Joihinkin väreihin on koodattu merkitys “kesä” niin vahvasti, että fiilis muuttuu välittömästi, kun siihen pukeutuu. Yksi niistä väreistä on intensiivinen ja raikas turkoosi. Huomasin hyvin konkreettisesti eilen toimistolla, että näin näyttävään väriin ei todellakaan kannata pukeutua sellaisena päivänä, jolloin haluaa vain olla huomaamaton ja hävitä työpaikan yleiseen meininkiin. Tosi monet kommentoivat ihan spontaanisti mekkoa ja varsinkin sen turkoosia sävyä – eli se ei todellakaan ole mikään toimistomaailman näkymättömyysviitta!
Esittelyssä on siis eilisen asu – tänään on ollut taas aika harmaata ja paljaita varpaita on pannut viluttamaan sandaaleissa… Säätiedotus lupaa tosin edelleen, että myöhemmäksi illaksi tulee 20 lämpöastetta ja aurinkoakin hiukan, mutta kai se on uskottava, että ovat väärässä, kun ei näin alkuiltaan mennessä ole tapahtunut mitään muutosta.

Oh well. Sellaista se on sääriippuvaisen elämä näköjään! Haha! Tänään tosin olisi ollut ihan erityisen tärkeää, että olisi ollut kiva keli, sillä Karkkikin saapui Berliinistä visiitille kotiin – ja suunnitelmissa oli korkata grillaussesonki vihdoinkin. No, tärkeintä on kuitenkin, että saadaan olla yhdessä pitkästä aikaa – ja hyvää ruokaa saadaan aikaiseksi, vaikka grillailut ei nyt tänään onnistuisikaan.

Tänä keväänä – tai kesähän se kalenterin mukaan jo on – on tullut tehtyä monenlaisia kyseenalaisia ennätyksiä. Yksi niistä on lämpimämmän vuosipuoliskon käyttövaatteiden siirtäminen varastosta vaatekaappiin. Vasta viime sunnuntaina saatiin kassillinen kesäkenkiä ja sandaaleja tuotua kellarista eteisen tukoksi. Jos Peetun ei olisi tarvinnut viedä matkalaukkujaan alas säilytykseen, sandaalit tuskin olisivat vieläkään käytössä. Vallitsevat lämpötilat ei ainakaan mitenkään erityisesti ole sitä vaatinut. En muista, että olisin milloinkaan siirtynyt näin myöhään sandaali-vaiheeseen!
Toisen ennätyksen tein tuskastuneena tietokoneeni käsittämättömän raivostuttavaan hitauteen ja yleiseen tökkimiseen. Pienen googlailun perusteella tulin siihen tulokseen, että kovalevyllä majailevat muutamat kuvat saattavat olla ainakin osasyy ongelmiini. Päätin, että vanhoja päivänasukuvia ei ainakaan tarvitse pitää tallessa – ja muutkin blogikuvat säilynevät ihan mainiosti täällä blogissa (tosin aika matalaresoluutioisina, mutta en nyt välittömästi ole juuri niistä tilaamassa paperikuvia). Aika pitkä aika siinä meni, kun deletoin arkistoja, mutta ette ikinä arvaa, miten monta kuvaa lopulta päätyi roskakoriin!? Yli 18 500!! Ei ihme, jos kone vähän tökki! 😀

• mekko, Filippa K
• neuletakki, Filippa K
• kengät, Charles Jourdan

Tänään, vihdoinkin, oli ensimmäinen sellainen päivä, jota saattoi kiertelemättä ja kaunistelematta sanoa kesäpäiväksi. Ja arvatkaapas kuka on palannut takaisin Tukholmaan!? No, Peetuhan se! Neidon kesätyöt alkavat huomenna, joten tänään oli vielä ihan virallinen kesälomapäivä.
Äiskä on tietty täällä ihan onnessaan, kun tyttö on takaisin kotona koko kesän – ja kissatkin pöhköilevät selvästi tyytyväisenä tilanteen saamaan käänteeseen. (Taidan olla hiukan tylsää seuraa kisujen mielestä…)

Koko tänä “keväänä” ei ole todellakaan tarvinnut kuvitella, että sitä lähtisi neljän seinän ulkopuolelle ilman sukkahousuja. Olo olikin vähintäänkin villiintynyt, kun lämpötila yllättäen kipusi lähes kahteenkymmeneen ja paksujen sukkisten kiskominen jalkaan oli yhtäkkiä ihan tarpeetonta. Päädyttiin illastamaan parvekkeelle ilta-auringon lämmittäessä ihanasti – ja todellakin tuntui ihan kesältä. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, sanon, että v i h d o i n k i n!
Tosin välittömästi, kun aurinko painui vastapäisen talon taakse, tuli sen verran viileää, että tuntui mukavammalta siirtyä sisälle. Mutta tämänpäiväinen antoi uskoa, että kyllä se kesä, lämpö ja aurinko sieltä tulee vielä tänäkin vuonna.



Näitä koipeliini-kuvia katsellessani tuli mieleen, että ettehän ole unohtanut osallistua Braun Silk-èpil 9 -kilpailuun? Eli nyt kantsii osallistua Instagramissa käynnissä olevaan kilpailuun, jonka palkintona on Braunin Silk-épil 9 -monitoimiepilaattori. Kilpailuun voi osallistua sunnuntai-iltaan 28.6.2015 asti lisäämällä Instagramiin kuvan upeista kesäsääristään ja tägäämällä sen hashtagilla #silkepilsääret. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan yksi voittaja.

• t-paita, Asos
• hame, Asos
• kengät, Carin Wester
• aurinkolasit, Ray Ban

Harvoin tulee esiteltyä ulkovaatteita päivän asukuvien yhteydessä, mutta tässä nyt yksi perusversio torstailta. Eilen olisi kyllä pärjännyt hieman kesäisemmälläkin varustuksella, mutta muuten on kyllä ollut pakko pitää palttoo päällä ja huivi kaulassa – sen verran viileää on ollut. Tänäänkin on näköjään taas harmaata ja takki pitää varmasti kiskoa päälle, kun lähtee ulos.
Musta trenssi on vanha palvelija, H&M:n Roberto Cavalli -mallistosta aikoinaan hankittu. Se on mielestäni tosi kivan mallinen ja materiaali on pysynyt hyvässä kunnossa, joten mitä sitä suotta uutta hankkimaan. Oranssit farkut Filippa K, tennarit New Balance, huivi Diane von Furstenberg ja laukku Rebecca Minkoff.

Olin tosiaan siis Espritin järkkäämässä bloggari-illassa Gallerian myymälässä. Kesäksi on tarjolla kivoja beduiini-teemoja, paljon valkoista, vaaleaa denimiä, tunikoita, jump suiteja ja rentoja remmisandaaleita.
Jotenkin hassua, että joskus Esprit oli yksi niistä merkeistä, jotka piti aina tsekata, kun oli aika hankkia jotain uutta. Nykyään hädin tuskin muistan sen olemassaolon, mutta nyt tuli kyllä hyvä muistutus!

Bloggareitten lisäksi shoppailuillan -30 % alennus oli houkutellut paikalle aika liudan muitakin Esprit-faneja. Meille oli varattu pieni oma alue putiikissa ja olin aivan äimänä, kun sain kuulla, että kaikki bloggarit saa valita kolme tuotetta mukaansa!
Satuin olemaan paikalla ensimmäisten joukossa ja valinnanvaraa oli vielä vaikka miten paljon. Kannoin kyllä valtavan läjän vaatteita sovituskoppiin, mutta lopulta päädyin valitsemaan ainoastaan denimiä.

Farkkutakki on ollut toivelistalla jo pidempään – tai tarkemmin sanottuna siitä lähtien, kun Peetun farkkutakki muutti Uumajaan, enkä ole voinut sitä enää lainata. Keskisiniseksi pesty perusrotsi on juuri, mitä halusin!
Hyvin vaaleiksi pestyt lappushortsit ovat hauskan rennot ja kesäiset. Ehkä kuumin lappuhaalari-momentum meni ohi jo viime kesänä (tai edellisenä?), mutta enpä nyt muutenkaan pidä mitenkään välttämättömänä olla aina ensimmäisenä kaikkien villitysten kanssa.
Vitivaaleiksi pestyt ja reikäisiksi kulutetut farkut oli ehkä itsellenikin yllättävä veto. Ei sinänsä – farkkuja käytän tosi paljon muutenkin ja nuo istuvat oikein mainiosti. En vain ole ihan täysin jaksanut käsittää, että taas on aika käyttää rikki revittyjä ja reikäisiä, ylipestyjä farkkuja. No niin se vaan on ja näköjään turha pyristellä vastaan. Haha!
Tiedostan kyllä oikein hyvin, että tämä on hiukan possumaista fuskausta vuoden 15 muotiostoksen haasteeseeni. Mutta toisaalta, kuka sitä nyt oikeasti kieltäytyisi, kun sanotaan, että valitse tuosta?! (Ja ei, mitään postausvelvoitteita tai muutakaan siihen ei liittynyt) Eli näillä nyt mennään!
Kuvat: tuotekuvat Minttu, muut Red and Square Fashion PR

Nyt on aika esitellä vuoden kahdeksas muotiostos: ihana, osittain hiukan läpikuultava River Islandin kimono. Kysymyksessä ei ole todellakaan mikään heräteostos, sillä olen etsiskellyt uimarantakäyttöön sopivaa versiota jo viime kesästä. Pitkään kismitti aivan hillittömästi, että missasin Lindexin upean, luonnonvalkoisen, helmin ja kultalangoin kirjaillun kimonon viime kesänä. Se myytiin täällä Tukholmassa (ja ruotsalaisessa nettikaupassa) loppuun silmänräpäyksessä. Suomessa se päätyi kuulemma ihan aleen asti, mutta eipä sattunut siihä välissä olemaan mitään reissuja sinnepäin.
No, enää ei tarvitse harmittella, sillä bongasin Asokselta tämän mustahapsuisen ihanuuden! Materiaali on viskoosin ja polyesterin sekoitusta. Periaatteessa yritän välttää polyesteriä – ja kaikkia muitakin keinokuituja – kaikkialla muualla paitsi urheiluvaatteissa. Biitsikäytössä kuitenkin polyesterisekoite on ihan paikallaan; vaate ei rypisty, vaikka se olisi sullottu rantakassiin ja se kuivuu nopeasti, vaikka kimonon kiskoisi päälle heti uintireissun jälkeen.

Mielessä siintelee luonnollisesti parin viikon päästä koittava Italian reissu. Riminillä luulisi rantavetimille löytyvän käyttöä, vaikka täällä Tukholmassa saa kyllä edelleenkin kulkea päällystakki päällä. Huomiseksi on tosin luvattu peräti 19 lämpöastetta, aurinkoa ja lähes tuuletonta keliä. Tavoite on, että saisin sen kunniaksi vihdoinkin laitettua meidän partsin kesäkuntoon. En kyllä muista, että koskaan olisi mennyt ihan näin myöhäiseen sen kanssa…

 
Eli nyt on sitten kahdeksan vuoden viidestätoista muotiostoksesta tehty. Sen verran tuo aiheuttaa päänvaivaa, että oli ihan pakko tehdä suunnitelmalista tulevista ostoksista kalenteriin (ja okei, tunnustan, satun myös rakastamaan kaikenlaisten listojen väsäämistä…). Valkoiset tennarit saivat paikan ja peräti kaksi ostosta varasin H&M:n Balmain -mallistoa varten. Edelleen tarvitsisin kärjestä umpinaiset puolikorkeat kengät työkäyttöön (tekisi mieleni näitä & Other Stories pumpseja) ja välikausitakkivalikoimani on käytännössä olematon.
Kimonoon ei ole nyt linkkejä, sillä se on loppuunmyyty sekä Asokselta että River Islandin omassa verkkokaupassa. Itseasiassa olen aika varma, että sain viimeisen kappaleen Asokselta, sillä kävin lähes välittömästi tilauksen tehtyäni tsekkaamassa kuvia uudelleen – ja jo silloin nettisivulla luki, että kimono on loppu. Se kävi niin nopeasti, että olin melkein varma, että koko tilaus peruuntuu – siksi en tehnyt edes mitään hehkutuspostausta etukäteen. Nellyllä on käynyt monet kerrat niin, että tilaus menee läpi, tilausvahvistus tulee hyvässä järjestyksessä ja vasta paketin saavuttua lähetyslistassa lukee, että se ja se tuote olikin loppuunmyyty, mikä on aika hillittömän rasittavaa!
Mutta nyt oli siis parempi tsägä – ja minun puolestani rantakelit saavat alkaa vaikka heti tänään!

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaikinen päivä pitäisi oppia jotain uutta. Vaikka takana olisi millainen päivä tahansa, mikään hetki ei ole täysin hyödytön, jos voi sanoa, että opinpahan sitten tuonkin. Ihminen on siitä merkillinen eläin, että periaatteessa voimme oppia myös toisten virheistä ja kokemuksista. Teoriassa meillä on jopa taito lukea käyttöohjeita, varoitustekstejä ja katsella tutorial-videoita kymmenvuotispäiviään viettävästä Youtubesta.
Joskus käy kuitenkin niin, että sellainen henkilö, joka on lukenut naistenlehtien kauneuspalstoja siitä lähtien, kun ylipäätään osasi lukea, päättää yhtäkkiä testata kotikäyttöön tarkoitettavaa itseruskettavaa ihan tuosta vain. Kyllä, tiedossa on, että pitäisi hoitaa kuorinnat ja kosteutukset etsera. Tiedossa on myös, että kädet pitäisi suojata, sillä kuka nyt oransseja kämmenpohjia haluaa.
No, tämän päivän plus-saldoon voin kevyesti laskea muutamankin hyvän opetuksen. Esimerkiksi, että yleiset kuorintaan ja kosteuttamiseen liittyvä vinkit itseruskettavien kohdalla ei ole mikään vartalonhoitotuotteiden lisämyyntiin tähtäävä huijaus, eikä myöskään ylihuolehtiva olankoautuksella sivuutettava varoitus tyyliin aspiriini aiheuttaa vakavaa hiustenlähtöä.

Tänä iltana testasin tosiaan elämäni ensimmäisen kerran itseruskettavaa ja kaikista maailman ohjeista huolimatta onnistunut saamaan aikaiseksi varsin sekavan lopputuloksen. Todennäköisesti itse tuote on ihan ookoo, ehkä jopa hyvä, mutta olen kyllä kaikessa toheluudessani onnistunut saamaan sekä laikulliset sääret että oranssinruskeat kämmenet. Näin ei todellakaan pitänyt käydä.
Tämä päivä ei siis ole mennyt mitenkään hukkaan ainakaan oppimisen kannalta. Ehkä ensi kerralla noudatan ihan ohjeita… Ja suojaan kylppärin lattian!
Tässä kuitenkin päivän toimistoasu ennen itserusketustestailuja. Vuoden viides muotiostos, COSin raitaneulemekko, on osoittautunut ihan lemppariksi. Napakka jersey on mukava päällä ja aina ajankohtainen raitakuosi tuntuu raikkaalta etenkin näin keväällä. Korot olisivat sopineet kokonaisuuteen ehkä vielä paremmin, mutta kun ei nyt vieläkään ole ihan sandaalikelit ja toisaalta nilkkurit tuntuu ihan liian talvisilta.

 

• mekko, COS
• kengät, Vagabond

(tietokonehässäkän vuoksi en saanut postausta julkaistua eilen illalla, mutta tänään = eilen…)

Tiedän olevani täysin toivoton aikaoptimisti. Nyt kyllä olen onnistunut ylittämään jopa itseni. Tajusin juuri, että olen lähdössä perjantaina reissuun Tampereelle ja jostain syystä kaikki ne ziljoona isompaa ja pienempää asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä, on enemmän tai vähemmän puolitiessä. Tottakai tein suunnitelmat, miten laitan paikat kuntoon, hankin kissavahdit, somistan parvekkeen kesää varten, kirjoitan postauksia varastoon matkan ajalle, vien talvivaatteet pesulaan, silitän kesävaatteet valmiiksi etsetera. Ja kaiken tämän tietenkin hyvissä ajoin – olihan tuossa muutamat ihanat pitkät viikonloput, jolloin ei ollut muuta kuin aikaa.
Nyt sitten ihmettelen, mihin se kaikki aika hävisi? Kyllä, myönnän roikkuneeni ihan liian monta tuntia Tinderissä (ei, en ole tavannut ketään livenä) – yllättävän kevyesti siihenkin touhuun saa tuhrattua yhden sateisen vapaapäivän. Ja taitaa olla niin, että myös Netflixin katson-vain-yhden-jakson-samalla-kun-syön-aamiaista -itsehuijaus ahmaisi tunnin jos toisenkin. Toisaalta tapanani on kyllä aina suunnitella ehtiä paljon enemmän kuin mitä on inhimillisesti mahdollista.

No, nyt on onneksi kissavahtiasiat kunnossa – ja se on tietty tärkeintä. Muuten pitää ottaa sitten vain se asenne, että ehtii mitä ehtii. Välillä pitää nukkuakin.
Pukeutumisasiat eivät ole viimeaikoina kovin inspiroineet. Kyllästyttää jo aika rankasti se, että vieläkään ei tarkene paljain säärin ja sandaaleissa (tosin hain sandaalit vasta tänäiltana kellarista, joten parempi kai niin). Aavistuksen on ollut jo onneksi lämpimämpää – ja tänään myös ihanan aurinkoista – mutta anteeksi nyt vain nurina, mutta + 15 astetta ei kyllä mielestäni ole vielä mikään kesäkeli.
Valkoisien farkkujen, printtipaidan ja pirteän väristen tennareitten kanssa yritetään nyt pitää tsemppiä yllä. Perinteisesti musta jakku tuomassa tarvittavaa office-uskottavuutta.


 

• t-paita, Black Book
• farkut, Isabel Marant pour H&M
• jakku, H&M
• tennarit, New Balance