja täysin irrelevantti haikeus siitä, että viikonloppu on taas kerran ohi ja toisaalta tulevan työviikon odotus leimaa yleisfiilistä. Jos on toivoton loppumattomien todo-listojen rustailija niinkuin yours truly, tulee sunnuntaihin lisäksi helposti pakattua myös aivan liiaksi odotuksia tyyliin kaiken-tämän-ajattelin-tehdä-viikonloppuna-ja-nyt-on-viimeinen-tsäänssi.
Parhaimmillaan sunnuntai on leppoisaa yhdessä olemista, rauhaisaa tulevaan viikkoon valmistautumista ja yleistä akkujen latailua.
Joskus sitä kuitenkin vain tekee sen välttämättömimmän. Käy vähän ulkoilemassa, pesee pyykit ja sellaista, mutta muuten koko päivä häviää vain johonkin. En edes halua ajatella, miten monta tuntia voi saada hukkumaan vain pelkästään YouTubeen tai Tumblriin… Toisaalta taas, välillä on kyllä ihan pakko nollata pääkoppa ja joskus eteen sattuu yllättäen ihania helmiä. Kuten esim. tämä Calvin Kleinin upea promofilmi, jossa esiintyy fantastinen Suvi Koponen ja evö-so-sexy Alexander Skarsgård:

Ei muuta kuin näillä eväillä uutta työviikkoa kohti.

Ajattelin ensin otsikoida postauksen (erittäin originellisti) “Blue Friday”, mutta assosiaatiot olisivat helposti menneet niin väärin, että en voinut. Tänään on nimittäin ollut aivan kertakaikkisen voittajaolo! Eikä millään muotoa perus TGIF-fiilis, vaan ihan yleismaailmallinen huippu meininki. Töissä sain valmiiksi asioita, mikä on aina yhtä ihanaa (nykyisessä toimenkuvassa säännöllisesti, mutta harvoin toistuvaa herkkua), työpäivän jälkeen kävin salilla ja nyt istun sohvan nurkassa kirjoittamassa blogipostausta, kaiuttimissa Veronica Maggio ja Karkki & Peetu laittaa keittiössä risottoillallista. Life is good.
Tuota salilla käymistä pitää hehkuttaa vähän ihan erikseen. Olen jo kahtena päivänä tällä viikolla juossut juoksumatolla 30 min putkeen!! Entisen maratoonarin sanomana tuo saattaa kuullostaa varsinaiselta antikliimaksilta, mutta totuus on se, että jos on viimeisen maratonin jälkeen rikkonut selkänsä (uusille lukijoille: treenihommia löytyy täältä ja maraton-juttuja täältä) ja ollut käytännöllisesti katsoen viisi vuotta juoksematta sekä lisäksi kerryttänyt “aavistuksen” elopainoaan matkan varrella, on kahden hyvällä fiiliksellä toteutetun puolen tunnin “lenkin” hölköttely todellinen voitto!

Huomisesta alkaen tänne Tukholmaankin on vihdoin luvattu oikein talvea. Meteorologisessa mielessä talvi ei ole tänne vielä tullut – siihen kun vaadittaisiin, että päivän keskilämpötila on viiden vuorokauden ajan miinuksen puolella. Mutta nyt siis luvassa on kuulemma sekä lunta että miinusasteita. Mahdollisesti viimeisen “syys”päivän kunniaksi puin päivän asun kanssa mustikansiniset Karhun lenkkarini.
Päivan asun pääjuttu on tietty tuo ihanaakin ihanampi Dagmarin neule. Alunperin ajattelin, että se olisi hauska stailata skarpimmin kapean hameen ja kauluksien kanssa. Tänään oli kuitenkin ihan casual Friday -olo, joten farkut ja lenkkarit olivat ainoa oikea vaihtoehto.

 
Kuvaaja (Peetu) komentaa: “no näytä ny vähän sitä sun ponnaria kans” ja tää tekee työtä käskettyä..

• neule, Dagmar
• farkut, H&M
• tennarit, Karhu Originals
• korvikset, Indiska

Järkytin tänään työkavereita toteamalla, että mielestäni on ihan loistavaa, että joulunajan pyhät nyt vihdoinkin on loppuneet. Tuntuu monella lailla hyvältä, että arki on palannut. Siis ei niin, ettenkö olisi nauttinut vapaista, toimettomasta olemisesta, yöllisistä leffaputkista, leppoisista kävelyretkistä, kaupungilla pyörimisestä – ja kaikesta muustakin, mitä nyt ehdin tehdä ja mihin oikeastaan koskaan ei ole kuitenkaan aikaa.
Arkeen paluu on toisaalta hyväksi luterilais-suomalaisen peruskasvatuksen saaneen ihmisparan sielulle – onhan se nyt hävytöntä tuolla lailla vain naatiskella olemisestaan. Viimeisinä päivinä alkoi olla sellainen olo, että kohta pitää alkaa siivota vaatehuonetta, muuten ei kunnian kukko laula. No, onneksi sai palata töihin – jääpähän vaatehuone odottamaan pahempaa löhöilymorkkista.
Toisaalta taas joulunajan jälkeinen arki on aina merkannut itselleni kevätkauden alkamista. Suhtaudun syksyyn pelonsekaisella kammoksunnalla, mutta mieli ja ajatukset kirkastuu heti vuoden vaihteen jälkeen. Nyt ollaan menossa kohti valoa -ajatus riittää piristämään ja korvien välinen angsti helpottaa, vaikka faktisesti päivät ovat ihan yhtä lyhyitä kuin noin kuukausi sitten.

Peetu toivotti oman arkensa tervetulleeksi COSin alesta löytyneessä neulemekossa. Mekon materiaali on paksua ja napakkaa  villasekoitetta. Tummaa grafiitinharmaata pintaa elävöittää suurikokoinen metsänvihreä sahalaitakuvio. Tykkään mekon leikkauksesta kovasti. Raglahihat, pieni elegantti pääntie ja miehuksen leikkaus antavat juuri sopivasti ryhtiä mallille niin, että neulemekoille tyypillistä säkkimäistä muodottomuutta ei ole.
Ihastuin mekkoon niin kovasti, että melkein ostin itselleni samanlaisen. Tuntui kuitenkin aikas idioottimaiselta hankkia kaksi tismalleen samanlaista vaatetta yhteen talouteen. Onneksi Peetu lupasi, että saan lainata sitä!

 

• mekko, COS
• kengät, Bella
• kaulakoru (Mintun), MQ