Ihanaa, että on perjantai! Ja ihan superihanaa, että on aurinkoista ja suhteellisen lämmintäkin. Viikko ei ole ollut mitenkään poikkeuksellisen raskas, vaikka muutamana iltana on taas tullut tehtyä ylitöitä pitkälle iltaan. Siitä huolimatta tuntuu, että perjantai ja vapaa viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin!
Olen juurikin kiitämässä takaisin kaupungille – kävin vain pikapikaa vaihtamassa vähän vaatteita kotona työpäivän jälkeen. Ohjelmassa on treffit ja illallinen hurmaavan Blond Boulevard -Veeran kanssa. Niin ihanaa päästä tiukan työputken jälkeen vähän ihmisten ilmoille ja parantamaan maailmaa hyvässä seurassa.

Ihan niin lämmin ei ole, että tänään olisin tohtinut lähteä Havaianakset jalassa liikkeelle. Katsotaan, jos saisimme järkättyä illallisen lomassa pienet asukuvaussessiotkin, niin voin sitten myöhemmin esitellä myös tämäniltaisen asuni. Mutta tämä hapsukimono- ja risafarkkuasuni on loppukesän lomilta. Taisi olla perjantai ja terassituulettumisen aika silloinkin.
Tykkään Asokselta* hankkimastani River Islandin* hapsukimonosta tosi paljon! Alunperin ajattelin sen vain rantakäyttöön, mutta kyllä se kesän mittaan oli aika usein muutenkin päällä. Nyt se on jo vähän liian kesäinen fiilikseltään ja tuskin jaksan odottaa, että saan ottaa sen uudelleen käyttöön seuraavan lämpimän sesongin koittaessa!

Tykkään tosi paljon tästä kuvasta, vaikka ensin ajattelin, että se on ihan oudosti valottunut. Alkusyksyn aurinko paistaa ilmeisesti jo niin alhaalta, että se asettaa ihan omat haasteensa kuvaamiselle. Toisaalta joskus tulee ihan sattumalta tällaisia epätavallisen runollisia kuvia. Tuota ei ole edes käsitelty mitenkään, paitsi että leikkasin hiukan ylimääräistä kiviseinää pään yläpuolelta pois. Kuvatodiste, että Minttukin voi joskus näyttää ainakin hiukan seesteiseltä! 😀

 

• kimono, River Island
• toppi, Primark
• farkut, Esprit (saatu)
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

*= mainoslinkki

Oletteko jo bonganneet H&M:n tuoreimman mallistolinjan, H&M Studion? Tänään valikoituihin putiikkeihin ja nettiin tullut mallisto on vielä astetta trendikkäämpi kuin H&M Trend -linja, joka tähän asti on vastannut Henkan terävimmästä designista. Studio AW 2015 -mallisto esiteltiin ihan suuren maailman tyyliin viime marraskuussa Pariisissa. Näytöstä tähditti Kendall Jennerin kaltaiset starat ja eturivillä istui kansainvälisiä celebrityjä. Ihan kuin kenen tahansa muotitalon näytöksessä toisin sanoen.
Tsekkasin juuri H&M:n nettikauppaa ja huomasin, että jotkut malliston vaatteet on jo myyty loppuun. Ihan yhteistyömallistojen kaltaista hurmiota näiden kanssa ei vaikuta olevan, mutta kohtuullisen kiitettävää kiinnostusta kuitenkin, vaikka osa vetimistä on varsin haasteellisia tyyliltään.

H&M Studio AW 2015 -mallisto on tosiaan tullut tänään torstaina myyntiin. Itse pääsin tutustumaan siihen (ja ennakkoshoppailemaan!) jo aikaisemmin. Sen verran tsemppailen viidentoista muotiostoksen haasteeni kanssa, että päätin jo etukäteen, että mitään en osta (enkä ostanut!), mutta muutamaa asiaa teki kyllä kovasti mieleni.
Etukäteen olin ajatellut, että jos löydän hyvän puolilämpimän sesongin väleihin sopivan takin, ostan sen. Ensimmäisessä kuvassa keskellä on kiva bomber-mallinen villkangastakki, joka olisi voinut olla se oikea. Valitettavasti takin mittasuhteet olivat niin älyttömät, että meistä ei tullut kavereita. Tykkään kyllä pitkistä hihoista, mutta että suht tönkössä villakankaisessa versiossa on parimetrisille käsille tarkoitetut röörit – sitä en oikein ymmärrä.
Tykkäsin myös kovasti ekassa kuvassa näkyvistä superpehmeistä ja hyvin istuvista nahkahanskoista ja reilun kokoisesta army-vihreästä laukusta. Nahkahansikkaita en kyllä yleensä raatsi hankkia, sillä hukkaan joka talvi niin monet käsineet, että parempi vain pysytellä niissä superhalvoissa versioissa, joita myydään kassojen lähellä kahden paketeissa. Laukkuun olisin saattanut sortuakin, weekend bag on oikeastaan ihan hankintalistallanikin, mutta 249,- euron hinta tikkikankaisesta kassista (toki tukevin nahkaisin yksityiskohdin) tuntui vähän turhan suolaiselta.
Tässä ykkössuosikkini mallistosta:

Kultalurex-neuletakki vetoketjukiinnityksellä ja irroitettavilla hihoilla. Mietin tooodella pitkään, että hankinko vai en. Olin jo menossa kassalle, kun muutin mieleni. Syynä oli se, että en voi mitenkään perustella itselleni minkään “menovaatteen” hankkimista. Nykyisillekin ulkoiluun sopiville vetimille tulee ihan liian vähän käyttöä. Kysymys oli siis siitä, tuntisinko oloni kotoisaksi toimistolla kultalurexiin kietoutuneena. Voisin kuvitella, että meidän, melko konservatiivinen työpaikkapukeutumiskoodisto, olisi tuon hyvinkin päälläni sulattanut. Etenkin, jos stailaus olisi klassinen ja hillitty. Aloin kuitenkin pelätä, että niin harakka kuin olenkin, koen olevani vähän liian kimaltava toimistolle tuon kanssa. Edelleenkään en ole varma, teinkö oikean päätöksen. Voi olla, että yritän sen vielä jostain itselleni kalastaa…
Aivan superlemppari on myös ihana, isoin muovihelmin koristeltu, paksu pooloneule.

En ole ikinä ajatellut, että ruskean, tiilen ja terrakotan sävyt sopisivat omiin väreihini, mutta jotenkin tämä neule tuntui vaistomaisesti heti juuri oikealta!

Aivan älyttömän pitkät hihat tässäkin! Ehkä se onkin trendikästä, mutta minä en vain ole tajunnut sitä? Neuleen koko on M, joten hihojen pituus ei selity edes isolla koolla… 😀

Tosi kaunis neule! Helmet tekevät siitä mukavalla tavalla raskaan ja ihanan tuntuisen päällä. Jaquard-neulottu kuvio ja villasekoitemateriaali tekee paidasta myös hurjan lämpimän tuntuisen. Sikäli tuo olisi ollut kyllä kaltaiselleni vilukissalle aivan mainio hankinta.
Nämä ja kaikki muutkin H&M Studio AW 2015 -malliston vetimet löytyvät esimerkiksi täältä.

Kun kalenteri näyttää syyskuuta, sitä usein on jo hyvin kypsä heittämään kesäisemmät vetimet talviteloille ja siirtymään tunnelmallisiin neuleisiin ja murretumpiin sävyihin. Syytän lyhyeksi ja vähälumiseksi jäänyttä kesää, sillä nyt en kyllä todellakaan ole sellaisilla fiiliksillä. Välillä toki on pakko olla vähän järkevä. Eihän sitä voi hiihdellä sandaaleissa, jos taivaalta loikuu vettä niin, ettei eteensä näe (niinkuin eilen) – tai tulee navakasti suoraan jäämereltä (niinkuin tänään). Mutta sitten on välillä näitä päiviä – niinkuin viime perjantai – että aurinko paistelee ja lämpömittarikin näyttää kesäistä kahtakymmentä lämpöastetta.
Voin kuvitella, että siellä ruudun toisella puolella valmistaudutaan jo syksyyn niin henkisesti kuin pukeutumisenkin osalta. Toisaalta tänne meille – ja käsittääkseni laajoille aluelle Etelä-Suomessakin – on luvattu keskiviikosta alkaen taas aurinkoista ja lämmintä. Tavoitteenani on ulkoiluttaa lipsuja ainakin kerran vielä muutenkin kuin roskienvientireissulla. Ainakin kerran pitää myös käydä vielä uimassa.

Uintihommaa olen miettinyt muutenkin. Lähimpään rantaan on meiltä noin 10 minuutin kävelymatka. Järveen on asennettu hyvä iso laituri ja rappuset veteen, mutta muita mukavuuksia ei ole. Hiukan silti houkuttaisi jatkaa uintireissuja vielä, vaikka niitä hikisen kuumia iltoja, jolloin vain on ihan pakko lähteä pulahtamaan, ei tälle kesälle kovin montaa tullutkaan. Eikä sellaisesta intiaanikesästä haaveile enää edes kaltaiseni patologinen optimisti.
Nautin ihan älyttömästi järvessä uimisesta ja mietin, että kai sitä voisi viileämmälläkin ilmalla jatkaa uintireissuja? Jos laittaa päälle verkkarit ja sukat ja tennarit ja vaikka tuulitakin, niin kai sitä selviäisi kotiin vilustumatta uintireissun jälkeen, vaikkei saunaan pääsisikään? Eikös jotkut käy ihan avannossakin ilman saunaa? Tosin heillä ei taida olla ihan niin pitkä matka kotiin, mutta en nyt itsekään ajatellut välttämättä mitään avantohommia. Olisi vain kiva päästä vielä järveen, vaikka kesä jo menikin.

Perjantaina kävin vähän pyörähtämässä terassilla yhden ystäväni kanssa tässä mustavalkoisessa asussa. Takki oli toki mukana, mutta se ei nyt päässyt näköjään kuvaan mukaan. Niin kauan, kun aurinko oli vielä näkösällä – eli ei mitenkään erityisen myöhään – tarkeni näinkin kesäisellä asulla aivan mainiosti. Tosin heti hämärän laskeuduttua tuli kyllä muistettua, mikä on vuodenajan nimi. Onneksi ei ollut pitkä kotimatka, sen verran oli jo varpaat hileessä… Haha!

 

• mekko, H&M
• huivi, Alexander McQueen
• sandaalit, Charles Jourdan

Kyllä syksyssä on hyvätkin puolensa. Siis jopa meikäläisen kevät/kesä -tyypin mielestä. Vaikka sinänsä en rakastakaan pimeyttä ja hiipivää kylmyyttä, on syksy melkein vielä parempi ajankohta tehdä isompia ja pienempiä “uuden vuoden lupauksia” kuin varsinainen uusi vuosi. Kai se on se kaikkien kouluvuosien alitajuntaan iskostama ajatus uudesta alusta, mikä edelleenkin vaikuttaa. Tai paremminkin nyt tulee tehtyä suunnitelmia ja kirjaimellisesti aloitettua uutta – eikä niinkään varsinaisesti luvattua ympäripyöreitä, kuten vuoden vaihtuessa.
Syksyn projektilistallani on ainakin muutama kiva uusi juttu. Ajattelin mm. aloittaa kroki-piirtämisen… Lehtiö ja hiilet on jo hankittuna sekä aloittelijoille sopiva avoin kurssi tsekattuna. Nyt vain pitäisi kerätä rohkeus ryhtyä puuhaan!

Vielä riittää onneksi lämpöä ja valoakin melko pitkälle iltaan, vaikka tuulessa tuoksuukin jo syksy ja pimeys laskeutuu hämmentävän tiiviinä. Tuntuu myös ihanalta, että edessä on kaikenlaisia mukavia suunnitelmia – reissuja Helsinkiin ja Uumajaan, rakkaan ystävän vierailu ja muutamia mukavia juhlia. Ja ehkä vielä tulee sekin hetki, kun voin sanoa nauttivani syksyisestä tunnelmasta, kynttilöistä ja sohvan nurkkaan viltin alle käpertymisestä. Vielä kuitenkin ruiskukat kukkii partsilla ja päivisin voi imeä itseensä valoa varastoon.
Peetu on jo palannut tyytyväisenä takaisin Uumajaan jatkamaan opintojaan. Kesän alussa hankittu pirteän tyttömäinen farkkulappumekko taipuu asustamalla syksyisemmäksikin komboksi, mutta vielä tarkenee t-paidalla ja paljain säärin!

 

• t-paita, Primark
• mekko, Monki
• kengät, Swedish Hasbeens

No eihän se nyt ihan täysin niin karmeaa ollutkaan se töihin paluu. Viimeisin lomajaksoni oli koko kesän pisin yhtenäinen – peräti kaksi viikkoa putkeen. Hiukan ehdin jo etukäteen jännittää, että mitenkähän rakentavasti sitä oikein osaa suhtautua siihen, että kesä on nyt ihan kaikin tavoin loppu. Kesä, jonka alkaminen tuntui olevan kiven takana. Mutta ihan mukavalta tuntui palata tänään taas sorvin ääreen, tavata kaikkia työkavereita ja lumpsahtaa arjen rutiineihin.
Eroahdistusta kesästä helpottaa kovasti se, että nämä viimeiset viikot olivat kyllä ihan oikeaa lomailua. Tuntuu melkein hassulta, miten paljon sitä ehtikään kahdessa viikossa tehdä ja tapahtua – vaikka samalla oli ihanan kiireetön ja leppoisa meininki. En silti voi väittää, että ihan vielä olisin valmis tunnelmoimaan kynttilän valossa ja ihkuttelemaan neulepaitoihin kääriytymisen onnea. Eikä vielä tarvitsekaan, siitä on ainakin tänään pitänyt huolen lämmin ja aurinkoinen keli. (Tosin nyt taivas on kyllä vetämässä uhkaavan mustaan pilveen, joten huomenna voi olla toinen ääni kellossa…)

Jos joku tarkkasilmäinen on nyt huomaavinaan, että pasteeraan päivän asussa uudessa hameessa, voi kertoa, että se pitää paikkansa. Vuoden viiteentoista muotiostokseen ei kuitenkaan ole tarvinnut kajota, sillä kysymyksessä on yksi kesän aikana Peetun kanssa tekemistämme vaihtokaupoista. Peetun mielestä hame on aivan liian pitkä ja Mintun mielestä taas aivan täydellinen! Onneksi Peetun varastoissa on jo riittävästi mustia lyhyitä hameita, ettei äiskä joutunut lyhennyshommiin, vaan sai sen käyttöönsä.
Tykkään hurjasti hameen nippanappa polven yläpuolelle ulottuvasta pituudesta ja kevyesti kellotetusta mallista. Jos yhtään tunnen itseäni, samainen hame tulee esiintymään erilaisissa toimistoasukokonaisuuksissa tästä lähtien erittäin usein. Hamosen parina on vuosi sitten Berliinin reissulta Zalandon outletista ostettu neulepaita ja Lacosten kiilakorkoiset luottosandaalit. Muistaakseni viime syksynä täällä meillä tarkeni paljain säärin ja sandaaleissa ihan lokakuun alkuun asti; toivottavasti tänä vuonna on samoin!

• neulepaita, Zalando
• hame, H&M
• sandaalit, Lacoste

Koko Tukholman muotiviikon puhutuin näytös ei ollut näytös ollenkaan. Enkä ollut edes paikalla.
Ann-Sofie Back on ehkä suurin mahdollinen stara ruotsalaisella muotitaivaalla. Muotiviikon toisen päivän aamuna SS16 malliston esittelyyn oli kutsuttu todella rajoitettu määrä huipputoimittajia. Olin toki oven takana kärkkymässä, josko joku kutsuvieraista olisi jättänyt tulematta, mutta tällä kertaa ei onnistanut. En tosin ollut ainoa – meitä oli ihan merkittävä joukko, jotka sitten päädyimme pressihuoneeseen odottelemaan seuraavan näytöksen alkua.
BACK on the Beach:

Taustalla kuulimme, miten Ann-Sofie Back kännykkävideon välityksellä kylmästi dissaa koko  Tukholmaan vaivautuneen fashion-skenen ja esittää toivomuksen, että porukat tulisivat Lontoseen.






Aamiainen oli kuulemma herkullinen, goodie-bag avokätinen ja jokaiselle käsin kirjoitetut tervehdykset hellyyttävä ele. Täytyy sanoa, että vaikka olinkin läsnä vain melkein (videon ääni kuului kyllä pressihuoneeseen… :D), tämän täytyy olla yksi Tukholman muotiviikon hauskimmista ja mieleenpainuvimmista “näytöksistä”!
Kuvat: Elle.se