Salaatti on yleensä meillä – niinkuin varmasti monilla muillakin – lähinnä kevät- ja kesäruoka. Syksyllä maistuu paremmin kaikki keitot, padat ja muut lämmittävät keitokset. Toisaalta, kun yhdistää sesongin makumaailmassa tyypilliset juurekset raikkaisiin vihanneksiin tulee lopputulokseksi aivan ihanan syksyinen salaatti.
Lämpimän bataattisalaatin jujuna on uunissa paahdetut porkkana- ja bataattitikut. Lisää ruokaisuutta tulee punaisista linsseistä ja fetajuustosta. Eli salaatti riittää mainiosti pääruuaksi ihan sellaisenaan.
Listasin Lämpimän bataattisalaatin kasvisruokien alle hakemistoon, mutta – jos totta puhutaan – tuossahan on myös paistettua pekonisilppua mukana. Pekoni ei ole missään tapauksessa välttämätön kokonaisuuden kannalta, joten sikäli kasvisversio toimii hyvin myös. Toisaalta pekonin suolaisuus rimmaa kyllä aivan ihanasti bataatin makeuden kanssa.

LÄMMIN BATAATTISALAATTI
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• noin 500 g bataattia (about kolme isoa)
• 250 g porkkanoita
• peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 rkl hyvää oliiviöljyä
• 1 dl punaisia linssejä (keittämättömiä)
• 1 pikkupussi babypinaattia
• pikku laatikollinen cocktail-tomaatteja
• 1 granaattiomena
• 150 g fetajuustoa
• (1 paketti pekonia)
• suolaa
• pippuria myllystä

Kastike:

• 2 rkl hyvää oliiviöljyä
• 1 rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
• 1 tl juoksevaa hunajaa

Valmistus:

• Kuori ja pilko bataatit ja porkkanat tikuiksi ja levitä uunipellille. Kuori ja raasta valkosipulinkynnet sekä inkivääri ja sekoita yhdessä oliiviöljyn kanssa bataattien ja porkkanoitten kanssa. Lisää suolaa ja pippuria myllystä maun mukaan. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 30 min (kääntele kerran-pari kypsennyksen aikana).
• Keitä linssit paketin ohjeen mukaan.
• Huuhtele pinaatti ja tomaatit. Puolita tomaatit. Kaivele granaattiomenasta siemenet (suttuista hommaa, mutta niin sen väärti!). Paista pieneksi leikattu pekoni kuivalla pannulla ja nostele talouspaperin päälle valumaan.
• Sekoita kaikki kastikkeen ainekset. Mausta halutessasi suolalla ja pippurilla.
• Sekoita paahdetut juurekset, pinaatti, tomaatin puolikkaat, linssit ja kastike. Ripottele päälle granaattiomenan siemenet, paloiteltu fetajuusto ja paistetut pekonit

 

Aivan mielettömän ihana ja ruokaisa Lämmin bataattisalaatti on meidän uusi lempparisuosikki! Hiukan sen tekemisessä on enemmän väsäämistä kuin kahden ainesosan vihersalaatissa, mutta lopputulos on tosiaankin sen väärti.
Pakastamista salaatti ei luonnollisestikaan kestä, mutta seuraavan päivän lounaan tuosta saa hyvinkin. Babypinaatti on rakenteeltaan sen verran perussalaattia järeämpää, että se pärjää ihan reippaana yön yli. Lounaslaatikosta tuo ei toki ole enää nimensä veroisesti lämmin, mutta mainiolta se maistuu siitä huolimatta!
Omnomnomnom 🙂

Tuntuuko vanha kunnon jauhelihakastike tai sen astetta fiinimpi italialaisserkku bolognese tylsältä ja kyllästyttävältä? Tuo arkiruokien kunkku saa ihan uutta potkua ja särmää, kun perusjauhelihan vaihtaa lampaaseen ja heittää mukaan vähän söpöjä pieniä herkkusieniä.
Syvän makuinen mehevä lammasjauheliha sopii aivan erinomaisesti tomaattipohjaiseen bologneseen. Mintun kokkikouluohjeessa oiotaan vähän, eikä tomaattikastiketta keitellä alusta asti itse. Siksi resepti sopii toteutettavaksi myös kiireisenä arki-iltana, kun sapuska pitää saada pöytään asap. Lammas toki tykkää muhiskella padassa pidempäänkin, jos siihen vain on aikaa.

LAMMASBOLOGNESE
(3 annosta ja 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g lampaan jauhelihaa
• 1 sipuli
• 200 g miniherkkusieniä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 purkki valmista tomaattipastakastiketta (jotain tomaatti-basilika -tyyppistä perusjuttua)
• 3 rkl tomaattipyreetä
• 2 dl vettä
• 1 rkl juoksevaa hunajaa
• 1 rkl kuivattua oreganoa
• 1 tl kuivattua rosmariinia
• suolaa
• mustapippuria myllystä

Valmistus:
Kuori ja pilko sipuli, paista syvällä pannulla pienessä öljytilkassa yhdessä jauhelihan ja putsattujen herkkusienien kanssa. Lisää pari valkosipulinkynttä pieneksi pilkottuna tai puserrettuna ja kaikki muutkin reseptin ainekset. Kiehuttele hiljaisella tulella vähintään 5 – 10 min, mutta mielellään vähän enemmänkin, jos on aikaa.
Tarjoile hyvän pastan kanssa!

Lammasbolognese on aivan ihana lounaslaatikkoruoka! Se ei juuri piittaa kuljetuksista tai mikrolämmityksistä ja makukin vain syvenee ja paranee seuraavaan päivään. Kastiketta voi hyvin myös pakastaa. Pasta on parhaimmillaan tuoreena, mutta kyllä tuollainen vähän spaghettia järeämpirakeinen versio elää mainiosti yön yli.

Pienenä aina, kun oltiin isän kanssa kahdestaan kotona, eikä äiti ollut laittanut ruokaa valmiiksi, tehtiin porkkanalättyjä. Silloin paistohommat hoidettiin sellaisella ihanalla pannulla, jolla tulee kerralla viisi pikkuista lättyä. Höyryävän kuuma herkku nautittiin puolukkasurvoksen kanssa.
Karkkikin muistaa vaarin spesiaalin hyvin. Kolme ensimmäistä kouluvuotta vaari oli melkein päivittäin tyttöä vastassa koulusta ja niinä päivinä, kun iltapäivällä oli balettikoulua, piti käydä syömässä mummulassa. Mummu oli silloin vielä töissä, mutta vaari eläkkeellä, joten porkkanalätyt pysyivät ohjelmassa myös Karkin aikana.
Ei siis mikään ihme, että oltiin hiukan nostalgisella fiiliksellä, kun valmisteltiin tämän viikon lunchlådaa. Porkkana-kesäkurpitsalätyt on kuitenkin päivitetty reilusti tähän päivään. Vaari tuskin olisi hyväksynyt sen paremmin kesäkurpitsaa kuin taikinaan tulevia paahdettuja auringonkukansiemeniäkään. Oliivikastike olisi saattanut toimia, mutta tuskin olisi hänen mielestään ollut parempi vaihtoehto kuin omin käsin poimituista puolukoista tehty survos.

PORKKANA-KESÄKURPITSALÄTYT JA OLIIVI-RANSKANKERMAKASTIKE
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset lätyt:

• 4 munaa
• 2 dl maitoa
• 2 dl vehnäjauhoja
• about 6 porkkanaa
• 2 pienehköä kesäkurpitsaa
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• suolaa
• pippuria
• öljyä paistamiseen

Ainekset oliivi-ranskankermakastike:

• n. 200 g purkki vihreitä kivettömiä oliiveja
• 2 dl ranskankermaa
• suolaa
• pippuria

Valmistus lätyt:
Kuori porkkanat ja pese kesäkurpitsat. Raasta molemmat melko isoksi raasteeksi. Vispaa munat, maito ja jauhot taikinaksi. Paahda auringonkukansiemeniä hiukan kuivalla pannulla. Laita vihannesraaste, paahdetut auringonkukansiemenet, suolaa ja pippuria taikinan sekaan. Paista pienessä määrässä öljyä joko pieniä tai isoja lättyjä. Pienet on helpompi kääntää. FYI.
Valmistus oliivi-ranskankermakastike:
Pilko oliivit pieneksi hakkelukseksi ja sekoita ranskankermaan. Mausta tarvittaessa suolalla ja rouhi päälle reilusti mustapippuria myllystä.

Viileä ja suolainen oliivikastike sopii täydellisesti kuumien vihanneslättyjen kyytipojaksi. Jos lättyjen olisi tarkoitus olla arki-illallinen, voisi kylkeen tehdä vielä vaikka simppelin vihersalaatin salaatinlehdistä, kurkusta ja tomaatista.
Periaatteessa lätyt on aivan mainio mukaanotettava lounasruoka (pinaattilätyt esmes!). Meidän tämänkertainen porkkana-kesäkurpitsaraaste oli sen verran isojakoista, että lätyt eivät kovin mielellään pysyneet kasassa. Ihan hyvin tuosta kuitenkin sai päivän lunchlådan mukaansa.
Pakastamista en näiden täytteiden kanssa suosittele. Pinaattilätyt toimii tosi hyvin pakkasessa, mutta porkkana-kesäkurpitsalätyt hajoaa jostain syystä täysin atomeiksi, kun niitä yrittää sulattaa pakastamisen jälkeen.

Janssonin kiusaus on nakkien ja (kaupan) perunasalaatin ohella juuri se ruokalaji, jonka yhdistän eniten kivojen bileiden yöpala-ajankohtaan. Silloin kunnon janssoni onkin paikallaan. Suolainen, rasvainen ja energiapitoinen vickning on ehkä parasta mitä voi olla juhlien jatkuessa pikkutunneille.
Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse mistään biletyshommasta vaan on viikon lunchlådan aika!

Perusjanssonin tärkein ainesosa taitaa olla kerma. Perunat ja anjovikset olisivat varmasti vain kohtuullisen hyviä, jos niitä ei hukuttaisi ihanaan ja herkulliseen täyskermaan. Tässä lohijanssonissa on hiukan vähemmän ihan silkkaa energiaa, mutta makua tulee sitäkin enemmän kylmäsavulohesta ja arkimeininkeihin ihan riittävästi kermaisuutta Philadelphia-tuorejuustosta.

LOHIJANSSON
(2 annosta + 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 1 kg perunoita
• 2 keskikokoista palsternakkaa
• 3 dl maitoa
• 200 g Philadelphia-juustoa
• 100 g ohuesti siivutettua kylmäsavulohta (tosin Karkin mielestä lohta pitäisi olla tuplat!)
• 1/2 ruukkua tilliä

Valmistus:
Pese/kuori perunat ja palsternakat & siivuta ei ihan älyttömän ohuiksi, mutta ohuiksi kumminkin -siivuiksi. Laita maito, Philadelphia-juusto, siipaloidut perunat ja palsternakka kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes perunat alkaa esitellä pieniä pehmenemisen merkkejä. Kantsii sekoitella ja tsekata, että mitään ei jää kiinni kattilan pohjaan – maito voi olla aika arvaamaton ruuanlaittokaveri. Keittelyn loppuvaiheessa lisää pieneksi hakkeloitu tuore tilli ja suolaa maun mukaan.
Laita voideltuun uunivuokaan ensin kerros peruna/palsternakka/maito/tuorejuusto -seosta. Levittele seuraavaksi kylmäsavulohet edellisten päälle. Laita lohien päälle loput peruna-/palsternakkaseoksesta.
Kypsennä koko helahoitoa noin 20 – 25 min 225 asteisessa uunissa.

Tällä ohjeella ruokaa ei tule mitenkään hurjan paljon, joten esmes meillä pakastaminen ei tullut mieleen tämän lunchlådan kanssa. Peruna ei yleensä tykkää pakkasesta, eli siksi ehkä en kyllä ehkä ihan ekaksi suosittelisi sitä, mutta en tosiaan ole testannut sitä vielä tämän ohjeen kanssa. Toisaalta muistini mukaan se perinteinen janssoni selviää kyllä ihan hyvin pakastimessa.
Lohijansson kyllä pärjää helposti hyvänä 3-4 päivää jääkappissa, joten säilytyksestä tai säilyvyydestä ei pitäisi tulla mitään ongelmaa.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VaasanRuispalatOhutHerkku’ title=’Päivän paras hetki’]

Arkilounas ei ole mikään vähäpätöinen asia. Kaikki, jotka ovat seuranneet Lunchlåda-postauksiani tietävät, että arvostan kovasti keskipäivän ateriahetkeä, joka pätkäisee työpäivän mukavasti kahteen osaan. Lounas on nykyään päivän pääateriani, eikä ole ollenkaan yhdentekevää, mitä lounaslaatikosta löytyy. Siksi olinkin tosi innoissani, kun pääsin testailemaan uutta Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipää Indiedaysin, Blogiringin ja Vaasanin kampanjassa – ja samalla kertomaan miksi mielestäni lounas, ja etenkin arkilounas, on usein päivän paras hetki.
Millainen on täydellinen lounas? Täyttävä, ravitseva, maukas tietenkin. Mielellään myös aika kevyt, että iltapäivälläkin pysyy silmät auki tietokoneen ääressä. Esteetikkona haluan, että yksinkertaisinkin ateriani on ilo silmälle. Kauniista ruuasta tulee niin paljon miellyttävämmin täysi olo kuin no, mössön näköisestä mättösafkasta. Lisäksi yksi tärkeä kriteeri itselleni on se, että lounas on helppo ottaa mukaan.

Vaasan Ruispalat Ohut Herkku täyttää kaikki toivomani kriteerit erinomaiselle lounaalle! Olen ollut kova ruisleipäfani jo ihan pienestä ja nyt täällä Tukholmassa tiedän tasan tarkkaan, missä kaupassa on paras valikoima. Kuitupitoinen, ravitseva ruis hellii ainakin meikäläisen vatsaa ja ruuansulatusta. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivässä on 74 % ruista leivän viljasta.
Leipälounaaseen liittyy hiukan ristiriitaisia mielikuvia. Myönnän joskus muinoin urani alkuaikoina Suomessa itsekin syyllistyneeni siihen, että skippaan koko lounastunnin ja haukkaan vain jotain nopeasti tietokoneen ääressä. No, kokemus on opettanut, että ei tuollainen stressaaminen päivän kokonaistuottavuutta kasvata – useimmiten päinvastoin. Sen sijaan pieni nautinnollinen rauhoittumisen hetki hyvän ruuan parissa, mukavien kollegojen kanssa, kesken kiireisen työpäivän lataa akut ja innostuksen niin, että virtaa riittää koko iltapäiväksi.

Rakastan hyvää ruokaa ja parhaimmillaan ateriahetki on, kun sen saa jakaa jonkun kanssa. Välillä tulee mietittyä, että kumpi oikeastaan on tärkeämpää: hyvä ruoka vai sosiaalinen vuorovaikutus. En kyllä osaa antaa tuohon mitään yksiselitteistä vastausta. Toisaalta makuelämykset, hyvä olo ja nautinto ovat olemassa, vaikka söisi yksinkin ja toisaalta taas hyvässä seurassa yksinkertaisinkin ateria voi tuntua ihan parhaimmalta.
Yksi syy siihen, miksi lounas on mielestäni päivän paras hetki, liittyy juuri tuohon. Sinkkuna elellessäni oikeastaan ainoa hetki, jolloin tiedän lähes 100 % varmasti, että saan halutessani ruokailuseuraa, on työpäivän lomassa nautittu arkilounas. Meillä on töissä vielä sellainen kulttuuri, että lounaalla ei puhuta työasioita, jollei siitä ole erikseen sovittu. Näin myös pääkoppa saa kaivatun lepohetken kaiken kiireen keskellä.
Juuri nyt Karkki asustelee parisen kuukautta kotona ennenkuin muuttaa Karlskronaan, Etelä-Ruotsiin – eli illalliseuraakin on tarjolla poikkeuksellisesti melkein joka ilta. Silti tuntuu, että lounas on edelleenkin se päivän tärkein ateria.

Leipälounaan täyttävyyteen ja herkullisuuteen vaikuttaa tietty se, mitä leivän päälle laitetaan. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivän happamuus on juuri sopivan mieto niin, että melkein mitkä tahansa täytteet sopivat. Tykkään puhtaista ja selkeistä mauista – ja nyt pitkän avokado-addiktoitumisen jälkeen olen palannut perusasioiden äärelle.
Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -lounasleivät saavat tällä kertaa sisuksiinsa sipauksen Bregottia (täkäläinen Oivariini), raejuustoa, pinon rucolaa, maukasta juustoa (Präst tässä tapauksessa), makoisia pikkutomaatteja maustettuna ripauksella sormisuolaa ja mustapippuria suoraan myllystä sekä basilikan lehtiä. Nam!

Parhaimmillaan arkilounaaseen voi yhdistää pienen tuulettumisen ulkona. Harva asia tuntuu niin ihanalta kuin viettää hetki auringossa ja raikkaassa ilmassa kesken työpäivän. Mitä luksusta nauttia hyvä lounas puiston penkillä kollegan kanssa niitä näitä jutellen ja fiilistellä ihan kuin olisi piknikillä!
Leipä on aivan täydellinen vaihtoehto ulkoilulounaaksi. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät ovat hiukan perinteistä sitkeämpiä koostumukseltaan, mikä on erinomainen ominaisuus piknikiä ajatellen. Herkulliset leivät eivät olisi ollenkaan niin kätsy mukaan otettava, jos ne hajoaisivat käsiin matkalla suuhun – tai jo kuljetuksen aikana. Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leipien kanssa tätä ongelmaa ei ole.


Jos tuntuu, että Vaasan Ruispalat Ohut Herkku -leivät eivät kuullosta tutulta, olet oikeassa. Kysymyksessä on uutuus, joka on tullut kauppoihin vasta nyt elokuussa. Ainakin kaltaiseni ruisleipäfani tykkää uutukaisesta kovasti – ja Karkkikin kehui kovasti ihan spontaanisti ennenkuin edes tiesi, että tässä ollaan tekemässä makutestiä. Klikkaa lisätietoja uutuudesta täältä.

Omnomnomnom!! Hyvä ruoka, parempi mieli!
Syksyinen aurinkoinen puistohetki hyvän lounaan kanssa, mukavassa seurassa = nautintoa jokaiseen arkipäivään!

Tämän viikon arkilounasvinkki on klassikkojen klassikko: purjo-perunasosekeitto.
Tykkään syödä kasviskeittoja lounaaksi, koska niistä tulee mukavasti täyteen, mutta sillä tavalla kevyesti, että koko iltapäivä ei mene kamalassa ruokakoomassa. Samasta syystä salaatti on kiva vaihtoehto, mutta varsinkin syksyisin tekee useimmiten mieli jotain lämmintä.
Purjo-perunasosekeitto on tosiaan ihan klassikko, enkä ryhtynyt nyt kikkailemaan perusreseptin kanssa mitenkään erityisesti. Halusin kuitenkin tehdä keitosta vegaanin ja siksi käytin Oatlyn kaurakermaa tavallisen ruokakerman sijaan. Lisäksi vinkkinä, että mustapippurin kanssa ei kantsi säästellä, jos haluaa välttää vauvanruokavibat.

VEGAANI PURJO-PERUNASOSEKEITTO
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• noin 1 kg perunoita
• iso purjo
• 2 kasvisliemikuutiota
• 1 pkt kasvisruokakermaa
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• tuoretta persiljaa koristeeksi

Valmistus:

• Pese (tai kuori) ja pilko perunat. Itse olen edelleen siinä uskossa, että perunan kaikki vitamiinit on heti kuoren alla, joten välttelen kuorimista, jos se vain on mahdollista.
• Halkaise purjo, huuhtele ja paloittele pienemmäksi.
• Laita kasvikset isoon kattilaan ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ne peittyvät. Murustele päälle kasvisliemikuutiot. Anna kiehua niin, että perunat ovat pehmeitä. Muusaa sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
• Lisää kasvisruokakerma ja kiehauta nopeasti.
• Silppua päälle tuoretta persiljaa.

Purjo-perunasosekeitto on yksi lemppareistani ja sitä tulee tehtyä keittovuodenaikana (eli kesää lukuunottamatta aina) vähintään kerran kuussa. Sen lisäksi, että se on tosi hyvää, se on myös edullinen arkiruokalaji. Erittäin positiivista silloin, kun tuntuu, että seuraavaan palkkapäivään on vähän turhan pitkä aika.
Oikeastaan ainoa miinuspuoli tuossa on se, että se ei oikein sovi pakastettavaksi. Niinkuin olen täällä jo useaan kertaan kertonutkin, olen varsin rabiaatti varastoimaan lounasannoksia pakastimeen. Peruna ei kuitenkaan oikein tykkää jäätymisestä ja purjo-perunasosekeitto menee vähän tylsän hiutaleiseksi pakkasessa. Hyvältä se toki silti maistuu, mutta samettinen koostumus on mielestäni osa nautintoa.

Bonuksena vielä opiskelijavinkki: Peetun budjettiversio keitosta on muuten sama kuin tässä, mutta ilman ruokakermaa. Tulee kuulemma oikein hyvää silti. Ja sauvasekoitinkin on neidon mukaan ihan tarpeeton, kunhan vain pilkkoo purjosipulin aika hienoksi ja keittää soppaa niin kauan, että perunat hajoavat itsestään. Sitten vain sekoitus kauhalla ja opiskelijaversio vegaanista purjo-perunasosekeitosta on valmis!