Voiko oikeasti olla parempaa vaatetta kuin mekko? Ei tarvitse kuin kiskaista yksi juttu päällensä ja koko asu on siinä! Muutamilla asusteilla voi toki säätää yleisilmettä, mutta todellisen pukeutumiskriisin kohdatessa pärjää hyvin ilmankin.
Ehkä olenkin ollut täysin hakoteillä, kun olen yrittänyt hikipinkoilla ja löytää jotain vaihtoehtoisia yläosia puolihameen tai housujen kanssa käytettäväksi. Pragmaattisen, mutta esteettisesti miellyttävää arkipukeutumista havittelevan ykkösvaihtoehdon kuuluisi ilman muuta olla mekko. Ei yhdistelyongelmia, ei puhtaan t-paidan etsimispaniikkia, ei stressiä kokonaisvaikutelmasta. Oikeastaan on ihan ihme, että en ole aikaisemmin – tai tämän enempää – jumittanut mekko-vaihtoehdossa.

Tiedän, että menin tuossa vähän aikaa sitten vannomaan, että opettelen käyttämään enemmän värejä. Jotenkin näin mielessäni sellaisen haavekuvan, että voisin kaupassa huudahtaa innostuneena: “tuossahan on juuri ne minun värini!!” (ja näin ehkä perustella jonkun muuten kyseenalaisen hankinnan…) tai että garderobini sisältö jotenkin salaperäisesti alkaisi koordinoitumaan keskenään. Puhumattakaan siitä tunteesta, että jopa joku ystäväni tunnistaisi tietyt värit Mintun signatureksi.
Tinnin lisäksi muutama muukin ystäväni on onnistunut garderobinsa värikoordinoinninssa. Tinnin keltainen, Tuiken pinkki, Uken metsänvihreä ja Kaijan violetti on kunkin pukeutumisen punainen lanka – ei missään tapauksessa ainoa aktiivikäytössä oleva väri, mutta kuitenkin se perusta, jota vasten on helppo miettiä, miten uusi mahdollinen hankinta joko sopii tai ei sovi osaksi jo olemassa olevaa pukeutumispalapeliä.

Minä sitten näköjään jumitan sinnikkäästi turvaväreissäni mustassa ja valkoisessa… En nyt ihan täysin ole luopunut ajatuksesta saada vähän pysyvämminkin jotain värillisiä elementtejä garderobiini, mutta minkä sille voi, jos musta-valkoinen vain toimii?
Niinkuin esimerkiksi tämä Henkan alesta hankittu mekko. Alaosa on paksua, napakkaa jerseytä ja paitaosan alempi kerros jumppapukutrikoota ja päälliosa sifonkimaista ohutta huitulaa. Toimii toimistolla ja säästää monelta kiireaamun pukeutumispäänsäryltä.

 

• mekko, H&M
• kengät, Bronx
• kaulakoru, Marni for H&M

Kesälomanloppumisangstia on täällä podettu jo ihan riittämiin. Toisaalta ihanat yhä jatkuvat kesähelteet asettavat kyllä ihan omat haasteensa toimistopukeutumiselle, vaikka miten suhtautuisi positiivisesti toimistohommiin ajankohtana, kun muut ovat lomalla. Ulkona on ihan mahtava, mutta aika poikkeuksellinen trooppinen helle ja sisällä toimistolla tasaisen varma ilmastointiviileys.
Fiilis ei ehkä myöskään tue mitään superasiallisia työpukeutumisratkaisuja, Peetun tämän päivän toimistoasu voisi tosin ihan yhtä hyvin olla Mintun. Valkoinen siisti t-paita ja musta kiva hame on perusasujen aatelia säätilasta riippumatta. Itselläni tosin ei ole makeita Hasbeensin pinkkejä puukenkiä asuun yhdistettettäväksi. Mutta muuten – neuletakki vain mukaan toimistolle ac-vilustumista ehkäisemään ja hellekesäpäivän toimistoasu on pelastettu!

 

• t-paita, Primark
• hame, Asos
• kengät, Swedish Hasbeens
• aurinkolasit, Bvlgari
• rannekello, Michael Kors

Me kaikki – minä itse mukaanlukien – taisimme ajatella, että Nellyn alesta hankittu kreisi kissamekko ei ehkä ikinä koskaan päädy oikeasti käyttöön. Peetu tosin on ilmoittanut, että hän kyllä mielellään pukeutuu kissaprinttiin, mikäli helman pituus voidaan säätää siihen vähän polven yläpuolelle.
Ihana helle täällä vain jatkuu. Tänään tosin puolen päivän aikaan heitti päälle ihan kauhuelokuvatasoisen ukkosen. Olin ihan kaikessa rauhassa lukemassa aamun lehteä ja hörpimässä aamukaffetta (kieltämättä tavallista myöhempään, mutta onnistuin eilen tekemään pienen visiitiin “viihteellä” kutsuttuun elämänalueeseen ja nukuin aamulla poikkeuksellisesti niinkin myöhään kuin vähän yli kymmeneen…), kun yhtäkkiä alkoi pimentyä niin, että tuskin enää näin lukea ilman valoa.
En muista, milloin olisin todistanut yhtä rajua ukkosenilmaa. En varmaan milloinkaan täällä Tukholmassa asuessani ainakaan. Ukkos-mäiskettä ja monsuuni-tyyppistä sadetta kesti vajaan tunnin. Hienoa oli kyllä kuunnella ja katsella showta. Tosin sen verran taajaan alkoi pii-paa-autojen mekastus välittömästi pahimman hässäkän jälkeen, että hiukan pelkäsin, että jotain vakavaa olisi sattunut. No, iltapäivälehtien otsikoihin luottaen voin kai uskoa, että mitään sen katastrofaalisempaa ei kuitenkaan tapahtunut.

Yhä edelleenkään en suostu valittamaan helteestä. Oikeastaan ainoa miinus-puoli on se, että tietyt, vähän hikisemmät kotihommat ei vain nyt yksinkertaisesti onnistu. Pelkkä imurin ajatteleminenkin saa kropan sisälämpötilan nousemaan epäterveellisiin lukemiin.
Eilen tuli tosiaan siis pyörähdettyä ihan oikein yöelämässä (old is not dead – you see…). Oli oikein mukavaa ja kivaa ja tapasin monia hauskoja tyyppejä illan aikana. Jos nyt tähän heittäisin yhden tosi kivan Tukholma-vinkin, se menisi näin: af Chapman -laiva Skepsholmenilla on ehkä monille tuttu majoituspaikkoja etsiskellessä. Tänä kesänä yksi mun all time favorite ravintola, Urban Deli, vastaa af Chapmanin keittiöstä
Eli tarjolla on siis kivaa (=hyvää ja mietittyä) “pikaruokaa” (=hampurilaisia, wrapsejä, katkarapuleipiä), kohtuulliseen hintaan. Konseptin nimi on näköjään “Urban Deli goes af Chapman”, mutta sen tarkempia nettikoordinaatteja tälle yhteistyölle ei näytä löytyvän.

af Chapman – hostellilaiva sijaitsee tosiaan niin herkullisen hyvässä paikassa kunkun linnaa vastapäätä Skeppsholmenilla, että suorastaan kuvittelisi, että paikalla olisi enemmänkin jengiä tilaamassa herkullista “pulled beef wrap” -annosta – ja muitakin terassihengailua ajatellen rakennettuja annoksia. Ihan hyvin riitti aurinkokannella kuitenkin vapaita lepotuoleja aurinkoisena lauantai-iltana. Vaikuttaa siis siltä, että kovin moni ei tätä mansikkapaikkaa ole vielä löytänyt.
Camilla tilasi “skagen toast” -katkarapuleivän, joka oli raikas ja täyttävä, hintaansa nähden iso ja käsin kuoritut tuoreet katkaravut kerrassaan herkullisia. Itse söin “pulled beef” -wrapin, joka sekin oli suorastaan yllättävän mehevä sekä lihan että kasvisten puolesta.
Kantsii siis tosiaankin miettiä af Chapmania lounas- tai illallispaikkana, etenkin, jos on muutenkin tsekkailemassa esmes läheisen Moderna Museetin näyttelyitä.

 

• mekko, Nelly.com
• aurinkolasit, Ray Ban 
• sandaalit, Marni for H&M

Onko hei hiukan kuuma tuolla ulkona?? Aivan mieletöntä, että voi oikeesti olla tällainen trooppinen helle!
Olen viettänyt tänään vapaapäivää – ajattelin viisaasti keväällä lomia suunnitellessani, että varsinaisen loman jälkeen on varmaan kiva aloittaa vähän lyhyemmillä viikoilla. Niinpä otin lomaa myös tämän ja vielä ensi perjantain. Nyt ei voi kyllä valittaa lomakeleistä – harvinaista ja ihanaa herkkua, että lämmintä riittää. Sen verran meinasi kyllä tällaisenkin aurinkoa ja kuumaa rakastavan lanttu kiehahtaa, että päätin tulla hetkeksi sisään jäähylle. Samalla laitan esittelyyn kesäaleista haalimiani löytöjä.
Ostokset voidaan jakaa kolmeen osastoon: pakkohankinnat, järkivalinnat ja what-was-I-thinking -ostokset.
Ensimmäisenä pakko-ostos:

Gotlannin reissulla oli sen verran hikiset oltavat sielläkin, että loppureissusta tajusin, ettei pakaasista löydy enää ainuttakaan käyttökelpoista toppia tai t-paitaa. Onneksi yhden putiikin alerekillä roikkui reilussa alessa Ann-Sofie Backin BACK-malliston t-paita “Back for good”, jota olen himoinnut jo täyshintaisenakin. Sikäli tämä ostos voisi mennä myös harkitut järkiostokset tai pitkäaikaiset himotuksen kohteet -osastoihin. Plussaa myös siitä, että löytö pelasti itseni ja maailman jälleen yhdeltä “I <3 Gotland” -kopiopaidalta.
Järkiostokset ovat itselleni aina niitä hankalimpia. Töihin pitäisi olla jotain sivistynyttä päällepantavaa, mutta glitteritoppien ja stilettikorkojen ostiskelu on niin paljon hauskempaa.

Henkan alesta ostin 100 % viskoosia olevan henkäyksen ohuen valkoisen, mustaruudukkoisen kauluspaidan. Tykkään!

Nellyn alesta puolestaan tuli hankittua Vero Modan beige, mustapallollinen peplum-toppi. Yksi yritys taas siihen, että käyttäisin hiukan harvemmin t-paitoja töissä…

Henkan alesta löytyi myös musta-valkoinen mekko. Valitettavasti tuo on kokonaan polyesteriä, mutta en voinut vastustaa supernapakkaa jersey-alaosaa ja armollisesti vyötärölinjaa hälventävää hiutulayläosaa. Uskon, että tälle tulee aika paljon käyttöä, vaikka en nyt polyesterihankinnasta mitenkään superylpeä olekaan.
Sitten ne mitä-ihmettä-mun-päässäni-oikein-liikkui -ostokset:

“Siistit” verkkahousut H&M:ltä. Kuvasta ei oikein näy, mutta noissa on sellainen graafinen pintastruktuuri, jonka on tarkoitus tehdä pöksyistä jotenkin sivistyneemmän näköiset. No, kyllähän mä kotona useimmiten vertseet jalassa heilun – eli sikäli nuo tuskin jäävät käyttämättä. Toivon vilpittömästi, että ajatuksenani ei ollut yrittää toteuttaa käytännössä sitä jo ziljoona vuotta sitten ohi mennyttä villitystä, missä harmaitten kolitsihousujen kanssa yhdistettiin korkkarit ja bleiseri…

 
Kissamekko. No niin. Se on maksi ja se on puuvillaa ja… siinä on kissa. I say no more.

Ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän kunniaksi tässä vielä vähän muistoja Gotlannin reissulta.
Aika usein kuulee bloggarien valittavan, että kun ei oikein kehtaa pyytää ketään ottamaan asukuvia – paitsi tietty toista bloggaria, jolle palvelun voi korvata yleensä samoin tein. Itselläni on aivan sama juttu ja varsinkin, kun viimeisimmissä ihmissuhteissani miespuolinen henkilö on ollut vähintäänkin vastahakoinen/kärsivä/ei-neuvoja-tai-toiveita-kuunteleva tai muuten vain yleisesti ärsyyntynyt siitä ajasta, minkä blogin pitäminen vapaa-ajastani lohkaisee, en ole ollut mitenkään erityisen hanakka pyytämään apua ystäviltäni. Tai saatika neuvomaan, millaisen kuvan haluaisin.
Normaalisti ihmisille riittää lomamuistoja ikuistettaessa yksi kuva per kuvauskerta – mahdollisesti saatetaan ottaa jopa kaksi kuvaa. Ylläoleva ilta-asukuva on Tinnin ottama (kiitos kovasti hun!!) ja ohjeistin, että ota tosi monta niin ehkä yksi on hyvä. Löysin muistikortilta kolme kuvaa. Mutta toisaalta – mekko (Matthew Williamsonin Lindex -mallistosta) on toki täällä nähty ennenkin, joten miksi suotta keskittyä outfitiin, kun ikuistettavana on kaunis keskiaikainen Visby! Mekon sinisyys ja ilta-auringon kullankeltaisuus näkyy eniveis mainiosti. Ehkä onkin vain parempi, etten kovasti huutele ohjeita kuvausvaiheessa?
Maanantai-illan kevennykseksi pitää vielä kertoa yksi juttu, jonka ihan vakavissani luulin olevan urbaani legenda. Visbyssä on nimittäin ihan oikeasti ihmisiä, jotka juovat “drinkkiä”, jossa sekoitetaan rosé-viiniä ja Fantaa!!

Siis seriously!? En ole koskaan maistanut (enkä aio!), mutta pelkkä ajatuskin johtaa mielleyhtymät suoraan ikävään vatsatautiin… Vähän happoa sekoitettuna appelsiinilimsan ätläkkyyteen. Ei voi olla hyvää.
Mutta vuosikaudet on tosiaan Tukholmassa pyörinyt huhua, että kauhusekoitus on coolin menoporukan ykkösjuoma rantabileissä. Olenpa nähnyt jonkun täkäläisen juottolan tarjoavan sekoitusta myös liitutaululle rustatulla drinkkilistallaan. Vitsinä, luulin. Mutta ei, nyt on oikein kuvatodisteet, että jotkut oikeasti tilaavat ja juovat rosé-viini-Fanta -litkua.
Lisää “pics-or-it-did-not-happend” -osastoa:

 
Meidän viereiselle aurinkopetille pölähti kölliskelemään ei enempää eikä vähempää kuin kymmenen vähäpukeista vesipoolonpelaajanuorukaista rosé-viiniä ja Fantaa litkimään. I say no more .. 😀

Noniin, se olis sitten kesäloman loppu tässä. Pikkuisen ihmetyttää, että milläköhän keinoilla sitä saa itsensä huomenna toimistolle, mutta eiköhän se siitä. Pitää vain laittaa herätyskello soittamaan normaaliin aikaan vartin yli kuusi, siitä se sitten mene autopilotilla eteenpäin toivottavasti ihan vanhasta muistista. Se hyvä puoli näissä viime päivien ei-niin-aurinkoisissa lomakeleissä on ollut, että eilen tuli silitettyä kasa toimistovaatteita valmiiksi kaappiin odottamaan. Ei siis tarvitse pelätä, että hyökkään takaisin sorvin ääreen lomaunivormussani, Filippa K:n farkkushortseissa ja jossain epämääräisessä nirunarutopissa. Ainakaan toivoakseni.
Tänään on kyllä kesäkelit hemmotelleet ja päästiin vihdoinkin vähän makoilemaan Peetun kanssa bikinit päällä tuohon meidän brygganille. Sain luettua loppuun Gotlannin hotellin pokkarihyllystä löytyneen Jeanette Wintersonin “Ei appelsiini ole ainoa hedelmä” -romaanin (ruotsiksi tosin…). Ihan mielenkiintoinen lukukokemus tällaiselle normaalisti vain kevyitä pokkareita ahmivalle peruslukijalle. En kyllä voi väittää, että olisin ollut ihan koko ajan kympillä mukana kaikissa lyyrisissä fantasia-jaksoissa.
Viimeisen lomapäivän ohjelmaan on kuulunut myös iltauinti lähijärvessä (edelleenkin jaksaa harmittaa, että tuo ihan vieressä oleva kanaali, merivettä siis, ei ole uimakelpoinen!). En ollut uskoa silmiäni, kun näin, että järvivesi on mittarin mukaan vain karvan verran alle 26 astetta! Aikas ihanaa!!
Kuumaa on kyllä ollut muutenkin. Sisällä kämpässä aivan paistuu. Ikkunoita vaan ei oikein uskalla pitää kovin isolla auki, kun Sailor Moon on niin pieni ja hölmö ja käsittämättömän nopea käänteissään. Tosin tänään on kyllä ollut niin älyttömän lämmin, että kissatkin vaan makaa reporankana.

Töihin paluu on taas kerran pistänyt miettimään omaa garderobia ja miten sen eri osa-alueet voisi saada toimimaan saumattomasti keskenään. Vähemmälläkin pärjäisi, jos olisi edes jonkinlaiset suuntaviivat tiedossa. Ja kiinnostavaan, vaihtelevaan pukeutumiseenkaan ei välttämättä tarvitse mitään ihan tolkutonta vaatevarastoa.
Nämä ajatukset lähtivät itseasiassa hyrräämään päässäni Tinnin kanssa Gotlannissa reissatessani. Kauniisti ja inspiroivasti pukeutuva ystäväni on mm. todennut, että keltainen on hänen värinsä. Niinpä kaikki aksentit pelaavat kivalla tavalla yhteen ja tuovat vaihtelua mihin tahansa kokonaisuuteen.
Reissun jälkeen päätin, että teen kaikkeni, jotta edes toimistovaatevarastoni muodostaisi jonkinlaisen kokonaisuuden ja että yritän opetella käyttämään edes joitakin muita värejä suojavärieni mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi.

Toinen asia, johon haluan keskittyä vielä tähän astista enemmän on se, että hankin vain hyviä, laadukkaita ja ajattomia vaatteita kaikenkarvaisten “pikahankintojen” sijaan. Tosin omassa käytössäni nuo pikahankinnatkin kestävät yleensä vuosikausia – eli sikäli en harrasta mitään kertakulutusta, mutta laadukkaampien ja harkitumpien hankintojen käyttämisessä on ihan toisenlainen ilo ja mielihyvän tunne kuin jossain keskinkertaisenookoossa alehankinnassa.
Tosin nyt täytyy tunnustaa, että ennen näitä pohdintoja tulin tilanneeksi sekä Henkalta että Nellyltä vähän alekampetta, hyviä ostoksia mielestäni kyllä, joita ei ole vielä täällä blogissa esitelty. Eli ihan uudenvuodenlupaustyyppiseen uuteen alkuun ei täydellisen garderobin metsästyksessä päästä tälläkään kertaa.

Nyt täytyy sanoa, että en oikein tiedä Tinnin ihanan Gotlannin ilta-asun yksityiskohtia. Aurinkolasit on Miu Miu, korut Lapponia ja sandaalit ostettu Tinnin muutaman viikon takaiselta Italian reissulta. Muuten pyydän saada palata aiheeseen. Aivan ihanan inspiroiva asukokonaisuus eniveis!
EDIT: toppi on Hoss, ostettu Barcelonasta ja housut Alan Red, ostettu Muotikuusta.