Täällä on ollut ihan tajuttoman ihanan keväiset… suorastaan kesäiset kelit viime päivinä. Paljain säärin tarkenee ottaa aurinkoa ainakin meidän partsilla ja muissa tuulensuojaisissa lokosissa. Aivan täysin ei vielä voi sukkiksia heittää nurkkaan, mutta ehkä jo pääsiäisenä. TV:n sääsetä lupasi, että Tukholman alueella on pääsiäisenpyhinä 20 astetta lämmintä… 🙂

Tästä saankin harvinaisen notkean ja luonnikkaan aasinsillan siihen, että Peetu on mukana Gillette Venus ja MTV -koalition järkkämässä säärikisassa. Ja olisi tietty tosi tosi hienoa, jos kaikki kilvan kävisivät likettämässä Peetun paljassääristä festariasua.

Peetu kisaa Ruotsin sarjassa – joten oman suomalaissuosikkisi asema on edelleen ilman mitään uhkaa täältä suunnalta. Ja eikös se olisi aika kiva, kun säärikisan voittaisi kumisaapasjalkainen festarityttö eikä joku huulet töröllä posettava fjortis?? 😀

Peetun kisasivu löytyy siis täältä!

Pari valvottua yötä sinne tai tänne. Peetun synttärimekko tuli kuin tulikin ajoissa valmiiksi! Peetu oli tosi tyytyväinen karamellinpinkkeihin heiluhelmoihin. Särmää asulle tuovat harmaat kynnet, platform-puukkarit ja indie  18 vee -asenne. 🙂

• mekko, Mintun ompelimosta
• sandaalit, TopShop
• harmaa kynsilakka, H&M
• vyö, Accessorize
• kaulakoru, Kalevala Koru
• rannekello, Zadig&Voltaire

Päivän soundtrack 😉

Meille kasarin tyylisopasta läpi selvinneille värillä “sähkönsininen” on ihan omanlaisensa kaiku. Heti tuon sanan kuullessani silmien verkkokalvoille iskostuu kuva klumppisista sähkönsinisistä ripsistä. Kyllä… omistani. Seuraavaksi tajunnassa viuhahtelee jotain tekokuituisen power-puhviolkapäistä volanki-satiinipaitaa ja muuta hirvitystä.

Kuitenkin sähkönsininen on ns. neonväreistä kaikkein lempein, raikkain ja vähiten keinotekoisen oloinen. Väri on suht helposti yhdisteltävissä ja sopii erinomaisesti pohjoismaiseen sävymaailmaan. Tsekkailin kevään näytöskuvia ja tajusin, että jos unohdan sanan “sähkönsininen” tuomat assosiaatiot, itse värihän on mitä mainioin.

Pradan huikaisevan sininen jakkupuku on kertakaikkiaan täydellisen ihana! Aika pikapuoliin voidaan varmaan odottaa mehukasta rip-offia Zaralta tai vastaavalta…

Mulberryn sähkönsininen jumpsuit herättää takuuvarmasti kenen tahansa sisäisen Wonder Womanin. Eikä saman sävyisessä Bayswaterissakaan mitään vikaa ole.

Carin Wester yhdistää ensi syys/talvi -mallistossaan sähkönsinisen laatikkomaisen t-paidan hiekanväristen läpikuultavien vajaamittaisten housujen kanssa. Mistä tulikin mieleeni, että näytöksen goodie-bagissä oli tuo kyseinen t-paita.

Nyt ei siis oikeastaan ole enää mitään tekosyytä sille, ettenkö voisi testailla sinisen sopivuutta asustukseeni. Todennäköisimmin päädyn kuitenkin enemmän carinwestermäiseen yhdistelmään kuin pukeutumaan sähköisesti kiireestä kantapäähän. 🙂

Tällä viikolla on ollut ohjelmassa ankaraa synttärijuhlaputkea. Merkittävin kaikista on tietty Peetun odotettuakin odotetumpi 18 v. synttäripäivä. Tärkeää päivää varten pitää tietty olla uusi herkullinen mekko. Minttu kaivoi kätköistään muutama vuosi sitten Marimekon alesta hankitun hehkuvan pinkin kangasbiitin. Täydellisen tuntuiset kaavat löytyivät Burdan Young -kaavakirjasta.

Periaatteessa osaan kyllä piirtää kaavat itse/leikata vaatteita ilman kaavojakin, mutta silkkaa laiskuuttani haluan aina ompeluprojektieni pohjaksi jotkut ainakin vähän sinnepäin -kaavat. Lopputulos on harvoin, jos koskaan, täysin kaavojen mukainen. Eikä niin tainnut käydä tälläkään kertaa. 😉 Silti on jotenkin matalampi kynnys alkaa toteuttaa asumielikuviaan kankaasta, kun on jonkunlainen konkreettinen lähtökohta.

Minttu ompeluhommissa… Yöunet ovat jääneet hiukan vähäisiksi, kun menin lupaamaan, että mekko on valmis huomisia synttärijuhlallisuuksia varten. Ja mitäs ideaa sitä olisikaan päivän myöhässä valmistuneessa juhla-asussa!? Eli I do not complain! Nyt vain täytyy pitää peukkuja, että sovitusmuutokset osuivat kohdalleen, helma ei ole aivan liian lyhyt ja että Peetu on muutenkin tyytyväinen erehdyttävästi karamellia muistuttavaan uuteen mekkoonsa. Kuvatodisteita tulossa toivottavasti jo huomenna.

Karkki pukeutuu tavallisesti hyvin klassisen naisellisesti, jopa tyttömäisesti. Ennen lähtöä perjantain kotibileisiin, neito teki (vaihteeksi) tutkimusretken Mintun garderobiin. Lopputuloksena toisaalta hyvin karkkimainen, mutta toisaalta yllättävän androgyyni asu. Tykkään kokonaisuudesta tosi paljon. Vähän vitsinä Karkki laittoi Beckhamisti timanttikorvakorun vain toiseen korvaan. 🙂

Pitäisi varmaan kokeilla samaa settiä joskus itsekin…

• paita, Viktor&Rolf for H&M
• housut, Monki
• liivi, H&M
• kengät, Vagabond

Vielä muutama sesonki sitten tuntui siltä, että designerit suorastaan kilpailivat siitä, kenellä on nuorimmat mallit kampanjoissa ja catwalkilla. 14-vuotiaat tyttöset maalattiin maailmannaisen näköiseksi ja tarjoiltiin meille tavoiteltavina ihannekuvina. Sinänsä nuoruuden ihannointi ei ole mitään uutta. Muoti-ilmiöiden syntyyn vaikuttaa myös niiden vaikea saavutettavuus. Se, mihin vain harvoilla on mahdollisuus, muuttuu tavoiteltavaksi. Kuten esimerkiksi vaalea ihonväri oli huipputavoiteltavaa aikana, jolloin “tavalliset ihmiset” työskentelivät pääasiassa ulkona ja vaalean ihon ylläpito oli työn ja tuskan takana. Siinä vaiheessa, kun kansa muutti tehdassaleihin ja konttoreihin leipäänsä ansaitsemaan, rusketuksesta tulikin sen merkki, että “hei, mulla on varaa lomaan ja jopa lomamatkoihin”. Eikä mikään ole niin hankalaa saavuttaa kuin nuoruus sen jälkeen, kun se on kerran mennyt.

Vaikka jo muinaiset roomalaiset (oikeasti!) ylistivät nuoruutta ja pitivät nuorena pysymistä tavoittelemisen arvoisena vippaskonsteja kaihtamatta, näyttää tämän päivän fashion climate olevan huomattavasti sallivampi. Pitkälti yli nelikymppiset mallit ovat tavallinen näky muotinäytöksissä niin täällä kotona Ruotsissa kuin kansainvälisillä catwalkeillakin.

Yasmin LeBon oli kasarilla yksi kuumimpia supermalleja. Minttua kaksi vuotta vanhempi kolmen lapsen äiti on jälleen muotiviikkojen aikaan täystyöllistetty eri näytöksissä. Ei siis voida puhua mistään “yhden näytöksen erikoisuudesta”, että vanha stara olisi raahattu stagelle vain säväyttämään ja tuomaan nostalgia-viboja.

Toinen täystyöllistetty veteraanimalli on Karl Lagerfeldin muusa Inès de la Fressange.

Yli viisikymppisellekin on siis tilaa ja tilausta muotisirkuksessa. Tietenkään se, että aikuisetkin naiset ovat tervetulleita näkymään ja näyttämään ikäisiltään, ei poista aivan kaikkia muodin ikäviä lieveilmiöitä, liiallisen laihuuden ihannointia ja ulkonäkökeskeisyyttä noin etunenässä. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että tämä kertoo kuitenkin jotain ajastamme. Jotain positiivista, suvaitsevaa, vahvaa, itsenäistä ja iloista. Tälle annamme blogin parhaimman peukut pystyyn -tunnustuksen: Me likes!!