Säätila tällä hetkellä Tukholmassa: +13 astetta “lämmintä” ja tihkusadetta. Odotettavissa tänä iltana: +23 astetta ja auringonpaistetta!
Lento Frankfurtin kautta Bolognaan, Italiaan, lähtee reilun tunnin päästä – ei voisi aurinkoloma osua parempaan saumaan!!
Yleensä olen varsin säästeliäs pakkauksissani. Joskus teininä vedin kuukauden Interrailin pelkästään Kånken-repulla ja käsilaukulla (nahkatakki oli tosin pakattu Kånkenin kantokahvojen väliin – eli repun ulkopuolelle..). Ihan niin pidättyväinen en ole enää, mutta yleensä pyrin pärjäämään mahdollisimman pienellä varustuksella.
Tällä kertaa on toisin. Viime kesänä olin Tinnin kanssa muutaman päivän reissulla Gotlannissa ja silloin  bestikselläni oli uusi freesi asu joka päiväksi ja joka illaksi! Nyt päätin, että en todellakaan aio viettää koko Rimini-viikkoa samoissa farkkushortseissa ja pakkasin mukaan vähintään ziljoona asua. Lisäksi vaikuttaa vähän siltä, että tuleva viikko on noin ainoa tänä kesänä, kun sitä oikein pääsee hellevaatteita ulkoiluttamaan, joten pitäähän tilaisuus käyttää hyväksi.
Ikinä koskaan ei matkalaukkuni ole ollut niin täynnä ja painava jo matkalle lähtiessä. Aavistelin jo pahinta, mutta Lufthansa oli ystävällinen ja päästi 25,4 kiloa painavan pakaasini ilman maksua (mutta pienen läksytyksen saattelemana) koneeseen.
Nyt täytyy kyllä alkaa valmistautua lentokoneeseen nousemiseen. Välilaskulla Frankfurtissa tapaankin jo Tinnin ja sitten alkaa virallisesti meidän Italian loma! Molto bene!!
Ihanaa juhannusta ja seuraavat merkinnät sitten Italian auringon alta! <3

Virallinen “viikon drinksu” -päivä on lauantai, mutta näköjään tänä kesänä drinksuohjeet tulevat pääasiassa sunnuntaisin… So sorry!
Teimme Peetun kanssa eilen meille kuninkaallisten häiden juhlistamista varten kesäisen raikkaat meloni-cocktailit. Drinksujen tekohetkellä emme tienneet, miten hyvin Can’t Elope Martini sopi Sofian morsiuskimpun värimaailmaan – melkein voisi kuvitella, että illan hääjuhlissa tarjottiin jotain juuri tällaista.


CAN’T ELOPE MARTINI (yksi annos)
Ainekset:

• 2 cl Vodka
• 2 cl sitruslikööri (esmes Cointreau)
• 1/4 kypsä cantaloupe-meloni
• 1/2 sitruunan mehu
• jotain kivoja vihreitä heiniä koristeluun (minttu, sitruunamelissa esmes)

Valmistus:
Koverra melonin siemenet pois ja pilko tarvittava määrä blenderiin. Lisää sitruunan mehu ja huruttele tasaiseksi pyreeksi. Täytä sheikkeri jäillä, mittaa mukaan vodka ja likööri ja kaada päälle melonipyree. Sheikkaa kylmäksi ja annostele pakkasessa viilennettyihin cocktail- tai martini-laseihin. Koristele vihreillä lehdillä.

 
Can’t Elope Martini on tosi kaunis ja kesään hyvin – esimerkiksi aperitiiviksi – sopiva drinkki. Meloni on maultaan aika mieto, joten kirpeämpien makujen ystävä voi ehkä lisätä sitruunan mehun määrää.
Inspiraatio ja drinksuohjeen pohja tuli täältä (kannattaa katsoa, Mamrie Hart on niin hauska!!)

Joihinkin väreihin on koodattu merkitys “kesä” niin vahvasti, että fiilis muuttuu välittömästi, kun siihen pukeutuu. Yksi niistä väreistä on intensiivinen ja raikas turkoosi. Huomasin hyvin konkreettisesti eilen toimistolla, että näin näyttävään väriin ei todellakaan kannata pukeutua sellaisena päivänä, jolloin haluaa vain olla huomaamaton ja hävitä työpaikan yleiseen meininkiin. Tosi monet kommentoivat ihan spontaanisti mekkoa ja varsinkin sen turkoosia sävyä – eli se ei todellakaan ole mikään toimistomaailman näkymättömyysviitta!
Esittelyssä on siis eilisen asu – tänään on ollut taas aika harmaata ja paljaita varpaita on pannut viluttamaan sandaaleissa… Säätiedotus lupaa tosin edelleen, että myöhemmäksi illaksi tulee 20 lämpöastetta ja aurinkoakin hiukan, mutta kai se on uskottava, että ovat väärässä, kun ei näin alkuiltaan mennessä ole tapahtunut mitään muutosta.

Oh well. Sellaista se on sääriippuvaisen elämä näköjään! Haha! Tänään tosin olisi ollut ihan erityisen tärkeää, että olisi ollut kiva keli, sillä Karkkikin saapui Berliinistä visiitille kotiin – ja suunnitelmissa oli korkata grillaussesonki vihdoinkin. No, tärkeintä on kuitenkin, että saadaan olla yhdessä pitkästä aikaa – ja hyvää ruokaa saadaan aikaiseksi, vaikka grillailut ei nyt tänään onnistuisikaan.

Tänä keväänä – tai kesähän se kalenterin mukaan jo on – on tullut tehtyä monenlaisia kyseenalaisia ennätyksiä. Yksi niistä on lämpimämmän vuosipuoliskon käyttövaatteiden siirtäminen varastosta vaatekaappiin. Vasta viime sunnuntaina saatiin kassillinen kesäkenkiä ja sandaaleja tuotua kellarista eteisen tukoksi. Jos Peetun ei olisi tarvinnut viedä matkalaukkujaan alas säilytykseen, sandaalit tuskin olisivat vieläkään käytössä. Vallitsevat lämpötilat ei ainakaan mitenkään erityisesti ole sitä vaatinut. En muista, että olisin milloinkaan siirtynyt näin myöhään sandaali-vaiheeseen!
Toisen ennätyksen tein tuskastuneena tietokoneeni käsittämättömän raivostuttavaan hitauteen ja yleiseen tökkimiseen. Pienen googlailun perusteella tulin siihen tulokseen, että kovalevyllä majailevat muutamat kuvat saattavat olla ainakin osasyy ongelmiini. Päätin, että vanhoja päivänasukuvia ei ainakaan tarvitse pitää tallessa – ja muutkin blogikuvat säilynevät ihan mainiosti täällä blogissa (tosin aika matalaresoluutioisina, mutta en nyt välittömästi ole juuri niistä tilaamassa paperikuvia). Aika pitkä aika siinä meni, kun deletoin arkistoja, mutta ette ikinä arvaa, miten monta kuvaa lopulta päätyi roskakoriin!? Yli 18 500!! Ei ihme, jos kone vähän tökki! 😀

• mekko, Filippa K
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Charles Jourdan

Niinhän se on, että tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei tytöstä.
Viime perjantaina alkanut ensimmäinen kesälomapätkä on tullut vietettyä visusti nauttien entisestä kotikaupungista. Kelit ovat kieltämättä olleet varsin viileät ja aika arvaamattomat, mutta enpähän nyt etukäteen mitään rantalomaa kuvitellut täällä viettävänikään. Tällä kertaa ohjelmassa on ollut poikkeuksellisen paljon turistihommia, sillä ystäväni Camilla oli ensimmäistä kertaa Tampereella.

Jostain syystä oloni on aina jotenkin epämääräisen haikea Tampereella ollessani. Jokaiseen kulmaan, aukioon, kadunpätkään ja paikkaan tuntuu liittyvän kaikenlaisia – varmasti monesti erittäin paljon ajan kultaamia – ihania muistoja. Lupasin näyttää Camillalle kaikki nuoruuteni hoodsit Pyynikin kulmilla. Tietty siinä samalla selostin suu vaahdossa sen aikaisia juttuja ja kaikkiin paikkoihin liittyviä tapahtumia. Varmasti aivan karseeta kuunnella toisen nostalgisia muisteloita, mutta itse olen täällä ollut vielä tavallistakin enemmän onnessani historiani kanssa.

Camilla oli siitä kiitollinen matkaseuralainen, että hän ymmärsi kehua taukoamatta synnyinkaupunkini kauneutta, ihmeellistä vihreyttä ja ympäröivän veden määrää. Pyynikin Näkötornin huipulta näkyi toki kaikenlaisia tietöitä (mitä ihmettä siellä rantatiellä oikein tapahtuu??) ja muuta ei-kaunista, mutta kokonaiskuva on kyllä ihanan vehreä ja raikas.


Viikonloppu oli tosiaan ahdettu aika täyteen toimintaa: pitkiä kävelylenkkejä Pyynikillä, Näsinkalliolla ja tietty myös Hämpillä, museo-visiittejä, ylioppilasjuhlat sekä paljon hyviä ruokaelämyksiä sekä kotona että kaupungilla.
Yksi hauskimmista ruokaelämyksistä koettiin tunnelmallisessa Kauppahallissa. “Neljä Vuodenaikaa” -ravintolan Delin grillistä saa aivan järkyttävän hyviä (ja isoja!) hot dogeja.


Hot dogin mielettömän maukas makkara on ravintolan itse tekemä, täytteet herkullisia ja palvelu todella ystävällistä ja rentoa. Söimme molemmat Camillan kanssa version “Á la Nygren” ja se oli pickelöityine kurkkuineen niin hurjan hyvää, että jopa Mintulta loppuu superlatiivit. Suosittelen toisin sanoen erittäin lämpimästi!

Ensimmäinen museo-/näyttelykohteemme oli Finlaysonin alueella sijaitseva Työväenmuseo Werstas. Camilla on ollut koko ikänsä tekstiilialalla sekä tuotannon että suunnittelun ja nykyään opetuksen puolella töissä. Että Tampere on vanha tekstiilikaupunki oli yksi ensimmäisistä syistä, miksi hän alunperin innostui lähtemään viikonloppureissulle vanhaan kotikaupunkiini. Kolusimme kaikki vanhat punatiiliset tehdasalueet läpi ulkoa päin – ja työväenmuseo täydensi hienosti elävällä ajankuvalla ja lähihistorian kerronnallaan.
Aika uskomatonta, että esimerkiksi Finlayson oli niin iso, että heillä oli oman sairaalan, kirkon, lastenhoidon, kaupan ja asuntojen lisäksi myös oma pankki ja valuutta! Eikä tuosta nyt kuitenkaan niiiin kauaa ole…

Toinen näyttelypysähdys tehtiin Vapriikkiin, jossa pääasiassa tutustuttiin Revontuli-merkistä kertovaan väliaikaiseen näyttelyyn. Aika magee tuo vasemmalla oleva asu, johon on aikoinaan pukeutunut Finnairin lentoemännät ykkösluokassa.

 
Ehdimme käydä syömässä mm. Café Pispalassa, Gastropub Tuulensuussa – ja Tinnin kanssa tosi hyvällä aasialaishenkisellä lounaalla itselleni uudessa Pure Bite -nimisessä paikassa.
Camilla läks takaisin kotiin sunnuntaina. Sen jälkeen olen käynyt moikkaamassa äiskää ja lähinnä keskittynyt haaveilemaan lämmöstä, auringosta ja suunnittelemaan tulevaa Italian reissua.

 
Valmistelut on ainakin ihan hyvillä kantimilla – eikö!? 😀
Eivais – nyt mun pitää hilpaista tästä keittiöön auttamaan Tinniä tyttöillan valmisteluissa. Mikä se semmoinen au pair on, joka vaan istuu koneella ja bloggaa? Haha!
 

Harvinaisen sateiset ja koleat kevätsäät on aiheuttaneet yleisen mäntti-fiiliksen lisäksi myös pikkuisen ongelmia suunnitelluille aktiviteeteille. Ulkona ei nyt kertakaikkiaan ole voinut kuvata mitään suunniteltuja blogi-juttuja ja parvekkeen laittaminen kesäkuntoon ei myöskään ole tuntunut kovin ajankohtaiselta. Onneksi tänään päivällä oli sentään sen verran kuivaa, että sain vihdoin pestyä ikkunat. Tosin pieni hidaste siinäkin – isojen ikkunoiden avaamiseen tarkoitettu avain on hukassa, joten kahden makuuhuoneen lasit on vielä pesemättä ulkopuolelta. Kiinteistönhoitaja, joka kävi talvella vaihtamassa tiivisteet ikkunoihimme, on varmaan vahingossa konfiskeerannut myös avaimen. Käsittääkseni nuo ovat kuitenkin standardijuttuja, joten saanen hankittua uuden huomenna Clasulta.
No, mutta arkihuolet sikseen. Olkoon kevät miten sateinen hyvänsä, kesäreissujen aika on alkanut ja monet varmasti poikkeavat myös täällä Tukholmassa. Kävimme Karkin ja Peetun kanssa talvella synttäreitteni aikaan syömässä todella kivassa, tunnelmallisessa ja ei-niin-älyttömän-kalliissa ravintolassa, josta haluan nyt viimein vinkata myös teillekin!

Tunnustan, että pidän kalenterissani toiveikasta listaa kivoista tukholmalaisravintoloista, joissa haluaisin käydä syömässä. Tiedän, että päädyn joka tapauksessa joko Richeen hampurilaiselle tai Bernsin bistroon Moules marinière -simpukkapadan ääreen yhdeksän kertaa kymmenestä, mutta aina välillä on ihan mahtava kokeilla jotain muutakin. 
Synttäri-illalliselleni halusin jotain mutkatonta, hyvää ja erilaista kuin aikaisemmin. Listallani oli muutama muukin paikka (Lilla Ego mm. mutta sinne tuntuu olevan täysin mahdoton saada pöytää, vaikka olisi miten monta kuukautta etukäteen liikkeellä), mutta yhdessä tyttöjen kanssa päätimme, että omalla pienpanimolla, lähituotetuilla raaka-ainella ja loistavilla ravintola-arvosteluilla briljeeraava Café Proviant saa kunnian olla meidän illallispaikka.

Tykkään hyvästä, laadukkaasta ja maukkaasta oluesta – samoin Peetu. On tosi mielenkiintoista maistella pienpanimon omia tuotteita (hyväksytty plus arvosana molemmista, joita testattiin!) ja todeta, miten hyvin ne sopii juuri oman keittiön ruoka-annoksiin.
Karkki ei ole mikään olut-fani, mutta viininjuojallekin on tarjolla muutama tasaisen hyvä perusviini. Tosin, jos juuri viinien maistelu on mielestäsi parasta ravintola-illallisessa, Café Proviant ei välttämättä ole juuri sinun paikkasi.



Ruoka Café Proviantissa on niin älyttömän maukasta kuin vain voi olla! Liha on mureaa, pehmeää ja täyteläistä, lisukkeet tarkoin valittu ja huolella valmistettu. Tosin jälkiruokalista on sen verran basic, että me päätettiin ottaa lasku ja siirtyä jälkkärille toiseen ravintolaan. En kyllä ole sitä mieltä, että menun ylipäätään tarvitsee olla muutamaa vaihtoehtoa pidempi. Kun keittiössä tiedetään, mikä on hyvää, vähempikin riittää, kiina-thai -mestat seiskapäivää -lehden pituisine menuineen on ihan eri juttu.


Café Proviant sijaitsee hiukan keskustan ulkopuolella, Kungsholmenin hiljaisemmilla sivukaduilla. Suosittelen kuitenkin lämpimästi visiittiä erityisesti kaikille oluen ystäville, mutta myös muille, jotka tykkäävät hyvästä ruuasta, siedettävään hintaan, mukavassa ympäristössä.
 

Tänään on tarjolla äärimmäisen harvinaista herkkua – nimittäin tyttöjen saunailta! Vaikka ruotsalaisetkin väittää osaavansa saunoa, samanlaisesta kulttuuri-ilmiöstä kuin Suomessa, ei voi todellakaan puhua. Kunnollista – tai edes kelvollista saunaa on vaikea löytää. Puhumattakaan sitten siitä, että taloyhtiöissä tai edes omakotitaloissa olisi omaa saunaa.

Ystävättäreni muutti kuitenkin jokin aika sitten uuteen, ihanan isoon kotiin – ja kaiken muun upean lisäksi siellä on myös sauna. Toki aika ruotsalainen versio, aikuisia mahtuu lauteille yhtäaikaa noin kaksi, mutta sauna kuitenkin. Heti jo silloin, kun he muuttivat, päätettiin, että nyt pitää pitää finne-likkojen saunailta – ja tänään on sen aika!

Saunaillan jälkeen olisi tarkoitus lähteä katsastamaan vähän yöelämää, joten valkkasin illan asun sillä mielellä. Saa nyt sitten nähdä kuinka käy. Meidän kokoontumisajot ovat yleensä päätyneet yleiseen kälätykseen, jota kukaan ei halua katkaista baariin lähtemisen takia.

Vaihteeksi on taas kiire, mutta näillä mennään tänään. Hiuksia en ajatellut saunaillassa pestä, mutta meikki menee uusiksi – tässä siis tämän päivän random-lauantai-pistäydyn-äkkiä-kaupungilla ehostus.

• t-paita, Acne
• jakku, Isabel Marant pour H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond
• laukku, Michael Kors