Uskaltaisikohan sen sanoa jo ääneen? Eipä taida… Mutta jos ihan hiljaa kuiskaisi – niin hiljaa, että se ei kuule, pelästy ja lähde karkuun. Laitan varmuuden vuoksi vielä sulkeet ympärille – enkä ainakaan käytä lempparivälimerkkiäni, huutomerkkiä. Tuntuu nimittäin pikkuisen siltä kuin se: (kesä olisi vihdoin tullut).
Säätiedotukset lupailevat lämpimiä ja aurinkoisia päiviä ainakin. Vielähän ne ehtivät muuttua, tietenkin, mutta tällaista se on optimistin elämä – aina uskomassa parempaan käänteeseen.

Mutta miten ihanaa, että tarkenee lounastaa töissä keväällä toimistolle valmistuneella kattoterassilla. Rakennusvaiheessa talvella kuvittelimme, että terassille tulee todella paljon käyttöä, mutta harvassa on ollut ne päivät, jolloin ulkona on tarjentunut tai sateen taikka kovan tuulen takia edes pystynyt lounasta syömään. Mutta tänään pystyi – ja kyllä olikin mukavaa!
Kuvaavaa on, että kaikki järjestään käänsivät tuolinsa lopulta kohti aurinkoa ja kasvonsa kohti valoa. Aivan normaali refleksihän tuo on huhti-/toukokuussa, mutta että sitä janoaa vielä näin elokuussa ahneasti auringon säteiden perään, on kyllä aika poikkeuksellista. Tänä kesänä ei todellakaan ole ehtinyt saamaan yliannostusta luonnon D-vitamiinia..

Kesäisen kelin kunniaksi kaivoin kaapin perukoilta vanhan palvelijan, Part Twon pellavaisen nappihameen. Pellava on leimautunut kesämateriaalien ykköseksi – varmaankin luontaisen vilpoisuutensa vuoksi, mutta hikisellä ilmalla vähintään yhtä luontainen ryppyyntyminen menee kyllä helposti varsin hulvattomaksi.
Itseäni ei kyllä rypistyminen erityisesti haittaa – etenkään tällaisessa mallissa, joka on jo valmiiksi olemukseltaan rento.  Joskus omistin fiksun malliset mustat pellavahousut, joiden oli tarkoitus olla toimistokelpoiset, mutta ne menivät jo töihinmenomatkalla niin pahasti mutkalle, että enpä niitä paljoa lopulta käyttänyt.

Sininen hamonen sai kaverikseen valkoisen kauluspaidan ja nyt jo viimeisiään vetelevät ruskeat puukenkäsandaalit. Peetun mielestä kokonaisuus on hiukan safari-henkinen – ja olen itseasiassa ihan samaa mieltä. Hassua sinänsä, sillä mitään varsinaista safari-juttua asussa ei kuitenkaan ole. 🙂

• paita, Cheap Monday
• hame, Part Two
• sandaalit, Moheda

En voi ollenkaan käsittää, että tänään on heinäkuun viimeinen – en mitenkään! Luin juuri hetki sitten artikkelin, jossa todettiin, että sitä tietää olevansa keski-iässä viimeistään siinä vaiheessa, kun aika tuntuu menevän ihan älyttömän nopeasti. Keväät, kesät, syksyt, talvet vilahtelevat ohitse siihen malliin, että hyvä kun huomaa vuodenajan muuttuneen.
No, tänä vuonna tämä kesäksi kalenterin mukaan merkattu ajanjakso on kyllä antanut erinomaista taustatukea siihen tunteeseen. Keli on ollut niin alkukeväisen kolea ja epävakainen, aurinkoisetkin hetket yhtä yllätyksellisiä ja nopeasti ohimeneviä kuin maaliskuussa, että eipä kai tuo mikään ihme ole, että sitä vähän on kummissaan kesän loppumisesta. Eihän se ole vielä edes alkanut!

Peetu on hametyttö henkeen ja vereen. Housuja ei neidon päällä näe kuin oikeastaan poikkeustapauksissa; kuulemma talvi Uumajassakin meni fleece-sukkiksia helmojen kaveriksi kerrostaen. Vaikka tuntuukin lievästi sanottuna epäreilulta, että heinäkuussa pitää kiskoa sukkahousut jalkaan, jos haluaa pukeutua hameeseen ilman polvilumpioiden jäätymisvaaraa, se oli Peetun mielestä pienempi paha kuin housut. Pest eller kolera – rutto tai kolera – niin ne pukeutumisvalinnat on tänä kesänä pitkälti mennyt.
Suosikkihame on saanut tällä kertaa kaverikseen helmillä ja kivillä koristellun kauluspaidan sekä ihanaksi väripilkuksi Minimarketin punaiset nauhakengät. Samaisia nauhakenkiä oli myös mustana kiiltonahka-nappanahka -versiona Åhlénsilla, mutta vielä 40 % alessakin hinta oli niin suolainen, että en raatsinut niitä kotiuttaa. Peetulla kävi kyllä tosi tsägä, kun löysi nuo ihanat punaiset silloin aikoinaan Minimarketin ystiksestä alle 100 eurolla.

Perjantainen toimistopäivä sujui tässä outfitissä mukavasti. Huomenna Peetu suuntaakin sitten Berliiniin isosisko-Karkin luokse viikon lomalle. Toivottavasti siellä on vähän kesäisemmät kelit kuin täällä. Luulisi, että on… Tännekin on kuitenkin luvattu jo melkein kivaa keliä.

• paita, Monki
• hame, Monki
• kengät, Minimarket

Tänä kesänä pukeutuminen on ollut varsinainen pähkinä. Toisaalta sitä niin kovasti haluaisi käyttää kaikkia ihania keveitä hepeniä, mutta jonkinlaisessa kuosissa edelleen oleva itsesuojeluvaisto pakottaa päälle kylmettymiskuolemalta säästäviä lämpökerroksia. En muista kesää, milloin olisin käyttänyt näin vähän hameita tai shortseja. Sukkahousut tuntuu jo ajatuksena ihan luovuttamiselta ja siksi niitä ei ole tullut kiskottua jalkaan, vaikka silloin olisikin helpompi käyttää myös helmoja.

Käytännössä tämä on siis tarkoittanut sitä, että päälläni on tosi usein housut. Miten outoa! Ja koska kuitenkin olen halunnut olla edes hiukan kesäinen, olen jumittanut Filippa K:n oransseissa farkuissa. Onpahan edes aurinkoinen ja lämmin väri, vaikka säätila ei niin usein sellaista puolta olekaan itsestään näyttänyt.
Huomasin muuten vasta tätä blogijuttua väsätessäni, että tästähän tuli varsinainen Filippa K -univormu. Kenkiä lukuunottamatta kaikki on peräisin kyseiseltä merkiltä – tosin kaikki eri vuosilta. Paita on jo varmaan kuusi, seitsemän vuotta vanha, farkut kolmisen vuotta ja neuletakki on ostettu viime syksynä.

• paita, Filippa K
• housut, Filippa K
• neule, Filippa K
• sandaalit, Charles Joudan

En ole missään tapauksessa unohtanut vuoden alussa tekemääni shoppailupäätöstä; tälle vuodelle on sallittu maksimissaan 15 muotiostosta. Piste.
Kuten jo etukäteen arvelinkin, prosessi on ollut hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen aina pitänyt itseäni harkitsevana ja jopa nirsona shoppailijana, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuani tajusin, että se ei taida olla ihan koko totuus. Varsinaisia hankintoja harkitsen kyllä tarkkaan enkä kykene omistamaan monia lähes samanlaisia kenkiä/takkeja/laukkuja tai edes housuja tai hameita. Kauluspaitoja, neuletakkeja ja teeppareita löytyy toki useampi melko samantyylinen vaatekaapistani, koska käytännöllisesti asun niissä.
Sitten toisaalta olen äärimmäisen huono tekemään heräteostoksia. Esimerkiksi matkoilta en yleensä osta mitään muotiostokseksi laskettavaa (paikallisia ruokia kylläkin!). Tosin vihaan vilpittömästi kaupoissa kiertelyä, mikä sekin tietty vaikuttaa asiaan.
On kuitenkin yksi asia, minkä olen täysin unohtanut ja se on sisäinen Sulo Vilenini. Hyviä diilejä, kertakaikkisen mahtavia tarjouksia, mallikappalelöytöjä ja muita once-in-a-lifetime -tilaisuuksia on kovin vaikea väistellä näköjään.
Ihan kaikkea en sentään itselleni haali kun kerta halvalla saa, mutta sitten viimeisimmän, vuoden kahdeksannen ostoksen, kassan kautta kotiin on päätynyt: harmaa-valkoraitainen t-paita (Primarkista Berliinistä, vaikka piti vain shoppailla pikkuhousuja, sukkia ja muuta tarvekategoriaan menevää), musta Adidas Originals -verkkatakki (Adidas Outlet on meidän melkein naapurissa ja Peetu huomasi ohi kulkiessaan, että siellä on nyt kaikesta – 50 %), metallisia 3D-kynsikoristeita Sephoran alesta (no just niin… älä kysy miksi!) ja mustat culottes-housut Lindexin alesta (Peetu havaitsi työmatkalla, että housuissani on persuuksissa saumassa reikä. Oli ihan pakko mennä ostamaan ehjä alaosa, koska olin menossa illalla suoraan töistä tapaamaan ystävääni – eikä toimistollakaan niin kiva ole olla ratkenneissa pöksyissä!). Kaikki uudet ostokset tulevat saamaan arvoisensa “New in” -postauksen, kunhan tässä nyt ehdin toipua tästä hurjasta shopping spreestä!
Kaiken tämän jälkeen vuoden viidestätoista ostoksesta on enää kolme (!!) käyttämättä. H&M:n Balmain -yhteistyöhön on ihan täysin pakko jättää ainakin yksi, mieluiten kaksi vapaakorttia. Nyt onkin siis harvinaisen paha paikka, kun näköjään monen kuukauden kyttäämisen jälkeen Addun nettikauppaan on vihdoin saapunut himoitsemiani tennareita.

Valkoiset Adidas Original Superstar -tossut olisivat ihan täydellinen lisä kenkävalikoimaani. Klassiset, monikäyttöiset, tyylikkään sporttiset ja hyvät jalkaan. Tiedän, että tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun jauhan näistä samoista tennareista, mutta nuo on ollut niin perusteellisesti loppuunmyyty joka paikasta, että homma on ollut vähän jäissä. Peetun Lontoossa asuva ystävä oli jahdannut mustaraitaisia Superstareja kuukausitolkulla ennenkuin oli jostain saanut käsiinsä oikean kokoisen parin. Berliinissä meidät Karkin kanssa naurettiin ulos yhdestä sportti-putiikista, kun kävimme kyselemässä mahdollista varastotilannetta. Emme kuulemma olleet sen(kään) päivän ensimmäiset kyselijät, vaikka oli vasta aamupäivä.
Mutta nyt niitä saisi ja luulenpa, että tässä on seuraava ostokseni, vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että vuoden ostoksista on enää kaksi käyttämättä. Pitää varmaan kaivaa ompelukone esille, jos tulee ihan armoton tarve saada jotain uutta vaatetta myöhemmin syksyllä. Ei mikään huono vaihtoehto sekään…

Ja nyt, kun ostopäätös on jo oikeastaan tehty, pitäisi vielä päättää, että haluanko personoida tossuni. Olen sen verran luova, että en keksinyt mitään hauskempaa tekstiä kuin oman nimeni, mutta olisihan se aika söpöä, kun olisi nimikoidut tennarit. Vai olisiko? Ehkä klassikkotennareitten tuhriminen millään ylimääräisellä on täysin no-no? Nääs, nääs – mitenkä tuonkin nyt sitten päättäisi! 😀
Kuvat: Adidas

Hei nyt siis oikeesti. Tiedän, että on kesä – sen näkee, kun katsoo kalenterista. Tiedän myös, että on väsyttävää ja todella turhanaikaista valittaa säästä, kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Nyt on kuitenkin mielestäni poikkeustilanne. Ei voi mitenkään pitää paikkansa, että heinäkuu alkaa jo olla lopuillaan ja yhä on sellainen tilanne, että saa olla ilonen, jos elohopea on kivunnut edes siedettäviin lämpölukemiin.
Okei, olihan ne tasan kolme hellepäivää, jolloin vielä pimeän tultuakin tarkeni paitahihasillaan – ja sen lisäksi ne pari kolme, jolloin päivällä auringossa selvisi ilman takkia. Mutta nyt taas. Aivan huolimatta siitä sataako vai paistaa, varpaat ovat kohmeessa, jos erehtyy liikkeelle paljain säärin. Kuten minä eilen.

Pitää nyt kuitenkin laittaa tämä suosikkimekko myös vähän kesäisemmin stailattuna tänne blogiin, kun edellisillä kerroilla se on ollut vain sukkisten kanssa ja vähän puetumpana settinä. Tosin auringonpaisteesta huolimatta tuli eilisessä viimassa hiukan ikävä sukkahousuja – mutta joku raja nyt sentään! Ihana ohut By Malene Birgerin villahuivini pelastaa onneksi pahimmalta kohmeentumiselta.

Olette ehkä jo huomanneetkin, että Indiedays on tekemässä lukijatutkimusta eri blogeihin liittyen. Kyselyssä tiedustellaan mm. suhtautumista blogimainontaan ja miten se vaikuttaa lukukokemukseen. Tutkimus pompsahtaa esiin ehkä ärsyttävänkin usein kaikissa Indiedays ja Inspiration blogeissa, mutta hirmu vaikea sitä on mitenkään muuten saada tietää ihan oikeasti, mitä siellä ruudun takana ajatellaan. Usein kun sitä palautetta annetaan spontaanisti vasta, kun oikein ärsyttää.
Kaikenlaisiin tutkimuksiin ja kyselyihin vastaaminen voi tuntua tosi turhalta, vaikka niinkuin nyt tässäkin tapauksessa, tavoitteena on tehdä lukukokemuksesta mahdollisimman mukava. Olisin ihan superhyperonnellinen, jos mahdollisimman moni teistä lukijoistani jaksaisi vastata kyselyyn juuri Go 4 it vol. 2 -blogi mielessään. Vastaaminen on täysin anonyymiä, mutta me bloggarit saamme omia blogejamme koskevat tulokset tiedoksi.

Halukkaat voivat jättää myös yhteystietonsa lukijatutkimuksen lopussa. Vastaamalla kyselyyn voi osallistua arvontaan, jossa on palkintoina kolme 100 euron arvoista lahjakorttia (käsittääkseni Stockmannille) sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Yhteystiedot käsitellään erillään vastauksista ja niitä käytetään ainoastaan arvonnan yhteydessä.
Olisi ihan älyttömän mielenkiintoista saada kurkistaa edes pikkuisen sinne ruudun toiselle puolelle – ketä siellä on ja mistä tykkäätte. Toivon siis tosi kovasti, että innostutte vastaamaan lukijatutkimuksen muutamiin kysymyksiin. Kyselyyn pääsee tästä linkistä ja siinä on vain muutamia kysymyksiä, joihin vastaamiseen ei paria minuuttia kauempaa mene!

 

• mekko, COS
• huivi, By Malene Birger
• sandaalit, Clark’s

Meikäläinen on tässä viettänyt ihan lunkia Berliinin reissusta toipumiseen omistettua päivää. Vinkkipostaus on tekeillä ja ajattelin jakaa sen tällä kertaa  kahteen eri postaukseen. Nyt on niin paljon sisäpiirin tietoa, että ruokailuihin keskittyvät ja must-see -vinkit ei mitenkään mahdu yhteen juttuun.
Samalla, kun Minttu on keskittynyt matkalaukun ja kameran muistikortin purkamiseen, on Peetu palannut reilun viikon vapaitten jälkeen takaisin sorvin ääreen.

Sinivalkoinen perushame – Mintun mukaan “mosaiikkihame” – on tosi maanantai-aamujen pelastaja. Kapea ja napakka hame on juuri sen verran joustava, että siinä on mukava olla, mutta yleisilme on silti skarppi ja fiksu. Valkoinen t-paita on ihan klassikko, mutta pinkit Hasbeensit tuovat kokonaisuuteen rentoa peetumaista twistiä.
Nyt mun täytyy alkaa selvittää, että miksi ja kuka on tagannut minut facebookissa kiertävään alatyyliseen linkkiin. Jos joku facebook-kaverini sellaisen saa tai näkee, niin se en TODELLAKAAN ole minä, joka sitä levittää!! (Vaikka en usko, että kukaan sitä oikeasti luulisikaan…)

• t-paita, H&M
• hame, H&M
• kengät, Swedish Hasbeens