Kaikki siellä varmaan jo malttamattomana odottelee kuulumisia, että mitenkäs se paljon säädetty Uumajan reissu meni. Lyhyesti sanottuna: meni oikein mainiosti! Hiukan naurattaa, että hermoilin, mahtaako Peetun kamppeet mahtua vuokraamaani “liten lastbil”-kategorian autoon. Voin kertoa, että tavaratila oli hädin tuskin puolillaan, vaikka otimme mukaan myös yhden ylimääräisen piirongin.
Kahdeksan ja puoli tuntia meni menomatkaan. Laitoin kännykkään hälytyksen, että tajuan pitää parin tunnin välein pienen jalottelupaussin. Kai sitä olisi pidempäänkin voinut yhteen putkeen ajaa, mutta ajattelin, että otan varman päälle, kun en ollut aikaisemmin yhtä pitkää matkaa yksin tehnyt. Keli oli kuiva ja liikennettäkin varsin inhimillisesti. Muutamassa paikassa tietyöt hidastutti matkantekoa ja kerrytti jonoa, mutta muuten oli itseasiassa varsin mukava ajella.

Perillä Uumajassa onnistuin kääntymään kaupunkiin yhtä liittymää aikaisemmin kuin mitä olin kartan mukaan suunnitellut. Tajusin aika pian mokani, mutta tuumasin, että ei ole mitään järkeä kääntyä takaisin, koska olen jo kuitenkin ihan kulmilla. Vuokra-Mersu oli ihan mukava ajettava, automaatti vielä kaiken lisäksi, mutta navigaattoria siinä ei ollut.
Sen verran olin eksyksissä ja kysymysmerkkinä siitä, minne olen menossa, että päätin antaa Google Mapsin iPhone appsin navigaattorille mahdollisuuden. Aluksi ohjeistaminen sujui tosi hyvin ja kadunnimien perusteella tajusin olevani ihan lähellä. Sitten navi-rouva komensi kääntymään kiellettyyn ajosuuntaan (mitä en tietenkään tehnyt!), jonka jälkeen taisimme molemmat mennä vähän sekaisin, sillä seurasi mielenkiintoinen viisitoistaminuuttinen, jolloin navigaattori käski kääntymään täysin randomisti milloin oikelle, milloin vasemmalle.
Lopulta pysäytin auton, soitin Peetulle ja kerroin, missä olen. Sain ohjeen olla liikkumatta ja lopulta löysimme toisemme (tai siis Peetu löysi minut!).

Illan aikana saimme purettua Peetun tavarat, tiskattua sanomalehtipaperiin käärityt astiat ja laitettua suurimman osan paikoilleen. Karun oloinen solukämppä alkoi muuttua pikkuhiljaa kotoisamman näköiseksi. Ei siihen lopulta ihan hurjasti tarvita. Varsin ankea kylppärikin koki varsinaisen muodonmuutoksen, kun suihkuverho vaihtui puhtaaseen ja kauniiseen ja lattialle laitettiin sävyyn sopiva matto.
Sunnuntai-aamuna ilahdutimme Peetun naapureita aloittamalla poraushommat jo siinä kymmenen aikaan. Pyydän tässä erikseen anteeksi kaikilta, joiden sunnuntai-rauhaa häiritsimme. Valitettavasti ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska muuttoauto piti vielä ajaa takaisin Tukholmaan ja palauttaa ennen ilta-kymmentä. No, ihan älytöntä porauskonserttia ei nyt yhden peilin, taulun ja hyllyn takia tarvinnut pitää.

Ehdittiin tekemään vielä reipas kävelylenkki ennenkuin Mintun piti lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Tsekattiin yliopiston pääkampus ja erityisesti aivan ihanasti joen rannalla sijaitseva taiteellinen kampus, jossa myös Peetun koulu, Arkitekthögskolan, sijaitsee.
Koko Uumaja vaikuttaa tosi mukavalta, sievältä, hyvin hoidetulta ja leppoisalta kaupungilta. Kun melkein puolet asukkaista on opiskelijoita, voisin kuvitella, että tunnelma on yleensäkin aika rento ja nuorekas. Hyvin Peetu tuntuu näin parin viikon jälkeen viihtyvän. Saa nyt sitten nähdä, miten rankalta talven pimeys ja kylmyys tuntuu valoa ja lämpöä rakastavan tytön mielestä. Todennäköisesti kouluhommissa on niin paljon meininkiä, että moista tuskin ehtii edes havaita

 

• toppi, EDIT: kauniin ruskea neuletoppi on peräisin Asokselta, Asoksen omaa mallistoa, eikä Forever21:lta, niinkuin ensin ilmoitin!
• farkut, MTWTFSS
• tennarit, Vans
• kaulaketju, H&M

Heti inspiroiduin eilisestä postauksestani ja päätin oikein perjantain kunniaksi pitää hiukset auki ja jopa hiukan taivutella niitä. Olisi näköjään ihan terveellistä käydä läpi omia vanhoja kuviaan vähän useamminkin! Inspiroitumisen lisäksi sitä huomaa oman kaavoihin kangistumisensa.. 😀
Päivän suurin uutinen on kampauksesta huolimatta tietty se, että on syyskuun puoliväli (melkein) ja yhä tarkenee aivan mainiosti sääret paljaana ja sandaaleissa! Kieltämättä ilmassa on selkeä syksyn tuoksu ja monet näyttävät jo siirtyneen todella lämpimiin vetimiin. Bongasin aamulla työmatkalla peräti kaksi tyyppiä kevytuntsikassa. Itse olen sitä mieltä, että vaikka kevään ja kesän alkaminen katsotaankin kalenterista, syksyn tuloa määrittelee lämpömittari. Ja jos lukemat huitelee parissakympissä, päivällä auringossa reilusti ylikin, en näe mitään syytä luopua kesähenkisestä pukeutumisesta.

Hiukan erikoiselta tuntuu tällainen lyhyt toimistoviikko. Vaikka töitä on tullut tehtyä varmasti kahden normiviikon verran, on fiilis alkuviikon reissauksen vuoksi ihan, että mitä, nytkö jo on perjantai!? Ihan mukavaa silti ja tiedossa ei tälläkertaa olekaan mikään normaali ei-mitään-erityistä-ohjelmaa -viikonloppu, vaan huomenna lähden ajamaan Peetun muuttokuormaa Uumajaan.
Hiukan on suoraan sanottuna perhosia vatsassa. Miten me saadaan Karkin kanssa auto pakattua, mahtuuko kaikki? Miten jaksan ajaa yksin koko matkan edes-takaisin (en ole koskaan ajanut yhtä pitkästi yksin)? Miten löydän Uumajaan? Mitä Peetulle kuuluu? Onko lapsi muuttunut jo näin pian? Ja niin edelleen. Uskon, että kaikki menee hyvin, enkä stressaa ylimääräistä, mutta vähän kyllä jännitys nipistelee mahan pohjassa.

Perjantaisen toimistoasun yhteydessä onkin näköjään ensiesittelyssä hame, jonka hankin edulliseen hintaan Nelly.comin kesäalesta. Ihastuin hamosen kevyeen ja iisiin malliin sekä hiukan etnisen oloiseen musta-valkoiseen printtiin. Hiukan se on omaan silmääni lyhyt, mutta ajattelin silti, että vähän viileämmälläkin tuo voisi hyvin mennä paksujen mustien sukkiksien ja matalien OTK-saappaiden kanssa. Ehkä vielä paremminkin kuin kesästailauksessa paljaiden kinttujen kaverina.
Ja jos joku nyt ihmettelee raapaleisia sääriäni, niin voin kertoa, että meillä asuva kauhukakara-kissanpentu, Sailor Moon, kuvittelee olevansa yhä edelleen höyhenenkevyt pikkurääpäle ja kiipeilee housunpuntteja pitkin hoomanien kirkumisesta välittämättä. Farkkujen kanssa homma sujuu vielä ihan ookoo, mutta esmes ohuesta lörppötrikoosta valmistetuista jooga-housuista kynnet menee erittäin tehokkaasti läpi.

 

• toppi, minimarket
• jakku, H&M
• hame, Nelly Trend
• sandaalit, Lacoste

Ihan minipieni paussi tässä lomailun ja työnteon välissä ennenkuin seurueeni ihan väkisin haluaa lähteä illalliselle, joten pikaiset terkut täältä kesäisen lämpimästä Berliinistä!
Onnistuin hankkimaan pienen flunssanpoikasen, joten ihan hurjasti ei ole tullut tässä sheikattua. Mitenkään erityisesti se ei haittaa, sillä nautin yleensäkin matkoilla ihan vain siitä, että voin rauhakseen kuljeksia pitkin katuja, pysähtyä mukavan näköiseen kahvilaan pienelle breikille ja vain katsella ihmisiä ja ihmetellä maailman menoa.
Tänään oli ihan oikea työpäivä ja onneksi pääsin sen verran kuntoon, että ääni kesti tunnin puhumisen parinkymmenen hengen porukalle keskellä messuhälinää. Juuri tällä hetkellä kurkustani ei sitten tulekaan kuin pientä kähinää. No, olo ei ole enää flunssaisen kipeä, joten pieni nokan vuotaminen ja äänen käheys ovat pikkuasioita.

Ihan koko päivä ei mennyt messuilla, vaan olen ehtinyt kävelemään ympäri Berliiniä hyvän ystäväni Camillan ja hänen Berliinissä asuvan tyttärensä Lisan kanssa. On muuten aivan mielettömän hienoa, kun on joku “paikallinen” oppaana. Ollaan syöty todella hyvin ja nähty kivoja paikkoja, kun Lisa on ollut oppaana.
Kirjoitan ilman muuta ihan kunnollisen vinkkipostauksen, mistä löytyy Berliinin paras pizza, herkullisin hampurilainen (jota tullaan jonottamaan kauempaakin), parhaat shoppailut, ihanimmat käppäilyalueet ja kiinnostavin katutaide.

Kamera kourassa kulkeminen tarkoittaa Berliinissä sitä, että etenemisvauhti alkaa muistuttaa koiran ulkoilutusta. Jokaikisen kulman takana on aina jotain kivaa, hauskaa, mielenkiintoista tai kaunista kuvattavaa. Eteneminen on toisin sanoen vähintäänkin töksähtelevää. Haha!

Olen jo ehtinyt rakastua Berliiniläiseen kahvilakulttuuriin! Vaikuttaa siltä, että jokaikisestä paikasta saa tuorepuristettua appelsiinimehua (vrt. ensimmäinen kuva) tai mahtavia smoothieita. Flunssan karkoitukseen sain suositukseksi kuvan ihanan raikkaan Vitamine Boost -smoothien, jonka voimakas inkiväärin maku todella tuntui hävittävän kaikki vilustumisen oireet.

Seurueeni alkaa tuossa jo huudella, että nyt olisi aika lähteä syömään, mutta tähän kuvaan pitää vielä kommentoida, että on kyllä aivan mielettömän hienoa, miten Berliinin kokoisessa kaupungissa on kevyen liikenteen väylät on hoidettu hienosti ja turvallisesti. Lähes joka paikassa tuntuu olevan punaisella huomiovärillä merkatut, muusta liikenteestä eristetyt hyväkuntoiset pyörätiet. Tästä vähän mallia sekä meille että teille?

 
Mutta mikä ihme mahtaa olla tarina tuon parvekkeen kaiteella pasteeraavan sähkönsinisen vasikan/pässin tarina?

Huomasin juuri, että viimeisen Tukholman muotiviikkopäivän raportti on jäänyt jonnekin Peetun muuton aiheuttaman kaaoksen jalkoihin. Kuvia peratessani ajattelin, että kirjoittelenkin vähän yleisemmin siitä, millaista muotiviikoilla oleminen noin ylipäätään on. Tai on täällä Tukholmassa. Voin vain kuvitella, että kaikenlainen bisnes ja show ja säätäminen on ihan eri luokkaa maailman suurilla Fashion Weekeillä. Perusasiat on varmaankin kuitenkin aika samat oli missä tahansa.

Eli tästä lähdetään. Ohjelma on yleensä rakennettu väljän tiiviiksi, mikä tarkoittaa sitä, että näytösten välillä ehtii tehdä oikeastaan vain yhtä asiaa: jonottaa seuraavaan näytökseen. Syöminen rajoittuu pikaisesti suuhun tungettuihin kolmioleipiin ja mahdollisesti jossain tapahtumassa tarjottuihin pikkupalleroihin. Jos haluaa lounaalle tai illalliselle, se pitää tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla – tai sitten pitää jättää joku näytös väliin. Jonossa on tosin yleensä leppoisa tunnelma ja fashionistat astuvat mielihyvin sivuun kuvattavaksi, kunhan vain joku kaveri jää pitämään paikkaa.
Tosin jonopaikalla ei kyllä varsinaisesti ole mitään väliä, sillä sisään pääsee kaikki, joiden nimi on kutsuvieraslistalla ja istumapaikan saa ne, joille sellainen on etukäteen määrätty. Ja front row – se kaikkein tärkein paikka näytöksessä – on tietty varattu niille kaikkein tärkeimmille vieraille.

Jonotuksen jälkeen päästään saliin ja järjestävän PR-toimiston ahkera henkilökunta yritää parhaansa mukaan löytää kaikkien oikeat paikat ja saada vieraat istumaan ajoissa paikoilleen. Näytöksen pitää alkaa ainakin suht ajallaan, koska suurimmalla osalla on jo taas kiire seuraavaan näytökseen. Ei kyllä käy kateeksi PR-ihmisiä tuossa hommassa, välillä väki ei vain kertakaikkiaan suostu istumaan, kun vielä tuon ja tuonkin kanssa pitää vaihtaa äkkiä kuulumiset tässä ja nyt. (PS. Ruotsalainen fashion-väki ei käytä poskisuudelmia! Olen yllätyksekseni huomannut, että suomessa bloggari- ja muotiporukoissa on vallalla oikeen fransmannien kolmen pusun menetelmä. Huisaa!)
Tuo ylläoleva hurjan tarkka ja hieno, kolmosriviltä napattu, kuva on Altewaisaomen aivan mielettömän upeasta näytöksestä!

Näytössalissa menee toki aikansa, ennenkuin itse action alkaa. Silloin voi vaikka diskreetisti bongailla kivoja detaljeja ihmisten asuista. Tuon samaisen, siis saman mallisen, Stella McCartneyn ketjulaukun bongasin niin monella muotiviikon aikana, että ihan tuli mieleen, että onko nyt joku salainen it-laukkuboomi, josta en ole kuullut ollenkaan.

Ja sitten lähdetään kohti seuraavaa näytöstä. Bussissa tuli istuttua pienen luokkaretken verran, sillä yksi Tukholman muotiviikon virallisista näytöspaikoista sijaitsee Djurgårdenilla vanhassa venevarastossa. (Kuullostaapa “venevarasto” kovin köyhältä? “Båthall” ruotsiksi eniveis.)

Valokuvaaja tiukassa paikassa. Kameroita ja kuvaajia on koko ajan ja joka paikassa. Kaikkia tosin ei kuvata. He he!

Joskus näytöselämys antaa vielä vähän enemmän. Erik Bjerkesjön musiikista vastasi livebändi. Hyvä oli myös näytös, mutta olen lopettanut melkein kokonaan miesten vaatteiden kommentoimisen, kun en siitä niin kovasti mitään kunnolla tiedäkään. Mutta jos siellä on muodista kiinnostuneita miehiä ruudun toisella puolella, suosittelen pistämään nimen muistiin!

Sit jonotetaan taas vähän lisää.. Pakko saada musta pohjemittainen kellohame, btw.

Ja sitten katsotaan näytöstä. Tässä ihan käsittämättömän lahjakkaan Ida Klambornin design. Viimeiselle muotiviikkopäivälle osui sekä upeimmat että myös ne vähän vahemmän vaikuttavat elämykset. Kaikki eivät ehkä ole ihan vielä valmiita oikealle catwalkille luomustensa kanssa, mutta esimerkiksi juuri Ida Klamborn on hyvä esimerkki siitä, että kun on kunnianhimoa, näkemystä ja taitoa, onnistua voi myös ilman vuosikausien kokemusta!

Seuraavaksi bongaillaan pitsejä ja nahkatakkeja.

Aina välillä sponsorit pitävät huolta muotiviikkovieraiden nestetasapainosta. Peroni on kyllä kunnostautunut myös auttamalla hyvin paljon eri taidealojen nuoria luovia suunnittelijoita ja muotoilijoita.

Sitten lopuksi vielä vähän front rown julkkisbongailua! Kesän suuren svenne-hitin (Girls) tekijä Beatrice Eli ja talvella Ida Klambornin näytöksessä esiintynyt Silvana Imam. (Karkki – tää oli sulle! <3)

Kyllä nyt on kuulkaa ihmeellisen hiljaista kotona. Vessan kaapissa tyhjiä hyllyjä, naulakossa vapaita henkareita ja täysinäisiä muuttolaatikoita nurkissa. Kissatkin ihmeissään, kun Peetun sängyssä ei ole kuin pyykkipäivää odottavat lakanat. Peitot ja tyynyt on pakattu muuttoautoa varten ja kisujen lemppari unikaveri on jossain kaukana, ihan muissa ympyröissä.
Pari kertaa on jo ollut pakko soittaa (“kyllä äiti, pääsin hyvin perille ja selvisin kolmen ison pakaasini kanssa. hyvää yötä äiti” ja “joo äiti, sain avaimet mun kämpille, se on ihan kiva, oranssi ja vaatekaapissa ei ole yhtään hyllyä, mutta muuten kiva. äiti mun pitää nyt mennä…“) enemmän tietenkin itseni vuoksi. Kyllähän se lapsi siellä pärjää. Kivaa on ollut kuulemma ja mukavan tuntuisia ihmisiä. Eiköhän se vuokranantaja hoida ne puuttuvat hyllytkin ja oranssi voi olla ihan mukavan retro sisustusväri.

Blogikuvakansiossani on vielä muutamat Peetusta nyt loppukesällä otetut asukuvat tallessa, muotiviikoilta ainakin ja joitain ihan toimistoasujakin. Laittelen niitä tänne blogiin aina, kun ikävä iskee – ja ehkä sitten parin viikon päästä Uumajassa saa kuvattua ihan arkkitehtiopiskelija-asun! Jokohan sillä silloin on musta poolopaita? Haha!
Sitä kyllä vähän ihmettelen, että miten voi olla mahdollista, ettei meidän eteistä kansoittava kenkävuori tuntunut vajentuvan vähääkään, vaikka Peetu pakkasi siitä yhden sinisen Ikea-säkillisen omiansa muuttokuormaa varten? Ja minä kun en mielestäni edes omista mitenkään erityisen monia kenkiä… Varmaan olisi korkea aika tehdä pieni inventaario itsekin. No, kohta pitää jokatapauksessa laitella taas kesäkengät talvisäilöön, joten mitä tässä nyt turhaa ylenpalttisesti hötkyilemään.

Peetun koko asu sukkia myöten on peräisen Asoksen alesta. Niken Air Maxeja neito himosi jo viime syksynä, mutta korkea hinta pisti vähän vastaan. Yleensä alennusmyynteihin on päätynyt vain tosi outoja väriyhdistelmiä ja/tai tosi isoja tai pieniä kokoja. Niinpä harkinta-aika ei ollut kovin pitkä, kun Peetu kaappasi nämä kaunokaiset ostoskoriinsa!

 

• t-paita, Asos
• hame, Asos
• tennarit, Nike
• kello, Michael Kors

Huomenna on elokuun viimeinen päivä – eli tänään on vielä virallisesti kesä! Sinänsä ihan passelisti olen ollut tämän viikon kesälomalla. Maanantaina alkaa sitten se s:llä alkava vuodenaika, jota en ikinäkoskaan ole oppinut rakastamaan. Tykkään käpertyä sohvan nurkkaan paksun villaisen Pentik-peiton alle kuppi rooibos-teetä kädessä ja töllätä uudestaan ja uudestaan True Bloodin viimeistä sesonkia (tai vaihtoehtoisesti vastikään löytämääni “How I met your mother” -sarjaa. Sain justiinsa eilen katsottua kolmossesongin loppuun – joten no spoilers pliis!) ja polttaa kynttilöitä ja olla sillain ihanasti haikea. En myöskään mitenkään vastusta kauniin kuulaita alkusyksyn päiviä, jolloin vielä valoa riittää ja luonto pistää parastaan väririntamalla. Syysmuotikin on mielestäni erittäin ookoo – eipähän tarvi stressata siitä, että pallean näyttäminen olisi muotia. Harmaaseen viittaan pukeutuu huomattavasti helpommin. Mutta ei, en ole syksyihminen, en sitten mitenkään.
Eniten tykkään tästä kesän ja syksyn vaihteesta siksi, että se tuntuu uudelta vuodelta ehkä jopa enemmän kuin se varsinainen vuodenvaihde. Täkäläinen syksyisin alkava kouluvuosi-ajattelu on varmasti pitänyt huolta siitä, että en ole yksin fiiliksieni kanssa. Meillähän on nyt aikasmoisen iso muutos edessä, kun Peetu muuttaa pohjoiseen. Aika hurjalta tuntuu jo nyt, kun katselen lapsukaisen tyhjennettyjä hyllyjä ja nurkkiin kertyneitä muuttolaatikoita. No toisaalta, ihan terveellistä mulle itsellenikin päästää irti perheenäiti-roolista ja alkaa miettiä, miksi haluan tulla isona.
Ainiin – tämähän oli kesän lauantai-postaukseksi suunnitellun “Viikon drinksu”-sarjan finaali – eikä yleinen elämänvaihepohdintapostaus. Tyypillinen syksy-ilmiö tällainen tilittäminen.

Ajattelin jo melkein nimetä tämän kesäkauden viimeisen drinkkivinkin jotenkin tyyliin: “drinkkien pyttipannu”, “kimara kaikesta, mitä kaapista löytyy” tai “terästetty jätskipirtelö toimii”. Mutta päädyin sitten vähän laimeampaan, mutta ehkä vähän houkuttelevanmpaan “Ice Cream Dream” -nimeen. Pointti on kuitenkin se, että drinkkiin voi hyvin käyttää baarikaapin perukoille pyörimään jääneitä pullonpohjia, pakastimesta löytyviä jätskinjämiä ja satunnaisia marjoja, hedelmiä ja kaikenlaista muutakin hyvää.
ICE CREAM DREAM
ainekset (yksi drinkki):

• 2 cl rommia (tummaa tai vaaleaa, myös konjakki, brandy tai brandyn tapaiset juomat käyvät hyvin)
• 2 cl likööriä (Cointreau on aivan ihanaa jätskin kanssa sellaisenaankin, mutta tähän drinkkiin käy käytännössä mikä tahansa likööri – vähän riippuen siitä, mitä on laittamassa alkoholiksi ja mitä jäätelöä on käytettävissä)
• 1 reilun kokoinen pallo jäätelöä
• pieni loraus maitoa
• 1-2 jääpalaa

valmistus:
Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi. Kaada kauniiseen lasiin ja tarjoile Milk Shake -efektiä tehostaen mieluiten pillin kera.
Drinksun aineksiksi käy tosiaan kaikki “ruskeat” alkoholit (paitsi viski ei ehkä kuitenkaan?) ja rommin kohdalla toimii myös vaalea. Likööriksi käy ihan mikä tahansa, kunhan makumaailma jäätelön kanssa osuu kohdilleen. Eli marjaliköörit mieluiten marjaisten jätskien kanssa ja kahvi-, muna- ja kaakaoliköörit suklaisten makujen kanssa.
Me käytettiin tänään suklaakastikeraidoitettua toffeejäätelöä Bacardin ja Cointreaun kanssa ja lopputulos oli aivan erinomainen! Voisin kuvitella, että myös jostain marjalikööristä saisi kivan jälkkäripirtelön sopivan herkkujäätelön kanssa.

 
Parhaimmillaan Ice Cream Dream on juuri jälkiruokana mieluiten hyvän espresson kanssa.
Jos ihan totta puhutaan niin olen jo pitkään suunnitellut, että tämän kesän “Viikon drinksu” -sarjan päättää juuri tämä, erinomainen, kiva ja helppo jälkkäridrinkki, joka toimii ympäri vuoden. Vähän niinkuin nyt olisi koko kesän kestäneiden “illallisien” aika päättyä ja nauttia virtuaalinen espresso ja ihana jälkiruokamainen Ice Cream Dream -drinkki.
Varmasti tulen julkaisemaan jatkossakin drinksuvinkkejä, jos törmään johonkin ihanaan ideaan tai saan muuten uutta inspiraatiota drinkki-rintamalta. Nyt syksyn alkaessa ajattelin kuitenkin omistaa tämän lauantai-illan postauksen treeni- ja hyvinvointiaiheisille postauksille. Jotenki se tuntuisi loogiselta kesän drinksutteluista syksyn ryhtiliikkeeseen – ja sitä rataa. Haha!
Tosin ensi viikonloppu menee Berliinissä ja sitä seuraavana olen luvannut ajaa Peetun muuttokuorman Tukholmasta Uumajaan (jep, tajusin, että myös Peetun uudella kotikaupungilla on suomenkielinen nimi). Muuttokuormahommasta tuli mieleeni kysyä, että mahtuukohan sellaiseen pieneen kuorma-autoon, jonka lastitilan mitat on: 135 x 242 x 165 yksi 90 cm leveä patja ja 7 kpl normikokoisia muuttolaatikoita (+ kitara ja Ikea-jättikassillinen kenkiä…)? Jostain mielestäni luin, että tuohon pieneen menee 30 kpl perusmuuttolaatikoita, mutta nyt kun tuo kamamäärä on silmien edessä, tuntuu hiukan epätoivoiselta.
Ehkä mun pitäisi laittaa tämä drinksu sivuun ja mennä vaihtamaan vuokra-auto isompaan?