Aika usein saan kuulla töissä, että “hyvähän sun on (miettiä asuja), kun sulla on se blogi”. Että varmaan on aamulla helpompi pukeutua, kun on jo edes ajatustasolla, blogin vuoksi, pikkuisen miettinyt tulevan viikon toimistoasuja. Enkä missään tapauksessa väitä vastaan. Blogin ansiosta vähintään yksi, usein jopa kaksi, aamua on pukeutumisen kannalta helpompia, etten jopa sanoisi yksinkertaisia, ainoastaan ja vain siitä syystä, että blogin vuoksi olin miettinyt asun jo etukäteen.
Joskus etukäteen miettiminen voi myös mennä metsään. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka tätä, valitettavasti ei yhtään teoreettista esimerkkiä, joka sattuu olemaan tämänpäiväinen työasuni.

Tämänpäiväisen toimistoasuni huomiotaherättävin osuus oli viimekesäinen Marimekon (verho)kankaasta ompelemani melkein ballerinamittainen hame. Tykkään hameesta ihan hurjasti ja inspiraatio tulee, kuten sanottu, suoraa Diorilta. Hamekangas on peräisin niistä pakanjämistä, jotka jäivät ensimmäisiä Tukholman-kodin verhoja ommellessa. Laadukasta ja elegantisti läpinäkyvää pellavaa toisin sanoen!
Viime kesänä valmistunut hame oli yksi edellisen kesäsesongin suosikkivaatteitani. Jostain syystä se ei ollut kuitenkaan kertaakaan päälläni toimistolla. Tänään ymmärsin miksi. Kaikessa muka rentoudessaan ruotsalainen “epämuodollinen” toimistopukeutumiskoodi on varsin tiukka, Eli jos et halua laittaa jakkua ja siistejä farkkuja, rennommaksi vaihtoehdoksi jäänee vain Dagmarin Fortuna -neuletakki (joka, btw, taitaa löytyä jokaiselta meidän markkinointiosaston naispuoliselta jäseneltä jossain värissä).

No mutta tarkoitus ei siis ollut omistautua kritisoimaan ruotsalaista, muka rentoa toimistopukeutumistyyliä, joka kuitenkin odottaa, että kaikki ovat “rentoja” tismalleen samalla tavalla, vaan kertoa siitä, että ei, en ollut sitä mieltä, että tuo mielestäni hurjan kaunis ja kiva hame on sopiva toimistolle. Se ei myöskään käy ranta-asuksi, joten ainoa vaihtoehto on se, että ensi kesänä on ohjelmassa tosi paljon kaikkia kivoja kaupunkilomamaisia häppeningejä, elegantteja brunsseja, innostavia taidenäyttelyvisiittejä ja mitä kaikkea ne kultturellit ihmiset nyt keksivätkään hulmuavissa helmoissaan.
En nyt suorastaan usko, että viime kesän lempparihame jää käyttämättä, eihän niin käynyt viime kesänäkään. Mutta plz – älkää nyt sanoko, että nuo ihanat minimarketin kengät näyttää yhden koon liian isoilta. Tiedän sen kyllä ihan hyvin, mutta what can I do!?

 

• t-paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta
• rotsi, Acne
• kengät, minimarket

Viimeaikoina on tainnut käydä niin, että Minttu on ollut se, joka on useimmiten esiintynyt lainavetimissä, toisten garderobista löytyneissä asuissa. Ihan siitä syystä pitää nyt esitellä, kun vaihteeksi Peetu on käynyt “shoppailemassa” allekirjoittaneen vaatevarastossa.
Hame on jo vanha, Henkalta löytynyt suosikki. Se on siitä hauska vaate, että en tiedä miten monet kehut olen saanut, kun se on ollut päälläni ja erittäin monet ovat vielä kuvitelleet, että se on jotain trendikästä fäshion-merkkiä. Ei siis mitenkään H&M:ää dissaten, mutta kuitenkin.

Kauluspaita on alunperin Peetun iskän rehvakkaina nuoruusvuosinaan tekemä hankinta, aito Yves Saint Laurentin pukupaita, Tampereen Stockalta ostettu. Sittemmin se palveli joitakin vuosia Mintun käytössä – ja nyt on jo varsin pitkään ollut Peetun garderobin tukipilarina.

Ja kengäthän on ne Mintun varsin tuoreet hankinnat. Ihan nastaa, että jalkamme ovat näin saman kokoiset – eipähän ainakaan tarvitse ajatella, että ostokset jäisivät kaappiin pölyttymään. Pikkuisen myös pihiä ja kulutushysteriaa vastustavaa sydäntäni lämmittää, kun voin todeta hinnan per käyttökerta putoavan siedettäville lukemille.

 

• paita, YSL
• hame (Mintun), H&M
• kengät (Mintun), Vagabond
• huulipuna, Maybelline (electric orange)

En mene nyt siihen halpaan, että alkaisin väittää kenkäkokoelmani olevan täydellinen. En tietenkään. Enkä edes väitä, että juuri nyt en tarvitse mitään. (Kummatkaan valkoisista tennareistani, Kedsit ja Converset, eivät oikein enää ole kaupunkikelpoiset, ainokaiset arkikäyttöönkin sopivat nudet sandaalit alkaa olla jo korjauskelvottomat ja punaiselle laukulle olisi kiva saada sävyyn matsaavat sandaalikaverit) Ainahan sitä tarpeita löytyy, kun pikkuisen tunnustelee.
Mutta en muista, milloin olisin ollut näin tyytyväinen garderobistani löytyviin peruskäyttökenkiin ja viimeisimmät hankinnat lisäävät olennaisesti kokonaistyytyväisyyttäni. Tuoreimmat kenkäostokseni ovat matalat mustat sandaalit (ei ne viime kesän hankinnat 12 cm korkeat Lacostet sitten ihan niin kätsyt arkisandaalit olleetkaan, vaikka kiilapohjan ansiosta toki hämmästyttävän stabiilit käytössä…) ja ne kauan ja kiihkeästi kaivatut simppelit nauhakengät.

Sandaalien merkki, Clarks, ei ole itselleni tuttu. Tai siis tunnistan brandin, mutta en ole koskaan itse omistanut mitään ko. merkiltä. Halusin juuri tismalleen tuon mallin: matala palikkakorko, leveähkö suora remmi varpaiden yli ja kantapään paljaaksi jättävä nilkkaremmi. Olin näkevinäni Vagabondilla tismalleen saman mallin – taisivat vain olla kokonaan nahkaa, kun näissä on mokkaa ja keinokiiltonahkaa. Oikeastaan olisin ehkä valinnut mielummin Vagabondit, koska tiedän, että niiden kengät sopivat itselleni hyvin, mutta niitä ei tuntunut olevan koskaan myynnssä sen paremmin Brandoksella, Zalandossa kuin Vagabondin omassakaan nettikaupassakaan.
Niinpä päädyin tilaamaan Clarksit ja itseasiassa tuo mokkanahkan ja keinokiiltonahkan (keino- kyllä hiukan ottaa päähän…) yhdistelmä on ihan maukas. Vielä en ole ollut sandaalit jalassa liikenteessä, mutta näin kotioloissa vaikuttavat myös ihan hyvän tuntuisilta.

Vagabondin nauhakengät puolestaan oli pitkään harkittu täsmäostos. Oma tyylini on sellainen, että kenkävarastosta pitäisi löytyä aina siistit mustat “pukukengät”. En voi tajuta, miten olen selvinnyt kokonaisen vuoden ilman!
Nauhakengät pääsivät jo käymään toimistollakin viime viikolla. Sinä iltana ei ollut kuvaaja paikalla, joten asukuvaa ohjelmassa next time. Erinomaisen mukavat ovat kuitenkin jalassa ja juuri niin linjakkaat ja klassiset kuin toivoinkin.

Olen siis periaatteessa erittäin tyytyväinen tilaukseeni. Molemmat kengät ovat täydellinen lisä tähän asti aika vajavaiseen arkikenkävarastooni. (Miksi niitä superhyperkorkeita juhlakenkiä on aina niin paljon hauskempi ostaa?) Ostoksen tein Zalandosta – en enää oikein muista edes miksi – vaikka periaatteessa olen ollut huipputyytyväinen Brandoksen valikoimaan ja toimintaan. Taisi olla niin, että nauhakenkiä ei sieltä saanut ja halusin tilata molemmat kengät samasta paikasta.
Toimituksen nopeudesta tai muusta sellaisesta ei ole pahaa sanottavaa, Zalando toimii näköjään ihan samoilla periaatteilla kuin nämä muutkin lokalisoidut nettikaupat. Aavistuksen harmittaa, että sandaaleissa on koron reunassa aika iso ja läheltä katsottuna erittäin hyvin näkyvä naarmu, melkein reikä. Eihän se mihinkään pidemmälle näy, kun kengät ovat jalassa, mutta harmittaahan tuo, kun hinta oli kuitenkin melkein 700,- kruunua. Koska kenkiä kuitenkin pystyy käyttämään, tiedän, että en varmasti saa niitä palautettua. Eihän sitä voi olla varma, onko samanlaisia enää jäljellä – tai mitkä repaleet sieltä sitten seuraavaksi lähetetään.
Eniten tässä oikeastaan nyppii se, että Zalandolla on aivan varmasti tiedetty, että sandaalit ovat naarmuiset. Se silkkipaperi, joka on kenkälaatikon sisällä, oli niin ruttuinen ja moneen kertaan laitetun oloinen, että pakettia on päivänselvästi auottu useampaan kertaan. Voisin melkein väittää, että ne on lähetetty jo kertaalleen jollekulle, joka on ne sitten naarmun takia palautettu. Ihmetyttää, että miten ne siellä Zalandossa ajattelee, kun lähettävät ne sitten eteenpäin toiselle asiakkaalle? Tai no, ymmärrän toisaalta ihan hyvin. Kai ne toivovat, että siellä vastaanottajapäässä on joku Minttu, joka on niin saamaton palauttamaan, että mielummin nielee pettymyksensä naarmuisista kengistä. Näin on Zalando päässyt kätevästi eroon sandaaleista ja saanut vieläpä täyden hinnan! Kätevää.
No, sen verran tiedän nyt ainakin, että vastaisuudessa käytän muita nettikauppoja – valinnanvaraa kuitenkin on vaikka kuinka paljon.
Tähän loppuun vielä kuva suuresta parveke-seikkailijakisusta.

Ei niin suurta pettymystä etteikö pieni Sunshine saisi päivää paistamaan!

Sateella ja sateella on eroa. Kylmänkalsea harmaanpiiskaava syyskolea sade painaa fiilikset alakuloisiksi ja inspiraation nollaan. Iloinen puhdistava kesäsade sen sijaan tuntuu raikkaalta ja virkistävältä kuin aamu-uinti puhtaassa metsälammessa. Tänään saatiin nauttia tuosta jälkimmäisestä. Perjantaina ja lauantaina vallinnut kesähelle muuttui jo eilen aavistuksen painostavaksi ja oudon pimeäksi – niinkuin usein ennen ukkosta. Joskus aamupäivällä taivas sitten repesi oikein kunnolla.
Vielä, kun läksin kotiin töistä, ripsoi viimeisiä monsuunisateen rippeitä taivaalta, mutta nyt illalla sade on jo tauonnut. Ja voi mikä tuoksu ulkona onkaan! Kesä, vihreys, lämpö, kukat, maa ja jopa kuivuva asfaltti tuoksuu city-lapsen nenään aivan taivaalliselta. Kissan kanssa vietettiin pitkä tovi partsilla viikonlopun istutuksia ihailemassa ja vain haistelemassa ilmaa. Jotenkin tuntuu, että tästä kesästä on tulossa hyvä.

Päivän asuna on vähän uutta ja vähän vanhaa. Työmatkalla tuossa päällä oli kyllä vielä valkoinen kevättakki, mutta ilmankin olisi pärjäillyt. Tennariasu on aika epämuodollinen toimistolle, mutta tänään ei ollut mitään palavereja ulkopuolisten kanssa, joten ajattelin, että Mintun casual Monday -ajattelu käy hyvin. Tosin tänään aloitti meidän webbi-osastolla yksi uusi työntekijä, joten olisi voinut olla paikallaan näyttää vähän bisnes-henkisemmältä. No, ehkä tällainen pehmeämpi versio tuntuu helpommin lähestyttävältä. Ehtiihän sitä sitten myöhemminkin esiintyä hampaisiin asti jakkupukuistettuna.

Tässä on nyt ziljoona kuvaa samasta asusta. Yritin saada esille sen, että bomberin kukissa on aavistus pinkkiä, mikä sopii kivasti niin laukkuun kuin tennareihinkin. Ei se nyt vain jotenkin halua näkyä kuvissa. Oh well.
Aika hassua muuten ajatella, että nyt on about viimeinen täysinäinen työviikko ennenkuin kesälomakuviot alkavat taas pyöriä. Ensi viikolla lähdetään Tampereelle (meille on tulossa kissavahdit asumaan tänne, joten kaikki ovelat ryöstäjät voivat unohtaa, että täällä olisi kämppä tyhjillään!), jossa vierähtää reilu viikko. Sitten onkin jo juhannus ja pian keskikesä. Mutta juuri nyt – koko kesä on vielä edessä – niin mahtavaa!

 

• paita, Filippa K
• jakku, minimarket
• hame, Part Two
• laukku, Kate Spade
• tennarit, Vans

Meille tuli tänään kesä takaisin – mites teille? Mikä uskomaton vaikutus lämmöllä ja auringonpaisteella onkaan. Töistä kotiin käppäillessäni en voinut olla havaitsematta, että ihmiset ovat todellakin taas muuttaneet ulos. Bryggan on täynnä isompia ja pienempiä grillailevia ja perjantai-piknikkiä viettäviä porukoita, kaduilla reippailee ennätysmäärä lenkkeilijöitä ja terasseilta on mahdoton löytää auringossa kylpevää vapaata pöytää. Kaikkialla tuntuu kuplivan ilo ja odotus. Ihanaa.
Peetun perjantainen iltamenoasu antoi itselleni jotenkin Pin Up -fiilikset, vaikka genren viralliseen tyyliin kai kuuluu aika runsas paljas pinta. Toisin kuin tässä siis. Ehkä mielikuva johtuu vain värimaailmasta, farkkushortseista, kampauksesta ja punaisista huulista. Tosi kiva asu eniveis mielestäni ja sopii kuulemma erinomaisesti siihen klubiin, mihin tytöt on menossa.

Peetu käyttää usein ihan arkisinkin voimakkaita värejä huulissa. Tällä hetkellä suosikkina on parikin eri Maybellinen punaa, jotka tuli hankittua sen jälkeen, kun Peetun kaveri Greta, halusi omat, lainassa olleet, takaisin. Toinen arkisuosikeista on sähäkkä fuksia ja toinen oranssi. Mutta tässä on huulilla Peetun kestosuosikki ja klassinen celebrity-punainen, M.A.C.:in Russian Red.
Tänään on Suomessa vietetty punaisten huulien päivää naisten sydän-, verisuoni- ja hengitystiesairauksien tiedostamisen lisäämiseksi. Tykkään erittäin paljon siitä, että valistusta ja “propagandaa” (positiivisessa mielessä) edistetään mukavilla ja hauskoilla jutuilla. Uskon, että näin on myös paljon helpompi saada viesti perille kuin kuivilla tietoiskuilla ja evvk-refleksin laukaisevilla valistusjutuilla.

Peetun huulipuna tosin liittyy enemmän tyyliin ylipäätään ja erityisesti tähän asuun, mutta asia olisi voinut olla yhtä hyvin toisin päin.
Itse olen täysin vastakohta, sillä käytän äärimmäisen harvoin voimakkaan punaista huulipunaa, mutta tänään halusin olla hengessä mukana suomalaisessa kansanliikkeessä. Kuvatodiste löytyy toistaiseksi vain Instagram-tililtäni @minnapaakkulainen. 🙂

 

• raitapaita, MTWTFSS
• farkkushortsit, 2nd hand (tarkemmin sanottuna kaverin iskän vanhoista farkuista leikatut)
• kengät, minimarket
• kaulakoru, Monki
• sukat, en ole ihan varma, mutta muistaakseni nämäkin on peräisin Peetun kummitädin, Tinnin, Italian tuliaispaketista

Eikös se ollut niin, että viralliset “muoti-senkun-vaihtelee-mutta-tyyli-on-ikuista” -henkiset säännöt on sitä mieltä, että sinistä ja vihreää ei sovi yhdistää samaan asuun? No, ensinnäkin jaksan nostatella niskavillojani ihan joka kerta, kun joku esittää näitä (jokseenkin ahkeraan käytettyjä) ajattoman tyylin aforismeja. Ikuisuus on  mietelausetasolla, ja ehkä muutenkin, aika subjektiivinen käsite, mutta näin muotitieteilijän näkökulmasta toivoisin, että ajatusta voitaisiin tarkentaa esim. siten, että: muoti vaihtelee ja mielikuvat tyylistä myös, mutta vähän hitaammin. Nojoo, ymmärrän hyvin, miksi harva akateemikko päätyy aforismien luojaksi. Eihän tuo nyt kovin raflaavaa ole. Haha!
Suhtaudun siis tyyli-aforismeihin vähintäänkin skeptisesti ja sen lisäksi suhtaudun “yleisesti hyväksyttyihin” tyylisääntöihin aika kevyesti. Jos yhdistelmä miellyttää omaa silmää, se on hyvä – ja se siitä. Esimerkiksi kullan ja hopean yhdistämisen samaan asuun olen ratkaissut siten, että oikean käden keskisormessa, äidin kultaisten kihla- ja vihkisormusten välissä, on aina kapea hopeasormus. Mustaa ja ruskeaa en enää edes osaa ajatella niin, että niitä muka ei sopisi käyttää yhdessä ja tosiaan sininen ja vihreä toimii mielestäni myöskin erinomaisesti samassa asussa.

Yhteinen kokoavaa nimittäjä tämän päivän asulle tuli Vansien keltapilkullisesta painokuosista yhdistettynä SAMSØE SAMSØE:n sifonkipaitaan, jossa myös on keltaisia väriroiskeita. (Ensisijaisesti haluan tässä kuitenkin rehvastella uudella Rebecca Minkoffin laukulla. Eikös se nyt vaan olekin hieno!) 🙂

Huomenna on taas perjantai. Oikeasti siis taas. Aina välillä tuntuu, että viikot koostuvat vain maanantaista ja perjantaista. Sekä viikonloput että viikot menevät ihan älyttömällä vauhdilla. Tiedän kuullostavani mummolta, mutta siis ihan juurihan oli joulu, tai ainakin hiihtoloma. Miten ihmeessä nyt voi olla jo toukokuun puoliväli?
No, saisi se kesä kyllä oikeasti tulla pikkuhiljaa. Täällä on ainakin ollut sellaiset mäntit kelit, että melkein joka päivä on ropauttanut vähän vettä ja lämpöä on ollut maksimissaan reilut kymmenen. Aurinkokin on tosin välillä paistanut, mutta ei tosiaankaan voi väittää, että olisi ollut mitenkään liian lämmin.

 

• paita, SAMSØE SAMSØE
• toppi (alla), Monki
• hame, H&M
• laukku, Rebecca Minkoff
• tennarit, Vans