Mikä uskomattoman ihana pääsiäiskeli! Virallisesti lämpöasteita on täällä meilläpäin noin 15, mutta tuulettomalle sisäpihalle suunnatulla partsillamme varmasti lähemmäs 20! Ihan mieletöntä! Osa naapureista makoilee jo bikineissä, me nyt vielä chillataan ihan vaan shortseissa/minihamosessa ja nirunarutopeissa.
Otsikko on sikäli tietty harhaanjohtava, että ihan oikeaa pihaa meillä ei ole, mutta reiluhkon kokoinen parveke on kyllä oikeastaan juuri sopivan kokoinen siihen nähden, miten paljon oikeasti jaksan “pihahommille” omistautua.

Keskisuuri-parveke -tasoinen pihanhoito on juuri se mitä haluan. On ihanaa saada vähän multaistaa sormia, saada tuoreita yrttejä (minttu tosin on ainoa, joka meidän epävakaisessa hoidossa jaksaa kukoistaa vuodesta toiseen), luoda suloista värimaailmaa kukkien avulla ja sisustaa kodin sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkein “huone” seuraavaa neljää-viittä kuukautta varten.
Meillä tosiaan käytännössä muutetaan partsille heti ja aina, kun säätila sen vain sallii. Esim. viime kesänä, kun hyviä ilmoja ja lämmintä riitti koko kesän ja pitkälle syksyyn, tuntui melkein oudolta, kun ensimmäisen kerran syötiin illallista sisällä, varsinaisen ruokapöydän ääressä.

 
Tänään ollaan raivattu partsia kesäkuntoon. (Se onneton parvekkeelle jäähylle päätynyt joulukuusen raato tosin vietiin jo pari viikkoa sitten läheistä vappukokkoa täydentämään). Toistaiseksi tunnelma on aika karu. En ole hankkinut varsinaisesti kukkia vielä ja tänään istutetut siemenet, hajuherneet (just love them!!), kissanruohot ja persiljat eivät nyt ihan saman tien ole vehreyttä luomassa. Ensimmäinen feta-salaattipäivällinen rosé-viinin kera nautitaan toki ulkona. Ja se, jos mikä, on kesäkauden aloituksen merkki.
Väriloistosta huolehtii toistaiseksi Peetun uudet Tretornin pinkit kumisaappaat. Ostohankinnan perusteena oli, että pitäähän sitä ihmisellä olla kunnon saappaat (niin pitääkin) ja kun kesällä on se partioleirikin. Kerrankin äiskä oli tismalleen samaa mieltä – ja värikin on mitä suloisin.

Viime viikonlopun juhlimisputkessa tämä viimeinen, Indiedaysin Inspiration Awards -asu oli ehdottomasti oma suosikkini. Tykkäsin toki muistakin – enhän niin olisi muuten pukeutunutkaan, mutta tämä oli jotenkin keväisin ja hyvin persoonaani sopiva. Vähän hassu, pikkuisen kimaltava ja helppo kantaa.
Kun esittelin gaalaviikonlopun asuja pikaisessa sneak peak -postauksessa, sain kommenttiboksiin kysymyksen tuosta omasta mielestäni aivan mielettömän hienosta t-paidasta. Onko tosiaankaan mitään järkeä maksaa t-paidasta 900,- kruunua? Hyvä kysymys, jota olen miettinyt tässä useamman päivän. Ja tässä on vastaukseni:
Muoti on itselleni rakas harrastus. Rakastan hyvää laatua, kaunista suunnittelua, siluettiajattelua ja myös sitä, miten joskus pienillä asioilla voi tehdä isomman stamentin. Tykkään siitä, miten vaatteiden avulla voi pukeutua johonkin valitsemaansa rooliin, osoittaa arvostavansa tilaisuutta, itseään, tapaa, millä kokonaisuus rakentuu. Olen sitä mieltä, että muoti on hieno harrastus. Ihan niinkuin tennis tai valokuvaaminen tai keramiikkapyttyjen väsääminen, voi myös muoti olla harrastus. Ja jos nyt mistään mitään ymmärrän 900,- kruunulla (noin 100 euroa) ei vielä kovin kaksista tennismailaa saa hankittua.
Muodin käsittäminen harrastukseksi on sikäli vaikeaa, että kaikkien pitää pukeutua ja ihan kaikki ovat todella kiinnostuneita siitä, mitä laittavat päällensä. Olen hankkinut ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa etenkin miesten keskuudessa tuolla väitteellä. Monet tosimiehiksi itsensä laskevat ovat sitä mieltä, että heille “pukeutuminen ei merkitse mitään” ja että he “laittavat päällensä ihan mitä sattuu” (näin siis jopa täällä svennelässä). Näille olen sitten sanonut, että: “siinä tapauksessa varmaankin menet huomenna NK:lle pinkissä paljettimekossa, vain todistaaksesi, että on todellakin aivan sama, mitä laitat päällesi”. (Ei varmaan tarvitse sanoa, että olen edelleen sinkku?)
Itse hankin pääasiassa vaatteita. Tarvitsen esimerkiksi mustan hameen, että voin näyttää fiksulta töissä – sen ostaminen ei ole varsinaisesti muodin harrastamista vaan ihan tavallista pukeutumista. Joskus sitten pitää saada Cat Woman t-paidan kaltainen hienous ja sillä taas ei ole mitään tekemistä rationaalisen t-paitahankinnan, vaatteiden ostamisen, kanssa. Ostin sen, koska rakastuin eleganttiin printtiin, ihanan pehmeään ja sikalaadukkaaseen puuvillaan. T-paitojen suurkuluttajana arvostan myös leikkausta, joka on väljä “suora” malli, mutta kuitenkin sen verran muotoiltu, että se ei näytä teltalta päällä.
Ostin paidan tukholmalaisesta Mrs. H -kaupasta. Mielestäni on fantastista, että täällä on tuollaisia pieniä putiikkeja, joiden valikoimissa on Balmainia, Isabel Marantia, Alexander Wangia. Varmasti moni on sitä mieltä, että kyllähän Tukholmassa on rikasta väkeä pitämään Mrs. H ja ne muutamat muut rohkeat hengissä – ja ovat tietty ihan oikeassa. Toisaalta on aika todennäköistä, että juuri nuo ihmiset lentävät Lontooseen, New Yorkiin, Pariisiin ja mitä näitä nyt on, kun shoppailuhammasta alkaa kolottaa. Yksi Mintun ostama t-paita ei tietenkään pidä pystyssä mitään putiikkia, vaikka paita kuinka olisi ylihinnoiteltu, mutta haluan kuitenkin äänestää lompakollani myös tässä tilanteessa. Varmaan jostain nettiputiikista tuon olisi saanut halvemmallakin. En ole googlannut.
Koska rakastan muotia, haluan myös tukea pienempiä merkkejä. Rika ei enää kai lukeudu niihin kaikkein aloittelevimpiin indie-merkkeihin, mutta viimeaikaiset uutiset todistavat, että edes menestyneen oloisilla merkeillä ei aina mene taloudellisesti kovin hyvin. Valitettavasti henkilökohtaiset taloudelliset realiteetit estävät sen, että voisin tehdä kaikki pukeutumiseen liittyvät ostopäätökseni tästä näkökulmasta, mutta että edes joskus on mielestäni parempi kuin ei koskaan.
Periaatteessa kaksi viimeistä perustelua menee hiukan samaan kategoriaan kuin klassinen “Support your local band”. Tosin kukaan tuskin ikinä kokee riittävän cooliksi toteuttaa “Support your local designer” -pinssiä. Haha!

 
Todella upeeta! Oman elämänsä Patsy Stone voisi opetella olemaan messuamatta edes kuvanottohetkellä. Puhuvasta ihmisestä ei kertakaikkiaan ole mahdollista ottaa järkevän näköistä kuvaa. Haha! Onneksi on vieressä aina niin ihana ja freesi Veera!
Indiedays Inspiration Blog Awards -asu:

• paita, Rika
• hame, H&M (Consicous Collection)
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Zara
• kaulakoru, H&M

Kuvat: Jim Bergström

Ihan kohtuullisen kätsyä, että bloggaajatapahtumissa on niin paljon kuvaajia, ettei asukuvien saaminen ole varsinaisesti mikään ongelma. Tosin ammattikuvaajille ei kehtaa ihan samalla tavalla rutista, että “ota vielä yks” ja “tästä kantista kans” ja “eiku nyt mä en keskittyny”, niinkuin esmes Peetulle. Toisaalta sitten kuva on se, mikä on – asu näkyy ainakin! 😀
Tässä on siis viime viikonlopun Inspiration Day -päivätapahtuman asu. Kuvasta kiitos: Jim Bergström.

• jakku, Isabel Marant pour H&M
• t-paita, RealStars hyväntekeväisyyspaita
• housut, & Other Stories
• kangaskassi, Tukholman muotiviikon mainoskassi
• kengät, Dr. Martens

 

 
Lumenen pisteellä sai käydä meikkauttamassa itseään ja sitten ammattivalokuvaajan kuvattavana. Huippumeikkaajalle esitin toivomuksen, että josko hän voisi loihtia 10 ikävuotta pois ja noin neljä tuntia lisää yöunta kasvoilleni. Täytyy sanoa, että todellinen taituri onnistui kyllä haasteessa varsin mainiosti. Jotenkin en kyllä mielestäni näytä ihan omalta itseltäni – tiedä sitten mistä johtuu. Nykyään kun osaan jo käyttää jopa huulipunaakin. Kuva: Pauli Siuruainen Photography.

Koko ihanan Aussie Blog Awards 2014 gaalan ajan roikotin olkapäällä kameraa. Ajatus oli napsia fiiliskuvia ja ehkäpä nakittaa joku rakkaista bloggarikavereista näppäämään muutamia asukuvia. Vessakäytävä oli juuri sopivasti valaistu, siellä ikuistettiin todistettavasti vaikka miten monta gaalamekkoa. Kohdallani kävi kuitenkin toisin. Siinä vaiheessa, kun oltiin Oi mutsi mutsin Elsan kanssa miettimässä, että josko sitä vielä jatkoille jonnekin, tajusin, että kameraan ei ole tallentunut ainuttakaan kuvaa.
Mutta onneksi on näitä “virallisia” kuvia kuitenkin. Kredsit kaikista kolmesta kuvasta kuuluu Aussielle/Lilylle/Trendille, kuvaajat: Heli Roosmäe ja Julius Konttinen.

Olin aivan lyyrinen onnesta koko Aussie-gaalan. Syynä siihen oli se, että kerrankin ja todella, todella pitkästä aikaa tuntui, että about kaikki vanhatkin bloggaaja-kaverit olivat paikalla!! Toki muutama puuttuikin (Stella, Irene ja Silver ainakin – varmaan joitakin muitakin), mutta niin paljon riitti kuulumisten vaihtamista ja jälleennäkemishaleja, että lopulta en voinut kuin hämmästellä, miten hauskoja ja mahtavia ihmisiä blogihommien kautta onkaan voinut oppia tuntemaan. Niinkuin esimerkiksi Sallan ja Veeran – niin huippuja tyyppejä!

 
Tästä viimeisestä kuvasta näkee kyllä erittäin selkeästi, miksi Mintun asukuvia otetaan yleensä noin 30 ruutua, että saadaan pari hyvää blogiin. Merkillinen asento ja jäätynyt ilme sikseen – tässä nyt kuitenkin näkyy hiukka paremmin minimarketin ystiksestä hankitut juhlakengät, jotka btw ovat mielestäni tosi hienot!
Aussie Blog Awards 2014 -asukokonaisuus:

• mekko, Matthew Williamson – Lindex
• kengät, minimarket
• laukku, Karen Millen
• kaulakoru, Glitter (saatu)

Oh my, mikä viikonloppu takana! Olen tässä juuri matkalla kotiin (kiitos Norwegian wifistä!) ja tuntuu, että sekä pää että sydän on niin täynnä inspiraatiota, vaikutelmia, kohtaamisia, ihania jälleennäkemisiä, uusia upeita tuttavuuksia, naurua, hulluttelua, yllättäen harvinaisen syvällisiksi äityneitä keskusteluja ja ehkä melkein jopa epärealistisen vahvalta tuntunutta tiimihenkeä bloggareitten kesken, että ihan melkein hengästyttää jo pelkkä ajatus.
Tällaisen viikonlopun jälkeen en voi kuin taas kerran onnitella itseäni, että silloin ziljoona vuotta sattumalta päätin aloittaa bloggaamisen. Niin hienoja, avoimia, vahvoja, herkkiä, lahjakkaita ja inspiroivia ihmisiä olen saanut tätä kautta oppia tuntemaan, että en voi kuin olla kiitollinen – ja edelleenkin pikkuisen myös hämmästynyt. Miten mulla on voinut käydä näin mielettömän hyvä tsägä!?

Tässä yksi mahoton ilon ja energian tiivistymä! Annika O, Janne, Valtteri ja Uino. Silläkin uhalla, että alan kuullostaa vähintäänkin juustoiselta, hehkutan nyt vielä kerran miten upeaa on saada tuntea nämäkin hienot ja fiksut ihmiset!
Vaikka kaikissa tämän viikonlopun häppeningeissä itselleni kaikkein tärkeintä olikin bloggarikollegoiden ja muiden mahtavien tyyppien tapaaminen, oli kuitenkin aikas mahtavaa, että kaikenlaista kivaa ohjelmaakin oli riemuksemme järkätty. Iltagaaloissa meininki oli luonnollisesti pääasiassa palkintojen jakoa ja show-tyyppistä esiintymistä, kun taas Inspiration Day tarjosi kaikenlaista kivaa ja hyödyllistä tietoa, inspiroivia luentoja ja käytännönläheisiä workshoppeja.

Itse kävin kuuntelemassa Olympuksen lähettilästä, muotikuvauslegenda Damian McGillicuddya ja opiskelemassa drinkkienrakennustaidetta. Inspiration Day oli avoinna 12 – 16, eli neljä tuntia. Aluksi ajattelin, että kun olen siellä heti kahdentoista pintaan, pääsen varmaankin lähtemään myös ajoissa. No, näin ei todellakaan käynyt, sillä kaikilla näytteilleasettajilla oli myös jotain aktiviteettia (Lumenella sai meikkauksia ja käydä ammattikuvaajan kuvattavana, Vallilassa suunnitella sisustuksia… etc.). Lopulta taisin lähteä viimeisten joukossa neljän aikaan.

Valokuvausluento oli todella mielenkiintoinen ja inspiroiva. Näimme käytännössä, miten käsittämättömän suuri ero samasta kohdasta otetuissa samanlaisissa kuvissa on, kun kuvataan erilaisilla objektiiveilla. Paljon muutakin opimme, valoihin, valon mittaamiseen, salaman suuntaamiseen ja siihen studioissa käytettävään sateenvarjon näköiseen hässäkkään liittyen. Ehkä tärkein oppi – tai ymmärrys – oli kuitenkin se, että hyvien kuvien ottamisessa laadukas kamera ja hyvät objektiivit ovat vasta ensimmäinen askel. Aika pieni askel kaiken lisäksi. Vasta siitä alkaa oikeasti ne hyvän kuvan ottamisen haasteet.

Kuten sanoin – kohtaamisia, joita arvostan yli kaiken – sisältyi Inspiration Day -päiväänkin kiitettävästi. <3

Drinkkikoulu ja ihanat drinkit. Täytyy sanoa, että vaikka drinksut olikin todella herkullisia, kaikkein vaikuttunein olin tuosta supersöötistä delfiini-koristeesta! Free Willy! 🙂

Tarvitsen uudet silmälasit ja hyvät aurinkolasit vahvuuksilla. Ehkä tässä olisi vastaus?

Ihana ja antoisa päivä. Asusta ei ole omalla muistikortillani kuvaa, mutta uskoisin, että monista kuvauspisteistä jotain järkevää löytyy, kunhan niitä saadaan käyttöön.
Mutta nyt olenkin jo päässyt kotiin asti. Seuraavaksi ohjelmassa on Take Away -thaimaalaista ja ainakin kolme jaksoa Pretty Little Liarseja Peetun ja Karkin kanssa.
Joskus elämä vaan on niin helppoa. 🙂

 
Mm. tällaista tänään… Kissien kanssa kuvassa. Omg! 😀