Viime viikonloppuna – eli vain muutama päivä sitten – tuli pötköteltyä pitkät pätkät bikineissä parvekkeella. Välillä oli jopa niin kesäinen fiilis, että piti mennä sisälle jäähylle. Vielä toissapäivänä maanantaina, kun vietimme töiden team building -päivää kaupungilla, paljaat sääret, olkapäät ja jopa varpaat oli ihan normaali näky. Ja mikä ettei olisi ollutkin, lämpöasteita kun oli parhaimmillaan yli 23.
Jostain syystä ilmojen haltija kuitenkin aina vuodesta toiseen muistaa, että vapuksi pitää olla viileää ja mieluiten lumikuurojen uhka päällä. Aivan erehtymättömästi tuntuu menevän säiden säätäminen tälläkin kertaa, sillä eilen iltapäivällä alkanut lämpöasteiden putoaminen on jatkunut kiitettävään tahtiin ja nyt on taivaskin sen verran tanakassa pilvessä, että ei ihmetyttäisi, vaikka sieltä alkaisi tipahdella kissoja ja koiria.

Suomi taitaa olla jo siirtynyt yksimielisesti viettämään vappua. Tässä neljäntoista Ruotsi-vuoden aikana olen pikkuhiljaa oppinut siihen, että täällä tuo ei ole mikään erityisen merkittävä häppeningi. Opiskelijat hulinoivat tahoillaan ja ilmeisesti esmes Uppsalassa vappu saattaa jopa näkyä aavistuksen katukuvassa. Huomenna poliittisesti aktiivit marssivat ja puheitakin kai pidetään, mutta meille muille tämä ei ole sen suurempi juhlapyhä kuin vaikkapa arkipyhänä pidetty Helatorstai.
Muutamina vuosina yriteltiin Suomi-porukan kanssa viritellä vappu-piknik -perinnettä, mutta ei se nyt ihan samalta tunnu olla keskenänsä jossain puiston nurkassa serpentiinit kaulan ympärillä viltin päällä istumassa. Vaikka Marin itse tekemät munkit olivatkin kyllä aivan loistavan herkullisia.

Ihan hyvin kuitenkin tällaiseen mukavan hileiseksi muuttuneeseen vappu-tunnelmaan sopii Peetun asu. Henkan leopardishortsit ovat juuri teemaan sopivan reteät. Boomerangin tummanpunainen suloisen suuri kashmir-neule rauhoittaa tilanteen ja lämmittää ihanasti. Tarkoitus oli vielä leikkiä vähän hiusväreillä, mutta niistä tulee tutorial toisena päivänä.
Itse taidan kaivella jo talvisäilöön roudaamani maihinnousutakin uudelleen esiin ja tsekata, jos vaikka Camilla innostuisi kaveriksi vappukokkoa katsomaan. Niin, ihan täysin ilman perinteitä ei täälläkään tosiaan olla. Vappuun kuuluu kokon polttaminen ja sytyttämistä edeltää yleensä melko harras kevätpuhe ja kuorolaulua. Virallisia kokkoja on Tukholman alueella muutamia, isoimmat Riddarholmenilla ja Skansenilla.

 

• neulepaita, Boomerang
• shortsit, H&M
• nilkkurit, minimarket

Mojito on yksi herkullisimmista, raikkaimmista ja helpoimmista drinkeistä, mitä on. Otsikosta poiketen, voisin jopa väittää, että kyseessä on koko kesän paras drinkki. Mojito toimii loistavasti aperitiivina ja sitä on myös helppo varioida sopimaan esim. cocktail-palojen kanssa nautittavaksi.
Tässä on kolme erinomaisen hyväksi havaittua versiota Mojitosta. Kaikki muunnokset eivät syntyneet ihan suunnitelmallisesti, mutta joskus sattuma auttaa löytämään kivoja uusia vaihtoehtoja!

PEETUN PARAS PERUS-MOJITO
Alunperin Mojito oli vain Peetun bravuuri ja tämä ohje on varmaan lähimpänä sitä perinteistä. Tämä valmistetaan mielellään aika pitkänä ja runsaiden jäiden kera, jolloin lopputulos ei ole ihan niin tymäkkä ja juoma pysyy viileänä pitkään.
Ainekset (yhtä drinkkiä varten):

• 4 cl Bacardia tai muuta vaaleaa rommia
• 2 tl sokeria (mieluiten tummaa)
• 1 1/2 – 2 limeä lohkoina
• pikku kourallinen mintunlehtiä
• jääpaloja
• Sprite tai muu makea kirkas sitruunalimppari

Laita sokeri, hyvin pestyt limelohkot ja mintunlehdet pitkähköön lasiin. Muusaa puukapustalla tai vastaavalla niin, että limeistä irtoaa mehua ja mintunlehdet rikkoontuvat. Mittaa päälle rommi, täytä lasi jäillä ja kaada päälle sen verran Spriteä kuin mitä lasiin mahtuu. Tarjoile pillin kanssa ja laita mielellään myös pitkä lusikka, jolla limeistä voi tökkiä vielä lisää mehua juomaan.

MINTUN PALMA JAFFA -MOJITO
Tarkoitus oli kyllä tarjoilla tyttöillallisten aperitiivina ihan tavallinen Mojito – vähän lyhyempänä ja aavistuksen makempana versiona vain. Kävi sitten kuitenkin niin, että arvoisa allekirjoittanut unohti ostaa limpparit. Niin tyypillistä. Illallisten pitopaikka oli myös sen verran landella, että ihan tuosta vain ei olisi Sprite-ostoksille pyrähdetty. Onneksi illan emännän kaapista löytyi lastenjuhlista yli jäänyt iso pullo Hartwallin sitruunaista Palma Jaffaa. Testauksen jälkeen totesimme, että tästähän tuli oikein hyvää.
Valmistus muuten kuten edellä, mutta sokeria en näihin laittanut kuin ihan muodollisen vajaan puoli teelusikallista per lasi. Pieneen lasiin riittää myöskin puolikas lime drinkkiä kohti eikä minttuakaan tarvitse olla kuin 5 – 6 reilun kokoista lehteä per lasi. Tarkoitus kun on, että sekaan mahtuu vähän sitä nestettäkin.

 
SAARIKYLIEN MARJA-MOJITO
Tarina on tässä melkein sama, paitsi tällä kertaa kukaan ei unohtanut ostaa mitään. Korkeintaan unohdettiin, että eihän kulinaristiperheen mökkipakastimen vähäistä tilaa todellakan tuhlata jääpaloihin. No, suunnilleen jääpaloja vastaava määrä kokonaisena pakastettuja mansikoita lasiin ja uusi Mojito-versio oli syntynyt! Paitsi että meillä ei tälläkään kertaa ollut Spritea – eikä nyt mitään muutakaan limsaa. Eli kuplat ovat peräisin sitruunan makuisesta kivennäisvedestä!
Marja-Mojitoihin laitoin reilut pari teelusikallista sokeria, sillä sekä marjat että juoma olivat sokeroimattomat. Limeä on näissäkin vain puolikas per drinkki. Mansikat lisäsin samassa vaiheessa kuin jäät, eli muusauksen jälkeen. Näin mansikoista tuli vain mieto makuvivahde juomaan. Tosin en kyllä tiedä, voiko tätä versiota enää kuitenkaan Mojitoksi kutsua – mutta hyvää se oli siitä huolimatta!
Kivaa vappua kaikille! Cin Cin!

Tähdet on ilmeisesti juuri nyt jotenkin erityisen hankalassa asennossa. Näin olen ainakin Twitterin ja Facebookin päivitysten perusteella ymmärtänyt. Sitten vuoden vaihteen en ole nähnyt yhtä monia unettomuudesta ja kaikenlaisesta muustakin hässäkästä kertovaa päivitystä, joten täysin tieteellisesti pidän todistettuna, että galaxi aiheuttaa nyt pientä kitkaa itse kunkin elämään.
Inhoan vilpittömästi, kun ihmiset tilittävät pitkäpiimäisesti jaaritellen surrealistisia uniaan, mutta viime yönä näin niin todentuntuisen unen, että vieläkin tuntuu hassulta, että se oli vain unta. Vaikka oikeasti olisi aika epätodennäköistä, että sattumalta maailman äärissä tapaamani kaveri ihan oikeasti soittaisi aamuyöstä ankaran bileyön loppuvaiheessa yöpaikkaa toivoen (saat kyllä silti soittaa, jos olet petiä vailla – ei sillä). Ja että ex-boyfriend olisi saman yön aamuna laittanut cocktail-pala -tyyppistä aamiaista ja järjestellyt astiakaappiin karsean rumia halpiskukkakuosisia kahvikuppeja normaalin itse dreijattujen mukien hurlumhein sijaan. Ja että sitten kävelisin pitkin sateen kastelemia katuja ja soittaisin Tinnille kysyäkseni, että “mitä mun nyt oikeesti pitäisi tehdä”.
Ensinnäkin täällä ei ole satanut moneen, moneen päivään ja noin kaaottisessa tilanteessa tietäisin kyllä kysymättäkin, miten pitää toimia. (Kaverille löytyy aina yösijaa, aamiaiseksi on leipäjuttuja tai luonnonjogurttia ja kukaan ei siirtele sivuun mun tärkeitä kuppejani!).

Eli jotain hämminkiä täytyy kyllä planeettojen asemissa olla.
Jos nyt siirrytään näihin maallisiin, niin täytyy sanoa, että on kyllä aivan mahtavaa, että iltaisin on jo niin valoisaa. Päivän asukuvia voisi helposti ottaa vaikka vielä puoli ysiltä illalla ainakin valo-olosuhteiden puolesta. Sen sijaan tällaiselle pörrötukkaiselle saattaa napakka kevättuuli olla välillä hiukka haasteellinen. Ensinnäkin muutenkin helposti vetistyvät ja punoittavat silmät oikein riemastuvat, kun vienossa tuulosessa yrittää olla räpsyttelemättä kuvanottohetkellä. Ja toisekseen karvat eivät oikein tunnu tietävän paikkaansa.

Onhan se toisaalta hienoa ja luksusta, että ongelmat on tätä luokkaa. Tosin pieni ongelma ei-toivotun kuvaustuulen lisäksi on se, että tänään on palkkapäivä, perjantai ja pikkuisen levoton olo. Tekisi mieli lähteä jonnekin, mutta minne…
Tai sitten ehkä otan vain lasin viiniä ja menen vaahtokylpyyn. Ei pöllömpi idea sekään. Vai?

 

• paita, & Other Stories
• hame (Peetun), H&M
• kengät, Vagabond

Kaikkien näiden blogivuosien jälkeen ei taida olla montaa asiaa, jotka olisi jäänyt kertomatta. Mintun menneisyyden hämärät duunit, heikkoudet ja paheet on nyt kuitenkin koottu yhteen Indiedaysin ystäväkirjaan. Ja kertauksen vuoksi listaan toki luottoasuni ja rakkaimmat esineeni myös.
Ystäväkirjan idea on minusta hauska. Vanhoja alakouluaikaisia juttuja lukiessa saa toisaalta hyvät naurut ja toisaalta voi huomata, että jotkut asiat, mielipiteet ja mieltymykset ovat pysyneet hyvinkin samoina. Indiedaysin ystäväkirjajuttuun vastauksia kirjoitellessani päätin, että hankin kotiin perinteisen vieraskirjan sijaan aikuisillekin sopivan version ystäväkirjasta. Luulisi, että sellaisia löytyy valmiina – tai sitten yksi mahdollisuus olisi hankkia kiva kansio ja tulostaa sinne itse sivut kysymyksineen.

 
No hei – eihän se töihin ja arkeen palaaminen ollut ollenkaan niin vaikeaa, miltä eilen tuntui! Ihan mukavahan se oli taas nähdä kaikkia kivoja kollegoita, kuulla pääsiäiskuulumisia ja taivastella yhdessä mahottoman hienoa kesäkeliä. Ja sitäpaitsi eräillä oli selkeästi ollut vauhdikkaammat pääsiäisenpäättäjäisbileet eilen – lievää vahingoniloa saattoi tuntea sitäkin itseaiheutettua väsymystä kohtaan! Haha! Vielä kun päivän sai aloittaa hyvällä ja rakentavalla palaverilla, joka tuntui vievän yhtä duunin ikuisuuskysymystä monta askelta parempaan suuntaan, niin mikäs tässä oli työviikkoa aloitellessa. Etenkään tällaista lyhyttä.
Sen verran oli kuitenkin annettava periksi suojaväripukeutumiselle, että mitään keväistä väri-iloittelua en tänään kyennyt päälleni pukemaan. En, vaikka eilisessä pinkkihuurussa ajattelinkin, että tästä lähtien pukeudun ainoastaan ja vain tuohon kevään hurmaavaan huipputrendiväriin. Olisi se kyllä toisaalta ollut sikälikin aika haasteellista, että varsinaisesti en taida omistaa muuta pinkkiä vaatetta kuin ihanan huivini.

 
Varsinaisen keväisenä ei tänään toisin sanoen toimistolla keikuttu. Toisaalta ihan umpitalvinen ei päivän kokonaisuus silti ole. Jakun tapaan käytetty valkoinen kauluspaita keventää hiukan tunnelmaa ja Cheap Mondayn syysnäytöksestä pari-kolme sesonkia sitten saatu tekstipainettu t-paita on mielestäni aika vuodenaikoihin sitoutumaton. Fiksuutta fuskasin H&M:n jersey-kynähameella – ja tietty kauluksilla myös.
Näillä mentiin siis tänään – ja huomenna voikin todeta, että työviikko on jo puolessa. Eipä ollenkaan hassumpaa.


 

• kauluspaita, Whyred
• hame, H&M
• t-paita, Cheap Monday
• kengät, Vagabond

Taidan joka vuosi tehdä about samanlaisen postauksen, jossa hämmästyneen hengästyneen innostuneena kuvailen kirsikkapuiden upeaa pinkkihuumaista kukintaa. Nyt on näköjään taas sen aika. Paksuksi jo valmiiksi pulskistuneet nuput ovat suorastaan räjähtäneet kukkimaan nyt, kun on ollut niin fantastisen lämmintä ja aurinkoista. Pari-kolme viikkoa normaalista aikataulusta edellä taitavat olla. Mielestäni Kungsträdgårdenin kirsikkakukanpäivää vietetään perinteisesti toukokuun toisena viikonloppuna. Eipä taida olla kovin suurta tsäänssiä, että kovin montaa kukkaa on enää tuolloin jäljellä – sen verran napakka elinkaari pinkillä hörselömerellä on.

Sen verran on laiskottanut, että emme jaksaneet tälläytyä kaupunkikuntoon ja lähteä keskustaan asti pinkistä kukkaväriterapiasta nauttimaan. Onneksi tässä meidän lähellä, just mukavan päiväkävelymatkan päässä on myös ihana puisto täynnä kirsikkapuita.
Halusin ehdottomasti matsata ihanan Malene Birgerin huivin kukkien värimaailmaan, muuten valinta osui vanhoihin farkkuihin ja Peetun uuteen farkkutakkiin (kiitti lainasta!) sekä värimaailmaan sopiviin Vanseihin. Marc by Marc Jacobsin pikkulaukku toimii perinteisesti sitruunankeltaisena aksenttina.

Karkkia alkoi ihan naurattaa, kun tajusi, miten kokomustissa hän lähti liikkeelle. Neito kun ei muuten ole välttämättä mikään perinteinen päästä varpaisiin mustiin pukeutuva tyyppi. No, V AVE Shoe Repairin jersey-paita, Vero Modan housut ja Niken tossut toimivat mainiosti toisen pääsiäispäivän päiväkävelyn asuna.
Miksi muuten on aina sama sama juttu, että ennen vähän pidempiä vapaita tuntuu, että sitä ehtii tehdä vaikka mitä ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Sitten yhtäkkiä onkin viimeisen vapaapäivän ilta – ja on ihan pakko ihmetellä, että mihin se kaikki aika meni. Joko tosiaan huomenna on taas työpäivä?

Ei kyllä ole mitään valittamista – pääsiäinen oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ihanaa laiskottelua auringossa, vähän parvekehommia (tosin uusien tuolien hakeminen jäi ensi viikonlopulle, koska Karkki ei suostunut lähtemään kaveriksi Ikea-reissulle), paljon hyvää ruokaa, yhdessäoloa, pikkutunneille venyviä henkeväksi heittäytyneitä keskusteluja ja täydellistä akkujen latausta.

Ja vaikka huomenna onkin taas työpäivä, on nyt kuitenkin vasta kesäsesongin alku. Mikä tarkoittaa sitä, että on vielä pitkä aika siihen, kun täytyy taas muuttaa takaisin sisälle.

Pääsiäisen soundtrack on kuunneltu varmasti satakertaa. Päivässä. 🙂