Tiedän olevani täysin toivoton aikaoptimisti. Nyt kyllä olen onnistunut ylittämään jopa itseni. Tajusin juuri, että olen lähdössä perjantaina reissuun Tampereelle ja jostain syystä kaikki ne ziljoona isompaa ja pienempää asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä, on enemmän tai vähemmän puolitiessä. Tottakai tein suunnitelmat, miten laitan paikat kuntoon, hankin kissavahdit, somistan parvekkeen kesää varten, kirjoitan postauksia varastoon matkan ajalle, vien talvivaatteet pesulaan, silitän kesävaatteet valmiiksi etsetera. Ja kaiken tämän tietenkin hyvissä ajoin – olihan tuossa muutamat ihanat pitkät viikonloput, jolloin ei ollut muuta kuin aikaa.
Nyt sitten ihmettelen, mihin se kaikki aika hävisi? Kyllä, myönnän roikkuneeni ihan liian monta tuntia Tinderissä (ei, en ole tavannut ketään livenä) – yllättävän kevyesti siihenkin touhuun saa tuhrattua yhden sateisen vapaapäivän. Ja taitaa olla niin, että myös Netflixin katson-vain-yhden-jakson-samalla-kun-syön-aamiaista -itsehuijaus ahmaisi tunnin jos toisenkin. Toisaalta tapanani on kyllä aina suunnitella ehtiä paljon enemmän kuin mitä on inhimillisesti mahdollista.
No, nyt on onneksi kissavahtiasiat kunnossa – ja se on tietty tärkeintä. Muuten pitää ottaa sitten vain se asenne, että ehtii mitä ehtii. Välillä pitää nukkuakin.
Pukeutumisasiat eivät ole viimeaikoina kovin inspiroineet. Kyllästyttää jo aika rankasti se, että vieläkään ei tarkene paljain säärin ja sandaaleissa (tosin hain sandaalit vasta tänäiltana kellarista, joten parempi kai niin). Aavistuksen on ollut jo onneksi lämpimämpää – ja tänään myös ihanan aurinkoista – mutta anteeksi nyt vain nurina, mutta + 15 astetta ei kyllä mielestäni ole vielä mikään kesäkeli.
Valkoisien farkkujen, printtipaidan ja pirteän väristen tennareitten kanssa yritetään nyt pitää tsemppiä yllä. Perinteisesti musta jakku tuomassa tarvittavaa office-uskottavuutta.
- t-paita, Black Book
- farkut, Isabel Marant pour H&M
- jakku, H&M
- tennarit, New Balance
