No tässä me nyt sitten Ninan kanssa patsastellaan Swedish Fashion Talents -häppeningissä.  Kuvasta kiitos kompikselleni Camillalle. Vähän on Mintulla maanantai-maaniset silmät, mutta tuossa vaiheessa sitä vielä kovasti jännättiin, että kenestä kruunataan vuoden muotilahjakkuus.
Elikkä tässä lupaamaani juttua maanantaisesta tapahtumasta. Yritettiin siinä illan mittaan miettiä, että miten koko Fashion Talents -kilpailu- tai nimitysprosessi oikein sujuu. Tiedän nähneeni maanantaisetkin Rookies-finalistit jo ainakin yhdessä näytöksessä (helmikuun muotinäytösviikolla) ja parisen kertaa erilaisessa näyttelyssä. Mutta jotenkin niin se taitaa mennä, että kohtapuoliin julkaistaan vuoden 2015 ehdokkaat pienen juhlallisuuden saattelemana, sitten porukka karsitaan vuoden vaihteen jälkeen noin puoleen – eli finalisteihin – ja nyt sitten näin kesän lopussa kruunataan voittaja.

Eihän niillä muodollisuuksilla oikeastaan niin hurjan paljoa ole väliä. Tärkeintä mielestäni on, että uusia, tuntemattomampia ja aloittelevia suunnittelijoita tuetaa kaikin mahdollisin tavoin. Swedish Fashion Council tekee todella hyvää työtä vuodesta toiseen juuri tässä suhteessa. Vuoden kestävä talents-kisaprosessi antaa huikeasti julkisuuttaa voittajan lisäksi etenkin myös finalisteille, mutta kaikkien muidenkin luulisi olevan tyytyväisiä saamaansa nostoapuun.
Kilpailuun osallistuvien suunnittelijoiden ja heidän luomustensa lisäksi fäshion-häppeningeissä on aina kiva bongailla muun yleisön asuja. Midi-mittainen kapea paljettihame olisi kyllä melkein pakko saada… Tuli vain mieleeni. 😀

Kaikki ei voi voittaa, mutta tällä kertaa omat arvailuni meni kyllä harvinaisen pieleen.

Olin lähestulkoon sataprosenttisen varma, että joko ISABELL YALDA HELLYSAZ (vas.) tai WILHJA (oik.) vie voiton kotiin, mutta yllätyksekseni näin ei käynyt.
Sen sijaan osasin kyllä odottaa, että oma suosikkini, BLACK BOOK, ei tämän tyylisissä kisoissa pärjää.

Ikuisena t-paitafanina ja college-rabiaattina olisin toki suonut, että nämä hienot (ja livenä kokeiltuani myös erittäin hyvälaatuiset) printtihommelit olisivat menestyneet. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, että palkinto kuuluu ehkä kuitenkin paremmin jollekin hiukan haasteellisempia kokonaisuuksia toteuttavalle suunnittelijalle.
Ja juuri sellaista suunnittelua ja toteutusta edustaa tämän vuoden voittaja Castor Pollux.

 
Catwalk kuvat: Swedish Fashion Council ja PETER HÅKANSSON

Yleensä en ole juuri toimistolla shortseja käyttänyt, mutta tänään oli poikkeus. En ole mitenkään erityisesti sitä mieltä, etteikö tuollaiset hot-pantsyjä pidemmät versiot voisi kesälämpimillä ihan hyvin officelle sopiakin, jostain syystä ne on kuitenkin itselläni jäänyt vain vapaa-aikakäyttöön. Tänään olin menossa suoraan töistä Swedish Fashion Talents -tapahtumaan (aikaisemmin “Rookies“) ja halusin olla vähän enemmän wild and crazy kuin normaalisti toimistolle pukeutuessani. Siksi shortsit. 😀
Mistään järkyn huikentelevaisesta asukokonaisuusluomuksesta ei tällä(kään) kertaa voida puhua. Musta-valkoisella mennään ja ensimmäistä kertaa käyttöön pääsi myös Henkan alesta löytynyt ihanan höytyisen ohut ruutupainettu kauluspaita.

 
Aion omistaa illan tapahtumalle ihan ihkaoman postauksen kunhan vain saan kuvamateriaalin jonkinlaiseen ojennukseen. Sen verran täytyy nyt paljastaa, että vuoden Swedish Fashion Talent -palkinnon sai – erinomaisen ansaitusti – miesten vaatteita valmistava Castor Pollux.
Illan tärkein pääuutinen on kuitenkin se, että sain seurakseni huippuvieraita Suomesta! Tunnetilan Nina on ollut täällä Tukholmassa jo koko viime viikon ruotsin kielen kurssilla (voi että, miten ahkeria jotkut on!!) ja nyt tosiaan tavattiin illan häppeningissä. Ihan huippua! Käytiin vielä näytöksen jälkeen haukkaamassa vähän iltapalaa ja ihan sujuvasti Nina jutteli niitä näitä ruotsiksi ystäväni Camillan kanssa. Hieno homma!

 
Sovittiin vielä treffit lauantaille, niin kivaa! Taisin tosin mennä lupaamaan grillaushommia meidän parvekkeella…. No, onneksi Peetu on takaisin partioleiriltä jo perjantaina – ehkä saan neidon ylipuhuttua ruuanlaittohommiin. Muussa tapauksessa täytyy varmaan improvisoida jotain grillihenkistä take-awayta tästä jostain läheltä. Haha!




 

• kauluspaita, H&M
• neuletoppi (alla), Mexx
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Lacoste

En oikeastaan usko “second chance” -tyyppiseen ajatteluun noin yleensä elämässä. Mielumminkin ehkä uusiin alkuihin. Pukeutumisessa asia on hiukan toinen. Jollekin vaatteelle tai kokonaisuudelle voi antaa uuden mahdollisuuden, kun taivaankappaleet ovat pyörähtäneet hiukan suotuisampaan asentoon.

Viimeksi, kun liehuin pellavaisissa kesähelmoissani toimistolla, tunsin oloni oudoksi ja epämääräisen epäasialliseksi. Liekö sitten helteet vai lomailu pehmittänyt pääni (vai se, että jälkeenpäin yksi työkaveri tuli kyselemään, että “mikä se ihana kukallinen hame oli, joka sulla oli päällä“…), mutta nyt olen täysin eri mieltä! Musta-valkoinen hame on ilmavuudessaan ihan ykkönen tällaisina hikisinä office-päivinä.
Ja täytyy sanoa, että tuo pellavakankaan ominaistyypillinen rypistyminen ei haittaa itseäni lainkaan. Pellava rypistyy ja that’s it.

Kysymyksessä on eilisen asu, joka piti laittaa jo eilen illalla eetteriin. Päätin kuitenkin, että on tärkeämpää lähteä Peetun kanssa iltauinnille ja sen jälkeen töllätä muutama jakso Modern Familyä pop corn -kulho käden ulottuvilla, kuin istua sekin hetki läppäriä naputellen. Uintiretkien second chance -vaihe on nimittäin ohi pikemmin kuin ehtii sanoa Speedo, mutta päivän asuja riittää toivottavasti julkaistavaksi vielä pitkälle tulevaisuuteen!

Tänään Peetulla on pesutupavuoro, joten äiskällekin jäi hyvin bloggausaikaa. Samoin ilma on hiukan epävakaa – hiostavan kuumaa on tosin edelleen, mutta ukkonen tuntuu painavan päälle koko ajan. Sen verran nössö olen, että en halua lillua järvessä, kun salama iskee… Oikein lehdessä varottivat, että nyt on rajua salamointia tiedossa.

 

• paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• sandaalit, Clarks
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

Stiletoilla luonnikkaan näköisesti kävelemisen jälkeen ehkä haastavin pukeutumiseen liittyvä erityistaito on huivin solmiminen kivasti. Kuten korkokengät saisi myös huivi istahtaa luonnollisesti kokonaisuuten, lisäten sitä kuuluisaa pientä ekstraa ilman, että koko outfit kirkuu: “kattokaa ny, tällä olis tänään oikeen tällaset kengät/hauska huivi”.
Asustehuivivalikoimani on aikas mitätön. Ihan parin rakkaan lisäksi omistan käytännössä vain niitä lämmikkeeksi tarkoitettuja tylsiä villasysteemejä, joita ei kai koskaan ollut tarkoitettukaan varsinaisesti asusteeksi. Haluaisin kuitenkin oppia käyttämään erilaisia, eri mallisia ja kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä huiveja tuomassa väriä ja vaihtelua asuihini.
Uskon, että tässä – niinkuin lähestulkoon kaikissa – asioissa, tekemällä ja testaamalla oppii. Ja onneksi moderni maailma on tehnyt opiskelun helpoksi, sillä Youtube tulvii toinen toistaan parempia tutoriaaleja. Jos joku oppii rakentamaan pommin Youtube-videon avulla, niin kai minä sitten solmimaan huivin kivan nonchalantisti ja tyylikkäästi?

Harjoitus tekee metsurin?

Aion nyt olla ilonpilaaja ja häiriköidä kaikkien hyvää maanantai-angstia toteamalla, että juuri nyt arki tuntuu mielestäni tosi hyvältä. Tietty olin tänään aamulla ihan sikaväsynyt viikonlopun festaririekkumisten jäljiltä. Vielä eilen illallakin piti kuunnella Neil Youngin kitaranvingutusta ihan liian myöhäiseen, vaikka en just sen tyyppisen äijämusiikin ylin ystävä olekaan. Siinä kaiken aamuväsymyksen ja vetämättömyyden keskellä tajusin yhtäkkiä, miten hyvin asiani oikeastaan on.
Kaikki muuttuu koko ajan – niinkuin elämässä kai aina – mutta vielä tänään saan matkustaa Peetun kanssa samaa matkaa aamulla töihin. Ihan parin viikon päästä Peetu aloittaa opinnot ja sitten saan taas juosta bussia kiinni aamukiireessä ihan keskenäni. Sen verran on tullut suunnitelmiin muutoksia, että tyttö jääkin Tukholmaan ja aloittaa opinnot KTH:lla – eikä siis ainakaan nyt heti muuta Umajaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Lähes vuoden kestäneet yhteiset aamut meillä kuitenkin nyt loppuu, mutta vielä hetken saan nauttia kivoista höpötyshetkistämme.

Hetken aikaa jaksoin olla vähän ärrinpurrin tai ainakin vali-vali siitä, että on niin hieno ilma ja miksi pitää olla toimistolla ja tehdä jotain töitä, kun ihan yhtä hyvin voisi olla syömässä jäätelöä uimarannalla, liottamassa bikineitään linnunmaidonlämpimässä vedessä ja sotkemassa pokkareita rantahiekkaan ja aurinkorasvaan. Mutta sitten toisaalta. Meiltä on noin kuuden minuutin kävelymatka lähimmälle uimarannalle. Lähes joka ilta ollaan heitetty välittömästi office-vetimet nurkkaan, hypätty uikkareihin ja painuttu uimaan.
Ei kyllä oikein kehtaa valittaa. Elämä on aikas hienoa!

Toimistollakaan ei sula, kun huolehtii pukeutumisen riittävästä ilmastoinnista. Joskus aikoinaan täällä blogissani käytiin melkeinpä kiivasta keskustelua siitä, sopiiko hihaton paita töihin vai ei. No, työpaikat on tietenkin kaikki erilaisia ja joissakin on edelleen ihan kirjoitetut pukeutumissäännöt. Asiakaskontakteja hoitavilla on yleensä tiukemmat koodit kuin muilla, mutta ylipäätään tuntuu, että tällä puolen Pohjanlahtea kirjoittamattomat säännöt ovat hiukan rennommat kuin koti-Suomessa.
Eli paljaat sääret ja hihaton paita on ok. Mistä me tietty olemme hyvin iloisia näinä poskettoman helteisinä kesätyöpäivinä!

 

• paita, Forever21
• hame, Asos
• sandaalit (Mintunt), Clarks
• aurikolasit, Ray Ban (malli: Erika)

Kaupunkifestareillakin mukavuus on yksi tärkeimmistä pukeutumisen kulmakivistä. Koko päivän hengailu ulkoilmassa ja epämääräisillä alustoilla istuminen on kivempaa, kun vaatteet eivät purista, kiristä tai nouse korviin. Hiukan festarihenkinen halusin kuitenkin olla, joten yhdistin luottoshortseihini Riverislandin kimallustopin.

Topin selkäosa on mielestäni hurjan kaunis. Ihan älyttömän hyvää laatua tuo ei valitettavasti ole… Jo ennen ensimmäistä käyttökertaa ompelin noin ziljoona helmeä takas paikoilleen, mutta yhä jätän jälkeeni varsinaisen vanan kimalteita. Oh well.

• toppi, Riverisland
• shortsit, Filippa K
• pikkulaukku, Filippa K
• lipsut, Havaianas

Bonuksena vielä Peetun upeat kynnet!

Polkadotseja ja kissannassuja – voiko olla suloisempaa!?
Kakkosbonuksena Karkin hieno yksisarvistatuointi.

 
No ei, se ei ole aito – mutta hieno kuitenkin!