Suurimmalla osasta korujani on jokin symbolinen merkitys. Tai no, kyllähän varastoistani löytyy niitä hetken huumassa hankittuja krimskramssu-pukuhelyjäkin, mutta ne kaikkein rakkaimmat, ne joita käytän päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen, ovat kaikki merkitykseltään tärkeitä.
Uusimmat tulokkaat rakkaiden ja symboliarvoltaan merkittävien korujen joukossa on Ideakorun käsityönä valmistetut hopearannekorut (saatu blogiyhteistyön myötä). Noin 5 mm levyisiin koruihin on taottu Karkin ja Peetun nimet.

Karkki lähti viime torstaina Berliiniin ja Peetu on ollut jo viime syksystä lähtien Uumajassa. Vielä koskaan en ole ollut siinä tilanteessa, että molemmat lapsukaiseni ovat yhtäaikaa fyysisti kaukana. Ei meidän väliset henkiset siteet etäisyydestä kärsi, ei tietenkään, Siitä huolimatta tuntuu ihanalta pitää ranteessa koruja, jotka tuovat tytöt jollain tavalla myös ihan konkreettisesti lähelle.
En yhtään ihmettele, että elämän merkkihetkinä, ristiäisissä, konfirmaatiossa, lakkiaisissa, lasten syntymisen yhteydessä, huomenlahjana tai kun täytetään tasavuosia, merkittävä ja hetken mieleen palauttava koru on juuri se paras lahja. Kaikki muu on niin helposti kuluvaa, arkista ja korvattavissa, mutta koruilla on parhaimmillaan tunnearvoa, mitä ei voi verrata muuhun.

Ideakorun hopeakoruihin voi halutessaan ikuistaa mietelauseen, elämänviisauden tai vaikka laulun säkeen, jota haluaa itse tai lahjan saajan kantavan mukanaan. Itse tykkään todella paljon rannekoruista, joissa on lasteni nimet. Mietin juuri, miten kiva ajatus olisikaan, jos olisi aikoinaan saanut rannekorun aina, kun lapsi on syntynyt – tuollaisia kauniita kapeita korujahan olisi voinut kerätä ranteeseen vaikka miten monta!
Tekstin saa halutessaan toki myös kihla- ja vihkisormustyyliin myös korun sisäpuolelle. Toisaalta, jos valitsisi esimerkiksi jonkun elämänviisauden taottavaksi ranteeseen, sen varmasti haluaisi näkyvän korun käyttäjälle ihan aina.

Kevään ja kesän juhlasesonki on ihan juuri ovella. Äitienpäivä, lakkiaiset, konfirmaatiot ja varmasti myös monet häät ja vauvojen nimijuhlat ovat edessä. Mikäli lahjahankinta yhtään mietityttää, suosittelen tutustumaan Ideakorun valikoimaan ja etenkin mahdollisuuteen teettää pienellä vaivalla todella henkilökohtainen ja lahjan saajaa ilahduttava koru!

Huomiseksi on tänne luvattu täyttä auringonpaistetta ja +13 astetta lämmintä. Aivan hillittömän upeaa – kevät on niin kovin tervetullut! Ihan minipikkusen harmittaa, että en ehtinyt ulkoiluttaa lumilautaani tuossa vieressä sijaitsevassa mäessä tänä talvena lainkaan. Ei siellä kyllä tainnut hissit ehtiä kovin monena viikonloppuna auki olemaankaan, mutta silti tuntuu vähän tuhlaukselta, etten päässyt kertaakaan kotirinteeseen.
Kevät tuo tullessaan uusia haasteita pukeutumiseen. Talvitakki – se kevyempikin – oli aivan liikaa, kun tänään pyörin kaupungilla ystäväni Suvin kanssa. Jotain kevyempää päällystakkia pitäisi nyt olla, mutta omista varastoista sellaista ei löydy. Yleensä olen kitkutellut välikaudet hikoillen/palellen joko edellisen tai seuraavaan sesongin takissa.
Nyt ajattelin, että voisi olla vihdoinkin aika investoida kunnolliseen välikausitakkiin. Tässä on viimeiseen karsintaan päässeet suosikkini:

 
Rodebjerin vilttitakki on ehkä se, mitä kaikkein eniten himoan. Liuhumaisen leikkauksen ansiosta takin avulla voisi napata kiinni myös poncho/viltti-harteilla -trendin.
Minimarketin harmaa trenssi olisi järkiostos, sillä se toimisi täydellisesti myös syksyllä. Tykkään kovasti epäperinteisestä leikkauksesta ja super-trendikkäästä polven alle ulottuvasta pituudesta.
Acnen kevyt kristallinharmaa villakangastakki olisi aivan unelma. Tässä on nyt vain se ongelma, että voipi olla, että budjetin rajoitteet tulevat vastaan (lue: tulevat) – muuten se olisi tämä. No questions.
Dagmarin hiekanvalkoinen trenssi olisi varmasti kanssa erinomainen – ja vuosikausia käytössä kestävä hyvä investointi. Toisaalta olin ehkä etsimässä jotain aavistuksen lämpimämpää, mutta toisaalta sitten taas trenssin alle ei tarvita kuin hyvä merinovillaneule ja sitten sillä kyllä tarkenee melkein nollakeleihin asti.
Tuskin raatsin huomisia aurinkoisia “hellekelejä” kuluttaa shoppailemalla, mutta pikapuoliin on kyllä välttämättä virallisen välikausitakin aika!
Kuvat: Style.com, Aplace, Grandpa, Acne & Dagmar

Huippulahjakas ja täkäläisen muotipressin maasta taivaaseen ylistämä nuori ruotsalainen sunnittelija Ida Klamborn avaa lauantaina ja sunnuntaina 11 – 17 auki olevan pop up -myymälän. Shop löytyy aivan keskustan kuumimmasta ytimestä Norrmalmstorgetin ja Birger Jarlsgatanin välillä kulkevasta Birger Jarlspassagesta.
Sinne!

*sisältää mainoslinkkejä*

Koska tälle vuodelle on tiedossa vain 15 muotiostosta, pitää jokaisesta ottaa kaikki ilo irti! Kyllä, tiedostan jo nyt, että tavoite on aika haasteellinen, vaikka olenkin aina pitänyt itseäni hyvin pidättyväisenä shoppailijana – siitä syystä sanamuoto vain 15 ostosta…
Synttärilahjatilaukseni Asokselta saapui hyvässä järjestyksessä ihan parissa päivässä. Olisin saanut uutukaiset nopeamminkin itselleni, mutta yritin olla nokkela ja laitoin toimitusosoitteeksi työpaikan osoitteen. Shopobin tilaukset ovat tulleet meidän tavaroiden vastaanottoon tosi kätevästi, mutta nämä pitikin hakea postista. Ja se puolestaan sijaitsee ihan väärään suuntaan omilta kulkureiteiltäni, joten paketti sai lojua siellä hetken, ennenkuin ehdin sen noutamaan.

Mutta tässä he nyt ovat, numero kaksi vuoden viidestätoista ostoksestani: New Balance 430 Navy Trainers!
Ovatpahan pahuksen hienot! Olen ihan rakastunut tossujen selkeään perusväriseen sävymaailmaan – ja miten mielettömän kevyet ja hyvät ne onkaan jalassa.

Vielä en ole tohtinut viedä kaunokaisia ulkoilemaan, sen verran on ollut kuraista kuivinakin päivinä. Itseasiassa eilen oli niin aurinkoista ja keväistä, että ajattelin, että nyt. Mutta tänään aamulla, kun heräsin, satoi vettä – eli tossut saivat jäädä vielä hyllylle. No, sikäli positiivista, että ei ole ollenkaan epäselvää, miten paljon näille on kuitenkin tulossa käyttökertoja. Veikkaan, että kävelen New Balancet puhki ihan kuin edeltäjänsä Karhutkin.

 
Tsekkasin juuri ja näyttäisi, että noita samoja New Balanceja on Asoksella vielä jäljellä hyvään alennettuun hintaan ja ihan runsaasti kokojakin valittavana.

Se siitä long bob -haaveesta ainakin nyt toistaiseksi. Kävin viikonloppuna kampaajalla ja viime hetkellä jänistin. Sanoin, että napsitaan vain kuivat latvat ja kotona olin ihan kauhuissani, kun tukka tuntui niiiin lyhyeltä. Eihän siitä lopulta lähtenyt kuin reilu viisi senttiä, mutta silti tuntui, että harjatessa latva loppuu ihan kesken. Ei taida olla Mintusta lyhythiuksiseksi…
Jonkinlainen sivuotsis napsittiin kuitenkin. Huomaan, että kuvissa se ei juurikaan näy, mutta tuntuu silti ihan kivalta, että ei ole ihan niin kalju olo kasvojen ympärillä. Kuvissa hiukset ovat vielä kampaajan jäljiltä (en pese tukkaani kuin kerran viikossa) ja uskon, että otsatukka pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun laitan sitä itse.

Olettehan huomanneet, että tuossa edellisessä postauksessa on menossa aivan mahtava arvonta!? Kaksi onnekasta voittaa 100 euron arvosta Fiskarsin keittiövälineitä. Vastauksia on tullut tosi vähän, joten voittotsäänssit ovat kerrassaan huikeat! Kantsii tosiaankin osallistua!!
Asiasta toiseen – eli päivän kuumaan kysymykseen: Onko siellä ruudun toisella puolella ketään, joka katsoo Netflixiä Mediahintin kautta? Onnistuin kehittämään viikonlopun aikana tosi pahan addiktion New Girl -sarjaan. Ruotsin Netflixissä siitä on vain kaksi tuotantokautta ja Mediahintin testiperiodini on loppunut. Nyt mietin, että pitäisiköhän se hankkia oikein virallisesti Jenkki-Netflixissä saattaisi olla jo kolmaskin tuotantokausi saatavana…

Maanantain asuni on tyypillinen viikon ensimmäisen päivän toimisto-outfit. Ruudulliset siistit housut ja valkoiset kaulukset antavat vähän ryhtiä, pehmoinen swetari mukavuutta ja turvaa. Aika hauskasti kokonaisuus muuttaa Martensien räyhäkkyyttä selkeästi asiallisempaan suuntaan.

 

• paita, Black Book
• kauluspaita, & Other Stories
• housut, Forever 21
• kengät, Dr. Martens

Hoksasin juuri, että en ole kertonut mitään Tukholman muotiviikon viimeisestä päivästä, joten tässä tulee.
Näytöksiä ei ollut kovin montaa enää keskiviikkona – Kööpenhaminan muotiviikko alkoi illalla ja varmaan siksi viimeinen ilta Tukholmassa oli poikkeuksellisen hiljainen. Siitä huolimatta päivä oli todella antoisa. Etabloituneista brandeistä vain Diana Orving esitteli AW15 -mallistonsa viimeisenä muotiviikkopäivänä ja painopiste tuntui olevan ennemminkin tulevissa lupauksissa ja muodin suunnannäyttäjien luomuksissa ja ajatuksissa.
Keskiviikon ensimmäinen näytös oli Beckmans College of Designin viimeisen vuoden muotisuunnittelun opiskelijoiden toteuttama.

Olen aina tykännyt todella paljon Beckmansin näytöksistä. Tuntuu, että taso on lähes poikkeuksetta todella korkea, eikä katsojana tarvitse tuntea minkäänlaisia “kotiompelijat vauhdissa” -myötähäpeän tuntemuksia. Pari viime näytöstä on kaiken lisäksi tehty yhteistyössä johtavien ruotsalaisten muotimerkkien kanssa (Filippa K, Dagmar, Carin Wester, Cheap Monday, Whyred etc) ja se todella näkyy toteutuksessa.
Oppilasnäytösten tuotokset eivät ehkä koskaan ole ajateltu päätyvän sellaisenaan tuotantoon ja tavisten käyttöön – ja hyvä niin – mutta harvinaisen viimeisteltyjä minimallistoja nähtiin kuitenkin useammaltakin Beckmans-kasvatilta. Lisää tietoa ja hienoja kuvia yhteistyömallistoista löytyy täältä.

Swedish Fashion Talents -näytös oli jo muotiviikkomaanantaina, mutta keskiviikkona aukesi heidän näyttelynsä Bukowskilla. Ehdokkaiden taso on tyypillisen vaihteleva, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että tuntemattomampia suunnittelijoita nostetaan näin esiin. Esimerkiksi nyt jo kansainväliseksi menestykseksi noussut Dagmar oli aikoinaan samaisen, silloin Rookies -nimellä tunnetun tunnustuksen saaja. Kaikki vuosien aikana nimityksen saaneet eivät tietenkään onnistu – ja yleensä sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden tai omaperäisyyden kanssa. Muotibisnes nyt vain on niin hurjan epävakaista ja menestys on myös paljon monista sattumista kiinni.
Oma suosikkini, WDEE, tulee tuskin voittamaan, mutta miten hienot pinkit LED-korvikset!?
Näytösten ja näyttelyiden välissä kävimme Fashion Talks -seminaarissa. Aiheena oli “The Future of Fashion” ja keskustelunaiheet liikkuivat ympäristöstä uudistuviin materiaaleihin, päälle puettavaan teknologiaan (wearable technology, sorry könkkö suomennos!) ja 3D-tulostukseen. Seminaarihetken jälkeen olin ihan mielettömän inspiroitunut, toiveikas tulevaisuuden suhteen ja hiukan haikea. Haikea erityisesti siksi, että vuonna 2006 olin kirjoittamassa muotitieteen maisterilopputyötäni aiheesta “Techno Fashion”, mutta silloin se oli ihan liian futuristinen aihe. Rahkeeni ei riittänyt ruoppaamaan niin tuntematonta aluetta, mutta nythän tuo vaikuttaa olevan cooleinta, mitä on. Koko Fashion Talks löytyy videona täältä.

Tukholman muotiviikon päätöspäivän varma kortti oli Diana Orving, joka esitteli itsensä näköisen, kauniin, eteerisen, mutta vahvan AW15 malliston. Tykkäsin erityisesti vesivärimäisistä printeistä ja valuvista linjoista. Mallisto on varsin helppo ja siksi tietty myös kaupallinen. Tavallaan sitä aina kaipaa tiettyjä WAU-fiiliksiä näytöksiä katsoessaan, mutta onhan se ymmärrettävää, että suunnittelijoiden pitää myös elää ja näillä leveysasteilla ei kovin kummallisilla virityksillä leipää hankita.
Muotiviikon päätösnäytöksestä vastasi uusi tulokas Lamija.

 
Laserleikattua nahkaa, couture-tasoista koristekirjailua, mustaa, valkoista, paljasta pintaa ja kunnon älä-mulle-ala -asennetta. Edelleenkin olen hiukan ymmälläni, mistä tällainen lahjakkuus pärähti suoraan päätösnäytöstä pitämään. Lamijan AW15 -mallisto on yksinkertaisesti upea. Ei mitään tyyliin haluaisin-kaiken-omaan-garderobiini -ihkutusta, vaan ihan silkkaa hämmennyksen sekaista ihailua tyylin ja toteutuksen suhteen.
Todella täydellinen päätös tämänkertaiselle Tukholman muotiviikolle!
Beckmans ja Lamija kuvat: Kristian Löveborg